9 LEFT!

Mun elämän vika perjantai @ Tatachilla Lutheran College. Vikaa valokuvaustuntia viedään, viimenen kunnon koulupäivä ennen koeviikkoa.

Nii, mun on pitäny sanoa jo monesti, älkää vaan enää lähettäkö mitään tännepäin, koska ne ei ehdi tulla ennen kun mä jo suuntaan Melbourneen! Yhdeksän päivää ja äiti on jo täällä. Anteeks kun tulee niin paljon kuvattomia postauksia peräjälkeen, mutta kotona mä en halua (lue: jaksa) olla koneella kun saan viettää aikaa perheen kanssa. Parina iltana ollaan ahkerasti kateltu mun ostamaa Carl Barronin DVD boksia läpi. En malta oottaa et pääsen kotiin sitä kattomaan, muun perheen ilmeet on varmasti kullan arvoiset kun mä hekottelen yksikseni aussiaksentilla puhuvalle Aussie blokelle. Kesti meinaa vähän aikaa mullakin alussa ottaa selvää mitä se siellä oikein höpisee. Perhe sano, että olis ihana olla kärpäsenä katossa kun laitan koomikon ekaa kertaa pyörimään.

Keskiviikkona oli vuoden viimenen Assembly, eli vähän ku aamunavaus. Siellä jaettiin ahkerille opiskelijoille stipendejä, sain Subject Awardin köksästä (vuosikurssin paras just siinä aineessa) ja Excellence Awardin (eli tokarissa on yli neljä Aata kuudesta aineesta) sekä raamatun, koska koulu haluu antaa raamatut vaihtareille. Aika hienosti, ja sain vielä kehuja sen päivän kaikilta opettajilta, hih :3 How can you be so smart when you don't even speak english in your country! That's just unfair! 

Mutta, to be honest, en oo tehnyt paljoo mitään. No (melkein)aina oon esseet ja tutkielmat palauttanu ajallaan, ja yrittänyt saada niistä tehdyn näkösiä. Huomaa kyllä, ettei täällä paljoo töitä tarttee tehdä! Muut ahertaa ni mä bloggailen täällä, tai sit kaikki muutkin vaan yrittää näyttää siltä et ne olis muka jotain tekemässä. No worries, Mate!

Nimrekillä tuli vietettyä viime yö, sillä mun Sri Lankalaisella kaverilla. Olihan kunnon kulttuurinvaihdos; syötiin perinteistä sri lankapaista ruokaa (meillä oli kunnon feast; kanaa, lihaa ja mereneläviä, riisiä ja jotain kastiketta - huh huh kun oli tulista!) sormin (perhe sai kunnon naurut kun minä kauhoin riisiä niin et puolet oli rinnuksilla), kuunneltiin niiden musiikkia, Nimreki näytti perinteistä tanssia, ne puhu Singhalaa keskenään ja puki mut perinteiseen sri lankalaiseen sariin. Oli kyllä mukavaa, vaikka vanhempien vahvan aksentin takia piti välillä vaan hymyillä ja sanoa yeah kun ei ollu aavistustakaan mitä ne oikein sano.

Mun aussilipussa ei oo enää tilaa kaikkien terveisten jälkeen. Oon tehnyt kotiluokassa ahkerasti puulusikkaa kotiinviemisiksi. Käytiin surffaamassa tokavikaa kertaa ja nähtiin Brown snake, päivää sen jälkeen kun oltiin isän kanssa nähty Black snake. Piti ostaa jo neljäs päiväkirja kun täällä tapahtuu niin paljon. Opettelin sanomaan kiitos Singhalaksi. Stutu tai jotain sellaista. Leivottiin muffineja köksässä ihan viimeistä kertaa. Ostin yhdeksän pakettia TimTameja, koska ne oli on speial. Laivapostipaketti on pakattu, sisältäen paljon paljon paljon aussiherkkuja. Sisko haasto mut tekemään mun liikankokeen suomeks. Sen mä myös aion tehdä. Pääsin läpi kaikista aineista, eikä kokeet vaikuta numeroon kun nostavasti. Eli who needs revising anymore? En mää ainakaan, minä mihinkään kertailuun aijo aikaani tuhlata. Tänään suoraan koulusta Tomin koristurnaukseen Mt. Gambieriin jossa meneekin koko viikonloppu. Viis tuntia autossa istumista vanhempien ja pikkuveikan kanssa. Koulu antaa mun pitää koulupuvusta kaiken mitä haluun. Kravatti ja liikkapaita lähtee kotiin. Äitille kirjotettu kirje odottaa yhä lähettämistä, ja jää varmaan lähettämättä joka tapauksessa. Kamera on ollut mukana koulussa, ja sain ihanan kuvan meidän matikanryhmästä. Panikoin ihan vähän, enkä edes muista millon olisin nukkunu ihan kunnon unet. Ootan ihan hirveen innolla, mut toivon et ens viikko kestäis ikuisuuden. Ehkä mä
vaan otan torkun matikan kokeen aikana, ja kirjotan enkun esseeseen tarinan kolmesta possusta suomeks. Koulumatkalla yks päivä tajusin, etten mä osaa enää hämä hämä häkin sanoja suomeks. Tai ruotsiks. En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Eli vaan nauran 24/7.

Ja se Caramello = toffe episodi, unohtakaa se jookos? Nyt tunnen itseni vielä tyhmemmäksi, kun tajusin et onhan enkussa sana toffeellekin. Toffee kun vaan oli suomennettu Caramellosta, ni mähän viksuna tyttönä sit en miettiny yhtään pidemmälle.

Hihii, elämä on ihanaa. Mä pääsen lomailemaan Australiaan äitin kanssa, neljä viikkoa ja mä oon takas kotona, YOLO.

9 months in OZ

Alle kuukaus äitin tuloon, hirvittää. Aika laukkaa, ja on jo tilanteita kavereiden kanssa, että pitää sanoa ettei vaan ehdi tulla enää yöksi kun viikonloput loppuu kesken.

Ei mulla oikein mitään asiaa ollut, kuhan tulin kauhistelemaan. Enkun tunnilla oon, ja Mireniä vähän on ikävä kun ei oo ketään kenen kanssa tehdä turhia juttuja. Toka koulupäivä tällä viikolla, kun maanantai meni nukkuessa ja keskiviikko ja torstai oltiin melomassa liikkaryhmän kanssa yhellä joella. Huh huh kun oli inhottavaa, vaikka safarilla tykkäsin! Nyt oli vaan kamalat paineet, piti tehdä kaikki oikein, pysyä ryhmän mukana (jota johti pojat jotka melo hurjaa vauhtia) ja vielä lisäks ilma oli kunnon koiranilma. Eikä meillä ollu kouluttajana maailman paras kouluttaja, sekin veti fiiliksiä huonompaan suuntaan.

