Kunnostautumista

Maailmankirjat on sekaisin, Maria päivittelee jo toista kertaa kahenkymmenenneljän tunnin sisällä!!!

Ihan nopsaan kuvia, oli medistä ja kuvailtiin koulussa ni aattelin 'kierrättää' teitä vähän :) Aurinko paistaa ja huomenna PUOLVÄLI!!!

Plus koska mun omassa kamerassa on jotain vikaa ni saatte pitkästä aikaa oikeella kameralla otettuja kuvia, kun oon käyttäny nykyään aika pitkälle pelkkää kännykkää. Kameralla saa kuvia mut se ei suostu tarkentamaan kunnolla. Hmph.

Lotta - kiitos hyvästä ideasta! Oon sun kanssa ihan samoilla linjoilla, cuddle- sanaa ei voi vaan suomentaa. Ihan samalla lailla kun mysig, mikään suomennos ei kuvaa sitä fiilistä.

Näkymää parkkiksen taakke

Tässä näitä locker roomeja, vaan ihan pari jostain tusinasta rakennuksesta. Toi Visual Arts on mun kaapin koti.

Täälä me istutaan recess ja lounas, auringonpaisteessa ja sateessa.

Oh What a Feeling! Siinä myös huippumuodikasta koulupukua ;)

Tässä toinen puoli locker roomeista, kuva otettu urheilukentän reunalta. Nyt kun sanon ni varmasti sataa koko ens viikko, mut kattokaa tota ilmaa! Ja kaks päivää talvilomaan!

Chloen ottama potretti - oltiin rebellous ja ylänappi jäi auki. Koulussa ei siis saa käyttää meikkiä.

Se siitä auringonpaisteesta, näissä tunnelmissa kotona siis :D Terkkuja takkatulen edestä!

Tän otin ennen äitienpäivää, kun mun oli tarkotus lähettää äitienpäivätoivotukset. Ei onnistunu, mut tässä kuitenkin kuvaa Study-tunnilta. Kaikilla oppilailla siis koulusta ostettu MacBook niinku Elenalla näkyy taustalla. Mä sain mun ilmasiks lainaa. Ja mun oikeella puolella istuu George, joka näyttää musta ihan The Baseballs- yhtyeen jäseniltä... :D

FIVE MONTHS!

Anteeks kun musta ei oo kuulunut mitään ihan liian pitkään aikaan! Koeviikon jälkeen alko uus lukukausi, saatiin uudet lukkarit ja mulla ihan kiva juu. Kokeista sen verran, että matikasta luokan paras, enkusta bee ja liikasta bee. Enää kolme päivää koulua ja sit kahen viikon ja yhen päivän talviloma.

Tästä tulee aivan sekava kun yritän kaiken oksentaa kerralla tänne, mut koitan muistella et mitä mul on tapahtunu. No paljonhan täällä, ollaan oltu koulussa ja kotona, syöty hyvin ja ei-niin-hyvin ja nukuttu paljon ja vähän vähemmän.

Nyt paisto vihdoin aurinko vähän aikaa ja oon vähän pirteemmällä päällä ollu koko päivän. Nyt toki sade rummuttaa katolle ja istun täällä takan edessä, mut ei siitä sen enempää. Pidin tänää esitelmän Suomesta Year Level Meetingissä about sadalleviidellekymmenelle kanssaopiskelijalle, yök. Mut olihan ainakin niillä kivaa, kun kerroin eukonkannosta ja joulupukista. Joo.

Tänne tulee aina välillä ihania kirjeitä kaikilta ihanilta, tänään kyllä kruunas päivän Liisan ja Lauran huippupaketti ja kilometrikirje. Nää nauraa täällä kuinka isi ja äiti laittaa kotoota paketteja - suklaata perheelle ja sanomalehtiä mulle :----D Kyllähän mäkin niitä suklaita syön, mut sanomalehdet on vaan ihania. Onko mitään parempaa kuin syödä aamupalaa Etlarin ääressä? Ei.

Parinmoista kuvaa viikonvarsilta, en oikeen tiedä mitä mä tänne nyt oikeen postaisin.

Legendaariset TimTamit - näillä eväillä viikonlopusta ei voi tulla muuta ku hyvä!

Tässä Vegemite - ja maapähkinävoi vaan sen takia, koska Vegemitepurkki näytti niin yksinäiseltä :D Ja Nutella oli loppu.

