Viikko vielä!

Oltiin Melbournessa se viikko, ja nyt on Sydneyssä oltu pari päivää. Taino puoltoista. Paljon on jo nähty, Melbournessa pääosin sukulaisia, nyt sit Sydneyssä ollaan kunnon turisteja. Ilmat on kesäset ja näi, paljon soi joululauluja ja on joulukoristeita mut ei vaan oikeen nää lämpötilat tunnu joulusilta. Äiti tossa jo nukkuu vieressä, taidan itsekin painua pehkuihin, huomenna on taas pitkä päivä! Viikko ja mä alan jo olla suht lähellä Suomen ilmatilaa, ihan hassua. Ollaan ahkerasti tekstailtu kotiin iskälle ja vielä ahkerammin aussiperheelle, oon vähän välimaastossa ja onneks on äiti täällä tukipilarina. On vaan tosi ristiriitaset tunnelmat, mut nyt yli viikko jäähyväisistä rupee vihdoin tuntumaan et haluun jo päästä Suomen kotiin. On se jo aikakin, näin kymmenen ja puolen kuukauden jälkeen. 

No, kuvahan kertoo enemmän ku tuhat sanaa, eikö?

Hard Rock Cafe Sydney !

Joku kinkkipari pilas mun hienon kaupunkikuvan!

St. Kilda Melbournen lähellä

Itsenäisyyspäivän risteily - 3 ruokalajia, kolme tuntia, Sydney, äiti

Mark Webber ja mä, normipäivä

Leonardo DiCaprio 

Taas mä oon täällä

Skool itsenäisyyspäivän kunniaks!

Farewells

Heippa ihanat, ja hurjasti terveisiä lämpöisestä Melbournesta! (37°c, hihi) Mun maailmassa tapahtuu aivan liikaa kaikkea, ja mulla on aivan liikaa tunteita just nyt. Kamalin vuodatus ensin alta pois: sanoin hyvästit perheelle eilen, enkä tiedä millon mä nään ne uudestaan. Mun Aussiperhe jäi asemalle heiluttamaan kun juna käänty mutkan taakse, ja mä jäin nyyhkyttämään. Asemalle tuli koko perhe, Abi äitinsä ja siskonsa kanssa, Fabian (en olis ikinä uskonu et se oikeesti tulee, järkytyin :D), Manon, Margaret ja Kath! Halailtiin ja otettiin kuvia ja itkettiin kamalasti, vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun sitä muistelee :'( Kun juna lähti liikkeelle ni isä, sisko ja veljet juoksi asemalaituria pitkin ja heilutti - itse asiassa pikkuveikka juoksi vielä ku asemalaituri loppu ja jatko parkkipaikan läpi ja autotielle :---D Loppujunamatkan (joku ykstoista tuntia) kyynelehdin sit aika perusteellisesti!

Mut viikonloppu ja alkuviikko oli ihania, äiti lens tänne sunnuntaina aamusta, ja sit käytiin viinitarhoilla, paikallisessa leipomossa, yhdessä syömässä ulkona, Adelaidessa, rannalla, korismatsissa, oli BBQ-dinneriä Abin perheen kanssa ja sisko ja Abi oli järjestäny mulle yllärin koulussa opettajien kanssa kun käytiin siellä tiistaina. Nyt ollaan menossa huomenna äitin serkun luokse sukuloimaan täällä Melbournessa, ja ens keskiviikkona lennetään Sydneyyn viikoks, ja sit SUOMEEN!!!

Koeviikko oli koulussa, ja ihan kivasti meni. En muista millon päivitin viimeks, mut Mt. Gambierin koristurnaus oli huippukivaa ajanviettoa perheen kanssa. Sit se koeviikko... Enkussa piti kirjottaa argumentative essay, en yhtään tiedä miten sen meni ku en saanu sitä takasin. Matikkaahan en kerrannu yhtään, enkä edes tehny lunttilappua - tuli joku 83%, eli joku B+, mut sit meidän matikanope anto +3% ku en lukenu ja +5% ku tein liikankokeen suomeks, ni sain Aan :----DDD Liikankoe meni tosiaan hyvin suomeks, Mr. Wendelborn anto tosin 71/70 :D

Perjantaina viikko sit kävin hakee mun viisumin, taisiis vaihtamassa opiskelijaviisumin turistiviisumii isän kanssa. Ja koska moottoriajoneuvojen ajo ei ollu enää kielletty, lähettiin ajelulle isän kanssa ja sain ajaa sen Land Cruiseria, hahah :D Sit lauantaina viel kävin pikasella lennolla Uncle Kymin kanssa, joka on siis se isän vanhin veli. Siistiä!!!

