Australia!

Paljon Paljon Paljon terveisiä Ausseista!

Matka – 2 päivää ja 27h ilmassa – meni hyvin. Meillä oli ihana suomalainen vaihtariporukka, minä (tietysti), Iisa, Mari, Melissa, Ville ja Anna Ausseihin ja Lilli, joka lens Uuteen Seelantiin, mutta tuli kuitenkin Sydneyyn meijän mukana. Meillä oli hyvä yhteishenki heti alusta asti, lennettiin Lontooseen vaan suomalaisporukalla, Lontoosta meille tuli mukaan kaks liideriä Ruotsista – Denise  tai jotain ja Eva tai jotain. Muita vaihtareita tuli Sveitsistä, Ruotsista ja Italiasta.

Välilaskuja kertyi kolme, Lontoossa, Singaporessa ja Sydneyssä. Kaikki vaihtarit lens yhessä Sydneyyn, josta lähti jatkolennot kenellä mihinki, yks sveitsiläinen lähti tavallaan takasinpäin Perthiin, Iisa jäi Sydneyyn ja Lilli jatko Uuteen Seelantiin yhen sveitsiläisen (kai?) kanssa. Oma matka jatku Adelaineen sveitsiläisvaihtari Fabianin kanssa.

Lennettiin BA:lla Sydneyyn ja sieltä kuka milläkin lentoyhtiöllä, mulla Qantas. Lontoosta Sydneyyn lennettiin Boeing seiskaseiskaseiskalla, tuolit kolmen ryhmissä yheksän tuolin riveissä, jokaisella ilmanen henkilökohtanen viihdejärjestelmä, oma viltti, tyyny, hammasharja, -tahna ja kuulokkeet sellasessa pussissa, telkkarissa (taisiis siinä viihdejärjestelmässä) varmaan miljoona erilaista elokuvaa (mm. What’s your number? – käytiin kattoo Ellan kanssa ihan hetki sit!, Autot 2 – Lauran kera!, HP ja kuoleman varjelukset – Brightonissa!, ja moniamonia muita, mitä on ilmestyny ihan hetki sit), BBC:n realitysarjoja, komediaa, uutisia, urheilua, dokumentteja, you name it, radiolähetyksiä, musiikkia, telkkarisarjoja (sex and the city, modern family, simpsons jne.) ja siis vaikka mitä. Vaikka olisin valvonu koko lennon en olis mitenkään ehtiny kattoo kaikkia. Isot tuolit, mukavat sellaset niskatuet mitkä sai tukemaa niskaa samalla lailla ku pienten lasten turvaistuimet, hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta, siistit vessat ja näi. Ja ihan mahtava porukka! (huomaatteko että yritän piilomarkkinoida tätä porukoille - ei se ollu kamalaa. Itse asiassa, vaikka kaikki oli että no nyt saa Maria istua koneessa oikein sydämensä kyllyydestä, olisin voinu lentää saman pätkän uudestaan. Oon outo.)

Perillä oli sit STS:n työntekijä vastassa, olisko joku koordinaattori, ja hostit ja mun aluevalvoja, joka on kans Fabianin host-äiti. Mentiin ensin aluevalvojan luo Brightonii (kolmikerroksinen talo, uima-allas, ranta 20m päässä, vesiskootteri autotallissa…), joka sit heitti hostit ja mut asemalle, josta otettiin juna Noarlungaan josta ajettiin autolla tänne McLaren Valeen.

Hostit on ihan kivoja, pitää vaan varmaan tottua ensin. Host-äitin nimi on Lisa, tiedoissa luki että se sukeltaa. Noei ihan, se haluais kyllä kokeilla. Tiedoissa luki kans, että se tykkää pyöräillä. No varmaan, ainoo vaa ettei näillä oo toimivia pyöriä tai rahaa kunnostaa noita. Ja se surffaus, no siitä en kyl tiiä mikä se oli. Ranta 8km päässä? Sinne tosin ajaa joku puoltuntia? Tää on kyllä mukana siinä CFS:ssä, mikä on niiku vapaapalokunta suomessa. Se olikin varmaan ainoo tieto mikä pitää paikkansa nimen lisäks. Host-mummo, taino en kyllä tiiä mikä se on, Auntie-Gayel, on eläkkeellä, tykkää käydä kirkossa eikä paljon muuta.

Okei kuulostaa ehkä hieman pahalta, mut kai tää tästä. Kyl ne tuntuu ihan mukavilta.

