Farewells

Heippa ihanat, ja hurjasti terveisiä lämpöisestä Melbournesta! (37°c, hihi) Mun maailmassa tapahtuu aivan liikaa kaikkea, ja mulla on aivan liikaa tunteita just nyt. Kamalin vuodatus ensin alta pois: sanoin hyvästit perheelle eilen, enkä tiedä millon mä nään ne uudestaan. Mun Aussiperhe jäi asemalle heiluttamaan kun juna käänty mutkan taakse, ja mä jäin nyyhkyttämään. Asemalle tuli koko perhe, Abi äitinsä ja siskonsa kanssa, Fabian (en olis ikinä uskonu et se oikeesti tulee, järkytyin :D), Manon, Margaret ja Kath! Halailtiin ja otettiin kuvia ja itkettiin kamalasti, vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun sitä muistelee :'( Kun juna lähti liikkeelle ni isä, sisko ja veljet juoksi asemalaituria pitkin ja heilutti - itse asiassa pikkuveikka juoksi vielä ku asemalaituri loppu ja jatko parkkipaikan läpi ja autotielle :---D Loppujunamatkan (joku ykstoista tuntia) kyynelehdin sit aika perusteellisesti!

Mut viikonloppu ja alkuviikko oli ihania, äiti lens tänne sunnuntaina aamusta, ja sit käytiin viinitarhoilla, paikallisessa leipomossa, yhdessä syömässä ulkona, Adelaidessa, rannalla, korismatsissa, oli BBQ-dinneriä Abin perheen kanssa ja sisko ja Abi oli järjestäny mulle yllärin koulussa opettajien kanssa kun käytiin siellä tiistaina. Nyt ollaan menossa huomenna äitin serkun luokse sukuloimaan täällä Melbournessa, ja ens keskiviikkona lennetään Sydneyyn viikoks, ja sit SUOMEEN!!!

Koeviikko oli koulussa, ja ihan kivasti meni. En muista millon päivitin viimeks, mut Mt. Gambierin koristurnaus oli huippukivaa ajanviettoa perheen kanssa. Sit se koeviikko... Enkussa piti kirjottaa argumentative essay, en yhtään tiedä miten sen meni ku en saanu sitä takasin. Matikkaahan en kerrannu yhtään, enkä edes tehny lunttilappua - tuli joku 83%, eli joku B+, mut sit meidän matikanope anto +3% ku en lukenu ja +5% ku tein liikankokeen suomeks, ni sain Aan :----DDD Liikankoe meni tosiaan hyvin suomeks, Mr. Wendelborn anto tosin 71/70 :D

Perjantaina viikko sit kävin hakee mun viisumin, taisiis vaihtamassa opiskelijaviisumin turistiviisumii isän kanssa. Ja koska moottoriajoneuvojen ajo ei ollu enää kielletty, lähettiin ajelulle isän kanssa ja sain ajaa sen Land Cruiseria, hahah :D Sit lauantaina viel kävin pikasella lennolla Uncle Kymin kanssa, joka on siis se isän vanhin veli. Siistiä!!!

Mulla on ihan liikaa kerrottavaa, joten laitan kuvia mun uudesta kamerasta ;)

Tomin hieno block

Pääsin tiimikuvaan maskotiks :D

Näin me tehdään liikankoetta :---)

Abin  ja Ellyn ylläri mulle - koko year 11, lyhytelokuva mun aussiajasta, koristeltu luokkahuone, aussiruokaa... Ja paljon kyyneleitä, tossa Elly kiirehti mun tueks luokan eteen ku rupesin kyynelehtimään :D

Mr. Lambert kenen kanssa surffasin (vas.) Mr. Wendelborn eli liikanope, Mr. Turner eli matikka, minä, Mr. Salisbury eli homeclass teacher, Sarah eli Lushy eli nuorisotyöntekijä ja Mrs. Matthews eli the lady in the front office

Aussiperhe <3<3<3<3<3 

Veikat jaksaa vielä kun laituri loppuu, isä ja Elly jää jo vähän jälkeen... Arvatkaa kuka itki niin että ei meinannu nähdä edes mitään!

Tom vaan jatkaa :D:D:D 

Roller coaster lasting for the last four weeks

Nyt tulee kännykällä mutta tulkoon. Keskiyö ja mulla on kamala ahdistus päällä, tajusin just että neljä viikkoa ja sit tää kaikki normaali on ohi. Mä en oikeesti tiedä mitä ajatella, uni ei tule ja päässä vaan pyörii kaikki ihanat, hassut muistot joita on perheen kanssa ehtinyt tulla. Ja sitte toisaalta fantasioin siitä hetkestä, kun nään äitin tulevan putkesta terminaaliin tai kun ollaan seutulassa noudettu matkatavarat hihnalta ja liukuovet avautuu ja isi ja Micael seisoo siellä. Kyyneleethän siinä silmiin tulee. Yritän olla ajattelematta jäljellä olevaa aikaa, mut joka päivä joku pyytää tekemään jotain tai yöks viikonloppuna ja sit joudun sanomaan et sori ei oo aikaa.  Ei tätä fiilistä edes voi oikein kuvailla, tää hymiö kertoo aika hienosti: :):  Miltä musta tuntuu sit kun jäljellä on enää viikko?! Mulla alkaa viikko 4 koulussa, koeviikko on viikko 7 ja siinä se sit on.

Oonhan mä ihan superinnoissani näkemässä kaikkia tärkeitä, perhettä ja kavereita. Ja on sinne kouluunkin varmaan aika metka mennä, viikoksi ennen joululomaa.

Mut emmä tiedä, miksi pitää tuntea näin paljon ristiriitaisia tunteita samalla kertaa?! Ei mun pieneen päähän mahdu näin paljon. Muilla on mielessä koeviikko, joululahjat, joku matka tai sukuloinnit ni mun pää räjähtää kun yritän tasapainoilla kahden perheen välillä. Eihän tietenkään oo oman perheen voittanutta, mutta en tiedä millon mulla on mahdollisuus nähdä aussiperhe uudestaan. Ei se ole sama asia lähteä Suomesta vuodeksi pois tietäen tulevansa takaisin, ja lähteä täältä eikä tiedä milloin näitä näkee uudestaan. Suurinta osaa ei luultavasti näe enää ikinä.

Aussi-isä sano, kuinka se liimautuu lasiin lentokentällä ja heiluttaa mulle kun astelen koneeseen. Toivon, ettei se menis lentokentälle, koska lähdetään junalla äitin kanssa kohti Melbournea. Isä lupas juosta asemalaituria pitkin kunnes se loppuu ja heiluttaa. Vaikka se olikin vitsailua, tulee siitä ihan kamalaa sanoa hyvästit. Kanssamatkustajaparkoja.