Mulla on ihan liikaa kerrottavaa, joten laitan kuvia mun uudesta kamerasta ;)

Tomin hieno block

Pääsin tiimikuvaan maskotiks :D

Näin me tehdään liikankoetta :---)

Abin  ja Ellyn ylläri mulle - koko year 11, lyhytelokuva mun aussiajasta, koristeltu luokkahuone, aussiruokaa... Ja paljon kyyneleitä, tossa Elly kiirehti mun tueks luokan eteen ku rupesin kyynelehtimään :D

Mr. Lambert kenen kanssa surffasin (vas.) Mr. Wendelborn eli liikanope, Mr. Turner eli matikka, minä, Mr. Salisbury eli homeclass teacher, Sarah eli Lushy eli nuorisotyöntekijä ja Mrs. Matthews eli the lady in the front office

Aussiperhe <3<3<3<3<3 

Veikat jaksaa vielä kun laituri loppuu, isä ja Elly jää jo vähän jälkeen... Arvatkaa kuka itki niin että ei meinannu nähdä edes mitään!

Tom vaan jatkaa :D:D:D 

Millicent

… Sori taas tästä pitkästä tauosta!

Mulla menee ihanasti. Kesä tulee hurjalla vauhdilla, suomalaisen mittapuun mukaan täällä olis jo nyt kesä parhaimmillaan. Aurinko paistaa ja tänäkin aamuna oli jo 19C seiskan aikaan kun nousin ylös. Auringonpaiste saa mut jotenki tosi iloseks heti aamusta, eikä haittaa ollenkaan mennä kouluun kun ikkunoista paistaas aurinko sisälle. Ensimmäinen surffauskerta kuudesta on jo takanapäin, oli oikein mukavaa vaikka merivesi näin talven jäljiltä olikin aika hyytävää. (niinkin hyytävää ettei vartin jälkeen tuntenu varpaita enää ollenkaan, onneks oli märkkärit sentään)

Mulla on jostain syystä vähän koti-ikävä taas. Taino ei oikeestaan ikävä, mut sellanen tunne et oon aika valmis äitin tuloon. Etten malta odottaa sitä hetkeä, kun nään äitin tulevan lentokentällä portista ulos. Tai sitä, kuinka ite tuun portista seutulassa ja saan vihdoin antaa isille sen halin, jota oon kaivannu viimeset melkein yheksän kuukautta jo. En yhtään tiedä miks musta tuntuu tältä. Mä kun kuitenkin rakastan mun elämää täällä. Kaikki sujuu vihdoin, tunnistan kaikki koulusta ja voin vaan mennä juttelemaan melkein kaikille year11. Voin kävellä kotona jääkaapille kun on nälkä (tai vaikkei oliskaan…) ja kauhoa ruokaa kaksin käsin. Mulla on ihania kavereita jotka oikeesti tuntuu ihanilta. Ja sit mulla on se paras kaveri, jonka kanssa aika vaan lentää aina kun jutellaan. Koulussa on kivaa ja helppoa, läksyjä ehkä kerran viikossa ja tunneilla puolet ajasta kuluu tehdessä ihan jotain muuta kun mitä piti.

Lähdetään huomenna isän ja Tomin kanssa (oonko ikinä sanonu et oikeesti sen nimi on Thomas mut Tom on vaan paljon nopsempi sanoa ni Thomasta käytetään vaan jos se on tehny jotain pahaa :D) koriskarnevaaleihin neljän ja puolen tunnin ajomatkan päähän ja tullaan sunnuntaina kotiin. Ootan ihan innolla, varsinkin kun ilmat on jo niin lämpöset.

Tänä aamuna kun ajeltiin kouluun tuli vaan mieleen kuinka me käytiin kesäsin mökkeilemässä perheen kanssa. Ja tuli kaipuu niihin hetkiin, kun ollaan pakkaamassa kotona ja koirat vinkuu kun ne on innoissaan ja kylmälaukku (ette muuten uskokaan kuinka kauan tota sanaa piti miettiä… :D) on täynnä kaikkea nannaa (lue: suomalaista ruokaa – oivariinia, oltermannia, wilhelmin saunamakkaraa, uusiaperunoita (nojoo sanotaan ruokakasseissa eikä pelkästään kylmälaukussa…), HK:n tai Snellmanin ohuen ohuita suikaleita leivän päälle, ruispaloja, silliä, kaikkia vihanneksia ja kartanon perunalastuja). Ja sit ajetaan se tunnin verran (pysähdytään tietenkin Kuortin abc:llä koska unohdettiin jotain ja ostetaan Magnumit matkaevääks ja karkkia, just cos) Mäntyharjulle. Sit vaan relataan pari päivää, hengaillaan mummon ja ukin kanssa, käydään kaupassa ja jätskillä, saunotaan, uidaan, haetaan posti ja vaikka mitä. Oikeestaan mulla on vaan ikävä suomalaista kesää, koska siitä edellisestä on niin kauan aikaa, ja mökkeily vaan kuuluu mun kesään niinku nenä päähän (onpas kulunut sanonta).