Koulu alkaa kunnolla vasta maanantaina, vaikka meillä on kyllä Orientation torstaina. Vissiin joku tutustumispäivän tapanen? Käytii Gayelin kanssa koululla maanantaina, sain koulupuvun (maksaa normaalisti about 600$) ja valkkasin aineet tulevaks vuodeks ja ne kertoili koulusta ja näi. Ne tuntu koulussa tosi mukavilta, ne sano siellä että ne kattoo jonkun mulle kaveriks kotituvasta ja sit kaikilta kursseilta jonku pari oppilasta kenelle ne esittelee mut ettei mun tarttee olla missään luokassa yksin. Tosiaan, näillä on kotituvat. Ihan ku Harry Potterissa! Mun oma tupa on Rubiini, ja värinä on punanen. Muut tuvat oli kanssa jalokivien mukaan, sininen, vihreä ja keltanen, mutten enää muista niitä jalokiviä.

Aineiks otin siellä matikan koko vuodeks, enkun koko vuodeks, liikan koko vuodeks (nii tosiaan, se outdoor education, ei ole sellaista. Ei toki ärsytä.), köksän koko vuodeks, hissan vissiin puoleks vuodeks ja valokuvauksen puoleks vuodeks.

Kouluna oli tosiaan Tatachilla, katolilainen koulu. Nii ja uskonto on pakollisena koko vuoden.

Koulupuku on pakollinen, ja mun kesäkauden koulupukuun kuuluu mekko, punanen villapaita/pusakka mikälie, valkoset nilkkasukat ja lierihattu. Ja kengät, mitkä piti käydä ostamassa, koska niittenkin pitää olla kaikilla samanlaiset. Urheiluasuna on punanen pikeepaita, mustat sortsit, tuulitakki ja nilkkasukat, missä lukee tatachilla. Siis kaikissa muissakin vaatekappaleissa lukee tatachilla, ja tossa liikkapaidassa lukee vielä RUBY eli mun tuvan nimi. Melkein ku rohkelikko, eikö? :---)

Tää paikka, kuuluisa viineistään, öhm, on viinipeltojen ympäröimä. Tosi nätti ja kaikkee.

No mitä mä oon sit täällä tehny?

Kun tulin tänne, ni täällähän oli Australia Day, näitten kansallispäivä. Sinä päivänä kun Cook rantautu ja löysi Australian. Sillon meillä oli BBQ, tänne tuli pari hostien kaveria. Mukaan lukien Allan, joka on Lisan poikaystävä kind of, tosi mukava tyyppi, SUKELTAA ja sillä on superhieno vene jolle se sano et se vie mut joku päivä ja näi. :---D

Nyt näinä parina päivänä oon yrittäny järjestää kaikkea, lähinnä puhelimee sim-korttia ja nettiä. Simin kanssa oli – taino on, hiukka ongelmia. Oma iPhone on lukittu, vaikkei sen pitäis olla enää, mun suomalaiseen sim-korttiin. Tää tarkottaa sitä, ettei sitä voi käyttää muilla korteilla. Lähetin iskälle viestin Allanin koneelta (jeps lainasin sitä hetkeks tässä pari päivää sit) ja se kävi jutskailemassa DNA-hemmoille ja nyt puhelin pitäis enää liittää koneesee sillon kun kone on kytkettynä nettiin. Ainoo vaa ettei mun usb-nettitikkumodeemimikälie mahu tohon usb-porttii jos siinä on mun iPhonen usb-piuha samalla. Koittakaas selittää tää puhelimessa enkuks.

Nyt toimii tosin jo toi modeemi, senkin kanssa oli ongelmia, kävästiin Vodafonen myyntitiskillä kahesti, toisella kerralla läppärin ja tikun kera ja se myyjä soitti sit lopulta Vodafonen teknisee tukee että mitä mä nyt teen?! Nyt onneks toimii.

Tohon puhelimeenkin on väliaikanen ratkaisu, ei sillä että mulla olis oikeesti joku kelle sillä soitella, nimittäin sain Allanilta sen vanhan puhelimen lainaa. En osaa käyttää sitä, ja Allan oli niin huumoriveikkoja että se laitto mulle jo kolme herätystä sinne aamuneljäks valmiiks. :---) Onneks oon niin velho noitten värkkien kanssa että tajusin. Hahaa.

Kävin kans Gayelin kanssa kirkossa sunnuntaina ja tuli hirmuinen ikävä Micaelia kun tajusin että sekin on kirkossa samana päivänä – ripari alkaa. Tää Gayelin kirkko oli tosin Baptisti- kirkko (onko ees sana?) mikä oli kyllä ihan mielenkiintonen kokemus. Kielillä puhumista, pappien saarnoja ilman mitään kaapuja ja lauluja ilman urkuja eikä ristin ristiä missään. Ja mun vierustoveriks sattu sellai täti joka koki sydämenasiakseen mun käännyttämisen ja lyttäs meijän hienot kirkot ja ristit ja kynttilät ja papit ja siis ihan kaiken kasteesta alkaen maanrakoon. Älkää peljätkö en ole valaistunut vai miten pitäis sanoa, olen vain hyvin monta baptistiesitettä rikkaampi.