Melissa kirjotti hienosti, että tää on kunnon vuoristorataa. Yhtenä hetkenä on onnen kukkuloilla ja seuraavana sekuntina muistaa, ettei lähtöön oo enää kauaa, ja silmät täyttyy kyynelistä. Eikä sen edes tarvii olla lähtö, se voi olla vaan isoveli joka nauraa mun ääntämiselle ja yhtäkkiä tajuut et silmät on kyynelissä. Musta tuntuu, et mulla on vähintään yhtä ailahtelevat mielialat ku raskaana olevilla naisilla, ja syön kolminkertaisesti suklaata normaaliin verrattuna. (joo oon silti varma, ettei tässä nyt paksuna sentään olla) Onpahan hyvää harjoitusta.

Mutta oikeesti, neljä viikkoa. Alle kuukaus. Nyt oikeesti tekis mieli pamauttaa tähän väliin kunnon perisuomalainen voimasana, mutta ne sanoo et ne kiroilee joilla on köyhä verbaalinen ilmasukyky. Mähän päätin ettei mulla ole, eli siis tyydyn kertomaan kuinka mua ahdistaa enkä löydä yleensä hyvin laajasta (tän vuoden aikana huomattavasti kutistuneesta) sanavarastostani tarpeeksi syviä ja synkkiä, suorastaan jäätäviä ja kauhistusta herättäviä adjektiiveja kuvailemaan fiiliksiä. Kyllä olis nyt kestohymylle tarvetta (joka on siis toinen äikänopemme, ihana suorastaan)!

Mä ajelen nyt pahasti pusikossa taas, mutta kummasti tää auttaa kun uni ei tule ja pää ei osaa päättää että pitäiskö itkeä vai nauraa, vetää itkupotkuraivarit, käydä herättämässä Tomtomi tanssimaan vaiko tyytyä nyyhkimään sikiöasennossa. Taidan laittaa kännykän huoneen vastakkaiseen nurkkaan, lopettaa suklaansyönnin tältä illalta ja jäädä odottamaan nukkumattia.

Muthei, mulla on enää neljä viikkoa jäljellä mun VUODESTA. Enkä osaa päättää onko se hyvä vai huono uutinen ni se nyt jää loppulausahduksekseni tänne värittömästi meediumiksi. ( aika hyvin meni, kaikki muut sanat muistin paitsi meediumin. Vähän aikaa tässä kyllä meni mut onhan mulla aikaa.) Huomenna kreikkalainen festivaali äitin ja Ellyn kanssa, ja aamusta saa nukkua pitkään. Läksyjäkin olis mut saas nähä olenko vaihto-oppilas vaiko ihan vaan vaihtari tänä
viikonloppuna. Kummasti tuo vaihtari tuntuu istuvan paremmin tänne no worries - ylösalaisinmaahan.

Maria kiittää ja kuittaa. (ja pahoittelee kirjoitusvireistä (ette usko kuinka kauan tota sanaa piti hakea) koska iPuhelimen näyttö on mitä on ja kello on vähän liikaa) Ja lähettää hurjasti terkkuja, eikä malta odottaa että näkee teidät taas! xoxo

Pilvilinnoja ja pitkä pudotus

Täydellisen turhauttava päätös melkein täydelliselle päivälle. Vitutuskäyrä vaan nousee, taitaa olla aika mennä nukkumaan...

Päivä oli täydellinen: Auringonpaiste, tien päällä isän ja siskon kanssa, suuntana suklaatehdas. Suussasulavaa käsintehtyä suklaata 17 dollarilla (Hei, älkääs nyt - isällä meni 68$ ja Ellylläkin yli kolmekymppiä!) , lounaaks Cheese Kransky leipomosta ja kinderjätskiä jälkkäriks. iPodista pauhaa Young, Wild and Free ja mulle tuli yheksänsivunen kirje isiltä, sen Norjanmatkalta. Melkein ku olisin itekkin ollut mukana, mulla on vaan maailman paras isi.

Syötiin suklaata ja suklaata ja vähän Canellonia ja lisää suklaata. Iltapalaks meillä oli vaihtelun vuoks suklaata, eli mä oon nauttinu täysillä.

Mut. Niinku joku joskus viisaasti sano, että It's a perfect day! Now watch some idiot to screw it up. Näin just kävi, mut tämänkertainen idiootin titteli lankeaa teknologialle. Aivan sama onko MacBook Pro omalla käyttöjärjestelmällä, MacBook koulusta Windows- käyttiksellä vaiko Asuksen läppäri Windows seiskalla. Aivan sama, teknologia on perseestä.

Viekää mut kivikaudelle.

Isin lähettämällä muistitikulla oli vaikka kuinka ihania (näin oletan - joka tapauksessa kuvia kotoota!) kuvia, joita mä en nyt sit saa näkyviin. Tikulla on tavaraa 2.29 Gigatavun verran, mut sit kun avaan tikun ni siellä onkin 0 Kohdetta, 5,72Gt Vapaana.

Miksi.

Muuten kaikki on ihanaa, päätin vaan tänään, että oon karkkilakossa vähintään ens lomaan - mun Queenslandin safariin - asti. Ihan vaan, koska Micaelkin on, ja hostien mielestä mä en pystyis olemaan ilman suklaata viikkoakaan. Perinteiseen tapaan, ai en vai? Ja varmana pystyn! :---D Perus. Eli Auttakaa mua älkääkä lähettäkö kiltit karkkeja enää :D Jos tulee pakottava tarve lähettää jotain ni kirjottakaa kilometrikirje ja laittakaa vaikka Jenkkiä mukaan.

Vähän kuvia teille, mitä on otettu perheen kameralla - plus pari kuvaa suklaatehtaan myymäläpuolelta.

Eka yö svagissa selvitty.

Siistiä tää lentäminen! Tyylikin kohillaan :----D!

Normipäivä - taino ilta.

Hehe, minä se nuor... toiseks vanhin! Ja mun puoliväli-kakun nauttimista edeltävä sadasosasekunti.

Suklaatasuklaatasuklaata!

... Itkupotkuraivarit myöhemmin isi soitti (mut it-tuki maailman toiselta puolelta ei oikeen toiminu - varsinkaan kun isi puhu ruotsia, se suoritti manööverit suomenkielisellä koneella ja mulla kone ja aivot pyörii englanniks. Fuck kakskielisyys, kielimuuri ja koko kielikylpy. Taino ei.) ,sisko ja äiti yritti ja mä melkein heitin omat läppärit seinään ja potkin pöytäkoneen tuusannuuskaks, ja löydettiin vaan kuvia joita mä oon lähettäny tikulla menemään. Ja joitain dokumentteja myös (joita toivon ettei kotiväki oo löytäny... :D) mutten tietenkään sitä mitä ehin. Miks just teknologia on niin turhauttavaa, ja sit se kuitenkin menee rikki kun sitä yrittää ojentaa?! (Mä haluun joko täydellisen toimivaa teknologiaa tai vähintään iskun (tai mun tapauksessa pommin) kestävää kotelointia.)