On pari muutakin juttua, mitä mä kaipaan suomesta. Terveellinen ruokavalio, arkiliikunta (kyllä, kouluun käveleminen ja koirien käyttäminen, muistuttakaa mua kun alan valittamaan please), hammaslääkäri (call me crazy, mut en malta odottaa et pääsen kuulemaan et mun hampaat on ihan kunnossa tän roskaruokavuoden jälkeen!), kunnon talvi, rajaton netti, hyvänmakunen hanavesi (meillä on kyllä sadevettä joka on hyvää mut safarilla se vesi…), kunnon hanat ylipäätään (eikä mitään kylmää ja kuumaa erikseen), saunaa (en edes uskonu et saunaa voi olla näin kova ikävä!), pikkuveikan kanssa ajan viettämistä, karjalanpiirakoita, maksamakkaraa, ruispaloja, sinihomejuustoa, (lista vaan jatkuu ja jatkuu. Ootan ylipäätään sitä hetkeä kun kävelen kauppaan ekaa kertaa ja muistan kaikki suomalaiset merkit), sitä et syödään paljon vihanneksia, kalaa, isin kokkailuja ihan ylipäätänsä (ja äitin kanaa ja pastaa ja lihapullia ja nakkikastiketta :DD), kunnon eristystä ja lämmitystä, lämmintä vettä joka ei lopu kesken, leipomista kotona Suomessa, nukkumista koiran vieressä (tai alla), syömistä keittiön pöydän ääressä, huonetta jossa mahtuu tekemään jotain muutakin kun nukkumaan, puhumattomuutta aamusta, mummon ja ukin luona yökyläilyä, sukeltamista, lumilautailua, sitä et pääsen soveltamaan ausseissa oppimisia Suomessa ja sitä ylipäätänsä, et saan kantaa aussiaikaa mun mukana Suomessa. Lista oikeesti vaan jatkuu ja jatkuu, ja tajusin just et unohdin suklaan ihan kokonaan… Fatzerin suklaat listalle ehdottomasti! Ja kouluruoka! Ja se, että ymmärrän tunneilla JOKA SANAN! (se tulee olemaan tosi outoa!)

Mut sit on juttuja, joita en odota en sit ollenkaan. Koulua jossa pitää oikeesti tehdä töitä. (en varmaan osaa opiskella enää ollenkaan!) Loskaa. Pimeetä puoltavuotta. Mahdollisesti kylmää ja sateista kesää. Sitä, että äiti ja isi on niin paljon poissa kotoota. Sitä, ettei jääkaappi oo täynnä suklaata. (tiedättekö sen tunteen, kun tekee ihan hirmuisesti mieli suklaata keskellä viikkoa…) TimTamien puuttumista. Rantojen puuttumista. Sitä, että ei puhuta jokaiselle vastaantulijalle, tunneta kaikkia, kysellä kuulumisia, olla ystävällisiä ja kohteliaita. Ettei korismatseja oo pari kertaa viikossa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolet, sen mä oon kyllä huomannu tän vuoden aikana jos en mitään muuta.

Mulla tulee koko ajan mieleen lisää juttuja molempiin listoihin, mut taidan jättää tähän. (menee ja lisää vielä yhden jutun) Täällä on ollu ihanan ihana päivä, ja taidan jatkaa sitä vielä perheen, grilliruuan ja jätskijälkkärin merkeissä. Take Care, tuun takaisin nopeammin kuin ehditte kissaa sanoa!

... Tää ei suostunutkaan lisäämään tätä, joten nyt viikonlopun jälkeen (tätä mä tuun kanssa kaipaamaan, et saan jäädä koulusta kotiin - oli raskas uneton viikonloppu ja tosi myöhänen ilta eilen) yritän uudestaan. Oltiin lauantai ja sunnuntai Tomin koristurnauksessa isän, Tomin ja yhden tuttavaperheen kanssa. Neljän ja puolen tunnin ajo sinne pitkin rannikkoa, ja viis korispeliä, ja voitto kotiin. Täytyy sanoa, et olin ylpee TomTomista. Niinku isosisko konsanaan :')

Kuvia en nyt jaksa laittaa, koska en haluu siirtää niitä koululäppärille. Fair enough? 

Ja vielä ihan vimppa juttu, te rakkaat ootte katellu blogia yli kymmenen tuhatta kertaa jo! Mulle se on aivan älyttömän paljon, koska tästä blogista ei edes tiedä melkein kukaan... Ootte ihania!