Ellyn maailman parhaan Browniet - resepti välitetään kyllä kotona äitille ja Brownie-perinnettä jatketaan Suomessa takuuvarmasti!

Sit vielä ikäväkuvia - Tästäkin on jo yli vuos. Koulunlopettajaispiknikki Lauran kanssa. Mitä turhia niistä glamoureista, kun mulla on Laura! <3

Tästä vähän vähemmän ku vuosi - viimenen kerta ennen lähtöä. Liisaonihana <3

Liisan kanssa tutustuttiin yli kaks vuotta sit mun ekalla kielikurssilla Maltalla ja kyläilty toistemme luona aina välillä. Kielikurssit on ihania! 

Tosi pelottavaa huomata, kuinka aika lentää. Toisaalta ihanaa, toinen puolikas menee vielä nopeemmin ja kohta mä jo pääsen unohtamaan ajan äitin kanssa, hyppäämään oman ihanan isin suureen syliin, olla Micaelin härnättävänä ja paijailla koiria. Käyttää omalta kodilta tuoksuvia vaatteita, kävellä sisällä sukkajalassa ja syödä terveellistä, ravitsevaa ja isin tekemää ruokaa.

Mutta. Sit se toinen puoli. Mitä mä sit teen, kun en pääse enää koulubussilla kotiin? Kun ei ole enää kahta lounastaukoa (miten selviän enää? :D), koulupukua tai TimTameja? Kuinka mä voin jättää nää ihmiset tänne?! Aika menee liian nopeasti, haluun vaan viettää vielä paljon aikaa näiden kanssa! Onneks mulla on vielä viis kuukautta ja neljä päivää aikaa. Onhan sitä aikaa vielä vaikka muille jakaa. Onhan?

Mieti hetken, miten pitkä aika jouluun on. Ikuisuus, eikö? Mut sitten, mieti taaksepäin. Puolisen vuotta, joulukuun ja tammikuun vaihteeseen. Mitä teit jouluna, tai kuinka uusivuosi otettiin vastaan? Tapahtuiko tammikuussa jotain, jonka muistat erityisen hyvin? Kuinka vähän aikaa siitä onkaan! Jopa joululoman alku, mulla puurojuhla, teillä ehkä joku muu. Joulujuhla. Kevätlukukauden alku. Siitä ei oo edes kauaa. Kuinka aika lentääkään! Niimpä. 


Tasan viis kuukautta sitten, tammikuun kahdentenakymmenentenä kuudentena päivänä, näin Australian ekaa kertaa. Olin onneni kukkukoilla, ja sit yht'äkkiä melkein itkin järkytystäni. Oon toisella puolella maailmaa, ihan yksin. En tuntenu ketään, ja ne ihanat ihmiset, kohtalontoverit, oli viety aivan liian kauas. Ne ihmiset, jotka oli kaikkein lähimpänä Suomalaisuutta, kotia, kavereita. Ne, jotka olin tuntenu jo vähän yli kaks päivää, joihin ehin tottua ja tykästyä, lens ympäri Australiaa. Mun piti yht'äkkiä hymyillä ja puhua englantia.

Ekat viikot - suurinpiirtein puoltoista kuukautta - meni ihan hurmiossa. Olin Australiassa, aurinko paisto ja oli lämmintä. Ehdin jo melkein tylsistyä ennen koulun alkua, mut sit tutustuin ihaniin ihmisiin koulussa ja arki alko rullaamaan. Edelleenki, oli aurinkoista. Nauroin. Pikkuhiljaa, kuitenkin, totuin. Aloin nähä huonoja puolia, tai en vaan enää häikäistynyt niistä hyvistä puolista. Koulua rakastin, mutta kotona olin onneton. Itkin itteni uneen ja näin unta isistä ja äitistä. Näin unta ihan tavallisista koulupäivistä kaamoksessa, lumisateesta ja leffailloista. Heräsin kesken unien suolaiset kyyneleet pitkin poskia. Kirosin, että miksi, miksi, tulin tänne. Haluun vaan pois. Eikö tää alamäki vois jo loppua? Millon se tottuminen alkaa, millon pääsen takaisin aallonharjalle?