Ohi on kuitenkin, ja hyvä niin. Täällä sataa, ja tuulee, ja on kylmä. Tiistaina lämpötila kohos kolmeenkymppiin, sen jälkeen tuli kunnon myräkkä ni me sit kajakoitiin kymmenessä lämpöasteessa. Jes. Suomessa tulee jo lunta (ihan tiedoks jos ette te siellä Suomessa ole vielä huomannu), ja pidän täällä peukkuja et tulis kunnon valkonen joulu taas vaihteeks. Hassulta tuntuu ajatella, et kun lähdin ni siellä oli lunta, ja sit ne suli ja kesä tuli ja syksy ja lumet uudestaan ennen kun ehdin takaisin.

Pitäis vielä ehtiä muita vaihtareita näkemään, Fabiania ja Ramonia ja Manonia nyt ainakin. Mut mulla ei meinaa olla aikaa, ja hassulta tuntuu et en välttämättä nää Fabiania enää koskaan tän vuoden jälkeen. Ollaan kuitenki nähty epäsäännöllisen säännöllisesti, ja lennettiinkin yhdessä, ja koti-ikävät sun muut on koettu yhtä aikaa. Vaihtarivuosi on kamala siinä mielessä, et täällä tutustuu niin moniin mahtaviin ihmisiin, joita ei sit nää enää ikinä uudestaan. Kyllähän sitä ehkä muutamaa, mut suurimpaa osaa ei enää edes muista kymmenen vuoden kuluttua.

Mut sit toiset suunnittelee jo tulevansa Suomeen käymään, niinku Abi perheineen jo ens vuonna, ja oma aussiperhe sit sen jälkeen. :----)

Mut mä lähen syömään mun lounasruisleivän, nauttikaas syysloman vimpoista päivistä ne kenellä se sattuu olemaan, ja mä nautin mun viikonlopusta!

100 Jäljellä!

Kääk, mihin tää aika nyt ihan oikeesti katoaa.

ENÄÄ SATA PÄIVÄÄ ENNEN KU ÄITI LENTÄÄ TÄNNE.

Musta tuntuu ihan epätodelliselta. Justhan mä vasta merkkasin mun kalenteriin jäljellä olevat päivät. Se oli ennen perheen vaihtoa, kun mulla oli hurjan kova ikävä. Ja niitä päiviä oli yli kolmesataa, ja se hirveän iso määrä ikävää melkein tukahdutti mut. Itkin varmaan koko vuoden itkut siinä niiden parin kuukauden aikana, että nyt voisin sit olla onnellinen. Ehkä se on niin, et pitää olla jotain kamalaa et osais sit pitää arvossaan niitä ihania hetkiä.

Eilen isoveli tilas multa Swiss rollin aka. kääretortun, ja kun isä pyyteli jotain suomalaista aattelin tehdä pannaria sunnuntaina, kun 40 hour famine loppuu. Mut rupesin miettimään, et mitä me oikeesti edes leivotaan koto-Suomessa? Korvapuusteja joo, mut mitä muuta? Ku täällä on vaikka mitä kaikkea, ANZAC-biscuitsit on varmaan ne legendaarisimmat. Mut sit kaikki Pavlovat ja Browniesit ja Slicet ja Crumbled. Mitä me leivotaan Suomessa?

Mulle ei oikeestaan kuulu muuta ku tylsää just nyt, on perjantai ja valokuvausta. Mua ei nyt oikeen jaksa kiinnostaa ja meillä kun on vielä sijainen ja aikaa tälle assignmentille on neljä viikkoa. Kateltiin enkun tunnilla Mirenin kanssa ihan tylsyyttämme lentoja Ebookersilta, Helssinkiin pääsis huomenna iltapäivästä yhellä välilaskulla, kokonaisaika jäi jopa alle vuorokauteen. Hassua, kun jotenki on niin kaukana mut kuitenkin niin lähellä kotia, mut sit täälläkin on koti johon mennä aina (raskaan tai vähän vähemmän raskaan) päivän jälkeen.

Mulla ei edes oikeen ollu mitään asiaa, on vaan niin et kaikki on hyvin. Sain eilen Etlareita ja hapankorppuja kotoota, paketoin siskon tekemiä Brownieseja hyväntekeväisyyteen ja kuuntelin sateen rummutusta peltikatolla.

Muthei, kolme viikkoa laskettelemaan, leipomislauantai epsanjalaisen Mirenin kanssa (joka on hyvin pitkälle henkireikä täällä välillä) ja muuta mukavaa. 

xoxo, Maria

ps. laitan kuvia sit kotoota, kun meillä oli vähän ajantappomukavaa Mirenin kanssa enkun tunnilla :--)

Siinä myös tyylikkäitä koulupukuja - Mirenillä pelkkä villapaita ja mä palelin jopa bleiserin kanssa...
Suomesta terkkuja!

Hih <3 Anteeks rakkaat, mut mä nautin niin hirmuisesti kun pääsin kuokkimaan veikan rippijuhliin pallon väärältä puolelta! Meneehän se näinkin, kyl teknologia on ihanaa.

Speaking in tongues

Pitkästä aikaa.

Ennen ku luette yhtään pidemmälle, mun on pakko messuta teille vähän. Tänään on 27 heinäkuuta, kakstoista päivää siitä kun viimeks postasin. Aattelin tehdä teille sen kysymyspostauksen, mut taisin ymmärtää jotain väärin. Onko mun tarkotus keksiä ne kysymykset? Pyysin kysymyksiä, mut niitä on tullu tasan eikä yhtään yli nolla. Ei sentään olla negatiivisissa luvuissa, thank God. Ei tää mee niin, et te pyydätte kysymyspostausta mut ollenkaan kysymyksiä ei oo tullu. Tää on interaktiivista, hei. Get involved. (juups, mietin pitkään et mitä get involved on suomeks, sit päätin luovuttaa.)

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan. Pitää. Kiitos. Syystä jonka varmaan kaikki jo hoksasitte deadline on pari viikkoa eteenpäin elokuun alusta, niin ku ekaks aattelin. 


Okei. Turhan pitkä aika siitä ku viimeks päivittelin, ja täällä on kai tapahtunu vähän kaikenmoista. (kaivaa päiväkirjan esiin ja lunttaa) No, lomat loppu. Isoveikan synttärit oli ihanat, tuntu et olin osa perhettä. Niinku mä oonki. Koulukuvaus oli ja meni, eka ja vika koulupuvun kanssa. Mielenkiintosta tulee olemaan :D

Musta alko tuntuu aika ulkopuoliselta vähän ennen loman alkua, kun pari 'johtavaa' tyttöä kaveriporukasta päätti, ettei musta tykätä enää. En yhtään tiä miks, mut oon pyydelly niitä ulos ja ne on vaan tosi kiireisiä keskenään. Vähän mustamaalausta ja selkään puukottamista johon en oo halunnu lähtee mukaan voi olla syynä, en tiie. Kuitenkin, koulu on täynnä kivoja ihmisiä joiden kanssa oon jutellu ja yks random-tyttö jonka kanssa oon jutellu ihan alusta asti mut en oo ikinä mitenkään syvemmin sano kuin se ei haluu et lähen. Näillä oli saksalainen vaihtari täällä viime vuonna, josta mun kaveriporukka tykkäs ja tyyliin kaikki muut inhos. Kuulemma aika bitch ja mietin et ehkä tää mun kaveriporukka olettaa mun olevan samanlainen. Paljon ne on ainakin tuonu viime viikkoina esille kuinka ikävä niillä on tätä saksalaisvaihtaria. Nojoo. Mut onneks meidän vuodelle tuli espanjalainen tyttö, joka on täällä kolme kuukautta. Kirjottamaton sääntö, tai ennemminkin tunne, et vaihtarit pitää yhtä pätee kyllä reilusti yli järjestöjen rajojen. Miren on ihana.