QLD Safari tour

Sanat ei kyllä riitä millään kuvailemaan, kuinka hieno reissu meillä oli. Kakstoista päivää pitkin Australian itärannikkoa, bussilla joku 3000km Cairnsista Sydneyyn. 43 vaihtaria joka puolelta maailmaa, joten porukasta löyty vaikka kuinka ihania tyyppejä. Anna, jonka kanssa lensin Suomesta ausseihin tammikuussa oli ainoo kenet tunsin ennen lähtöä, ja olihan ihana nähdä uudestaan! Ihania ihmisiä oli hurjasti muitakin, toinen Anna ja Oskari viimeisteli meidän neljän hengen suomalaisseuran.

Kolme ensimmäistä yötä oltiin punkissa Cairnsissa, ja käytiin sademetsässä uimassa parilla vesiputouksella ja opittiin paljon kaikista kasveista aborginaali-bussikuljettajan kanssa. Toinen päivä suju kokonaan Isolla Valliriutalla (!!!!!!!!!) sukellellen, pari puolen tunnin sukellusta samassa ryhmässä P1 kanssa, joilla oli alle kymmenen ennestään... Toisella sukelluksella päädyin pitämään perää ja varmistamaan et kaikki tulee mukana - jopa meidän Divemasterilla oli vaan parikymmentä sukellusta enemmän ku mulla. Koska meillä oli joku yli puolsataa introtettavaa, mentiin jo valmiiks puolkuolleelle riutalle jossa ne ei pääse tekemään enää lisää vahinkoa, joten elämä, korallit ja värit oli aika köyhiä. Pääsinpähän sukeltamaan!!!

Sit alko matkustaminen, ensimmäinen kahdeksan tunnin ajomatka Airlie Beachille, jossa pystytettiin teltat. Käytiin Whitehaven beachilla (kannattaa googlata!) supernopeella kumiveneellä, snorklailtiin ja nautittiin lounasta 7km pitkällä hiekkarannalla turkoosin meren ja valkoisen hiekan ympäröimänä. Mun lempparipäivä, joka todisti, että tämmöisiä paikkoja on oikeesti olemassa, eikä vaan Windowsin taustakuvina!

Toinen päivä täynnä matkustamista, ja päästiin nukkumaan sänkyihin 1200 lehmän lehmäfarmilla, joka on suurempi pinta-alaltaan kuin Luxembourgh! Siellä syötiin paistia, opittiin whip crackingia (en jaksa miettiä mitä on suomeks, kuitenkin se kun ruoskaa heiluttaa niin, että siitä lähtee kova pamaus kun se rikkoo äänivallin) ja laulettiin karaokea. Herättiin ennen auringonnousua ja käveltiin näköalapaikalle sitä ihastelemaan.

Lisää matkustamista (kaikkina matkustuspäivinä ajettiin ainakin kaheksan tuntia) ja suuntana Coolum beach. Telttailtiin kymmenen askelta hiekkarannalta, ja seuraavana päivänä ajettiin parisen tuntia Gold Coastille vesipuistoon! Superhauskaa, vietettiin neljä tuntia hurjastellen vesiliukumäissä :---) Parin tunnin ajo vielä, ja oltiin Byron Bayn leirintäalueella.

Byron Bayssa oli ohjelmassa merimelontaa, surffausta ja shoppailua. Meidän melontaryhmällä oli onnea, ja me nähtiin iso parvi delfiinejä ihan parin metrin päässä!!! Täältä löydettiin myös Australian kymmenen parhaimman jäätelöpaikan joukkoon kuuluva Gelateria, jossa herkuteltiin :--)

Ette varmaan ikinä arvaa, mitä me tehtiin koko seuraava päivä!! Jatkettiin matkaa Sydneyyn, jonne ajo kesti yli kakstoista tuntia taukoineen. Illalla pystytettiin leiri ja herkuteltiin kolmellakymmenellä pitsalla (that's 240 slices guys) ennen nukkumaanmenoa.

Sit leikittiin vika päivä kunnon turisteja, kun bussikuski Ben kierrätti meitä Sydneyssä. Oopperatalo, silta, Bondi Beach (ja ne rantavahdit... ;) ), Hard Rock Cafe & Starbucks... Shoppailua ja vihdoin tuliaisen löytyminen aussiperheelle, ja se tunne kun ei malta odottaa, että pääsee käymään siellä uudestaan äitin kanssa!