Tää saattaa olla aika hyppivää ja kuulostaa negatiiviselta, no koitan säästää nettiä ja kirjottaa mahdollisimman nopeasti ja kattavasti ja kertoo kaiken. Ja aattelin oikeesti, että kerron tän niinku musta tuntuu ja mulla on oikeesti ikävä kaikkia ja näi.

Oltii yks päivä – nosiis eilen selvittelemässä tota nettitikkua – Seafordissa yhessä ostoskeskuksessa, jossa sit käytii kahvilla ja törmättii johonkin Gayelin tuttuun kirkolta. No nää sit siinä pulis jotain ja mä kattelin ympärilleni, naapuripöydässä isä ja tytär just pelleilee jotain ja mul tuli niin hirvee ikävä isiä että otti mahan pohjasta, sit tää kirkkotuttava kysyy sekunnin päästä että onko sulla ikävä sun vanhempia? Vastaan että pikkusen. Se kysyy että oonko mä läheinen mun vanhempien kanssa? Nyökkään vaan. No se sit rupee selittämään, että se ei ollu mun iässä läheinen sen vanhempien kanssa. Että lucky me.

En vaan malta oottaa että koulu alkaa ja tapaan mun ikäsiä!

Hei muuten, tänne saa tuoda Fatzerin sinistä ja Jenkkipurkkaa ja salmiakkia. Ja Fatzerin keksisuklaata. Ruotsalaiset liiderit sano, että vaikka teillä olis karkkia, laittakaa siihen maahantulokorttiin ettei teillä oo mitään syötävää. (Kaikkihan on kattonu ohjelmaa Australian rajalla ja tietää että karkki on syötävää) Koska jos te laitatte, tulli ottaa ne teiltä pois. Suomessa STS sano, että laittakaa ehdottomasti yes jos on jotain ruokaa, älkää valehdelko!

No me laitettiin yes koska no, ollaan kilttejä tyttöjä. Kaikki ei laittanu, mutta oli meitä muutama. Ne sit tuli vaan kysymään että mitä teillä on, sanottiin että suklaata ja ne laitto leiman ja päästi läpi. Ei ne edes tarkistanu että minkäköhänlaista suklaata mahtaa olla. Luulis liidereitten tietävän tollaset.

Jotain mitä oon testannu jo:

Vegemite – vähän ku voi tai maksamakkara tai kallen mätitahna, laitetaan leivän päälle. Sellai musta tai tumma tahna, mikä jää kitalakeen pitkäks aikaa ja maistuu kamalalta. Hosteilla oli ainaki hauskaa ku ne katto mun ilmettä.

TimTam – Eka juttu mikä tuli kokeiltua. Kaks suklaakeksiä, minkä välissä on suklaata, ja niillä on suklaakuorrutus. Ihan sikahyviä. Nää kuulemma joskus juo kahvia tai kaakaota niitten läpi jolloin sisus sulaa sopivasti ja maustaa kahvin tai kaakaon ja sit sen keksin voi syödä jälkeenpäin.

Cordial – vähän ku joku mehu tai sellanen, Mehukatti tai jotain. Ihan hyvää.

Aamiaiseks näillä on välillä sellasia pienen pannarin näkösiä juttuja, mitkä nää paahtaa ja laittaa voita ja hilloo tai vegemitea päälle ja syö. Ihan hyviä voilla ja hillolla.