Ollaan käyty leffassa ja siskon Netball-semifinaaleissa perheen kanssa, ja oon edelleenkin se lainatytär. Kuinka mulla kävi niin hyvä tuuri tän perheen kanssa? Aattelen sen vähän niinku palkintona siitä, et jaksoin perheenvaihtoprosessin ja jaksoin olla kiltti tyttö.


Pari seuraavaa viikonloppua on täyteenbuukattuja, yökylä Saskian luona, jonka kanssa en oo ikinä hengannu koulun jälkeen, vaikka ollaan tunnettu jo yli puol vuotta. Uusien oppilaiden Orientation kaupungissa, kaverin synttäribileet, yökyläilyä Abin luona ja valaidenbongauspäivä Fabianin kanssa.

Pari kömmähdystä tähän loppuun teidän päivää piristämään :)

Meillä oli mahollisuus luovuttaa (hyvä suomi - meinasin kirjottaa antaa...) verta tiistaina ja pelastaa kolme ihmishenkeä. Mähän intoa puhkuen ilmottauduin edellisellä viikolla, join puoltoista litraa vettä ja söin kunnon lounaan ennen luovuttamista. Kunnon paperityöt - ootko matkustanu Australian ulkopuolella kolmen viimeisen vuoden aikana? Kunnon lista tähän väliin, ei kuulkaas edes marginaali riittänyt... Oletko mies ja harrastanut seksiä toisen miehen kanssa? Alla oli boksi "olen nainen" joka mun piti ruksittaa, laitoin sit että YES väärään kohtaan... - ja miniterveystarkastus, mun hemoglobiini oli neljä alle verenluovuttajalta vaaditun. Normaali, mut ei tarpeeks korkee luovuttamiseen. Sovittiin sit sen tädin kanssa, et kokeillaan vielä suoraan suonesta, kun usein se nousee vähäsen. No, etittiin suonta ja desinfioitiin ja kadotettiin suoni ja etittiin uudestaan, pistettiin (hurjan paksulla)neulalla ensin oikeeseen ja sit vasempaan käsivarteen. Ja uudestaan, josko se olis puol senttiä oikeella. Entäs jos sitä hurjan paksua neulaa heilutellaan kudoksissa? Luulis nyt johonkin suoneen osuvan. Kerrankin kun pitäis vuotaa ni ei tuu mitään. Kunnon mustelmat käsivarsiin. Ajatushan se on kai kaikkein tärkein. Sainpahan limsaa ja pientä naposteltavaa jälkeenpäin, vaikka en edes pelastanu ketään. Huippua, not. Oon niin pettyny itteeni.

Sisko oli ajokorttikokeessa (joka meni läpi) viikko sit, ja meillä oli sijainen. Se sit ihmetteli et mitäs, missäs Elly on? Tomerana tyttönä sit huusin luokan perältä, et She's getting her P's! (P's on eka "kunnon" ajokortti kun saa ajaa ilman aikuista) Ainoo vaan, et sain sen kuulostamaan enemmän She's getting herpes! Hei, oon vaihtari. Täällä sattuu ja tapahtuu. Luokka (ja opettaja) sai ainakin hyvät naurut perjantain kunniaks.

Kuuden kuukauden rajapyykkikin oli ja meni, alle neljä kuukautta ni äiti tulee tänne. Ja oon ollu jo reilusti yli kuukauden poissa kotoota. Ai että kun mulla on ikävä äitin ja isin lämpimiä sylejä!

David on alottanu uuden harrastuksen - mun kanniskelemisen ympäri taloa. Musta tuntuu et olisin viidenvanha taas, kun kaksmetrinen isoveikka nostaa hartialleen ja kääntää pää alaspäin. (Ehkä ei olis pitäny kertoo eukonkannosta) Ja se on myös tajunnu kuinka helposti kutian. Kotiinlähtöön mennessä oon kuolematon.

Ei mulla muuta, hyvät viikonloput kaikille. Eiku ainii siellä on se kesäloma. Päivittelen taas joku päivä, tällä hetkellä läksyjä tekemässä... x) Ainii, saatiin tokarit. Kaikki aineet läpi, kaks Aata ja kolme Beetä ja yks Cee. Oon tosi tyytyväinen, kun oon vähän rentoillu vaan... Hissasta tuli C vaikka en edes tehny koetta ja muutenkin lopetin hissan suurinpiirtein puolessa välissä kun muut aineet muuttu aika hektisiks kans.

Mutjoo, ootte rakkaita. Anteeks kun mulla kestää vastata kirjeisiin, mut oon melkein juossu pää kolmantena jalkana täällä ja kun on ollu mahollisuus ni oon vaan tykänny rentoilla. Vastaukset on jo melkein kaikille kirjotettuna, vaan se niiden postiin saaminen. Ehkä mä kohta. Mut teitä ei oo unohdettu!

Remarkable weekend!

Viikonloppu Kengurusaarella - mut ensin kerron viime viikosta ja synttäreistä!

Synttärit osu keskiviikolle - mikä on mun lemppariviikonpäivä heti maanantain jälkeen. Kuinka ihana onkaan herätä siihen kun oma rakas äiti laulaa Paljon Onnea Vaan maailman toiselle puolelle? Sanoinkuvaamattoman ihanaa on myös valmistautua kouluun ja kuunnella rakkaan ääntä. Kuinka paljon ootkaan kaivannu isin ääntä, ei välttämättä sitä jolla se laulaa ensimmäisen rivin Ja Må Hon Levasta... Mutta kuitenkin, sitä hurinaa taustalla ja isiä joka kertoo mitä ympärillä näkyy. Kuinka monta kilometriä on pysähdykseen ja mitä on ohjelmassa huomenna. Ainoo mitä kaipaan vielä enemmän on se, kuinka isi sanoo kuinka se on kohta kotona; kuinka me kohta nähdään. Nyt se ei sanonut.