Fuck this, ja hyvää yötä. Kyl vaihtarina on rankkaa. Päätettiin viedä tikku IT-guruille koulussa (meijän koulu on niin high-tech et meillä on neljä IT-teknikkoa täyspäiväsesti töissä!!!) loman jälkeen ja unohtaa koko turhake loppulomaa pilaamasta.

Mut maailma pyörii radallaan, se vähät välittää... Hyvät yöt.

Lämpöisiä terveisiä...

Ihan vaan teidän iloksenne muistutan teille kuinka ihana ilma siellä on. Kyllä, siis siellä kotona. Facen kun avaa ni saa samalla säätiedot, ihan sama kenen blogia lukee niin saa nähdä kuvia auringonpaisteesta ja shortsikeleistä. Ei siis haittaa, kertokaa ihmeessä. Mä fiilistelen täällä teidän kanssa.

Mietin vaan, kuinka jännä tuo sää on. Kun siitä on ihan pakko mainita jos se on ihana, samoin kun jos se on ihan kamala. Vaikka keneltäkään ei varmasti jää huomaamatta jos taivaalta sataa kaatamalla. Niinku vaikka tänään. Tai eilen. Tai huomenna. :D Aamutunnit oltiin liikkatunnilla, jep ulkona. Jousiammuntaa. Tosi kivaa (enkä mä missannu maalitaulua kertaakaan!) ja samalla saatiin puolentoistatunnin jääkylmä suihku. Vaakasuoraan. Siinä vaiheessa kun oli bleiseri, villapaita, kiltti, kravatti, kauluspaita, pitkähihanen aluspaita, sukkikset, sukat niiden alla, kengät, hiukset ja siis ihan koko tyttö alusvaatteita myöten läpimärkä, kävi mielessä et miks ihmeessä oon täällä. Lämpötila on jossain kaheksan kieppeillä ja vettä tulee kolmatta vuorokautta kaatamalla. Ja minkä h*lvetin takia meillä pitää olla nää koulupuvut, kotona on vedenpitävä takki ja lämpösiä huppareita mut ei, kun kravatti kaulaan ja ylänappi kiinni, korut ja meikki pois ja kärsikää.

Nyt olis hyvä bisnestilaisuus, chance saada jalkaa oven väliin. Eli huomio huomio, lämmityslaitteita (tässä vaiheessa ei mitään väliä minkälaisia) myyviä yrityksiä kaipaillaan! Nää ei oo kyllä ikinä kuullu eristyksestä, keskuslämmityksestä tai edes ovien ja ikkunien kiinni laittamisesta lattialämmityksestä puhumattakaan. Plus koska nää luokat on jokainen omassa rakennuksessaan pitää tuntien jälkeen mennä tuonne sateeseen ja kastua uudestaan. Sekä joka kerta kun tarttee jotain kaapista, tauoilla (jolloin pitää värjötellä ulkona) tai jos täytyy vaikka pistäytyä naistenhuoneessa (jossa on varmaan koulun lämpimin paikka käsienkuivauslaitteen alla) pitää parkourata lätäköiden välistä mutaa ja katolta tippuvaa vettä väistellen. Koulumatka, tuo vähintään nelkyt minuuttia, enintään tuntikakskyt kestävä matka about viidenkymmenen kilometrin päähän kuulostaa hyvältä ajalta rauhottua ja lämmetä bussissa, ehkä laittaa silmät kiinni ennen läksyjä tai rentoutua kuunnellen musiikkia tai lukien jos ei oo puheripulituulella. Niinhän sitä luulis. Jos meillä on tuuria ja saadaan uus bussi, ni sit se onki melkein tollasta! Mut vaan jos. Kun meillä on vanha bussi, kukaan ei halua istua ikkunan vieressä, koska tiivisteistä sataa sisään. Eikä oikeestaan käytävän vieressäkään, koska kattoluukut vuotaa. Ni se on oikeestaan pyörillä liikkuva sukellusvene, jossa vettä on varmaan enemmän sisä- kuin ulkopuolella. :D Maantielaivaksihan niitä sanotaan, eikö?

Sitä vaan, että mitä mä oikeen ajattelin kun lähin tänne koko kesäks?! :---D Ei siinä muuta, mut olis kiva moikata tota aurinkoo taas vaihteeks! Ei täällä kyllä kuulemma koko talvea tällästä oo (tähdennän nyt vielä et nyt ei oo edes kunnon talvi vielä, vaan vasta syksy), nyt vaan sataa ja tuulee ja on kylmä niin kauan kun säätiedot näyttää. Ei mulla oo oikeestaan edes ikävä, tuo sää on vaan pikkuisen kurja. Ja kunhan tapan aikaa... ja kehotan kaikkia auringon näkeviä heiluttamaan terveisiä ja nauttimaan kesästä! Samalla kun uin täällä mietin kuinka hyvä idea olis ollu tulla tänne viideks kuukaudeks, nauttia ja päästä sisälle aussikulttuuriin ja tulla sopivasti kuumimpaan kesään kotiin. Onnitteluni Iisa hyvästä päätöksestä! Tosin luulen, että tää on yks kylmimmistä paikoista täällä, lukuun ottamatta Tasmaniaa (jossa säätiedotusten mukaan on tosin lämpösempää kuin täällä) ja Victoriaa... Yks vaihtari, Ville, pääty Canberran lähelle, jossa säätiedotusten mukaan olis pakkasasteita yöllä. Poor him!

Mut hyvää loppuviikkoa, mä jään nauttimaan ussantunnista ja sit bussimatkasta kotiin, jossa en aijo liikkua metriä kauemmaksi takkatulesta (sattumalta oon ainoo perheestä jota palelee.... Joo älkää muistuttako, oon Suomesta ja mua palelee.) ennen iltakymmentä, jolloin sujahan hampaidenpesun kautta suoraan vällyjen (paksu peitto ja kolme, kyllä, kolme vilttiä) väliin. Lauantaina olis suunnitelmissa Footy, eli aussifutismatsi Adelaidessa! Yay!!! Ja sunnuntaina Skype kotiin, on siitä jo kaks viikkoa kun näin rakkaat viimeks...

PS. Onnea Micaelille, rakas pikkuveli on jo päätä pidempi ja täyttää viistoista tänään! ... Plus kunnialla mopokorttiteoriakokeesta läpi, oon niin ylpee susta!

Easter Easter Easter!