Viikot tuli ja meni ja mä en enää osannu olla onnellinen. Koulussa melkein nauroin, olin onnellinen. Sit kaikki muuttu. Tunnelin päähän sytytettiin valo, soitin STS:lle. Pärjäsin ekan jakson loppuun, vietin viikonlopun Kangaroo Islandilla muiden vaihtareitten kanssa ja lensin Melbourneen. Nauroin, söin, puhuin Suomea ja näin ihan hurjan paljon kaikkea. Kaikkein tärkeinpänä, sain pari tusinaa sukulaista lisää. Niistä ihmisistä tuli tosi tärkeitä, ja mä jo ihan unohdin kuinka surullinen mä olin. Unohdin, miten kamalaa on valvoa ja kaivata kouluun. Nukahin helposti, opin nauramaan uudestaan. Olin niin onnellinen, että melkein lauloin.

Lomat loppu, mutta mä olin silti onnellinen. Paluumatkalla Amerikkalainen yliopistovaihtari sano mua rohkeeks. Tajusin, että ehkä mä vähän olenkin. Pakkohan mun on olla. Tai sit se on vaan kovapäisyyttä. Tyhmyyttä ja liian paljon spontaaniutta. Vai olisko se... Kerroin sille Sisusta.


Arki alko rullaamaan uudessa perheessä. Etin kotia kolme kuukautta, ja vihdoin löysin sen. Pääsin aallonharjalle. Huipulle, josta voi katsoa alaspäin. Katsoa sitä kivikkoista polkua, jonka kipusin. Miettiä, kuinka paljon oikein kasvoin. Tasaisempi tie odotti edessä, ainakin hetkeksi. Puolen välin tietämillä ajatukset alko ravaamaan vähän rivakammin ja huoli kasvoi. Koti oli luvattu kymmeneksi viikoksi, jäljellä viikkoja oli kuitenkin paljon enemmän. Mitä jos mä joudun takaisin ekaan paikkaan? 


Kaikki perheenjäsenet kuitenkin halus mun jäävän tänne. Hymyilin niin, etten ikinä unohda. Nauroin ilman mitään syytä. Mulla oli koti kaukana kotoota. Talvi tuli ja sade alkoi. Maailman kuivimman mantereen kuivimmassa osassa sataa hurjasti. Mutta nyt, kun istun koulubussissa ja sade hakkaa ikkunoihin, mua hymyilyttää. Edessä on ilta kotona, ihanien ihmisten ympärillä. Hyvää ruokaa, lämmin takka ja elämän ääniä. Hyvän yön halaus ja pehmeä sänky.

Isot pahoitteluni kilometripostauksesta. Tunteja kului pari enemmän kuin oli tarkoitus, takkatuli sammui ja sytytettiin uudestaan. Syötiin illallista ja tehtiin jälkiruokaakin. Läksyille ei tänä iltana olla uhrattu ajatustakaan. Nyt hampaiden pesulle ja nukkumaan, olette kaikki hurja paljon ajatuksissa. Hassua, vaikkette sitä välttämättä tajuakkaan. Ootte kaikki seikkaillu mun unissa, mutta enää en herää posket märkinä. Nyt herään koputukseen aamulla, että jaksaisitko kouluun nousta. Jos vastaan että en, niin kummasti silti joku hassu voima vetää ylös. Uniin sotkeutuu montaa kieltä ja kulttuuria. Enää en edes tiedä missä mantereella mennään. Australialainen jalkapallo ja mökkipiha menee sekaisin. Suomea puhuvat opettajat eksyy Australialaiseen kouluun ja Australialaiset oppilaat ilmestyy Nastopoliin.

Pelaan futista aussisäännöillä suomessa takapihalla mun kaikkien sisarusten kanssa. Voitettiin aussisukulaiset isin kuuden pisteen potkulla, eikä isoveljellä ollut mitään mahdollisuuksia.

Campin'

Heeeei, ihan nopsaan ilmotan etten oo kuollu!