Koulussa Margaret ja Kath mainosti STS:sää Assemblyssä ja sain jopa nousta seisomaan, että tältä tää suomalainen näyttää... Onnitteluja sateli koko päivän vastaantulijoilta, en tuntenu puoliakaan mut ei siinä mitään, nää puolitutut on ruvennu moikkailemaan... :D Kavereilta sain Jennifer Lopezin hajuveden ja suklaata, kotoota tuli kans suklaata ja pari kirjaa. Suomenkielistä kirjaa, enää ei oo ongelmaa mitä ottaa mukaan Melbourneen matkalukemiseks! Hissanluokassa nää kajautti synttärilaulun Speed Dating-tunnin jälkeen.

Surffaus koulun jälkeen auringonpaisteessa, lämpöä +28 celciusta... Ainoo mitä tiesin oli, että Beth tulee noukkimaan mut surffauksen jälkeen... Ajettiin viereiseen kylään, Willungaan, jossa Beth oli järjestäny synttäripiknikin puistoon Abin ja Emilyn kanssa. Abi ja Emily ootti ilmpallojen keskellä viltillä kiinalaisen takeawayn kera. Syötiin kiinalaista, kateltiin auringonlaskua, juostiin paljain jaloin nurmikolla, nauroin niin hirveen paljon, viimeseks syötiin kakkua seitsemällätoista kynttilällä tähtitaivaan alla. Jos olisin saanut ne synttärihalit äitiltä ja isiltä (ja Micaelilta) tää olis ollu ehkä parasta ikinä. Nyt tää oli ihan hippusen vaille paras syntymäpäivä ikinä.

Torstaina hostit juhlisti mun synttäreitä leffalla - käytiin ekaks syömässä Colonnadesin Food Courtilla ja sen jälkeen Titaanien taistelu. Kyllä, sain valita elokuvan. Kyllä, valkkasin ensimmäisen, koska muuten olisin joutunu oottamaan puoltoista tuntia ja matikan tutkielma odotti kotona. Hostit ei nauttinut kyllä leffasta, ne rupatteli koko ajan, mut ei se mitään. Mulla oli ihan hauskaa, koska sai antaa ajatusten juosta eikä mun tarttenu esittää, olla tosi sosiaalinen ja hymyillä koko aikaa. Koska kyllä, en oikeesti viihdy hostien kanssa, en kotona enkä ulkona. Mut kyllä, arvostan silti sitä, että ne yrittää. Mulla on itse asiassa aika huono omatunto, mut yritän koko ajan ajatella, että tää on mun vuosi ja tarkotus on nauttia, ei vaan selviytyä.

Nyt se viikonloppu. Perjantaina Twilight Food Affair koululla, vähän ku myyjäiset tai markkinat. Meidän köksänryhmällä oli Natcho- ja yhdistetty Cupcake, Brownie ja Almond Bread -koju. Oli ihana viettää koko ilta kavereiden kanssa koulussa! Illan kruunas ilotulitus ja tieto, että viikonloppu tulee olemaan vähintään yhtä mukava kun perjantai.

Lauantaiaamuna Gayel heitti mut huoltoasemalle, josta Kath noukki mut mukaan. Lautalla yli Kangaroo Islandille viiden muun vaihtarin kanssa. Mukana Fabian ja Kalle, joiden kanssa lennettiin Lontoosta, Lilo Alankomaasta (saatiin oppitunti että mitä eroa on Hollannilla ja Alankomaalla - Hollanti kattaa vaan kaksi Alankomaiden kahdestatoista provinssista. Että muistakaa ens kerralla, se on Alankomaa, ei Hollanti :D), Rune Tanskasta ja Benn Saksasta. Lilo ja Rune on ollu täällä heinäkuusta, niillä on kotiinpaluu kuukauden päästä. Oon ihan vaan himppasen kateellinen. Toisaalta, musta tuntuu jo nyt ihan hirveeltä ajatukselta jättää kaverit tänne.

Kierrettiin saarta urakalla, syötiin lounas lennossa ja kierrettiin vähän lisää. Nähtiin pingviinit, hylkeet, merileijonat, koalat, Kengurusaaren kengurut (Eri laji kun muualla!), wallabit, vompatit, piikkisiat, tippukiviluolat, pari rantaa jotka on äänestetty Australian parhaimmistoon, Little Saharan hiekkadyynit, Remarkable Rocksit (tästä tuli inside-vitsi ja lopulta koko retki oli ihan Remarkable...), lintuesitys täynnä aussilintuja. Siis ihan hirmuisesti kaikkea. Syötiin TimTameja, Tiny Teddyjä, Shapesejä, hedelmiä, pitsaa ja Fish&Chipsejä. Nautin ihan täysillä, juteltiin Lilon kanssa melkein koko yö ja unta tuli pari tuntia... Onneks käännettiin kelloja taaksepäin tänä viikonloppuna ja saatiin ekstratunti unta!

Olin takasin parkkipaikalla, josta Gayel haki mut joskus kymmenen aikaa ja vastaanotto oli suht viileä. Margaret oli kertonu hosteille viikonlopun aikana mun muutosta, sen kyllä huomas tunnelmasta. Tulee oikein antoisa viikko... Kath sano, että todennäköisesti se tulee hakemaan mut rautatieasemalta ja haetaan mun kamat ja muutan sit kun tuun Melbournesta.

JA MÄÄ MEEN MELBOURNEEN PERJANTAINA, NELJÄN PÄIVÄN PÄÄSTÄ. KOKO LOMAKS. SUOMISUKULAISTEN LUO. En malta odottaa!!!

Että tänne kuuluu tällä hetkellä pelkkää hyvää, oon koulussa ja aurinko paistaa ja oon onnellinen, tutustuin uskomattomiin tyyppeihin (miks vaihtarit tulee niin hyvin toimeen keskenään? :0) viikonloppuna, näin taas kavereita tänään ja enää pari päivää hosteilla. Isi lähtee Egyptiin samana päivänä kun mä lennän Melbourneen, mulla on maailman Australialaisin synttärilahjapaketti jo melkein valmiina.

Anteeks kun tästä tuli taas näin pitkä kuvaton postaus, mutta koulussa oon läksyjentekotunnilla taas postaamassa... Mulla on ikävä teitä siellä Suomessa, kiva kun jaksatte lähetellä piristyksiä ja laittaa kommenttia, piristätte mun iltapäiviä ihanasti.

Muutto lähenee - älkää laittako enää postia vanhaan osotteeseen, koska ne ei välttämättä enää ehdi tulla... Laitan uuden osotteen teille viestillä tai jotenkin että voitte jatkaa mun piristämistä :)

Long weekend!

Pitkä viikonloppu ja paljon sleepovereita! Vihdoin olin onnellinen.


Perjantaina suoraan koulusta Emilyn kautta Ellylle. Leffailta, kateltiin pari leffaa shedissä, syötiin aussiherkkuja ja naurettiin sixpackit. Haettiin matkalla TimTam-sulasuklaa-mansikka-tomusokeri pitsa, kuulostaa ehkä ällöltä mutta oli herkkua! Syötiin TimTameja, juustokiekuroita, Tiny Teddyjä, Lamingtoneja ja vaikka mitä muuta! Käytiin kanssa nuortenillassa, jossa pelattiin korismatsi Fin-Aus, ja SUOMI voitti!! Oli ihan hurjan kivaa.