Pääsiäinen näkyy ja maistuu, kaikilla on suklaata toisilleen...jopa mulle! Oon syöny jo nyt niin paljon suklaamunia... Mun ollessa kyseessä kaikki tietää, ettei haittaa :D

Oon vihdoin innoissani jostain, enkä oo ollu koko kahteen kuukauteen näin onnellinen monta päivää putkeen! On kuin olisin vaaleenpunaisessa pilvessä, mua vaan hymyilyttää :----) Huomenna lento Melbourneen lähtee 11.40am, ja seuraavat kaks viikkoo suomisukulaisilla :) Sit muutto sieltä aika suoraan Port Elliottiin, uusille hosteille! Kuinka ihania ihmisiä mulle onkaan siunautunut! Jännittää mennä Melbourneen ja nähä kaikki pikkuserkut ja tutustua sukulaisiin täällä, en oo ikinä ennen nähny niitä! Huomaatteko kuinka paljon huutomerkkejä viljelen täällä... Oon vaan niin onnellinen, voisin juosta vaikka maailman ympäri ja hymyilen kaikille vastaantulijoille... :D

Toisaalta taas, mulla on kova koti-ikävä. Pääsiäinen on se aika kun avataan mökkikausi, etitään pääsiäismunia Micaelin kanssa (ei oo kyllä hirveesti ettimistä, mummo piilottaa ne joka vuosi samoihin paikkoihin tyynyjen alle, hyllyyn ja takan reunukselle, pari liinavaatekaappiin ja pari ikkunalaudalle... Mutta tykkään siitä silti :D) ja juostaan jäällä, tai vaihtoehtoisesti rikotaan sitä. Syödään isin tekemää suussasulavaa lammasta ja annetaan tähteet koirille. Nautitaan auringonsäteistä ja saunotaan, vietetään aikaa mummon ja ukin kanssa, syödään kesän ensimmäistä mustikkapiirakkaa tai piimäpullaa mummon mökissä, käydään kaupassa Mäntyharjucityssä ja grillataan makkaraa kiukaan päällä iltapalaksi. Voin kuulla kuinka koirat haukkuu kun pakataan, haistaa mökin talven jäljiltä ja tuntea kuinka auringon ekat säteet lämmittää.

Nyt oon kyllä täällä, tänään lämpöä +32 ja sininen taivas. Suklaat sulaa. Parina vikana päivänä oon asunu mun huoneessa, pakannu kamoja ja tehny läksyjä. Tänään saatiin taas yks uus assignment lomaks, niiden edellisten neljän lisäksi... Ja sain enkun esseestä Aan!! Aan!! Siis hei kaikki, kuuletteko, Aan!! En oo varmaan ikinä aikasemmin ollu näin ylpeä! Muut luokasta sai Beetä ja Ceetä. Vaihtari korjas potin kotiin! Vaihtarista tulikin mieleeni, mut tunnetaan sinä Suomen ainoona surffarina... Eilen oli Girls Go Surfing- tapahtuma (vuosille 6-9 mut sitähän me ei kerrota kenellekkään, kannattaa olla vaihtari!) Moana Beachilla. Oppitunti aamulla, lounas ja toinen oppitunti iltapäivällä. Aurinko paisto, tyrskyt oli suht isot ja surffasin parit aallot ihan rantaan asti. You are easily the best surfer in Finland! Kovan työn tuloksena rusketusrajat short-märkkäristä reisissä ja polvet ruvilla hiekalle kaatumisista sekä Delfiinihavainto about kymmenen metrin päässä surffilaudasta, kun olin turvassa aaltojen murtumispisteen takana. Se surffaili aalloilla ihan lähellä!

STS:ltä yks lady soitti hosteille niinku tiedättekin, ja kerto että muutan. Kerroin, että vastaanotto oli suht kylmä. Noh, maanantaina ne sit halus jutella, mitä olin salaa toivonutkin. Tilaisuutta selittää ja kiittää siitä, että sain olla täällä. Kunnon kypsä keskustelu aikuisten ihmisten kanssa, joka kantais hedelmää ja kaikki voitais erota hyvillä mielin. Mutta. Ensin ne vaan kerto, kuinka loukkaantuneita ne on, ymmärrettävästi. Sit kuulin, kuinka törkee oon, kuinka en osaa käyttäytyä, kuinka mun kannattais opetella käytöstavat ihan ekaks ja lopulta kuinka oon tehny kaiken väärin siitä asti kun tulin. Oon hiljanen, en ihan vielä sisällä Small Talk-kulttuurissa. Mut oonhan mä ollu täällä jo kaks kuukautta, olishan mun jo siinä ajassa pitäny oppia ja muuttua. Istuin siellä ja olin pahoillani.

Victor Harbor

Istut autossa perheen kanssa.

Takaboksi täynnä tavaraa, toppatakkeja, laukkuja ja katolla suksiboksi.

Kinokset vilistää ohi

radiossa soi suomimusaa

oot onnellinen.

Kuva vaihtuu.

Oot mökillä

makaat alasängyllä

isä kantaa ekat uudetperunat pöytään.

Ulkona on aurinkoista ja vihreää

radiossa soi suomimusaa

oot onnellinen.

Kuva vaihtuu taas.

Makaat taas sängyllä

on lämmintä ja pimeetä

tällä kertaa oot yksin.

Maailman toisella puolen on paikka, jossa olit niin onnellinen

Kuulokkeista soi suomimusaa

ja sulla on ikävä niitä kaikkein rakkaimpia.

286 päivää kotiin.

Käytiin tosiaan lauantaina Victor Harbor-nimisessä kaupungissa - okei kylässä - jossa nää hostit on asunu aikasemmin, ja käytiin siellä moikkaamassa Gayelin kanssa sen poikaa perheineen, kiivettiin The Bluff-nimisen mäen päälle josta näky koko paikka. Nähtiin kenkuruita ja opossumeja ja syötiin picnic-lounas matkalla yhellä rannalla (valkonen hiekka, sininen taivas ja turkoosi meri!) ja picnic-illallinen toisella rannalla Matthewn (Gayelin poika - mun host-eno?!), Joannen (Matthewn vaimo), Jessien ja Peppien (Gayelin lapsenlapset, ikää 5 ja 2) kanssa. Ihan mukava päivä, päivittelen koulussa koska kotona ootin yli kolme tuntia eikä tää suostunu silti julkasemaan tätä - olkaa oikeesti ilosia kun saatte surffailla Suomessa!!

Perjantaina syötiin illallinen keilaklubilla - mun kännykkä ei suostunut toimimaan ni en saanu kavereita kiinni - jossa keski-ikä oli about 60+... Onneks Matthew teki jotain mun kännylle ja nyt se toimii taas, se ei suostunu lähettää eikä ottaa vastaan viestejä eikä soittamaan eikä ottamaan vastaan soittoja. Argh!

Sunnuntai oli rentoilupäivä - kävin ostaa mummolle ja ukille kortin jonka yritän muistaa lähettää tänää plus tein Runebergintorttuja reseptillä jonka äiti lähetti :---) Ja ne oikeesti maistu jopa oikeelta!