Oltiin viikonloppuna telttailemassa, nyt on kolmipäivänen viikonloppu kun koeviikko ja mulla kävi tuuri, ei kokeita perjantaina! Maanantaina oli kuningattaren synttärit, joten se oli virallinen vapaapäivä. Tietääkö kukaan millon Niinistö täyttää vuosia? Viikonloppu tiivistettynä: Nuotiolla istuskelua, naurua, tarinoita, triljoonia tähtiä ja pari tähdenlentoa, nukkumista sekä svagissa että teltassa, kenguruita, emuja, kookaburria, ihmeellisiä näköaloja, 26km pitkin kinttupolkuja puolessatoista päivässä, nuotiolla tehtyä aamiaista, lounasta, illallista ja iltapalaa, kuumaa kaakaota ja TimTameja, rakot kantapäissä, viiden tunnin ajomatka, suoraakin suorempaa tietä, auringonpaistetta, jääkylmiä öitä ja palanut nenänpää.

Svagin kokoomista... :D

Tälläi pieni puro ja risu.

Ja pien kumipuun taimi.

Isä, äiti ja kyltti. Käveltiin noi kaks ylimmäistä.

Levähdystauko melkein ylhäällä.

Voiko olla enää Australialaisempi kuva? Ollaan ylhäällä, neljän kilsan tappoylämäen jälkeen.

Illallistamassa

Tuolla me nukuttiin, järjestyksessä Ellyn, Tomin ja mun svag. Tokana yönä ahtauduttiin Ellyn kanssa Abin telttaan, koska svag oli jääkylmä!

Abi ja tappoylämäkeä <3

Meijän varustus - ja eka pilvinen päivä, kun ajettiin kotiin.

Ei mulla muuta, take care! 

Ps. Jos en oo viel kertonu, ni saan olla täällä KOKO LOPPUAJAN!!!!! Mulla on maailman ihanimmat hostit <3

There's a moment when we all, have to choose to fly or fall

Here's yours.


What are you waiting for? What are you waiting for?
It burns, it breaks it won't give when it takes
It's not fair, it's not always right. 
~~You get by, you survive.
But are you alive, are you really alive?


Alle puol vuotta jäljellä. Mua jo pelottaa kun tolla ajalla ei oo mitään kontrollia. Joku viisas mies joskus laulo, kuinka Aika on niin julma, se matelee, juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa. ~~ Olen pieni ihminen enkä sille mitään voi, parhaat hetket juoksee nopeaan. Maailma kulkee radallaan, se vähät välittää, mutta eikö voitais hidastaa? Emmä haluais aikaa pysäyttää. Mut toisaalta haluaisin. Äh, emmä tiedä!

Antaisin melkein mitä vaan kesäisestä viikonlopusta mökillä. Ihan kaikkein normaalimmasta viikonlopusta ikinä, sellasesta mikä oli tylsin ikinä pienempänä. Uimista, saunomista, uusiaperunoita, aurinkoa, myöhään valvomisia, lehdenhakureissuja, usvaa tyynen järven päällä, välipalaa mummon ja ukin kanssa, jäätelöä Mäntyharju hoodseilla ja mun oma perhe. 

Mut sit en halua tulla täältä kotiin ja jättää näitä tänne. Nyt oon ehkä onnellisin ikinä siitä, etten oo täällä viittä kuukautta. Kotiinpaluuseen on vielä aikaa, toisaalta ihan liian kauan ja toisaalta onneks en oo vielä puolessa välissä.

Nyt kun puoliväli vääjäämättä lähestyy, voisin kertoa teille kaikkia kommelluksia mitä oon täällä saanut toteuttaa. Vaihtarina olo todellakin on nolouksia täynnä, alotetaan tästä päivästä.