Lauantaina Uranbirran eläinpuistoon, jossa syötettiin kenguruita, rapsuteltiin koalia ja juostiin karkuun väärään häkkiin päätynyttä pelikaania. :-----D Yks kenguru oli hieman innokas kun se sai ruokaa ja raapas kunnon haavan käsivarteen, Elly oli vaan että joo, nyt oon virallisesti Ozzie. Käytiin Australian (ehkä koko maailman) parhaassa leipomossa syömässä Aussiruokaa jonka jälkeen suunnattiin rannalle. Chillailtiin siellä, heitettiin Emily kotia, syötiin Ellyn äitin tekemää hurjan hyvää aussiruokaa, (Okej pappa, det finns inte bättre mat än vad du lagar ens på andra sidan av värden. Nu är det officiellt.) ja painuttiin aikasin pehkuihin.

Fammo täytti kaheksankymmentä ja mä oon täällä. Maailman toisella puolen. Kuitenkin,

Ja må hon leva,

ja må hon leva,

ja må hon leva uti hundrade år!

Grattis så hemskt mycket, älskar er alla på Hällan också!!

Sunnuntaina Adelaideen, jossa Ellyn netball-harkat. Kierrettiin Adelaidea Ellyn äitin kanssa, käytiin moikkaamassa Ellyn mummoa joka oli ihana! (ei kyllä vedä vertoja mun maailman ihanimmalle mummolle ja fammolle :-------D) ja nää heitti mut hosteille.

Amy haki parin tunnin päästä Muwanan luo, jossa leffailta tyttöporukalla. Käytiin (nudisti)biitsillä kävelyllä, seikkailtiin metässä ilman kenkiä, tilattiin pitsaa, syötiin suklaata ja kateltiin leffoja.

Soitin arearepille, kerroin kaiken ja ne lupas ettiä uutta perhettä. Tosin, hostien löytäminen ei todellakaan oo helppoa, joten en elättele turhan suuria toiveita. Ellyn perhe sano, että ne vois ottaa mut kuukaudeks. STS kuitenkin sano, että pitäis olla pidempi aika... Joten Ellyn perheen pitää miettiä uusiks. Kaheksan kuukautta on kuitenkin tosi pitkä aika, ihan oikeasti.

Ekaa kertaa olin oikeesti onnellinen pidemmän aikaa kun koulupäivän. Olin onnellinen melkein kolme päivää, ihan melkein putkeen. Kuinka ihan fiilis onni onkaan, kun oikeesti et mieti, että kauanko enää että voit mennä nukkumaan tai pääset kouluun.

Kyllä tää tästä. Kai.


Roosa, Onnea on saada kirje Suomesta ja nauraa ja itkeä vedet silmissä samalla kun syöt Fatzerin sinistä. 


Hostit ei tykkää (enkä tosiaan tajua miksi!) kun saan suklaata joka kirjeen mukana, mutta mullehan ne kirjeet on... Laittakaa vaan suklaata (ja jenkkipurkkaa - varastot hupenee) tästedeskin 8)

Paikallisia

Noni yli kuukaus menny – ja koti-ikävä iski oikeen kunnolla. Kuuntelin musaa koulubussissa kun se tuli, ihan yllättäen keskellä ihanaa aamua, oli lämmintä ja aurinkoista… Hän soi kuulokkeista ja silmät täyttyy kyyneleistä, selvisin tosin kouluun vuodattamatta kyyneltäkään – sit kotiluokassa ne tulvi yli ja Beth ja Saskia kattoo vieressä ja yrittää lohduttaa. Recessillä kaverit järjesti mut kiireiseksi, huomenna jotain Bethin kanssa – luvattu 39°c joten ei mennä Adelaideen :D Sunnuntaina Colonnadesille Ellyn ja Emilyn kanssa ostamaan ranskalaisvaatteet historian esitelmää varten ja ens viikolla ’jäähyväiset’ Abille kun se lähtee Melbourneen pariks viikoks, surffausta Bethin kanssa ja näin. Loppujen lopuks nää kilpaili siitä kuka saa mut yökylään ekana ja kuka kävi meillä ekana ja kenen luona kävin ekana ja kenen kyydissä olin ekana… Koulussa on kaikkein kivointa koska siellä ei ehi ajatella. Tänään lillittiin Bethin uima-altaassa kolmenseiskan helteessä ja relattiin. Ja kaikki on sanonu, että saan tulla Anytime käymään ja skypettää kotia.

Aattelin ’esitellä’ näitä tyyppejä kenestä puhun koko ajan. :--)

Beth asuu kymmenen minan kävelymatkan päässä meiltä, tosi mukava ja ymmärtäväinen tyttö! Muutti tänne pari vuotta sitten Englannista perheensä kanssa ja nauretaan aina, että valitsimpa hyvin kaverini – tulin ausseihin mutta hengaan englantilaisen kanssa… Meillä tuntuu olevan aika paljon yhteistä, molemmat tykätään olla kotona perheen kanssa, leipoa ja lukea. Bethin perhe, varsinki äiti on tosi mukava ja kerto miten se selvis sen koti-ikävästä kun ne muutti tänne.

Abi on hauska ja sen kanssa nauran paljon – sen kanssa on tosin helppo puhua syvällisemminkin. Asuu kauempana, kymmenen minaa autolla viinipelloille. Abi tulee kotiin samalla bussilla kun minä, ja se sanoo oh dear sillai hassusti kun ollaan selvitty nauruhepulista ja sit alan nauraa uudestaan. Abilla on ihana pikkusisko joka on samassa koulussa pari vuotta alemmalla luokalla ja joka aina hymyilee leveästi kun kävelee vastaan. Tehtiin Abin kanssa To Do – lista johon kuuluu muun muassa camping ja find Ben&Jerry’s. Kun kuuli koti-ikävästä Abi teki mulle listan sen Melbourne-matkan ajaksi – mitä tehdä kun koti-ikävä yllättää eikä Abi oo käytettävissä! Siellä oli eri australialaisia elokuvia ja telkkarisarjoja mitä kattoa ja leipomista ja kaikkea!

Elly on toooosi pitkä ja tooosi pitkähiuksinen tyttö, jonka kanssa oon aika monella tunnilla. ’tutustuttiin’ ekalla liikkatunnilla, kun Elly yritti opettaa luita mulle huonolla menestyksellä… Tosi auttavainen ja on jo suunnitellu ohjelman mun Victor Harbor- visiittiä varten.