Meijän lounaspicnicpaikka :----)

Näkymää puolestavälistä Bluffia

Australia!

Paljon Paljon Paljon terveisiä Ausseista!

Matka – 2 päivää ja 27h ilmassa – meni hyvin. Meillä oli ihana suomalainen vaihtariporukka, minä (tietysti), Iisa, Mari, Melissa, Ville ja Anna Ausseihin ja Lilli, joka lens Uuteen Seelantiin, mutta tuli kuitenkin Sydneyyn meijän mukana. Meillä oli hyvä yhteishenki heti alusta asti, lennettiin Lontooseen vaan suomalaisporukalla, Lontoosta meille tuli mukaan kaks liideriä Ruotsista – Denise  tai jotain ja Eva tai jotain. Muita vaihtareita tuli Sveitsistä, Ruotsista ja Italiasta.

Välilaskuja kertyi kolme, Lontoossa, Singaporessa ja Sydneyssä. Kaikki vaihtarit lens yhessä Sydneyyn, josta lähti jatkolennot kenellä mihinki, yks sveitsiläinen lähti tavallaan takasinpäin Perthiin, Iisa jäi Sydneyyn ja Lilli jatko Uuteen Seelantiin yhen sveitsiläisen (kai?) kanssa. Oma matka jatku Adelaineen sveitsiläisvaihtari Fabianin kanssa.

Lennettiin BA:lla Sydneyyn ja sieltä kuka milläkin lentoyhtiöllä, mulla Qantas. Lontoosta Sydneyyn lennettiin Boeing seiskaseiskaseiskalla, tuolit kolmen ryhmissä yheksän tuolin riveissä, jokaisella ilmanen henkilökohtanen viihdejärjestelmä, oma viltti, tyyny, hammasharja, -tahna ja kuulokkeet sellasessa pussissa, telkkarissa (taisiis siinä viihdejärjestelmässä) varmaan miljoona erilaista elokuvaa (mm. What’s your number? – käytiin kattoo Ellan kanssa ihan hetki sit!, Autot 2 – Lauran kera!, HP ja kuoleman varjelukset – Brightonissa!, ja moniamonia muita, mitä on ilmestyny ihan hetki sit), BBC:n realitysarjoja, komediaa, uutisia, urheilua, dokumentteja, you name it, radiolähetyksiä, musiikkia, telkkarisarjoja (sex and the city, modern family, simpsons jne.) ja siis vaikka mitä. Vaikka olisin valvonu koko lennon en olis mitenkään ehtiny kattoo kaikkia. Isot tuolit, mukavat sellaset niskatuet mitkä sai tukemaa niskaa samalla lailla ku pienten lasten turvaistuimet, hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta, siistit vessat ja näi. Ja ihan mahtava porukka! (huomaatteko että yritän piilomarkkinoida tätä porukoille - ei se ollu kamalaa. Itse asiassa, vaikka kaikki oli että no nyt saa Maria istua koneessa oikein sydämensä kyllyydestä, olisin voinu lentää saman pätkän uudestaan. Oon outo.)

Perillä oli sit STS:n työntekijä vastassa, olisko joku koordinaattori, ja hostit ja mun aluevalvoja, joka on kans Fabianin host-äiti. Mentiin ensin aluevalvojan luo Brightonii (kolmikerroksinen talo, uima-allas, ranta 20m päässä, vesiskootteri autotallissa…), joka sit heitti hostit ja mut asemalle, josta otettiin juna Noarlungaan josta ajettiin autolla tänne McLaren Valeen.

Hostit on ihan kivoja, pitää vaan varmaan tottua ensin. Host-äitin nimi on Lisa, tiedoissa luki että se sukeltaa. Noei ihan, se haluais kyllä kokeilla. Tiedoissa luki kans, että se tykkää pyöräillä. No varmaan, ainoo vaa ettei näillä oo toimivia pyöriä tai rahaa kunnostaa noita. Ja se surffaus, no siitä en kyl tiiä mikä se oli. Ranta 8km päässä? Sinne tosin ajaa joku puoltuntia? Tää on kyllä mukana siinä CFS:ssä, mikä on niiku vapaapalokunta suomessa. Se olikin varmaan ainoo tieto mikä pitää paikkansa nimen lisäks. Host-mummo, taino en kyllä tiiä mikä se on, Auntie-Gayel, on eläkkeellä, tykkää käydä kirkossa eikä paljon muuta.

Okei kuulostaa ehkä hieman pahalta, mut kai tää tästä. Kyl ne tuntuu ihan mukavilta.

Koulu alkaa kunnolla vasta maanantaina, vaikka meillä on kyllä Orientation torstaina. Vissiin joku tutustumispäivän tapanen? Käytii Gayelin kanssa koululla maanantaina, sain koulupuvun (maksaa normaalisti about 600$) ja valkkasin aineet tulevaks vuodeks ja ne kertoili koulusta ja näi. Ne tuntu koulussa tosi mukavilta, ne sano siellä että ne kattoo jonkun mulle kaveriks kotituvasta ja sit kaikilta kursseilta jonku pari oppilasta kenelle ne esittelee mut ettei mun tarttee olla missään luokassa yksin. Tosiaan, näillä on kotituvat. Ihan ku Harry Potterissa! Mun oma tupa on Rubiini, ja värinä on punanen. Muut tuvat oli kanssa jalokivien mukaan, sininen, vihreä ja keltanen, mutten enää muista niitä jalokiviä.

Aineiks otin siellä matikan koko vuodeks, enkun koko vuodeks, liikan koko vuodeks (nii tosiaan, se outdoor education, ei ole sellaista. Ei toki ärsytä.), köksän koko vuodeks, hissan vissiin puoleks vuodeks ja valokuvauksen puoleks vuodeks.

Kouluna oli tosiaan Tatachilla, katolilainen koulu. Nii ja uskonto on pakollisena koko vuoden.

Koulupuku on pakollinen, ja mun kesäkauden koulupukuun kuuluu mekko, punanen villapaita/pusakka mikälie, valkoset nilkkasukat ja lierihattu. Ja kengät, mitkä piti käydä ostamassa, koska niittenkin pitää olla kaikilla samanlaiset. Urheiluasuna on punanen pikeepaita, mustat sortsit, tuulitakki ja nilkkasukat, missä lukee tatachilla. Siis kaikissa muissakin vaatekappaleissa lukee tatachilla, ja tossa liikkapaidassa lukee vielä RUBY eli mun tuvan nimi. Melkein ku rohkelikko, eikö? :---)

Tää paikka, kuuluisa viineistään, öhm, on viinipeltojen ympäröimä. Tosi nätti ja kaikkee.

No mitä mä oon sit täällä tehny?