Viimeinen ilta, joten nautittiin täysillä. Kukuttiin koko yö muutaman tytsyn kanssa, naurettiin maha kippurassa ja oltiin pissat housussa kun aateltiin että joku pyörii teltan ympärillä. Aamusta pakkailtiin teltat vesisateessa ja ajeltiin kentälle. Päätin jo etukäteen, et kentällä en sit itke. En varmasti. Mut kuinkas sit kävikään, kun halas niitä ihania, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt kaks viikkoa sit, mut joita ei tuu ikinä unohtamaan... Kyyneleet valu pahemmin kun koskaan ennen lentokentällä on hyvästejä sanoessa valunut (perheelle hyvästien sanominen ei ollu mitään tähän verrattuna, uskokaa mua tää oli kamalaa) vaikka kokemusta on siitäkin ihan riittävästi. Kuinka voikaan kahdessatoista päivässä tuntemattomista aivan erilaisista taustoista tulleista ihmisistä tulla niin tärkeitä toisilleen. Ja hurja, kuinka niitä ihmisiä voikaan olla niin kova ikävä!

Polttavaa auringonpaistetta ja kylmää tuulta ja vesisadetta. Palaneita olkapäitä, selkiä ja rintakehiä, lainehtivia telttoja ja jääkylmiä unettomia öitä. Kahdenmiehen telttoja pakattuna kahdeksalla tytöllä, pystyttämisiä ja purkamisia ja erilaisia leirintäalueita. Curfew kymmeneltä ja valvojien pakoilemista vessassa. Isoja ötököitä ja myrkyllisiä matelijoita. Suihku varvassandaalit jalassa ja kännyköiden lataamista jokaisessa mahdollisessa pistorasiassa. Illalla spontaani iltauinti uima-altaassa iltakävelyllä, hieromarinki, otsalamput ja makuupussit (jonka lentoyhtiö hukkas totaalisesti kotimatkalla...). Hienoa rantahiekkaa, ruohikkoa, rantavahteja ja lippujen välissä uimista. Hiekkalinnaa, yleisurheilua rannalla ja rikkoutuneita teltanovia. Televisioita, leirintäalueen keittiöitä ja pyykkitupia. Bussissa istumista, erikoisia paikannimiä, elokuvia ja bussikuljettajan faktoja eri kylistä. Paahtavaa kuumuutta ja bussissa kiertävä suihkepullo. Lounaswrappeja, perässävedettävä keittiö ja kokkina Wendy. Järkyttävän hauskat Annat, tyypillinen suomalainen mies Oskari, ihan paras saksalainen Toni (Antonia), toinen saksalainen Ela, Haruna japanista, Sarah itävallasta, ja hurjasti muita vaihtareita Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Färsaarilta, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Sveitsistä, Italiasta, Japanista, Thaimaasta ja Kanadasta. Kaks valvojaa, Vince ja Sadie, ja varmaan paras bussikuski Ben. Paljon erilaisia leirintäalueita, pari yötä jopa oikeassa sängyssä. Wonderwall, Beautiful Day ja Barbie Girl karaokessa, banaaniviljelmiä ja sokeriruo'on käsittelytehtaita. Australian sateisin kylä jossa ei satanut, kijumista vesiliukumäissä, TimTameja ja KitKateja bussimatkoilla, jäätelöä melkein joka päivä ja usein enemmänkin, tanskalaiselle suomen opettamista ja paljon uusia facebook-kavereita. Ei mitään muita kuvia kuin selfiesejä matkan varrelta, koska kamera. Postikorttien ostamista sen sijaan ja päiväkirjan kirjoittamista bussissa. Lentokenttiä ja samanlainen safarikassi kaikilla. Naurua ja itkua, verta ja kipua, hyttysten puremia ja kutinaa. Suomeksi puhumista ja kaikenmoisia aksentteja, hyvää ruokaa, tiukka aikataulu. Melkein jokailtainen tekstiviestittely isän kanssa ja suomeen safarin kulusta informointia.

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta taidan laittaa teille kuvia sen sijaan. En voi edes oikeen sanoin kuvailla kuinka ihanaa mulla oli, vaikka se ei mikään glamour-matka ollutkaan. Hurjaa!

Eka ajopäivä Cairnsista etelään, ja eka kerta kun aurinko paistaa kunnolla...

Teltanpystytystä ekaa kertaa :---)

Vähän TimTameja matkaevääks !

Auringonnousu about puol kuudelta

Toni ja jätskiä aamupalaks 

...miks ocean rafting ja whitehaven oli lemppari :D jk!

Svanna the faroese!

Elokuuta vähän väsyttää

Aamupala joskus aamuyöstä

Toni, Ela, minä ja Haruna <3

Suomitytöt :---)

Ihana irvistys ja Annat <3

Tämmönen johtohässäkkä oli ihan jokailtasta...

Anna ja matka Sydneyyn

Toni <3

Hard Rock Cafe ja alkupalanatchot puokkiin... eikä edes jaksettu kokonaan :D

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi...

Viimenen selfies bussissa lentokentän edessä... Niin hurja ikävä jo nyt!

Nyt mulla on kunnon sukellushuppari ;)

FALLS CREEK!!!

