CRAVE

Terkkuja ussan tunnilta…

Ajattelin kuluttaa nää vikat nelkyt minuuttia tänne purkautumiseen kun ei tää nyt oikeen innosta. Eli siis kuukaus ja päivä jäljellä ennen ku lentokoneen pyörät koskettaa seutulan kiitorataa ja Suomen maaperää, ekaa kertaa kymmeneen ja puoleen kuukauteen.

Eilen oli ihana päivä, aamusta Tom alotti päivän tekemällä mulle aamupalaks Vegemite-paahtoleivän. Tajusin, ettei se edes oo niin kamalan pahaa. Vähän inhottava maku, mut sit toisaalta teki mieli ottaa toinen suupala ja varmistaa et olikse nyt oikeesti. Sekin saatiin nyt sit tikattua To Do –listalta. Mariokart-turnauksen ja Redback hämähäkin liiskaamisen jälkeen äiti heitti mut Glenelgiin, jossa nähtiin muiden vaihtareiden kanssa lounaan merkeissä. Eli siis Fabian, Ramon, Manon ja Emma plus Margaret ja sen tytär Lexie. Syötiin sit hienostoravintolassa ja vaihettiin kuulumiset ja yritettiin Fabianin kanssa olla olematta kateellisia muille, joilla on vielä yli puolet vaihdosta jäljellä. Lounaan jälkeen pojat lähti uimaan ja me vaan sit käppäiltiin rannalla, jossa oli hengenpelastuksen maailmanmestaruuskisat käynnissä – siellä oli kisailijoita SUOMESTA! Paitsi en vaan päässy jutskailemaan kenenkään kanssa, ku kisa-alue oli eristetty yleisöltä. Oli ihanaa, lämpötila kipus yli kolmeenkymppiin ja tuli ihan pikkusen kuuma, ja naama vähän punastu mut vähän rasvaa ni punasuus lähti hetkessä.

Illasta vielä skypettelin kunnon session kotiin, jossa rakkaat oli just heränny ja valmistautu juhlimaan isänpäivää. Hassua, viimenen skype kotiin ennen ku pääsee juttelemaan ihan kasvokkain. Samalla aikavyöhykkeellä. Niin, että kun tuntuu siltä ni voi kietoa kädet tiukasti rakkaiden ympärille. Sisko tuli sanomaan heipat nopsasti ja oli ihan ihmeissään (ehkä järkyttyny on paremmin kuvaava sana, Elly freaked out :D:D:) kun maassa oli säälittävä kerros loskalunta. LUNTA! LUNTA! OMG MAA ON VALKONEN! USKOMATONTA! Hahaha Got to love her <3

Oon ihan in love ton mun kameran kanssa, neljä päivää ja joku parisataa kuvaa, eikä mitään ihmeellistä ole edes tapahtunu.

Sit mietin myös tän blogin kohtaloa. Mähän tein tän just Australiaa varten, vaikka tänne aluks kaikkee muutakin turhaa kirjottelin. Juteltiin Abin kanssa (sekun on mun ajatustenvaihtokaveri ihan kaikessa :D) ja se ehdotti et tekisin blogin mun Suomi-elämästä englanniks, että ne täällä vois seurata mun touhuja. (taino et jatkaisin mun blogin pitämistä enkuks mut se nyt ei käy ku en haluu sotkee kahta kieltä ja nii.) Ni taidan tehdä uuden, en kyllä vielä tiedä et teenkö bloggeriin vai johonki muualle. Tän blogin kuitenki pidän ajan tasalla ihan loppuun asti, ja jätän sit tänne oman onnensa nojaan. 

Ainii, terkkuja mummolaan :---)

1st week of the holidays!

Lomien eka viikko oli ihan täyteen buukattu - vikat lomat ja toka viikko menee safarilla. Ekana kolme yötä Abin luona. Ei oikeen tehty mitään, mut meillä oli hurjan kivaa. Tulin maanantai-iltana kotiin, ja tiistai-aamuna heräsin siihen kun Fabian tulee... :D Sveitsivaihtari oli sit meillä yön, käytiin ruokkimassa kenguruita ja kävelyllä ympäri Victoria ja minigolffaamassa, valvottiin puolyötä ja turisteiltiin Goolwassa ja rannalla seuraavana päivänä. Torstai oli ainoo päivä jolloin mulla oli aikaa tehdä koulujuttuja. Siispä leivoin, kävin kaupassa ja ajelulla sen sijaan! Perjantaina shoppailureissu Nimrekin, Emilyn ja Janan kanssa, Nim oli ekaa kertaa ikinä ulkona kavereiden kanssa, jonka takia se oli ihan innoissaan :---) Skypettelin myös Lauran kanssa, ekaa kertaa koko aikana, olihan ihanaa!! En vaan löydä meidän kuvakaappausta mut antakaa vaan mielikuvituksen laukata ;)

Paniikkipakkailua sit lauantaina illalla, kun olin eka ollu päivän yksin kotona ja katellu Carl Barronin boksin, käyny kävelyllä ja himmaillu...