•    Näitten hedelmät on ihania, ja täällä on vaikka mitä kaikkia hedelmiä!
• Kouluruoka maksaa, saa ottaa eväät. Sain koulusta ”ruokalistan” tai pikemminkin      hinnaston, missä oli paitsi ruoka ja hinta myös hymynaama, että kuinka terveellistä se on.
• Näillä on vähän ku nenäliinoja, tissues, jokaisessa huoneessa
• Vesi on erilaista - mun naamanpesuaine ei vaahtoudu :D
• Ohituskaistat täällä on jänniä. Ne alkaa siitä kaistan vierestä, mutta sit kun kakskaistanen alue loppuu, sun pitääkin jatkaa sillä ohituskaistalla. Eli vaikka et olis ohittanu kertaakaan, sun pitää vaihtaa kaistaa ettet aja pusikkoon.
• Ne liikennemerkit, mitkä varottaa kenguruista, on oikeesti käytössä. :D
• No vasemmanpuoleinen liikenne.
• McDonald’s ja KFC on joka paikassa vierekkäin.
• En oo palanu, vaikka oon täällä se kalkkilaivan kapteeni. Paikalliset on ihan hullun ruskeita.
• Nää paikalliset on varmaan yhtä läskejä (okei ylipainosia) kun amerikkalaiset. Oikeesti varmaan joka toinen on ylipainonen!
• Legginsejä käytetään ihan yleisesti pelkän t-paidan kanssa ilman mitään ihmeempiä siinä päällä.
• Ja uggeja näkyy ihmisillä vaikka täällä on ollu about 25°c.
• Nää kaikki eksoottiset asiat, niiku papukaijat, palmut, aurinkorasva jne. On täällä vaan osa jokapäivästä elämää. Niinku meillä harakat, männyt ja noh, tumput.
• Alastomuus on näille ihan joku käsittämätön juttu. Ne on jo ihmeissää ja melkein paniikissa jos ne miettii koulussa tyttöjä samassa pukkarissa vaihtamassa liikkavaatteita. En kyllä kehannu sanoo että joo suomessa käydään uimassaki saunasta mökillä ilman uikkareita niin että periaatteessa mökkinaapurit näkee. Taino ainakin me käydään :D
• Mua nukuttaa ihan koko ajan, oon nukkunu jotain 12h yöunia, meinaan nukahtaa iltayheksältä pystyyn ja saan unen päästä kiinni heti kun pistän pään tyynyy. Suomessa piti oottaa unta vähintään tunti, mut ennen lähtöä se paheni ja oli parin-kolmen kuukauden ajan helposti pari-kolme neljäkin tuntia. Saatto olla enemmänkin.
• Nää kattoo melkein joka ilta jotain leffaa VHS:ltä! Ja nauraa mulle ku mulla on aina kylmä ku näillä on ilmastointi päällä tai läpiveto ja mun pitää hautautua mun vilttii.
• Nää syö aamiaisen yksin sillon ku herää – minä joskus kasin-ysin aikaa, lounaan usein ulkona – tänää pitsaa joskus yhen aikaa, ja illallisen eli Tean joskus kuuden aikaa. Sillon ku näillä on rahaa nää syö iltapalaa, jotain napostelua – popparia tai sipsiä – joskus ysin aikaa. Ja sen nimi on supper. Kyl nää ymmärtää sanan Dinner myös, mutta illallisaika on tea time. 
• Eikai mulla muuta. :---D

Älkää sit pliis puhuko mulle Facebookin chatissa, koska reaaliaikanen keskustelu on liian kova pala purtavaksi ainaki tällä hetkellä. :---D En pysty lukee porukoitten tekstareitakaa illalla, vaan luen ne vasta aamulla vaikka näkisinki että olis tullu tekstari… Joo ja skype, älkää edes kuvitelko. Kirjeitä saa toki laittaa, niihin voin vastatakki.

Hurjasti vielä terveisiä From Down Under – kyllä tää tästä.

Ei olis vaan pitäny käydä ensin siellä kolmikerroksisessa talossa uima-altaineen ja kuulla sen jälkee että Fabian meni sinne ku ei meinannu löytyä host-perhettä. Poor Fabian!! Sit kuulin että ne oli käyny vesihiihtämässä ja menee surffaamaan ja näi. Juu kiva kun on kivaa ihan oikeesti, se vaan ku kateus. Eikä olis pitäny odottaa liikoja tältä host-äitin sukellusharrastukseltakaan. Ehkä mä opin vaikka viljelemään viinirypäleitä mun aussiaikana.

Tunteet menee vuoristorataa. Koittakaa kuvitella, että teillä on hirvee ikävä kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, ruokaa ja omaa sänkyä ja koiria ja koulua ja hirveetä läksyvuorta ja omanikästä seuraa ja sitä että voitte kommunikoida suomeks ja hirveitä pakkasia ja ihan kaikkea Suomesta samaan aikaa ku ootte maailman toisella puolella. Musertavaa. Lisätkää siihen sellanen ilo, niinku voisitte juosta maailman toiselle puolelle, sydämen yli tulviva ilo, aurinko paistaa, oon oikeesti Australiassa ja täällä on oikeesti tosi kivaa aina välillä. Lisätkää siihen vielä kateus, kuvitelkaa hienoin kolmikerrkoksinen talo uima-altaalla, kaikilla herkuilla mitä voitte kuvitella, parilla autolla, omanikäsellä sisaruksella ja pari vuotta nuoremmalla sisaruksella, jotka ottaa sut mukaa ja näyttää kaikkia paikkoja, kivenheiton matka rantaa ja kaikkea tekemistä kun ite asutte pienellä paikkakunnalla viinipeltojen ympäröimänä, Lisa on töissä ja mummo lukee tai kastelee kukkia kotona, pieni (oikeesti ihan riittävä!) koti ja parhaat päivänsä nähny auto, jota ei varmaan pidetä yhtä hyvänä kun isi pitää autoja kotona. Se vaan kun on liikaa aikaa miettiä.