Emilyjä on kaks. Toinen on vaaleahiuksinen ja asuu viereisessä kylässä, McLaren Flatissa. Tämä Emily on kanssa kiva, tosi fiksu joka panikoi autolla ajamisen alottamista :D Toinen on ruskeahiuksinen ja aika hiljanen, ja asuu vähän kauempana. Lupas, että saan tulla millon haluun käymään ja puhua porukoitten kanssa. Tämä ruskeahiuksinen Emily on tässä porukassa missä nyt oon, vaaleahiuksinen on kotiluokalla.

Saskia oli mun buddy ekana päivänä. Se autto (ja auttaa vieläkin) kun en löytäny luokkia ja kaikessa muussakin, tosi kypsä ja viisas, rauhottelee aina vaaleahiuksista Emilyä kun se panikoi jostain :D Saskiakin on kotiluokalla.

Lachie on vastapäätä asuva poika, joka on Bethin paras kaveri ja tosi hauska – näitä tyyppejä joilla on hauska kommentti ihan kaikkeen. Morjenstaa aina pihalta kun hillun ulkona ja jos en jostain syystä huomaa, että se on siellä vislaa että hei, oon täällä!!

Mawuana on aborginaali – tosi äänekäs ja tykkää olla keskipisteenä. Tämäkin osaa kommentoida jokaiseen kohtaan huvittavasti, leveä hymy ja morjenstaa kun kävelen vastaan.

Taylor pelaa tennistä ja surffaa ja on niin ihanasti ruskettunu että! Raudat joissa turkoosit kuminauhat, ja hymyilee tosi leveesti paljastaen kaikki hampaat kun näkee mut. Jokaisen aterian jälkeen antaa Mayanan tarkistaa ettei rautojen välissä oo mitään ja Mayana antaa ohjeita että minkä hampaan välistä pitää puhdistaa.

Näitä on useempiakin, mutta tässä nää kenen kanssa oon ollu aktiivisimmin tekemisissä.

Hirmuinen koti-ikävä ja ikävä kavereita! Mutta kyllä tää kai tästä, yritän jaksaa jos tekin yritätte! 280 päivää kotiin.

3 Viikkoa!

Täällä oltu jo kolme viikkoa, tuntuu ihan tosi lyhyeltä ajalta. Sit taas toisaalta tuntuu, et olisin ollu täällä jo vaikka kuinka kauan! Ootteko koskaan miettiny, kuinka outo aika oikeesti on. Mitä se ees on? Ohi kiitäviä sekunteja, vuorokausia, vuosia. Siitä ei voi ottaa kiinni ja pysäyttää, eikä sitä voi vetää kulkemaan nopeempaa. Sillä on taipumus mennä aina väärää vauhtia. Toisille riittäisi vuorokauteen pari tuntia, toiset tarvitsisi reilusti 24 enemmän. Ja joillekin vuorokausi tuntuu olevan iäisyyksiä pitkä, ja joskus vuorokaudet vaan vilahtaa ohi ennen ku huomaatkaan eikä mitään taaskaan ehtiny tehdä, tai kaikki meni ihan liian nopeasti ohi. Bussikuski toivotti hyvää päivää yhtenä aamuna, ja kehotti nauttimaan jokaisesta minuutista niin kuin ne olis viimeisiä. Ja niin mä myös tein. Nyt, ennen ku kerron mitä mulle kuuluu, pyydän, että sinä, ihan oikeesti nautit huomisesta, eikä sillä oo mitään väliä onko huominen maanantai vai lauantai! Lupaathan, ennen kuin luet edemmäs, että nautit huomisesta täysin rinnoin. Vaikka tulis kuinka paljon kuraa niskaan, koska hei, huominen on ainutlaatunen. Ikinä ei tuu enää samanlaista päivää kuin mitä huominen tulee olemaan. "Enjoy every minute of it."


Ja nyt, mitä mä oon oikeen touhuillu. Keskiviikkona oli uimakarnevaali, missä neljä tupaa kilpaili toisiaan vastaan eri ikäluokissa ja eri uintityyleissä. Ja oli siellä muutama muukin 'laji', t-paitaviesti ja pötköjenkeruumahdollisimmannopeasti-kilpailu. Meijän ikäryhmässä Ruby-tuvasta oli kisaamassa vaan kolme tyttöä ja kaks poikaa. Jeeees. Ite uin viestin, vapaauinnin, selkäuinnin ja olin keräämässä pötköjä sekä teepaitaviestissä. (Teepaitaviestissä juostaan altaan toiseen päähän ja joukkueen muut jäsenet siirtää teepaidan seuraavan päälle näin lyhyesti) Muissa tuvissa oli kilpauimareita, ja pojat ei kyllä ottanu ressiä. Viesti alko takaperinvoltilla ja selkäuinti hoidettiin käsi kädessä viereisellä radalla uivan kanssa. Tultiin loppujen lopuksi kolmansiksi. Ihan hyvin, paitsi että meitä oli vaan neljä tupaa. :----D Oli kuitenkin sen väärti - ensimmäiset ja viimeiset Swimming Carnevalit koskaan! Lopputulos Sapphire, Ruby, Emerald ja Topaz ensimmäisenä.

Eilen illalla host-äidin vapaapalokunnasta (CFS - Country Fire Service, tää on niin pieni kylä ettei täällä oo muuta paloasemaan kuin vapaaehtoisten palokunta) viinitilallinen Greg kierrätti meitä sen viinitarhoilla - muistankohan oikein, että sillä oli 18 hehtaaria viinipuita? Jos toi on paljon ni sit muistan - niitä oli meinaan ihan valtavasti! Maisteltiin eri rypäleitä (mm. Pinot Noir ja Shiraz) ja Greg selitti kuinka ne poimitaan ja viedään paikkaan nimeltä Winery - en kyllä tiedä mikä ton nimi on suomeks, mutta siellä oli siilon näkösiä peltiputkiloita missä ne tekee viiniä. Hurjasti! Greg vie sen rypäleet Wineryyn nimeltä Rosemount jos oikein muistan. Tiesittekö, että valkoviinin rypäleet pitää poimia yöllä kun ei oo niin kuuma, ja että valkoviinirypäleiden kuoret voi olla punaset, kuhan hedelmäliha on vaaleeta? Mä tuun kotiin jonain viiniasiantuntijana tätä menoa!

Nyt yritän saada teille vähän kuvia :---)

Pullaa! - Maistu melkein ihan oikeelta...

Almond Train

Mäkin tykkään opiskella luita latinaksi liikkatunneilla - ihan ku mä oikeesti menisin lääkärille että hei, mun Tibia meni poikki taikka mitä mä teen kun mun Sternum on hirmu arka!

Snubailua :---)

Käytiin Brightonissa :---)

Leila - tuuras Nataa

Ja oltiin Fabianin kanssa Goolwassa surffaamassa x)

Picnic Fabianin kanssa Middletonissa

Rubypaidoissa (aka. urheilukoulupuku) Abi ja I!

Rubyn maskotti Elmo!