Farewell-piknikki Mirenille

Oli oikeen sosiaalinen visiitti :D

Näin me toivotetaan vieraat tervetulleeksi Port Elliottiin!

Aamupala <3

Nimreki, mun uus Sri Lankalainen kaveri!

200 päivää.

Mikä voikaan ilahduttaa (ja samalla pelottaa) enemmän kuin se, että aamulla huomaa vaihtovuodesta kuluneen jo yli kolmannes (!!!!!!!!!) ja jäljellä olevan enää kaksisataa päivää. Enää kaksisataa päivää. 


Yllätin itsenikin täältä taas bloggailemasta, justhan mä vasta päivittelin. Anteeks kun ei oo kuvia, oon koulussa. Nimimerkillä enkun mainoksenanalysointiin menikin huomattavasti vähemmän aikaa kun aluksi oletin. Eli vielä on yli puolet kaksoistunnista jäljellä ja mä oon valmis... Hmph. Ehkä mä alotan vaikka köksän tutkimusta tässä kohta.

Kuulumisia viikonlopulta, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen mutta ihana. Perjantaina Bethin Body Shop party, jossa paljon rasvoja ja naamioita ja saippuoita, pitsaa, valkosipulipatonkia, pientä naposteltavaa ja ihanaa seuraa. Lauantaina tehtiin Bonfire takapihalle - järkyttävän iso kasa lehtiä ja risuja ja oksia, joista kuoriutu loppujen lopuksi kolmisen kertaa mun kokoset lieskat. Normipäivä, iltasella grillailtiin (lue - poltettiin) vaahtokarkkeja pari kertaa mun pitusella tikulla kun ei kuumuuden takia voitu mennä lähemmäks.

Äitienpäivänä herätettiin host-äiti sänkyyn kannetulla aamiaisella ja lahjakorilla (shamppanjaa, suklaata, keittokeittokirja, ripsaria, kynsilakkaa, koruja ja kukkakimppu), mentiin aamukirkkoon Grannyn seuraksi ja syötiin sit lounas ja kahviteltiin Grannyllä. Kotona istuttiin takan edessä, kateltiin elokuvaa, syötiin lämmintä keittoa ja sipsiä ja kaiken kruunas Skype kotiin. Ihana kuulla kuulumisia ja kertoilla kaikesta ja suunnitella tulevia seikkailuja. Ja vaan nähdä äitiä ja isiä ja Micaelia ja Nelliä ja Nataa. Kuulla kuinka koirat haukkuu, hamsterin häkki pitää putsata ja kakku viedä varastoon odottamaan mummon ja ukin tuloa. Nähdä Rooman ostoksia ja näyttää löytöjä Melbournesta.

Mutta nyt sen köksäntutkielman pariin, Does cooking shows on TV encourage families to eat at home. Investigate. Mulla kaks näkökulmaa, suomalainen ja australialainen.

Mut miettikää. Kaksisataa päivää.

Three months!

Hei rakkaat pitkästä aikaa! Ihan ensimmäiseksi haluun saada tän pois sydämeltä; anteeks kun musta ei oo kuulunut mitään ihan liian pitkään aikaan. Yli kahden viikon syysloma alkoi pääsiäisenä, ja olin melkein koko loman sukuloimassa Melbournessa. Tänään tuli kolme kuukautta täällä, ja ei oo enää paljoo koti-ikävää. Sanon näille kun ne kysyy, että I'm not homesick anymore, I just miss my family every day. You'll learn to live with it. Seitsemän kuukautta ja neljä päivää, mut vihdoinkin ootan enemmän viikonloppua kun maanantaita ja tykkään olla kotona täällä perheen parissa.

On kyllä hankala kertoo lomasta ilman, että tästä tulee kilometripostaus, mutta mä yritän. Ja jos saan kuvia laitettua, ni olis tosi kiva, eikö!