No nyt en mieti enää, laitan teille parit kuvat ja meen varmaan kohta nukkumaan. Kello on tosiaan puol yheksän.

... melkein tunti myöhemmin yks kuva yhestätoista latautunu, en todellakaan jaksa. 

Here we go!

Lähtöpäivä!

Lento lähtee vasta illalla, joten nyt lusmuilua aamupäivän. Dollarit on haettu, nesteet pakattu, ruisleivät syöty, tuliaiset ostettu ja koiran vieressä nukuttu viimenen yö. Tosi outoa jotenki, niinku Cindy sano, että viimenen aamu on niiiin outo. En oikeen keksi enää mitään ihmeempiä, matkalaukusta puuttuu hoitoaine ko isi osti väärää ni se vielä sinne ja sit done. Nää koittaa vielä markkinoida jotai rahavöitä tai kaulahihnoja...

Wäääks. Ihan kaikille vaan tiedoks, että siellähän ei ole nettiä eikä konetta, joten tää saattaa nyt jäädä pieneks hetkeks tää päivittely, ei oo ensimmäisinä päivinä mielessä varmaankaan blogin päivitys. Jos kirjottelette minulle etanapostia ni yritän ehtiä vastailemaan, mutta älkää pettykö jos ei joka viikko kolahda kirjeitä postiluukusta... Mummoa pitää valmistella siihen että mulla on muutakin elämää kun mummolle kirjoittelu, se meinaan tilas multa kirjeen ainaki joka kuukausi! Jahei muistattehan että mun synttärit on 28.3! :----------)

Ja ootte kaikki ihan superihania, en oo hirveesti mainostellu blogia mut jos joku kysyy ni toki saatte sanoa että tämmönen on.

Fiiliksiä? Ei jännitä paljoa yhtään, on semmonen kiva jännitys että vähän tuntuu mahan pohjassa muttei sitä oikeen perhosiks voi vielä sanoa. Pelkäsin jo etukäteen että mulle nousee himo kuume kun joskus on niinkin käyny, että kun pitäis lähteä johonkin oon neljänkympin kuumeessa... :D Jotenkin tosi malttamaton olo, ehkä on helpompi lähtee aamuyöstä kun edellisenä iltana pitää laittaa kaikki valmiiksi ja sit aamusta ei oo muuta kun vaatteet niskaan ja lähtö.

Eilen oli aika kamala sanoo kavereille heipat, loppumatkan kävelin kotiin ripsarit poskilla... Ja sit kun miettii että osaa abeista ei nää enää ikinä, ni tosi jännät fiilikset. Tai sit se, että tää lumisadekin on kohta vaihtunu helteeseen, ja pipo aurinkorasvaan. Ja kohta alkaa uus koulukin! Ja se päivä kun oon perillä, eli 26.1, on Australian kansallispäivä ja se hostmom Lisa sano, että siellä on ilotulituksia ja grillausta porukalla. Niiiin siistiä, tuskin maltan odottaa. Ja sit se että pääsee tutustumaan lentokoneessa muihin vaihtareihin, ketkä lähtee ausseihin. Oon taas nuorin, kaikki muut on jo kakkosella :---D Mutno, eipä oo kirjotukset ovella heti kun tulee takaisin!

Mutnyt meen sinne suihkuun ja taidampa käydä syömässä vähän lisää ruisleipää vielä ennen lähtöä... :D

1!

Viimenen koulupäivä! Koska koeviikko alkaa parin päivän päästä, ei me enää tehdä tunneilla aineesta riippuen juuri mitään... Niinku kuvasta näkyy!

Tosi tosi outoa kun kaikki kyselee että joko jännittää. Ei saa valehdella, eli ei jännitä. Kaikki on vaan niin no, normaalia. Ihan ku joku muu olis lähössä ja kaikki vaan puhuis siitä, mut ite en tuntis kyseistä tyyppiä. Sit ku miettii että viimenen lounas, abeja näkee mahollisesti viimestä kertaa ikinä, samoin ku meijän Cindy-vaihtaria, joka on ollu isoks avuks kun se on kertonu omia kokemuksia! Luulen, et kaikkia muita jännittää enemmän ku mua, ehkä se jännitys tulee sit ku tulee koulusta kotia ja pakkaa, sit kaikki on ehkä vähän epänormaalimpaa. Eilen ku pakkailin, ni nuorempi koira tunki sylii ja sit ku se ei saanu tarpeeks huomioo, se haki sen lempparipehmolelun ja kiikutti sen mun vieree ja tökki niin kauan että mä reagoin. Kaikkein kamalinta on ku koirille ei voi selittää että mä kyllä tuun takasin, turhaan sä huolit. Ku ne kumminkin ymmärtää mitä tapahtuu kun ihmiset pakkaa.