Lumisadetta kumipuiden latvoille. Lumisadetta ja niin kovaa tuulta, että lumihiutaleet muuttui neuloiksi poskilla. Jäätymistä ja märkiä takapuolia. Tuolihissejä ilman automaattisia turvakaaria ja jalkatukia. Korkeita lumihuippuisia vuoria ja hymyileviä ihmisiä. Ryöstöhintaisia ruokia ja maailman parhainta kaakaota. Puuterilunta eukaluptuspuiden välissä, off-pist oppitunti ja reidet maitohapoilla. Myslipatukoita hissimatkalla, vesisadetta ja sohjolunta. Illallista pienessä asunnossa ihanien ihmisten kanssa, naurua, nopeasti nukahtamista. Kylässä kävelyä, pienten lasten aarrejahtiin osallistumista ja lumiukonrakentamiskilpailu. Piiiiiiitkä bussimatka aussilauluntekijän vieressä sveitsiläispoikien takana. Paljon lautailua ja vähän vähemmän nukkumista. Aikaisia ylösnousuja ja pannukakkuja aamiaiseksi. Märkiä vaatteita ja kylmiä sormia. Hurjasti mustelmia ja uusien lihasten löytymisiä. Lumisotaa vuoren huipulla, hissijonossa, kylässä kaakaonhakumatkalla. Lumipesuja ja painiottelu. Yhdeksän paria rukkasia patterilla kuivumassa. Seitsemän teini-ikäistä ja kaksi aikuista. Laskettelua auringonpaisteessa vasta tampatuilla rinteillä. Palanut naama ja hyvää musiikkia iPhonesta. Hissijonossa kaatumisia ja vähän joka paikassa. Rikki mennyt kamera ja pienenpieni kuvasaalis. Elämästä nauttimista, aussiaksentteja, englantia sveitsiläisaksentilla, ihanan kuuloinen ranskalaisaksentti ja englantia suomalaisittain. Nuoria ympäri maailmaa ja yhdessä laskemista. Siniseltä rinteeltä eksyminen ja mustalle päätyminen. Vahingoniloa parhaimmillaan. Hissistä muille laskettelijoille vilkuttelua. Syvälliset keskustelut takaisintulomatkalla yli puolenyön. Väsyneet kanssamatkustajat, jotka yrittää nukkua. Pubi-illallinen ja läpi yön matkustamista. Rinnekartan ulkoa oppiminen ja kylään laskua parhaimmillaan. Auringonlaskuja ja grilliruokaa.

Falls Creek- lasketteluloma oli vaan jotain ihan parasta. Varmaan juuri niiden ihmisten takia ja ansiosta. Sää oli ihana lähtöpäivänä. Herätys seitsemältä jotta ehtii lasketella. Onni ja uskomaton fiilis, lautalua Australiassa just näiden ihmisten kanssa. Just minä. Jotain uskomatonta ja ainutkertaista. Ikävä omaa perhettä ja Itävallan laskettelureissua aika paljon. Hyvää ilmaa, huonoa ilmaa ja hirveetä ilmaa. Kivaa silti. Suomalaissisua ja kuuden tunnin tauoton lautailusessio sveitsiläisdudesejen kanssa kamalan hirveessä ilmassa about tunnin yöunilla. Duudsoneiden analysointia aussibloken kanssa ja Carl Barronin vitsien uudelleenesittämisiä. 

Ja paljon, paljon muuta. Nyt kuitenkin kuvia.

Pysähdyttiin Mobilin Roadhousella keskellä yötä meatpielle.

Ja oltiin kissanpentujen suosiossa aamuöisellä vessatauolla.

Eipähän ollu äiti paasaamassa kuinka ei saa silittää kun tiedä mitä pöpöjä. Ja oon vieläkin elossa, wohoo.

Oltiin eksyksissä ja kannettiin laukkuja puolisen tuntia ylämäkeen pitkin kylänraittia lumisateessa - ja silti vaikka kuinka happy.

Siinä meidän asunto ulkoa - höh ei tullu sisäkuvia yhtään :/

Reissun eka hissimatka, jee ei vois olla oikeestaan ilosempi!

Kaks puuttuu vielä leffayleisöstä perjantai-yönä

Miun uus ranskalaiskaveri

Välillä vesisadetta ja vieläkin iloisia ihmisiä!

Lähtöpäivä ja ilma ku morsian

Pubi-illalliseks kana-ceasarsalaatti, joka ei edes uponnu kokonaan.

I can feel the love can you feel it too?

Heipparallaa, taas täällä photography-tunneilla! 

