Millicent

… Sori taas tästä pitkästä tauosta!

Mulla menee ihanasti. Kesä tulee hurjalla vauhdilla, suomalaisen mittapuun mukaan täällä olis jo nyt kesä parhaimmillaan. Aurinko paistaa ja tänäkin aamuna oli jo 19C seiskan aikaan kun nousin ylös. Auringonpaiste saa mut jotenki tosi iloseks heti aamusta, eikä haittaa ollenkaan mennä kouluun kun ikkunoista paistaas aurinko sisälle. Ensimmäinen surffauskerta kuudesta on jo takanapäin, oli oikein mukavaa vaikka merivesi näin talven jäljiltä olikin aika hyytävää. (niinkin hyytävää ettei vartin jälkeen tuntenu varpaita enää ollenkaan, onneks oli märkkärit sentään)

Mulla on jostain syystä vähän koti-ikävä taas. Taino ei oikeestaan ikävä, mut sellanen tunne et oon aika valmis äitin tuloon. Etten malta odottaa sitä hetkeä, kun nään äitin tulevan lentokentällä portista ulos. Tai sitä, kuinka ite tuun portista seutulassa ja saan vihdoin antaa isille sen halin, jota oon kaivannu viimeset melkein yheksän kuukautta jo. En yhtään tiedä miks musta tuntuu tältä. Mä kun kuitenkin rakastan mun elämää täällä. Kaikki sujuu vihdoin, tunnistan kaikki koulusta ja voin vaan mennä juttelemaan melkein kaikille year11. Voin kävellä kotona jääkaapille kun on nälkä (tai vaikkei oliskaan…) ja kauhoa ruokaa kaksin käsin. Mulla on ihania kavereita jotka oikeesti tuntuu ihanilta. Ja sit mulla on se paras kaveri, jonka kanssa aika vaan lentää aina kun jutellaan. Koulussa on kivaa ja helppoa, läksyjä ehkä kerran viikossa ja tunneilla puolet ajasta kuluu tehdessä ihan jotain muuta kun mitä piti.

Lähdetään huomenna isän ja Tomin kanssa (oonko ikinä sanonu et oikeesti sen nimi on Thomas mut Tom on vaan paljon nopsempi sanoa ni Thomasta käytetään vaan jos se on tehny jotain pahaa :D) koriskarnevaaleihin neljän ja puolen tunnin ajomatkan päähän ja tullaan sunnuntaina kotiin. Ootan ihan innolla, varsinkin kun ilmat on jo niin lämpöset.

Tänä aamuna kun ajeltiin kouluun tuli vaan mieleen kuinka me käytiin kesäsin mökkeilemässä perheen kanssa. Ja tuli kaipuu niihin hetkiin, kun ollaan pakkaamassa kotona ja koirat vinkuu kun ne on innoissaan ja kylmälaukku (ette muuten uskokaan kuinka kauan tota sanaa piti miettiä… :D) on täynnä kaikkea nannaa (lue: suomalaista ruokaa – oivariinia, oltermannia, wilhelmin saunamakkaraa, uusiaperunoita (nojoo sanotaan ruokakasseissa eikä pelkästään kylmälaukussa…), HK:n tai Snellmanin ohuen ohuita suikaleita leivän päälle, ruispaloja, silliä, kaikkia vihanneksia ja kartanon perunalastuja). Ja sit ajetaan se tunnin verran (pysähdytään tietenkin Kuortin abc:llä koska unohdettiin jotain ja ostetaan Magnumit matkaevääks ja karkkia, just cos) Mäntyharjulle. Sit vaan relataan pari päivää, hengaillaan mummon ja ukin kanssa, käydään kaupassa ja jätskillä, saunotaan, uidaan, haetaan posti ja vaikka mitä. Oikeestaan mulla on vaan ikävä suomalaista kesää, koska siitä edellisestä on niin kauan aikaa, ja mökkeily vaan kuuluu mun kesään niinku nenä päähän (onpas kulunut sanonta).