• Mun pitäis tälläkin hetkellä olla tekemässä matikan koetta, mutta etsittyäni koko koulun en löytäny mun opettajaa. Hups. 
• Rouvat SSO:ssa (Student Service Office, paikka jossa ne tietää kaiken ja auttaa kun oon eksyny yms.) tuntee mut nimeltä ja kun astelen sisään ne huikkaa jo kaukaa terveiset ja kyselee, että kuinka voisin auttaa tänään? 
• Alkuun oli tosi hankala oppia nimet, ja kaikki tervehti mua nimellä ni mä vaan hymyilin ja toistelin Hellota ja yritin näyttää fiksulta.
• Täällä noi nettirajoitukset opittiin kantapään kautta. Käytin mun koko kuukauden nettilataukset puolessatoista viikossa. Hups.
• Aussiaksentti tuotti alussa ongelmia, ni kun nää puhu mulle ni olin vaa et Oh yeah ja hymyilin nätisti. Sit kun ne katto oudosti tarpeeks pitkään ni tajusin, että se oli kysymys.
• Opin, että Hoodie lausutaan yhdellä o:lla ja Exams kahdella a:lla. Missä on logiikka tähän?! Nyt joka tapauksessa kaikki venyttää o:ta ja tunkee Hoodieta joka paikkaan. Oh, are you warm in your hooooooooodie?
• Ekoina päivinä olin niin eksyksissä täällä koulussa ja olin kyselemässä ohjeita ihan jokaiselta vastaantulijalta. Eipähän hävetä enää ikinä kysyä tietä yhtään mihinkään, sitä on tullu harjoteltua!
• Kiltistä pitää ratkoa ompeleita helmasta ennen ensimmäistä käyttökertaa, mut ei kukaan kertonu mulle! Meinattiin siis myöhästyä koulusta, kun äiti täällä huomas ongelman ja ratko ompeleet ennen kouluunlähtöä. En onneks ehtiny kouluun asti...
• Kenguru-, koala- ja jopa pelikaanihyökkäykset, kaikki koettu ja karkuun juostu.
• Koska ratti on autoissa väärällä puolella, useestikin suuntasin kuskin paikalle pelkääjän sijaan. Just opening the door for you...

Tässä nyt jotain mitä muistan näin äkkiä, eiköhän näitä muistu mieleen vielä paaaaaaljon lisää...

Revision Week

Ette varmasti ikinä arvaa missä mä oon! Terveisiä Study-tunnilta :---D Oikein hyvää kesälomaa ihan kaikille sinne Suomeen, nauttikaa oikein paljon nyt tyyliin ennätyspitkistä lomista, mullakaan ei oo kun kolme ja puol viikkoa talvilomaan! Ja talvihan alko virallisesti kuus päivää sitten, ensimmäinen päivä kesäkuuta.

Ens viikolla on koeviikko, eli tällä viikolla olis tarkotus kertailla tunneilla ens viikkoa varten, jos nyt kaikilta esseiltä ja tutkimuksilta ehtii. Jos.

Koeviikko on suht samanlainen ku lukiossa, paitsi ettei meillä oo ollenkaan pohjia koeviikolla, pelkästään kokeita. Kertaus on siis tällä viikolla. Kokeisiin tulee kaikki mitä ollaan tässä lukukaudessa käyty, ja kokeet jakaantuu aamu-ja iltapäiväkokeisiin ihan tuurista riippuen. Mulla koeaikataulu on seuraavanlainen: tiistai-aamuna on enkunkoe ennen lounasta ja loppupäivä vapaata, keskiviikkona koulu alkaa vasta lounaan jälkeen matikan kokeella ja torstaina on pelkkä PE ennen lounasta. Maanantai on virallinen vapaapäivä kaikille, koska sillon on kuningattaren synttärit (!) ja perjantai on vapaana, koska mulla kävi kerrankin tuuri noiden kokeiden kanssa. Saatais lähteä koulusta kotiin kun on tehny kokeet, mutta mulla on tota koulumatkaa ihan riittämiin ni meen bussilla normaaliin aikaan kotia ja hillun koululla sit luppoajan.

Tänään Elly-siskon seittemäntoistavuotissynttärit, joita juhlistetaan ens viikonloppuna telttailun merkeissä. Lähetään pitkäks viikonlopuks johonki neljän tunnin ajomatkan päähän, en oikeen tiedä yhtään mitä me siellä sit tehdään, muuta kun että teltoissa olis tarkotus nukkua. Taino oikeestaan nukutaan vähän ku jättimakuupusseissa, jonka sisällä on sit oma makuupussi. Yhden miehen teltoissa? Joo ei mitään hajua, tulee mielenkiintosta. Yhtä kaikki, ootan innolla!

Huomenna koulussa casual day josta kaikki intoilee jo viikkoa etukäteen ja suunnittelee asukokonaisuutta, mut totta puhuen mulla ei oo mitään hajua mitä mä laitan päälle. Aamulla varmaan otan ekat puhtaat vaatteet jotka käteen sattuu, on se aina kotonakin toiminu :--D

Tästä nyt tuli taas tämmönen turhaakin turhempi postaus, mut ei mulla muuta ku että hengissä ollaan. Teen kyllä varmaan tuplapostauksen, koska recessin jälkeen on toinen study enkä mä oo opiskelutuulella. Yhtään.