Ennen tänne Australiaan tuloa olin kyllä kuullu tästä no worries-asenteesta ja kuinka laid back täällä ollaan, mut emmä ihan tätä odottanut. Yhteen valokuvaus assignmentiin on annettu aikaa nelisen viikkoa, kaks tuplatuntia ja yks yksäri viikossa. Mää sain sen valmiiks about viikossa, enkä tosiaan tehny niska limassa töitä. Vähän aina silloin tällöin, samalla kun rupateltiin niitä näitä vähän kaikkien kanssa. On täällä se no worries myös, että ei paljoo ressata jos vähän myöhässä on. Tai jos on iso essee kokonaan tekemättä ja palautuspäivä on huomenna, ni rennosti vaan vikana iltana. Huh, ei kyllä Suomessa ikinä… Mä stressaan koulujutuista jo melkein ennen kun me edes saadaan tietää mitä meidän pitää tehdä, taitaa olla ihan hyvä olla vähän ressi-vieroituksessa. Joku saattaa laiskuudeksikin sanoa…

Tänään on ollu aika yllättävä päivä, koska mä odotin vähintään katastrofia. Molemmat sisarukset on kotona kipeenä (epäilemättä on tauti tullu suoraan täältä osotteesta, what a nice sister), ni oli vähän orpo olo aamulla kun äipän kanssa oltiin kahestaan lähössä töihin ja kouluun. Sit selvis et Miren on kans kipeenä, ja Abi. Mitä mä nyt teen, oli eka ajatus. Sit päätin ryhdistäytyä ja ajatella positiivisesti, kun tuuli ulvoo nurkissa ja vettä sataa vaakasuoraan, taas vaihteeks. Ja mulla oli ihan hurjan kiva päivä sit loppujen lopuks! Juttelin ihmisille kelle en oo oikeen vielä puhunut mitään ja toisaalta en malta odottaa sitä kun Miren lähtee (ja toisaalta -  suurimmaks osaks – en millään haluais et se lähtee!! :---( ) ja pääsen luovimaan täällä ihmismeressä (punaisten villapaitojen meressä pitäis oikeestaan sanoa…) kun huomasin kuinka helposti keskustelua oikeesti syntyykään! Mulla oli jopa ihan kunnollinen keskustelu enkä jääny kertaakaan sanattomaks kun joku year 12 tuli juttelemaan. Wohoo, enkä mä ookkaan ollu täällä ku yli seittemän kuukautta… :D

Eilen olin illan kahestaan isän kanssa, kun Elly ja David pelaili korista ja Tom meni nukkumaan superaikasin kun se oli ihan kipeenä ja äiti oli kattelemassa korista. Oli ihanaa kun meillä oli tosi hyviä keskusteluja ja kateltiin telkkaria yhessä. Musta tuntu melkein yhtä kotosalta kun kotona Suomessa parhaimpina hetkinä, kun saan puhua kaikesta maan ja taivaan välillä ja isi ja äiti ymmärtää ja arvostaa mun mielipiteitä. Huh!

Mutta niinku kaikki tietää – ja minkä mä oon todellakin oppinu huomaamaan niin hyvässä kun pahassakin – on kaikella kääntöpuoli.

Mul tuli ikävä isiä :---( Ei pahasti, mut sellainen pieni toive, mikä me toivotaan kun nähdään tähdenlento tai kun mikron kellon digitaalinumerot näyttää 00:00, että saisin käpertyä isin viekkuun vaikka vaan täksi illaksi.

Niinku ollaan monen monta kertaa jo huomattu, asiat harvoin kulkee niitä raiteita mitä me toivotaan. Joskus ne menee ihan pusikkoon, ja se kolahtaa pahasti. Joskus ne ajaa päälle ja ollaan puolikunnossa pitkän aikaa yliajon jälkeen, ja joskus sivuraiteet ei ookkaan niin kaukana toivotusta kun mitä ensinäkemällä olis olettanut. Joskus, niinku vaikka mun aussiperheen tapauksessa, mentiin pusikkoon ja pahasti. Mun pusikko oli täynnä ohdakkeita tai jotain muita piikkipensaita, mut ei kuitenkaan ruusuja. Koska ruusut näyttää kuitenkin kauniilta. (Miks me muuten sanotaan elämästä, että joku on ihan ruusuilla tanssimista. Sehän sattuis!) Pusikko oli siis piikikäs. Mutta, niin kuin siinä lastenlaulussakin lauletaan (niin pitkä on matka ei kotia näy, mut ihana enkeli vierellä käy tai jotain sinne päin), ihana enkeli kulki vierellä ja mun pusikko ei ollutkaan vuoden mittanen. Mun pusikon takaa löyty keidas. Salainen keidas, jonne mä en olis ikinä löytäny jos en olis pusikon kautta sinne taivaltanut.

Mulla tää aika vaan hupenee, ja kiihdyttää samalla potenssiin kymmenen. Tuhatta. Mulla oli just vasta äsken puol vuotta täällä, ja nyt on enää alle kolme kuukautta jäljellä. Whoa. 