Kun tulin tänne, ni täällähän oli Australia Day, näitten kansallispäivä. Sinä päivänä kun Cook rantautu ja löysi Australian. Sillon meillä oli BBQ, tänne tuli pari hostien kaveria. Mukaan lukien Allan, joka on Lisan poikaystävä kind of, tosi mukava tyyppi, SUKELTAA ja sillä on superhieno vene jolle se sano et se vie mut joku päivä ja näi. :---D

Nyt näinä parina päivänä oon yrittäny järjestää kaikkea, lähinnä puhelimee sim-korttia ja nettiä. Simin kanssa oli – taino on, hiukka ongelmia. Oma iPhone on lukittu, vaikkei sen pitäis olla enää, mun suomalaiseen sim-korttiin. Tää tarkottaa sitä, ettei sitä voi käyttää muilla korteilla. Lähetin iskälle viestin Allanin koneelta (jeps lainasin sitä hetkeks tässä pari päivää sit) ja se kävi jutskailemassa DNA-hemmoille ja nyt puhelin pitäis enää liittää koneesee sillon kun kone on kytkettynä nettiin. Ainoo vaa ettei mun usb-nettitikkumodeemimikälie mahu tohon usb-porttii jos siinä on mun iPhonen usb-piuha samalla. Koittakaas selittää tää puhelimessa enkuks.

Nyt toimii tosin jo toi modeemi, senkin kanssa oli ongelmia, kävästiin Vodafonen myyntitiskillä kahesti, toisella kerralla läppärin ja tikun kera ja se myyjä soitti sit lopulta Vodafonen teknisee tukee että mitä mä nyt teen?! Nyt onneks toimii.

Tohon puhelimeenkin on väliaikanen ratkaisu, ei sillä että mulla olis oikeesti joku kelle sillä soitella, nimittäin sain Allanilta sen vanhan puhelimen lainaa. En osaa käyttää sitä, ja Allan oli niin huumoriveikkoja että se laitto mulle jo kolme herätystä sinne aamuneljäks valmiiks. :---) Onneks oon niin velho noitten värkkien kanssa että tajusin. Hahaa.

Kävin kans Gayelin kanssa kirkossa sunnuntaina ja tuli hirmuinen ikävä Micaelia kun tajusin että sekin on kirkossa samana päivänä – ripari alkaa. Tää Gayelin kirkko oli tosin Baptisti- kirkko (onko ees sana?) mikä oli kyllä ihan mielenkiintonen kokemus. Kielillä puhumista, pappien saarnoja ilman mitään kaapuja ja lauluja ilman urkuja eikä ristin ristiä missään. Ja mun vierustoveriks sattu sellai täti joka koki sydämenasiakseen mun käännyttämisen ja lyttäs meijän hienot kirkot ja ristit ja kynttilät ja papit ja siis ihan kaiken kasteesta alkaen maanrakoon. Älkää peljätkö en ole valaistunut vai miten pitäis sanoa, olen vain hyvin monta baptistiesitettä rikkaampi.

Tää saattaa olla aika hyppivää ja kuulostaa negatiiviselta, no koitan säästää nettiä ja kirjottaa mahdollisimman nopeasti ja kattavasti ja kertoo kaiken. Ja aattelin oikeesti, että kerron tän niinku musta tuntuu ja mulla on oikeesti ikävä kaikkia ja näi.

Oltii yks päivä – nosiis eilen selvittelemässä tota nettitikkua – Seafordissa yhessä ostoskeskuksessa, jossa sit käytii kahvilla ja törmättii johonkin Gayelin tuttuun kirkolta. No nää sit siinä pulis jotain ja mä kattelin ympärilleni, naapuripöydässä isä ja tytär just pelleilee jotain ja mul tuli niin hirvee ikävä isiä että otti mahan pohjasta, sit tää kirkkotuttava kysyy sekunnin päästä että onko sulla ikävä sun vanhempia? Vastaan että pikkusen. Se kysyy että oonko mä läheinen mun vanhempien kanssa? Nyökkään vaan. No se sit rupee selittämään, että se ei ollu mun iässä läheinen sen vanhempien kanssa. Että lucky me.

En vaan malta oottaa että koulu alkaa ja tapaan mun ikäsiä!

Hei muuten, tänne saa tuoda Fatzerin sinistä ja Jenkkipurkkaa ja salmiakkia. Ja Fatzerin keksisuklaata. Ruotsalaiset liiderit sano, että vaikka teillä olis karkkia, laittakaa siihen maahantulokorttiin ettei teillä oo mitään syötävää. (Kaikkihan on kattonu ohjelmaa Australian rajalla ja tietää että karkki on syötävää) Koska jos te laitatte, tulli ottaa ne teiltä pois. Suomessa STS sano, että laittakaa ehdottomasti yes jos on jotain ruokaa, älkää valehdelko!

No me laitettiin yes koska no, ollaan kilttejä tyttöjä. Kaikki ei laittanu, mutta oli meitä muutama. Ne sit tuli vaan kysymään että mitä teillä on, sanottiin että suklaata ja ne laitto leiman ja päästi läpi. Ei ne edes tarkistanu että minkäköhänlaista suklaata mahtaa olla. Luulis liidereitten tietävän tollaset.

Jotain mitä oon testannu jo:

Vegemite – vähän ku voi tai maksamakkara tai kallen mätitahna, laitetaan leivän päälle. Sellai musta tai tumma tahna, mikä jää kitalakeen pitkäks aikaa ja maistuu kamalalta. Hosteilla oli ainaki hauskaa ku ne katto mun ilmettä.

TimTam – Eka juttu mikä tuli kokeiltua. Kaks suklaakeksiä, minkä välissä on suklaata, ja niillä on suklaakuorrutus. Ihan sikahyviä. Nää kuulemma joskus juo kahvia tai kaakaota niitten läpi jolloin sisus sulaa sopivasti ja maustaa kahvin tai kaakaon ja sit sen keksin voi syödä jälkeenpäin.

Cordial – vähän ku joku mehu tai sellanen, Mehukatti tai jotain. Ihan hyvää.

Aamiaiseks näillä on välillä sellasia pienen pannarin näkösiä juttuja, mitkä nää paahtaa ja laittaa voita ja hilloo tai vegemitea päälle ja syö. Ihan hyviä voilla ja hillolla.