Melbourne on Victorian osavaltion pääkaupunki, 4,5 miljoonaa ihmistä. Majotuin äitin serkun ja sen vaimon luona, jotka olin nähny kerran aiemmin. Ne oli niin ihania ja anto mun olla siellä koko kaks viikkoa, kierrätti mua ympäri ja esitteli mulle muita sukulaisia. Siitä tuli loppujen lopuksi niin kuin kolmas mummola, enkä tosiaan lähteny pois kuivin silmin. Ne oli vaan ihania. Sukulaisia mulla oli siellä joku kolmisenkymmentä, joista joku kymmenen pikkuserkkuja. Ja kaikki oli vaan ihania!

Melbourne oli tosi nätti paikka, paljon korkeita tornitaloja, joki joka jakaa kaupungin ja jonka rannalla on paljon ihania ruokapaikkoja ja vaikka mitä muuta, raitiovaunuja ja paljon muuta liikennettä, puistoja joihin pääsee pakoon suurkaupungin hälinää ja paljon aasialaisia turisteja.

Great Ocean Road tulee kait jopa Queenslandista asti Victoriaan. Joka tapauksessa se on ihana mutkatie pitkin kallioista rannikkoa ja läpi söpöjen kylien… Just semmonen mitä nimikin antaa ymmärtää. Sinä päivänä tuli nähtyä paljon rannikkoa ja istuttua vielä enemmän!

Futispeli Geelong Cats vs. North Melbourne pikkuserkun kanssa oli suht mahtava kokemus, kun 30 000 ihmistä kannustaa omaa joukkuettaan ympäri kenttää Melbournen tokaisoimmalla stadionilla keskellä kaupunkia.

Käytiin myös kalassa äitin serkun ja yhen pikkuserkun kanssa. Sain ensimmäisen ja suurimman kalan, poijjat ei ollu oikeen tyytyväisiä :--D Vika joka saa kalat perkaa kaiken! Plus oli muuten Rapalan uistimet käytössä, ja kaloista tehtiin seuraavana päivänä hyvää kalakeittoa!

Käytiin Phillip Islandilla katselemassa pingviinien rantautumista pitkän päivän jälkeen, shoppailemassa pariin otteeseen, elokuvissa ja ulkona syömässä, sukuloimassa ja vaan relattiin kotona ja nukuin paremmin kuin pitkään aikaan!

Suomisukulaisilla tuntu ihan, että olis ollu Suomessa. Puhuttiin Suomea, syötiin suomiruokaa Hackmanin aterimilla ja juotiin Iittalan laseista Marimekon pöytäliinalla varustetulta pöydältä. Ihanaa! Kotitekoista ruisleipää (jota mäkin opin tekemään, ironisesti Australiassa…) juustolla ja maksamakkaralla, hapankorppua, korvapuusteja (ihan ite tehtyjä vieläpä!), joulupipareita, lihapullia perunamuusilla ja puolukkahillolla, Marianneja ja jääkarhukarkkeja ja Sisuja, hernekeittoa, pääsiäispäivällisellä lammasta, karjalanpiirakoita ja tiikerikakkua ja viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä mämmiä! Kyllä, täällä ollaan tutustumassa australialaiseen kulttuuriin ja oppimassa englantia, mutta täytyy sanoa, että tuoreet lämpimät korvapuustit ja kylmä maito tai ruisleipää maksamakkaran kanssa kalareissun jälkeen maistuu toooosi hyvältä!

Lensin Melbourneen ja tulin junalla takaisin, mikä oli just oikea päätös! Junamatka oli ihana, yli kymmenen tuntia pitkin Australian maaseutua mukavien ihmisten kanssa. Mun vieruskaverina oli uusseelantilainen vanhaherra Bob, ja parin penkin päässä istu yliopistoaihtari jenkeistä! Ei ollu yhtään pitkä aika, ja ravintolavaunu seuraavassa vaunussa takasi täyden vatsan… :D

Oon nyt uudessa isäntäperheessä, tulin lauantaina melkein suoraan asemalta tänne. Käytiin hakemassa vaan mun kamat (ja kolme pakettia jotka mulle oli tullu – kiitos hurjasti Ella, Sinna ja Laura, ootte ihania!) edellisiltä hosteilta. Oli aika awkward, kiitin oikein kovasti kaikesta ja otin kamat ja lähettiin. Aluekoordinaattori STS:ltä oli mun kanssa ja vei mut sit uuteen perheeseen. Täällä oli perhe avosylin vastassa, ihanaa. Olin jotenki välittömästi perheenjäsen. Annoin näiden maistaa salmiakkipastilleja joita joku ihana oli lähettänyt mulle, ja nauroin vedet silmissä seuraavat puoli tuntia. Ei vissiin ollu ihan näiden makunystyröitä hiveleviä :D Ruisleipä tosin meni hujauksessa, host-siskolle ei edes riittänyt yhtään ja host-äiti halus oppia kuinka sitä oikein tehdään. Wautsi, nyt pitää vaan yrittää saada siitä ainakin melkein yhtä hyvää kun se leipä mitä äitin serkku leipoo… Ei paineita. :D