Viinirypäleistä tehdään ihan oikeasti viiniä - kyllä mä sen tiesin, muttasiis hei, täällä on pellot täynnä viinirypäleitä!

Kävin viinitilalla ajamassa viinirypäleitä ja maistamassa raktoria! Eikutäh.

Perrrrrjantai!

Ensimmäinen kouluviikko takana ja mulla olis teille niiin paljon kerrottavaa! Teen listan ni päästään kaikki paljon helpommalla :----)

- Koulussa on kivaa, paitsi ei hissa koska oon aika pihalla.
- Tehtiin ekaa kertaa köksässä jotain - pilkottiin vihanneksia ja tehtiin niistä kastike, josta tehdään lasagnea ens perjantaina
- Sain mun koneen - macbookin koulusta vihdoin!
- Äiti ja Micael lähtee huomenna Itävaltaan ja mun pitää muistaa lähettää hyvää matkaa- tekstari!
- Olin tänää ekaa kertaa ulkona kaverin kanssa - Beth joka muutti tänne Englannista pari vuotta sit pyys mut kaakaolle sen kanssa, sit käytii niillä ja se esitteli sen lemmikin ja näytti sen huoneen mulle :)
- Meen huomenna Brightonii yöks, koska hostit viettää host-isoäidin synttäreitä jossain ja meen 'hoitoo' aluevalvojan luo.
- Tiedossa surffauskokeilu sveitsiläisen Fabianin kanssa, can't wait!
- Plus joku sukelluksen ja laitesukelluksen väliltä olevan lajin kokeilu - en ihan tajunnu mut saa kuulemma sukeltaakin, kuhan maksaa kymmenen dollaria. Kymmenen! Se on about seittemän euroo! :D
- Koulussa on surffausoppitunti taino oikeestaan kuus tai seittemän. Ne on vuosille 6-9 (ite oon siis vuodella 11...) mutta koska oon vaihto-oppilas pääsen mukaan! YAY! Ja meijän luokalta - taino kotiluokalta sama Beth kenen kanssa olin kaakaolla - yks tyttö tulee mun kanssa. Tunnit on joka keskiviikko koulun jälkeen ja maksaa yhteensä 70$, sisältäen märkäpuvun, laudan ja opetuksen. Siistiä vai siistiä?
- Ens keskiviikkona koulussa on uimakarnevaali, koulun jälkeinen tapahtuma missä tuvat kilpailee toisiaan vastaan - kuulemma leikkimielinen hauska tapahtuma. Ilmottauduin 50m vapaauintiin ja kai myös viestiin, pääsen yhen Abbeyn kyydillä sinne ja takasin ja toivottavasti Ruby menestyy!
- Muut tuvat oli muuten topaz, emerald ja sapphire. Keltanen, vihree ja sininen.
- Se fiilis, kun istut koulubussissa menossa kouluun kahdenkymmenen muun punaiseen villapaitaan ja mekkoon tai harmaisiin sortseihin ja kauluspaitaan pukeutuneen oppilaan kanssa, kuuntelet lempparilaulua kuulokkeista ja viinipellot vilistää ohi, se fiilis on vaan niin mahtava. Kun tunnet kuinka onni kuplii kurkussa, pistää hymyilemään ja pakahduttaa sydämen.
- En oo vieläkään varmaan tajunnu, että oon täällä oikeesti kymmenen kuukautta. Kaikki sanoo että hui, se on pitkä aika. Vastaan vaan että nii, niihän se on.
- Täällä on kylmintä kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen.
- Ens viikolla pitäis tulla lämpöaalto.
- Isi lähetti sukelluskamat, ja arvatkaapa mitä, väärät räpylät :D Ei täällä ihan uima-allaslämpötiloissa olla... Kiitos kuitenkin!
- Tää alkaa tuntuu jo kodilta - löydän jo huoneen valokatkaisijan pimeessä, osaan vääntää lukkoa oikeeseen suuntaan, muistan kumpi avain on hyttysverkko-oveen ja kumpi ulko-oveen, osaan kattoa autoja oikeeseen suuntaan, muistan mihin suuntaan Willunga, Noarlunga, Seaford, Brighton, Victoria Harbour tai Colonnades on.
- Pelattiin MasterMindiä ja korteilla yks ilta isoäidin kanssa - ei niin tylsää kun kuvittelette!
- Nää kattoo aika paljon leffoja, mikä on tosi kiva. Löysin tosin yhen hyvän sarjan telkkarista - My Kitchen Rules - enkä voi kattoo sitä kun yhtenä iltana kun isoäiti on kirkkotapaamisessa :D
- Tää äiti seurustelee Allenin kanssa ja on sen kanssa joka toinen yö, jollon me ollaan ilta kahestaan isoäidin kanssa.
- Täällä kotiintuloaika on joko päivälliselle tai ennen pimeetä - nää melkein pyörty kun kerrottiin Fabianin kanssa että tullaan kotiin yksin ja kävellen välillä niin, että muut jo nukkuu. :D Eikö teitä kidnapata? Miltä näyttää :----D

Ootte ihania kaikki ja täällä on kaikki hyvin! Maria kiittää ja kuittaa - jatkaa leffailtaa!

It's the final coundown

Hei enää neljä päivää! Viimenen koe tehty, enää maanantaina kouluu ja that's it. Kuin pelottavaa. Viikonloppu täynnä ohjelmaa, huomenna matkamessut ja ylihuomenna vimppa hallivuoro, pakkaukset ja syömää Toroo. Mitä mä teeen?!

Tänää leffajäähyväisilta tytsyjen kanssa. Kolme komediaa, pitsaa ja se paras seura kaikista. Oon vaan niin onnellinen. Ihan ku aina ennen, sillon ku ei tunnettu sellasta ku kouluhommat, sillon ku oltiin vielä niin pieniä ja tiedettiin muka kaikki, ei jaksettu välittää mitä muut aattelee. Oltiin vaan yhessä, ja oli sellanen tunne, että voitais vallottaa koko maailma. Ja niinhän me tehtiinkin. Vallotettiin maailma, ainakin melkein, tänäänkin. Kaikki turha hävis, oltiin vaan me, oltiin kaikki mitä tarvittiin. Naurettiin ihan niinku ennenkin, pienimmästäkin hassusta jutusta. Niinkun aina aikasemminkin. Löhöttiin koko ilta sohvalla, ei aateltu tulevaa vuotta.