•    Näitten hedelmät on ihania, ja täällä on vaikka mitä kaikkia hedelmiä!
• Kouluruoka maksaa, saa ottaa eväät. Sain koulusta ”ruokalistan” tai pikemminkin      hinnaston, missä oli paitsi ruoka ja hinta myös hymynaama, että kuinka terveellistä se on.
• Näillä on vähän ku nenäliinoja, tissues, jokaisessa huoneessa
• Vesi on erilaista - mun naamanpesuaine ei vaahtoudu :D
• Ohituskaistat täällä on jänniä. Ne alkaa siitä kaistan vierestä, mutta sit kun kakskaistanen alue loppuu, sun pitääkin jatkaa sillä ohituskaistalla. Eli vaikka et olis ohittanu kertaakaan, sun pitää vaihtaa kaistaa ettet aja pusikkoon.
• Ne liikennemerkit, mitkä varottaa kenguruista, on oikeesti käytössä. :D
• No vasemmanpuoleinen liikenne.
• McDonald’s ja KFC on joka paikassa vierekkäin.
• En oo palanu, vaikka oon täällä se kalkkilaivan kapteeni. Paikalliset on ihan hullun ruskeita.
• Nää paikalliset on varmaan yhtä läskejä (okei ylipainosia) kun amerikkalaiset. Oikeesti varmaan joka toinen on ylipainonen!
• Legginsejä käytetään ihan yleisesti pelkän t-paidan kanssa ilman mitään ihmeempiä siinä päällä.
• Ja uggeja näkyy ihmisillä vaikka täällä on ollu about 25°c.
• Nää kaikki eksoottiset asiat, niiku papukaijat, palmut, aurinkorasva jne. On täällä vaan osa jokapäivästä elämää. Niinku meillä harakat, männyt ja noh, tumput.
• Alastomuus on näille ihan joku käsittämätön juttu. Ne on jo ihmeissää ja melkein paniikissa jos ne miettii koulussa tyttöjä samassa pukkarissa vaihtamassa liikkavaatteita. En kyllä kehannu sanoo että joo suomessa käydään uimassaki saunasta mökillä ilman uikkareita niin että periaatteessa mökkinaapurit näkee. Taino ainakin me käydään :D
• Mua nukuttaa ihan koko ajan, oon nukkunu jotain 12h yöunia, meinaan nukahtaa iltayheksältä pystyyn ja saan unen päästä kiinni heti kun pistän pään tyynyy. Suomessa piti oottaa unta vähintään tunti, mut ennen lähtöä se paheni ja oli parin-kolmen kuukauden ajan helposti pari-kolme neljäkin tuntia. Saatto olla enemmänkin.
• Nää kattoo melkein joka ilta jotain leffaa VHS:ltä! Ja nauraa mulle ku mulla on aina kylmä ku näillä on ilmastointi päällä tai läpiveto ja mun pitää hautautua mun vilttii.
• Nää syö aamiaisen yksin sillon ku herää – minä joskus kasin-ysin aikaa, lounaan usein ulkona – tänää pitsaa joskus yhen aikaa, ja illallisen eli Tean joskus kuuden aikaa. Sillon ku näillä on rahaa nää syö iltapalaa, jotain napostelua – popparia tai sipsiä – joskus ysin aikaa. Ja sen nimi on supper. Kyl nää ymmärtää sanan Dinner myös, mutta illallisaika on tea time. 
• Eikai mulla muuta. :---D

Älkää sit pliis puhuko mulle Facebookin chatissa, koska reaaliaikanen keskustelu on liian kova pala purtavaksi ainaki tällä hetkellä. :---D En pysty lukee porukoitten tekstareitakaa illalla, vaan luen ne vasta aamulla vaikka näkisinki että olis tullu tekstari… Joo ja skype, älkää edes kuvitelko. Kirjeitä saa toki laittaa, niihin voin vastatakki.

Hurjasti vielä terveisiä From Down Under – kyllä tää tästä.

Ei olis vaan pitäny käydä ensin siellä kolmikerroksisessa talossa uima-altaineen ja kuulla sen jälkee että Fabian meni sinne ku ei meinannu löytyä host-perhettä. Poor Fabian!! Sit kuulin että ne oli käyny vesihiihtämässä ja menee surffaamaan ja näi. Juu kiva kun on kivaa ihan oikeesti, se vaan ku kateus. Eikä olis pitäny odottaa liikoja tältä host-äitin sukellusharrastukseltakaan. Ehkä mä opin vaikka viljelemään viinirypäleitä mun aussiaikana.

Tunteet menee vuoristorataa. Koittakaa kuvitella, että teillä on hirvee ikävä kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, ruokaa ja omaa sänkyä ja koiria ja koulua ja hirveetä läksyvuorta ja omanikästä seuraa ja sitä että voitte kommunikoida suomeks ja hirveitä pakkasia ja ihan kaikkea Suomesta samaan aikaa ku ootte maailman toisella puolella. Musertavaa. Lisätkää siihen sellanen ilo, niinku voisitte juosta maailman toiselle puolelle, sydämen yli tulviva ilo, aurinko paistaa, oon oikeesti Australiassa ja täällä on oikeesti tosi kivaa aina välillä. Lisätkää siihen vielä kateus, kuvitelkaa hienoin kolmikerrkoksinen talo uima-altaalla, kaikilla herkuilla mitä voitte kuvitella, parilla autolla, omanikäsellä sisaruksella ja pari vuotta nuoremmalla sisaruksella, jotka ottaa sut mukaa ja näyttää kaikkia paikkoja, kivenheiton matka rantaa ja kaikkea tekemistä kun ite asutte pienellä paikkakunnalla viinipeltojen ympäröimänä, Lisa on töissä ja mummo lukee tai kastelee kukkia kotona, pieni (oikeesti ihan riittävä!) koti ja parhaat päivänsä nähny auto, jota ei varmaan pidetä yhtä hyvänä kun isi pitää autoja kotona. Se vaan kun on liikaa aikaa miettiä.

No nyt en mieti enää, laitan teille parit kuvat ja meen varmaan kohta nukkumaan. Kello on tosiaan puol yheksän.

... melkein tunti myöhemmin yks kuva yhestätoista latautunu, en todellakaan jaksa. 

Do you come from a land down under?

"Do you come from a land down under?
Where women glow and men plunder?
Can't you hear, can't you hear the thunder?
You better run, you better take cover."

Päivittelenn, eli perjantai ja mulla on yhen hengen pileet läppärin ja sinkkuelämän seurassa. Koulussa normipäivä, tosin epäilen pahasti meijän ruotsinopen pätevyyttä. Tää IPA nimittäin väittää että ruotsissa on vaan yks sana merelle ja järvelle, mutta mites ku on sjö ja hav :---O JA sit se väitti että kun kan skaffa mig muutetaan imperfektiin siitä tulee kunde skaffade mig... Paskat. Nojoo, ihansama. Tänää se valitti mulle tunnilla ettei saa kuunnella musiikkia (taino yleensä, tänään oli kuulemma poikkeustapaus kun oli itsenäisiä tehtäviä, ehkä ne auttaa joitain keskittymään paremmin... erikoistapaus sen takia ku reksi oli siellä tunnilla kattelemassa miten meijän IPA pärjää.) kun mulla roikku napit kaulahuivin päällä sillee jännästi. Joo. Sit onneks meijän ryhmä oli niin ihana ja rupes huutelee et 'aika hyvät musat sulla' tai että 'kuuluu muuten tänne asti noi sun musat!' Ihania <3

Tänää oli koulukuvaus, ja ryhmäkuvassa mut pistettii lattialle istumaa. Eikä mulla ollu kunnollisia sukkia, ku vaan villasukat :-----D Mitä tästä opimme, laita koulukuvaukseen myös asuun sopivat sukat!  Sit meistä otettiin yksilökuvat, kaverikuva Lauran kanssa, vuosikurssikuva kaikista ykkösistä + koko koulun kuva. En malta oottaa niitä :--) Kuvaukset oli matikan tunnilla - mutta ikävä kyllä ne ei kestäny koko tuntia vaan meillä ehti olla viikkotestit. Ainoo mitä osasin oli mitä eroa on potenssi- ja eksponenttifunktiolla. Right. I'm on my way to tukiopetus! Onneks meillä on niin pieni lukio että opeilla on aikaa antaa tukiopetusta. Kyllä 

mä luulen että mä tajuun sen ku mulle selittää sen kertaalleen ja juurta jaksaen.