Lisäilen vielä jotain kotona, otan kuvat ja sillai. Nyt oli vaan niin toimeton tunti että huh huh. Sain btw eilen pakattua vaatteet ja kengät, ne vie vaan puolet matkalaukusta! Toiselle puolelle ei tuu sit muuta kun tuliaiset. Pitää vielä käydä kaupassa hakemassa purkkaa ja ehkä fatzerin sinistä ja salmiakkia mukaan.

Ja eilen se "jäähyväisillallinen" meni oikein mukavasti, äiti yllätti ja pyys mummon ja ukinki mukaan, ja mummolla oli mulle ihanat kaulakoru ja korvikset lahjaks. + Söin ekaa kertaa simpukoita, ku oli jotain kalakeittoa missä oli simpukoita ja mustekalaa. Hyvä vinkki on muuten syödä ravintolassa alkupalan pääruuan sijaan, jolloin jää tilaa vielä jälkkärillekin!

2!

Viisumi yay!

Näillä eväillä lähtö... Nehän sopii melkein hyvin yhteen.

 Lähtö ylihuomenna enkä mä tiiä mistä mä enää päivittäisin. Voiko enää ees sanoa, että kaikki on ihan normaalisti? Täällä kuitenkin kaikki on normaalisti, koska en jaksa pakata, teen tekstitaidon vastausta. Viimesen koulujutun kun saa alta pois ni ehkä sit ei oo enää normaalia. Pitäis siivoilla ja kaikenmoista normaalia. Että Normipäivän jatkoja vaan teillekin - ehkä huomenna epänormaalimpi päivä.

Hassua kun saa kaikille sanoo ettei jännitä... Kai vaihtovuotta pitäis jännittää? Hallilla halikierros toki teki poikkeuksen normaaliin sunnuntaihin, muttei muuta. Outoa, viimenen hallikerta melkein vuoteen, neki näki sit viimestä kertaa vähään aikaan. Älkää tosin huoliko - mulla on teidänkin kuvia mukana!

3!

Matkamessut parin tunnin yöunilla, vähän pettymys viime kertasesta. Nyt sekä koti- että ulkomaanmatkat oli samassa hallissa ja caravan-messut toisella puolella. Ja se sukelluskylä oli pienentyny.

Enivei siellä oli Pertti, meijän oma opas Egyptistä. Oli niin kiva nähä ennen ku lähen, se tuli kädet levällää vastaa ku huomas meijät. :---D Muhamedille terkkuja.

Eikai muuta, nyt vähän väsyttää ku ei eilen tullu liikaa nukuttua. Pitäis valita vielä kaikista noista vaatteista ne mitä ottaa mukaan. Siinä se ilta sit meneeki. Huomenna halli + El Toro + äikän tekstitaito + vimpat pakkailut.

En uskalla mennä maanantaina kouluu. Miettikää, viimenen koulupäivä, ja sit kaikki on kumminki niin normaalia.

Okei nyt saatte vielä kuvia eiliseltä leffaillalta!

Emma ei ehtiny mukaan kuvaan, tuli kiirus.

Ootte niin rakkaita ettette ite sitä edes tiedä <3

It's the final coundown

Hei enää neljä päivää! Viimenen koe tehty, enää maanantaina kouluu ja that's it. Kuin pelottavaa. Viikonloppu täynnä ohjelmaa, huomenna matkamessut ja ylihuomenna vimppa hallivuoro, pakkaukset ja syömää Toroo. Mitä mä teeen?!

Tänää leffajäähyväisilta tytsyjen kanssa. Kolme komediaa, pitsaa ja se paras seura kaikista. Oon vaan niin onnellinen. Ihan ku aina ennen, sillon ku ei tunnettu sellasta ku kouluhommat, sillon ku oltiin vielä niin pieniä ja tiedettiin muka kaikki, ei jaksettu välittää mitä muut aattelee. Oltiin vaan yhessä, ja oli sellanen tunne, että voitais vallottaa koko maailma. Ja niinhän me tehtiinkin. Vallotettiin maailma, ainakin melkein, tänäänkin. Kaikki turha hävis, oltiin vaan me, oltiin kaikki mitä tarvittiin. Naurettiin ihan niinku ennenkin, pienimmästäkin hassusta jutusta. Niinkun aina aikasemminkin. Löhöttiin koko ilta sohvalla, ei aateltu tulevaa vuotta.