Vasta sitten kun joutu jo sanomaan heipat, jäin oikeesti miettimään, että tässäkö tää nyt on. Eikö me kuulla toisistamme vuoteen. Niin kai sitten. Mitä tässä nyt ees pitäis sanoa? Pidä hauska vuos kuulostaa niin teennäiseltä. Samaa arkea se on ku aina ennenkin. Hyviä ja huonoja päiviä, enimmäkseen niitä hetkiä joita ei enää viikon päästä erota toisistaan. Hei, kirjotellaan. Kerro kaikki mitä tapahtuu, ihan kaikki. Kerro niin kuin mä olisin sun vierellä, koko ajan. Niinku aina ennen vanhaan. Ihan kuin olisin tunnilla istumassa sun vieressä, naurettais yhessä jollekkin ihan tyhmälle jutulle. Nyt me ollaan vaan eri kouluissa, eri paikkakunnilla, eri maissa. Mä yritän kertoo kaiken sulle, kuvailla kaiken uuden ympäriltä. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mut mä en osaa piirtää. Mä kerron sulle, kuinka ikävä mulla on. Miten paljon mä haluaisin, että sä olisit mun kanssa. Miten mä haluaisin näyttää sulle tän kaiken. Haluaisin opettaa sulle kaiken, mitä mä oon näiltä ihmisiltä oppinu. Jahei, sit kun tuun takasin, kerron kaiken. Sitten tunnetaan toisemme paremmin, tiedetään mitä toisessa ikävöi kaikkein eniten. Mä tiedän, että se on täällä paljon vaikeempaa, kun mulla, mutta mä tiedän että sä pärjäät. Sä oot pärjänny ennenkin. Kerro mulle, kuinka tylsää koulussa oli. Kuinka sä et tajua mitään, tai miten paljon ihmiset ärsyttää. Kerro kuinka paljon sä vihaat mua, kun mä jätin sut tänne ja lähin ite. Kerro kaikki ihana, kuinka aurinko alkaa lämmittää ja sulattaa lumen. Kerro vesisateista, pakkasista, ihan kaikesta. Kerro kaikki, koska se tuo mut lähemmäs sua. Jahei, mä tuun takaisin.

Ja lupaa pitää oikein hauska vuosi, mäkin lupaan.

Alkuviikko oli aikamoista pyöritystä, kolme koetta parissa päivässä, keskiviikkona meijän koulun vaihtari Cindy teki mulle koulun jälkee Taiwanilaista ruokaa, ja teen muuten varmasti samanlaista uudestaan! Oli niin yksinkertaista ja hyvää, nam. Ootteko muuten ajatellu, että ne mausteet nuudelipussien sisällä on sitä varten, että niillä maustetaan se keitinvesi missä ne nuudelit keitetään, muttei kaadeta sitä pois vaan syödään nuudelikeittoa. Siitä liemestä tuli meinaa tosi hyvää, hävettää kun oon aikasemmin tuhlannu sen ja kaatanu pois.

Sit kuvia!

Cindyn tuliaisia - sain muuten pitää tikut!

Sit ku sen osaa... Ei siinä mitään, Cindy kokkas kans tikuilla :D Ookoo puikoilla!

11 Jäljellä!

Anteeks jälleen kerran, oon maailman surkein bloggaaja. Selityksiä ja tekosyitä löytyy roppakaupalla, mutta menkääs lukioo ni huomaatte että muu elämä on vähän jääny. Ni sori. Nyt kuitenki matkavaatetusta, olkaas hyvät!

Mun hieno paita mitä on pakko pitää x)

Ja hiano kanariankeltanen reppu...

Tyylikästä.

+ Lentotiedot tuli! Ensin Heathtrowlle, sieltä suoraan Sydneyyn. En oo jaksanu laskee kuin kauan lento kestää, mutta olettaisin että aika kauvan.

Mut nyt jatketaan leipomisia Sinnan kanssa, yum! Lauraa odotellessa...

ELLA TULEE :---D

Jeejee Ella tulee huomenna, pitäiski kohta luikkia nukkumaan, että jaksaa herätä juna-asemalle vastaan :)

Eilen käytiin sukeltamassa, kannettiin kortemme kekoon Diversnight-tapahtumassa. Tapahtuman ideana on maailmanlaajuisesti saada mahd. paljon sukeltajia veteen samalla kellonlyömällä, tänä vuonna kellonaika oli 20.11. Miksköhän? 

2005     351 divers in water in Norway, at 40 dive sites

2006     889 divers, 889 dive sites, 3 countries

2007     1859 divers, 138 dive sites, 6 countries

2008     2183 divers, 178 divesites, 12 countries

2009     2749 divers, 218 dive sites, 20 countries

2010     1700 divers, 175 dive sites

Why?

The main reason for Diversnight is to get together and have fun, regardless of dive club or country. We get the chance to show the world what a great hobby we have, hopefully attracting more people to not only to diving in general, but to diving activities in the winter, when it might be a little cold and dark.

http://www.diversnight.com/

Viime vuonna sukeltajien määrä laski, koska niin monessa kohteessa Suomessa ja Ruotsissa oli jääkansi ja sukeltajat jäi rannalle ruikuttamaan. Nyt me rikotaan taas maailmanennätys! Ekaa kertaa osallistuin 2009 Egyptissä, sit viime vuonna Heinolassa, tänä vuonna Tiilijärvellä.

Plus koeviikko lähenee uhkaavasti, kääääk. Ihan tosi. Ja aussit. Enää pari kuukautta, miettikää. JES. Ens viikon lauantaina on pre-orientation Helsingissä, joka on pakollinen keväällä lähteville vaihtareille ja niiden vanhemmille, tai jotain sellasta.

Mut nyt nukkumaan, että jaksaa hillua Ellan kanssa. Good night, sleep tight, don't let the bugs bite!

It's you and me and we're runnin' this town

PERJANTAI, äntligen. Tätä oon oottanu ku kuuta nousevaa, kokonaiset kaks päivää kokeisiin lukemista! Jee.

Eilen oli ruotsin koe, ainaki läpi pääsee. Jos totta puhutaan ni en oo ikinä saanu ruotsin kokeesta täysiä. :D Taino oon, mut sanotaa etten oo ikinä saanu virheetöntä koetta. Pöh. Noni, eli se meni läpi. Sit ooteltii se tunti et päästää syömää, käytii hakee sanakirjat mitkä koulu antaa ja kuultii et kuviksen ope on poissa, eli ei oo pohjatuntia! Jeejee. Käytiin silti syömässä (kiitos Laura <3 :---D ) ja sit kotia, olin kotona about yhelttoista? :D Chillailin loppupäivän. :)

Tänää kuviksen kuva-analyysi, käääk. Se ei menny hyvin, jaarittelin vaa jotain randomia sinne :---D Joo'o. Sit tunti vapaata, syömään ja taas tunti vapaata. Käytiin kaupassa ja ostin pahoja karkkeja ja lahjotin ne pois ku olin syöny muutaman :D Äikän pohjat, kertoiltii vitsejä ja tais kestohymyki tajuta ettei oikeen jaksa kiinnostaa. Nyt oon lagannu tyylii tunnin koneella ku piti lukee äikkää. Yps. Illalla seittemän aikaa lähtö yödyykille, on muuten kaheksaskymmenes sukellus! Ja kyllä, korvatulehdus on molemmissa korvissa. Ai kuinka nii pitäis välttää sukeltamista? Hö.