Tää bloggeri oikeesti temppuileeee. Ärsyttävää.

Noh, kumminki, sit kotona TEIN VIHDOIN NORPPATEHTÄVÄT LOPPUUUN! Oon niin ylpee itestäni. Viimenen palautuspäivä oli muuten btw tänää. :----D Sit tehtiin ruokaa iskän kanssa ja onnistuin höyläämää kerroksen ihoa pois juustohöylällä ku se ei suostunu toimimaa :D Kirvelee. yhyy, eiks mulla olekin rankkaa?

Jahei, seriously, googlatkaa toi biisi ja sit tajutkaa että mä ihan oikeesti lähen kohta!

Stomping dry crunchy leaves on the sidewalk

Heijee, sain Mondon mukana 350€ risteilylahjakortin! Jeees, pelasti mun päivän ihan totaalisesti. Muuten oon niin kuollu, ku on pimeetä koko ajan. Ja sataa. En oo syksyihmisiä, mut sit taas toisaalta oon. Hmm. Sit syksy on ihanaa jos ei oo mitään läksyjä tai kokeita tai mitään muitakaan velvotteita, voi vaan hilata ittesä takkatulen etee viltin alle ja jäädä siihen asumaan viikonlopuksi. Maata peiton alla lämpimässä kun nukuttaa ja kuunnella kuinka tuuli humisee nurkissa ja sade ropisee katolla. Mut sitten kun pitäis herätä ennen aurinkoa ja kiskoutua pois peiton alta, jopa jotenkin jaksaa kävellä kouluun kaatosateessa niin että on kylmä ja märkä loppupäivän, ni ei oo kiva. Istua koulussa päivän kaikki valoisat tunnit ja sit kun alkaa hämärtää ni raahautua kotii ja viettää ilta läksykirjojen parissa <3 Mut yleensä se on kyllä ihan kiva :D Ja koulussakin on ihan kivaa kun saa olla kavereitten kanssa ja siellä on jotenki jännästi rentoo.

Huomenna lähetään johonkin (kyllä, en muista sen paikan nimeä) sukeltamaan koko viikonlopuks, ja tukialuksena toimii Tornator-niminen laiva joka on ollu entisessä elämässään hinaaja. Siitä tulee siistiä, koko viikonloppu sukellusporukoitten kanssa :----)

Joojahei, sain ranskan kokeesta ysiplussan ja oon nii ylpee itestäni! Jees. Heippa, koitan kuvailla siellä ja saada aikaseks päivittää sen tänne. Tuli kyl aika turhake.

That moment just before you fall asleep when you know you’re about to fall asleep

Väsyttää, eikä oo taaskaan mitään ihmeempiä. Ärsyttää ku pyysin mummolta pari päivää sit villasukat, yksväriset ja annoin mallikski mun vanhat mitkä oli rikki että se näkis sen koon siitä. Noei, ku se purkaa niitä päkiää asti missä oli reikä ja vaihtaa langan ihan erisävyseen ja erituntuseen lilaan ja palauttaa ne. Jeeee, sain villasukat... No, eipäsiinä, kotonahan mä olisin niitä pitänykki, tainoen mutta näitä kyllä. ÄH. Ja ne oli mun lempparivillasukat ku ne se oli jotenki ymmärtäny ihan oikeesti tehä yksväriseks. No oon oikeesti ihan kiitollinen kun se jaksaa väsätä mulle niitä. Kuuntelis vaan välillä. Nojoo on se sellanen että jos sillä on pieniä lankakeriä ni se yhistää ne ja tekee sellaset epäsikiövillasukat mitä ei ainakaa voi pitää missää. Pöh. Nojoo, nyt loppu mummosta angstailu :----D

Viikonloppuna oli Emman synttärit, jooo seilailtii vaikka missä ja oli ihana nähä Hannaa ja Riinaki näky pitkästä pitkästä aikaa.

Lauantaina käytiin Verlan paperitehtaan lähellä Jaalassa sukeltamassa, just siisti paikka ku siellä oli aika kova virta mikä anto hyvät vauhit, mut sit siinä vieressä oli akanvirta joka heitti meijät takasinpäin. Tunnnin sukellus tuli tehtyä.

Sunnuntaina hallilla olin tosi ylpee itestäni ku pääsin sukeltaen 25m neljä kertaa ilman vauhtia ilman välineitä. Wohoo. Ja sit 25m x6 räpylöillä ja puolen minuutin hengitystauoilla. Jeee. Koska norppaohjaajan taitoradassa pitää pystyä sukeltamaa 25m ilman välineitä ilman vauhtia. Nyt osaan! Oon nimittäin menossa parin viikon päästä meijän sukellusseuran kustantamalle kurssille kolmen kaverin kanssa, ja sen jälkee voidaan kortittaa alakouluikäsiä "norpiks" eli ne suorittaa sellasen taitoradan, sukeltelee renkaitten läpi ja hakee pohjasta tavaroita jne. Eiköhän siinä ollu taas ihan tarpeeks sukeltamisesta...

Tällä viikolla ollaan saatu takasin kokeita, ja oon tosi hämmästyny ja yllättyny kuin hyvin oon pärjänny. Matikasta tuli 8+ (pitkämatikka, en oo ikinä saanu matikasta noin surkeeta ja ollu näin ylpee siitä :-----D) ja terkasta, äikästä ja enkusta ysipuol. jeejee.

Mitäköhän muuta. Hmm. Nii, oltii me maanantainaki sukeltamassa. :---D Putsattii Pajulahen uima- ja saunarantaa. ööö. Oli mulla oikeesti jotain kerrottavaaki, ihan varmasti!


Nojoo, hyvää yötä.

Söin sit ihan vaan pikkasen Emmalla :D

Käytii kans ihastelemassa tähtiä :------D

Verlaa menossa - oli aika ideaali keli