Vasta sitten kun joutu jo sanomaan heipat, jäin oikeesti miettimään, että tässäkö tää nyt on. Eikö me kuulla toisistamme vuoteen. Niin kai sitten. Mitä tässä nyt ees pitäis sanoa? Pidä hauska vuos kuulostaa niin teennäiseltä. Samaa arkea se on ku aina ennenkin. Hyviä ja huonoja päiviä, enimmäkseen niitä hetkiä joita ei enää viikon päästä erota toisistaan. Hei, kirjotellaan. Kerro kaikki mitä tapahtuu, ihan kaikki. Kerro niin kuin mä olisin sun vierellä, koko ajan. Niinku aina ennen vanhaan. Ihan kuin olisin tunnilla istumassa sun vieressä, naurettais yhessä jollekkin ihan tyhmälle jutulle. Nyt me ollaan vaan eri kouluissa, eri paikkakunnilla, eri maissa. Mä yritän kertoo kaiken sulle, kuvailla kaiken uuden ympäriltä. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mut mä en osaa piirtää. Mä kerron sulle, kuinka ikävä mulla on. Miten paljon mä haluaisin, että sä olisit mun kanssa. Miten mä haluaisin näyttää sulle tän kaiken. Haluaisin opettaa sulle kaiken, mitä mä oon näiltä ihmisiltä oppinu. Jahei, sit kun tuun takasin, kerron kaiken. Sitten tunnetaan toisemme paremmin, tiedetään mitä toisessa ikävöi kaikkein eniten. Mä tiedän, että se on täällä paljon vaikeempaa, kun mulla, mutta mä tiedän että sä pärjäät. Sä oot pärjänny ennenkin. Kerro mulle, kuinka tylsää koulussa oli. Kuinka sä et tajua mitään, tai miten paljon ihmiset ärsyttää. Kerro kuinka paljon sä vihaat mua, kun mä jätin sut tänne ja lähin ite. Kerro kaikki ihana, kuinka aurinko alkaa lämmittää ja sulattaa lumen. Kerro vesisateista, pakkasista, ihan kaikesta. Kerro kaikki, koska se tuo mut lähemmäs sua. Jahei, mä tuun takaisin.

Ja lupaa pitää oikein hauska vuosi, mäkin lupaan.

Alkuviikko oli aikamoista pyöritystä, kolme koetta parissa päivässä, keskiviikkona meijän koulun vaihtari Cindy teki mulle koulun jälkee Taiwanilaista ruokaa, ja teen muuten varmasti samanlaista uudestaan! Oli niin yksinkertaista ja hyvää, nam. Ootteko muuten ajatellu, että ne mausteet nuudelipussien sisällä on sitä varten, että niillä maustetaan se keitinvesi missä ne nuudelit keitetään, muttei kaadeta sitä pois vaan syödään nuudelikeittoa. Siitä liemestä tuli meinaa tosi hyvää, hävettää kun oon aikasemmin tuhlannu sen ja kaatanu pois.

Sit kuvia!

Cindyn tuliaisia - sain muuten pitää tikut!

Sit ku sen osaa... Ei siinä mitään, Cindy kokkas kans tikuilla :D Ookoo puikoilla!

9!

Toinen Maltanrakkaus - Iida - oli käymässä ja oli niin ihana nähä tuotakin tytsyä piiiiitkästä aikaa! Tutustuttiin siis Maltalla, oltiin molemmat lähetty yksin ja oltiin samassa huoneessa. Sit päätettiin lähtä uudestaan kielimatkalle - suuntana viime kesän Brighton. Jännä kuin parissa viikossa voi ystävystyä niin kunnolla. Nyt oli eka kerta kun nähtiin ihan kaksistaan, aiemmin on ollu aina Ef:n tilaisuuksia :D Oot ihanin <3!

Meillä oli etäsuhde - tekstailtiin toisillemme.

+ tehtiin Kinder Bueno White Shakeawayta! Yummmmm!!

+ Oltiin äitin kanssa Messilässä, heitettiin Iida asemalle ja siitä suoraan rinteeseen. Ja enää yheksän päivää jäljellä, tässä äikän kirja vieressä auki - pitäis lukee kielioppia. Ei jaksa kiinnostaa yhtään, huomenna aamusta kokeet, tiistaina vielä psyka ja mantsa ja perjantaina pitkä matikka. Läksyjäkin jäljellä muttei niitä jaksa tehä. Just semmonen fiilis ettei yhtään mikään kiinnosta. Haluun vaa vetää viltin korvii, istua takkatulen edessä olkkarissa, lukea jotain hyvää kirjaa ja syödä herkkuja x) Ehkä tuo pitää toteuttaa, vaihtaa vaan hyvän kirjan äikän kirjaan... Taiei, luen tän koealueen ja piiloudun illaks olkkariin. Hei hyvä idea!