Ootteko ikinä leikkinyt hienonhienolla hiekalla, nostanut sitä kourallisen ilmaan ja katsonut kuinka se valuu sormien välistä takaisin maahan.

Siltä musta tuntuu just nyt, mut mä en vaan voi ottaa uutta kourallista kun ensimmäinen kourallinen on valunut.

Mun aika täällä valuu sormien välistä maahan samalla lailla kuin hienonhieno rantahiekka. Ensin sitä näytti olevan hirveä määrä, ihan tuhlattavaksi asti, ja sitä vaan toivo et se valuis nopeemmin. Nyt mulla on alle kolmannes enää jäljellä, ja mä toivoisin, et joku tois mulle lasipurkin kämmenien alle, jonne mä voisin nää loput hiekanjyvät valuttaa. Sit laittaisin purkin kannen kiinni, ja lasin läpi voisin ihailla sileitä ja karheita, monen värisiä ja kokoisia hiekanjyviä. Niinku kaikki tietää, jäähän niitä hiekanjyviä vähän kämmenien pohjalle. Silloin usein kopistellaan käsiä yhteen, ja silti hiekkaa löytyy joka paikasta. Pikkuhiljaa ne loputkin hiekanjyvät sit varisee pois, ja parin vuoden kuluttua sitä päivää rannalla – tai hiekkalaatikolla – ei enää edes muista.

Onneks tää vuosi on vähän enemmän ku päivä rannalla, ja mä voin säilyttää ne viimeiset, kämmenien pohjalle jäävät hiekanjyvät. Ajan kuluessa osa häviää, mut loput on aina osa mua. Sit kun matkustelu on niin arkipäivää, et kesälomat vietetään Venuksessa ja talvilomat Marssissa, voin kertoo mun lapsenlapsille kuinka rohkee olin sillon kauan, kauan sitten, kun lähdin toiselle puolelle maailmaa pää kolmantena jalkana ja järki tuli sit perässä.

Valokuvaus loppu ja koulumatka meni hiljasissa tunnelmissa, kun puolet lapsista nuokkuu käsivarsiensa varassa, toiset tuijottelee ikkunasta maisemia ja loput kuuntelee musiikkia ja feisbuukkaa. Punaset villapaidat ja mustat bleiserit päällä lapsukaiset istuu ikäjärjestyksessä, koska senioreillahan on etuoikeus istua perällä :--) Mä en varmaan ikinä pääse ohi siitä kuinka paljon enemmän mä tunnen kuuluvani tänne kun kaikilla on koulupuvut - ihan ku Harry Potterissa! 

En voi uskoa et sanoin noin meidän tuvista, kun nyt ne istuu arkipäivään ku manteli joulupuuroon.

Tuli vähän kilometrivuodatus taas, anteeks.

On muuten ihmeellistä, kuinka täällä huomaa kuinka paljon mulla on ihania ystäviä Suomessa. Vaikka ei oltais nähty piiiiitkään aikaan, Suomessakaan, ni pidetään yhteyttä ja vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Kuinka onnekas mä olenkaan, kun mulla on niin ihanaisia ihmisiä ympäri Suomea! Kiitos <3

Ja vielä yks juttu, ihan nopeasti. Tiedättekö sen tuoksun, mikä hotellihuoneissa leijailee kun sinne astuu ensimmäistä kertaa? Tai miltä tuntuu kävellä hotelliaamiaiselle, kun puheensorina ja aterimien kilinä kaikuu ympärillä? Kuinka ihana onkaan ottaa kengät jalasta pitkän päivän jälkeen, ja rojahtaa sängylle? Kun saa kävellä kaupungilla äidin kanssa, shoppailla ja ihmetellä museoita ja taidegallerioita? Kuinka illalla, auringon laskettua, voi suihkun jälkeen kävellä käsi kädessä pitkin ravintoloiden reunustamia katuja ja valita illan ruokapaikkaa? Kuinka käperrytään paksun peiton alle, puhtaiden liinavaatteiden väliin ja katellaan telkkarista satelliittikanavia hetken aikaa ennen nukahtamista? Kuinka minibaarissa on limsatölkkejä ja suolapähkinöitä jotka maksaa omaisuuden? Käyttää shampoota pienenpienistä muovipulloista ja piirtää huurtuneeseen, seinänkokoiseen peiliin suihkun jäljiltä? Kietoutua valkoiseen, pehmeään pyyhkeeseen, istua parvekkeella ja puhua kaikesta? Manikyyri auringon laskussa, liikenteen äänet kadulta ja hymyilevä vastaanottovirkailija. Kaupungin kartta ja julkiset liikennevälineet, painavat kauppakassit ja lounas katukahvilasta.

Alle kolme kuukautta ni äiti on täällä.