Skypettelin äitin, isin ja Micaelin kanssa sunnuntai-iltana – ekaa kertaa yli kuukauteen. Kuinka ihanaa oikeesti! Eikä mulle edes tullu niin kova ikävä mitä aikasemmin on tullu. Se kai kanssa kertoo jotain tästä perheestä. En taida vielä sanoa mitä kaikkea me juteltiin, koska mun tuurilla se ei sit toteudukkaan jos hehkutan siitä liikaa. Mut kuitenkin, pitäkää peukkuja, jookos? Eilen eli ANZAC-daynä oli isin 50-vee synttärit - skypeteltiin kotiin ja koko host-perhe laulaa Happy Birthday To You mun kanssa 50-kynttilä palamassa keksin päällä mikä leivottiin host-sisko Ellyn kanssa :) Voihan sitä lahjojen avaamista seurata näinkin, Skypen kautta toisella puolen maailmaa... 

Tänään eka koulupäivä (Thank God nää yksityiskoulut - koulu alkaa paria päivää myöhemmin ku julkisissa kouluissa :P) meni saadessa uusia esseitä ja tutkielmia, kertoillessa lomakuulumisia ja panikoidessa enkun puhetta aiheesta Should prisons be places where the prisoners have their hope taken away? En muistanu yhtään eilen ahertaessa historian ja enkun ja ussan ja terkan esseiden parissa. Eli improvisoin englanniks australialaisten edessä ja kerroin miksi vankien pitäisi voida säilyttää toivo even behind the bars. Pitäkää peukkuja myös tälle, että pääsen läpi... Mua vähän jännittää :D

Huomenna Food Tech Excursion johonkin leipomoon ja hotelliin ja maanantaina career expo, joten ei koulua neljään päivään! Johan siitä edellisestä lomasta tulikin kuluneeksi jopa yks torstai!

Keskustaa eteläisen pallonpuoliskon korkeimman rakennuksen 88. kerroksesta!

Olin ihan overwhelmed ihmisten määrästä, minä kuusten keskellä kasvanut :D

Mun Frankie The Teddy Bear Shopista ensimmäisellä matkallaan!

Käytiin kattoo SEALia, googlatkaa! Se on muuten iso nimi täällä!

Siskon - äitin serkun - kahvilaa.

Käytiin kattoo pikkuserkku Matthewin kanssa footy game!

Great Ocean Road and the Twelve Apostles.

Melbourne yövalaistuksessa

Meijän pääsiäisillallisen jälkkäriä; korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja tiikerikakkua. Ai miten niin olin Suomisukulaisilla? :D

Se suurensuuri kala jonka nappasin - olin niin ylpeä vaikka se vaan karppi olikin :D

Sunshine, Great Ocean Road, lovely relatives and Ben&Jerry's ice cream. Simply enjoyin' life!

Löydettiin koalia Great Ocean Roadin varrelta!

Tän takia sen on Great ocean road - todellakin hienoja maisemia!

Löydettiin secret (ainakin melkein) beach!

London Bridge

What doesn't kill you makes you stronger

Läksyjentekotunnit on niin tän blogin pelastus! :-----D Mulla on teille taas paljon kerrottavaa, oon oikeesti tosi pahoillani kun en saa laitettua tänne kuvia, koulussa on 'kuvienkatselu' estetty kokonaan :( 

En edes muista millon päivittelin viimeksi, mutta tässä nyt jotain mitä on tapahtunu...

Sain uuden isäntäperheen!!! Ellyn perhe ottaa mut seuraavaks termiks, eli kakkosjaksoks loman jälkeen. Ehkä pidemmäks aikaa, ehkä ei. Mut ainakin nyt pääsen pois nykysestä paikasta! Oon säästellyt läksyjä kotiin ja tehny oikeen h-i-t-a-a-s-t-i läksyt omassa huoneessa. Näin mä selviin, enää kolme viikkoa lomaan.