Pakkaamista ei toki vieläkään aloitettu, en tajua mikä ongelma! Ei vaan saa aikaseks, vaikka matkalaukku nököttää nurkassa ja huutaa tyhjyyttään. Äh. Mistä mä nyt saan motivaation lukemiseen ja inspiksen pakkaamiseen? Takkatuli kutsuu joka tapauksessa!

Oonko ikinä sanonu että ootte ihania? <3

10!

Oonko ikinä kertonu, että Iida on ihana? ::) Se tuli tänne Oulaisista käymään ja treenattiin vatsalihaksia oikeen urakalla. Jeeps heipsun

2011 kuvina

Varastelin inspistä Emmin blogista ja aattelin summata vuoden 2011 kuviin.

Tammikuu

Käytiin pikasesti kääntymässä Eiffelillä.

Sinna nukku vieressä lattialla eikä heränny vaikka me naurettiin sixpackit.

Helmikuu

Vietettiin tyttöjeniltaa.

Oltiin Alpeilla hiihtolomalla.

Maaliskuu

Kävästiin Tukholmassa Sinnan kanssa.

Huhtikuu

Musta tuli Rescue Diver!

Kuulostaapa tärkeeltä.

Kävästiin Norjassa pinnan alla.

Tuli muuten yövyttyä extrayö Kiirunassaki.

Avattiin mopokesä.

Koottii tramppa.

Oltii vappugospelissa ja lintsillä Sirun kaa.

Toukokuu

Kunnostauduttiin leipomaan tytsyjen kanssa.

Kävästiin Särkänniemellä kevätretkellä

Kesäkuu

Leffailta kesäkuun kunniaks - Mamma Mia! Sing along :---)

Peruskoulu loppu - takataskussa stipendi parhaasta keskiarvosta.

Koulunloppumispicnic Lauran kera <3

Eka mökkireissu!

Leffa Lauran kanssa. Vuoden eka!

Heinäkuu

Käytiin - taino oltiin Brightonissa.

Maailman ihanimman alfauroksen kanssa! :---D

Kielimatkalla siis.

Pikasesti käännyttiin Eiffelilläkin - tällä kertaa ihan oikeasti.

Tavattiin ja tutustuttiin ihaniin suomalaisiin.

...sekä ihaniin liidereihin.

Rob, Tom, Patric, Ligia, Charlotte ja tanskalaisten liideri.

Tutustuttiin maailman ihanimpiin italialaisiin niin, että Italiaan on pakko päästä!

Elokuu

Messuilin Suunta- ja Harrastemessuilla. 

Sukelsin.

Olin Rismalahen perinteisellä sukeleirillä.

Syyskuu

Ef Reunion 2011

Jossa myös Maltatytsyjä! <3

Lokakuu

Käytiin sukeltamassa

Juhlittiin koeviikon loppumista leffailtapäivän merkeissä

+ Käytiin sukeltamassa :---D

Marraskuu

Vietettiin äiti-tytär laatuaikaa Tukholmassa

Käytiin sukeltamassa, tällä kertaa lämpösimmissä vesissä.

Oltiin siis Egyptissä - tosi lämmintä...

Joulukuu

Näin serkkuja ihan liian pitkästä aikaa.

Päästiin joululomalle - eka puolvuotta lukiossa takana!

Sori Kata - pikkujoulut Oitissa <3

+ no joulu tietty :---D

Semmonen vuos. Mites teillä?

11 Jäljellä!

Anteeks jälleen kerran, oon maailman surkein bloggaaja. Selityksiä ja tekosyitä löytyy roppakaupalla, mutta menkääs lukioo ni huomaatte että muu elämä on vähän jääny. Ni sori. Nyt kuitenki matkavaatetusta, olkaas hyvät!

Mun hieno paita mitä on pakko pitää x)

Ja hiano kanariankeltanen reppu...

Tyylikästä.

+ Lentotiedot tuli! Ensin Heathtrowlle, sieltä suoraan Sydneyyn. En oo jaksanu laskee kuin kauan lento kestää, mutta olettaisin että aika kauvan.

Mut nyt jatketaan leipomisia Sinnan kanssa, yum! Lauraa odotellessa...

Maltanrakkaus + Messilä = Ikävä jo nyt.

Pysäytetään kellot, jäädään tähän hetkeen. Ei mennä pois, eihän. Istutaan pari tuntia pitsalla, nauretaan muistoille vedet silmissä. Nauretaan pyykkilautavatsa. Lasketaan lumisateessa ja sydän pakahtuu ilosta, naurusta ja kohta taas ikävästä.

Siellä oli oikeesti ruuhkasempaa.

Oot ihana! <3

...sori.

Muistathan :)