Lomalla luultavasti lennän Melbourneen, siellä on suomisukulaisia äitin puolelta ja ne pyys mut sinne lomaks. Kaheks viikoks. Ehdin tutustua mun sukulaisiin ja ne sano näyttävänsä mulle Melbournea! Tuun takasin junalla (kakstoista tuntia pitkin Australian Outbackia) tai bussilla (kymmenen tuntia läpi yön) koska noh, oon outo ja tykkään matkustaa :----D 

Kahen viikon päästä - maaliskuun vika viikonloppu - STS järjestää yhen yön retken Kangaroo Islandille! Fabian sveitsistä ja Kalle ruotsista, vaihtareita jotka lens samalla koneella Lontoosta, on kai tulossa plus muita vaihtareita jotka tuli heinäkuussa. Yay.

Oon ollu kiireinen viikon päivät; keskiviikkona surffaus, joka jouduttiin lopettamaan kesken ukkosmyrskyn takia. Ootteko ikinä melonu superkovaa takaisin rantaan kun sataa kaatamalla, joka puolella jyrisee ja salamat iskee ympärille? Olkaa onnellisia. Seisottiin oottamassa kyytiä uikkareissa ja läpimärkä pyyhe ympärillä kun ympäristö kuulostaa taistelutantereelta. Ihana ilta tosin, hosteilla on menoa joka keskiviikkoilta - mun lemppari-ilta jolloin saan olla rauhassa eikä mun tarttee yrittää koko aikaa. Ella ja Roosa - postia tulee hitaasti mutta varmasti! :D 

Torstaina kävin Adelaidessa Ellyn kauden ekassa Netball-pelissä. Netball on vähän kun korista, mutta palloa ei saa pompottaa eikä pallo kädessä saa liikkua. Näin superlyhyesti. 

Perjantaina suoraan Emilylle koulusta, käytiin keilaamassa ja Burger Kingissä isolla porukalla ja päädyin sit nukkumaan Emilyllä. Aamiaiseks tehtiin pannukakkuja from scratch (Emily ei tykkää kokkailla joten loppujen lopuks mä päädyin paistamaan ne...), joka on aika iso juttu täällä, koska kaikki tavara tuppaa tulemaan avaa-paketti-lisää-vesi-ja-kaada-pannulle -tavarana. Käytiin shoppailemassa jonka jälkeen Emilyn porukat heitti mut kotia. Suht hyvä puolikas viikonloppu siis!

Loppuviikonlopusta ainoo mainittava jutska oli Skypesessio äitin ja isin kanssa sunnuntai-iltana Bethin luota. Normi sunnuntai-ilta rakkaan perheen kanssa siis. Melkein. Tuntuuko teistä ikinä siltä että haluaisitte sulaa tietokoneen ruudun läpi rakkaiden syliin? Musta tuntuu. Tänään mulla on ollu hirveä ikävä - ei porukoita mutta Micaelia!

Kai tää tästä jos (kun) pääsen muuttamaan. Abi tuli muuten takaisin Melbournen-matkalta ja sano, että saan tulla niille asumaan jos Ellyn luona ei voi olla koko aikaa. Eli ei välttämättä enää tarttee mennä takaisin hosteille enää!!!!!!!!!

Ellalle kiitos hirmuisesti Itävallan-postikortista, tuli sopivasti piristämään päivää! Oot niin rakas - vaikka olit lomalla muistit mua!! Ja vaikka me ei edes nähdä kun ihan liian harvoin. Täällä huomaa kuka oikeesti muistaa mut :) Ostin 25 kirjekuorta ja postimerkkiä, vastailen kyllä teille, mutta posti ei oo maailman nopein sinne pohjolaan...

Plus viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kuulin porukoilta kuinka blogia seurataan Siikaniemessäkin (oon ollu täällä ihan liian suojassa suomalaisilta paikannimiltä enkä oo yhtään varma muistanko oikein...) ahkerasti :------) Terkkuja sinnekinpäin hurjasti, ja lämpöiset halit Jennille!!! :)

Mulla loppu koko kuukauden nettiaika kahessakymmenessä päivässä... Joten saatatte joutua odottelemaan suht kauan seuraavaa postausta, ellen postaa joltain kaverilta tai kirjastosta. Ehkä postausten taso paranee ja saan pistettyä kuviakin muuton jälkeen - en tosin haluu niiden koko nettiä käyttää joten ehkei tahti kuitenkaan tästä kerta-viikkoon tahdista muutu.

Tsemppiä muuten muille vaihtareille ihan tosipaljon, ihana kuulla miten teillä menee! Toivon niin että ollaan samassa koneessa kotia päin :-----)