On pari muutakin juttua, mitä mä kaipaan suomesta. Terveellinen ruokavalio, arkiliikunta (kyllä, kouluun käveleminen ja koirien käyttäminen, muistuttakaa mua kun alan valittamaan please), hammaslääkäri (call me crazy, mut en malta odottaa et pääsen kuulemaan et mun hampaat on ihan kunnossa tän roskaruokavuoden jälkeen!), kunnon talvi, rajaton netti, hyvänmakunen hanavesi (meillä on kyllä sadevettä joka on hyvää mut safarilla se vesi…), kunnon hanat ylipäätään (eikä mitään kylmää ja kuumaa erikseen), saunaa (en edes uskonu et saunaa voi olla näin kova ikävä!), pikkuveikan kanssa ajan viettämistä, karjalanpiirakoita, maksamakkaraa, ruispaloja, sinihomejuustoa, (lista vaan jatkuu ja jatkuu. Ootan ylipäätään sitä hetkeä kun kävelen kauppaan ekaa kertaa ja muistan kaikki suomalaiset merkit), sitä et syödään paljon vihanneksia, kalaa, isin kokkailuja ihan ylipäätänsä (ja äitin kanaa ja pastaa ja lihapullia ja nakkikastiketta :DD), kunnon eristystä ja lämmitystä, lämmintä vettä joka ei lopu kesken, leipomista kotona Suomessa, nukkumista koiran vieressä (tai alla), syömistä keittiön pöydän ääressä, huonetta jossa mahtuu tekemään jotain muutakin kun nukkumaan, puhumattomuutta aamusta, mummon ja ukin luona yökyläilyä, sukeltamista, lumilautailua, sitä et pääsen soveltamaan ausseissa oppimisia Suomessa ja sitä ylipäätänsä, et saan kantaa aussiaikaa mun mukana Suomessa. Lista oikeesti vaan jatkuu ja jatkuu, ja tajusin just et unohdin suklaan ihan kokonaan… Fatzerin suklaat listalle ehdottomasti! Ja kouluruoka! Ja se, että ymmärrän tunneilla JOKA SANAN! (se tulee olemaan tosi outoa!)

Mut sit on juttuja, joita en odota en sit ollenkaan. Koulua jossa pitää oikeesti tehdä töitä. (en varmaan osaa opiskella enää ollenkaan!) Loskaa. Pimeetä puoltavuotta. Mahdollisesti kylmää ja sateista kesää. Sitä, että äiti ja isi on niin paljon poissa kotoota. Sitä, ettei jääkaappi oo täynnä suklaata. (tiedättekö sen tunteen, kun tekee ihan hirmuisesti mieli suklaata keskellä viikkoa…) TimTamien puuttumista. Rantojen puuttumista. Sitä, että ei puhuta jokaiselle vastaantulijalle, tunneta kaikkia, kysellä kuulumisia, olla ystävällisiä ja kohteliaita. Ettei korismatseja oo pari kertaa viikossa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolet, sen mä oon kyllä huomannu tän vuoden aikana jos en mitään muuta.

Mulla tulee koko ajan mieleen lisää juttuja molempiin listoihin, mut taidan jättää tähän. (menee ja lisää vielä yhden jutun) Täällä on ollu ihanan ihana päivä, ja taidan jatkaa sitä vielä perheen, grilliruuan ja jätskijälkkärin merkeissä. Take Care, tuun takaisin nopeammin kuin ehditte kissaa sanoa!

... Tää ei suostunutkaan lisäämään tätä, joten nyt viikonlopun jälkeen (tätä mä tuun kanssa kaipaamaan, et saan jäädä koulusta kotiin - oli raskas uneton viikonloppu ja tosi myöhänen ilta eilen) yritän uudestaan. Oltiin lauantai ja sunnuntai Tomin koristurnauksessa isän, Tomin ja yhden tuttavaperheen kanssa. Neljän ja puolen tunnin ajo sinne pitkin rannikkoa, ja viis korispeliä, ja voitto kotiin. Täytyy sanoa, et olin ylpee TomTomista. Niinku isosisko konsanaan :')

Kuvia en nyt jaksa laittaa, koska en haluu siirtää niitä koululäppärille. Fair enough? 

Ja vielä ihan vimppa juttu, te rakkaat ootte katellu blogia yli kymmenen tuhatta kertaa jo! Mulle se on aivan älyttömän paljon, koska tästä blogista ei edes tiedä melkein kukaan... Ootte ihania!

1st week of the holidays!

Lomien eka viikko oli ihan täyteen buukattu - vikat lomat ja toka viikko menee safarilla. Ekana kolme yötä Abin luona. Ei oikeen tehty mitään, mut meillä oli hurjan kivaa. Tulin maanantai-iltana kotiin, ja tiistai-aamuna heräsin siihen kun Fabian tulee... :D Sveitsivaihtari oli sit meillä yön, käytiin ruokkimassa kenguruita ja kävelyllä ympäri Victoria ja minigolffaamassa, valvottiin puolyötä ja turisteiltiin Goolwassa ja rannalla seuraavana päivänä. Torstai oli ainoo päivä jolloin mulla oli aikaa tehdä koulujuttuja. Siispä leivoin, kävin kaupassa ja ajelulla sen sijaan! Perjantaina shoppailureissu Nimrekin, Emilyn ja Janan kanssa, Nim oli ekaa kertaa ikinä ulkona kavereiden kanssa, jonka takia se oli ihan innoissaan :---) Skypettelin myös Lauran kanssa, ekaa kertaa koko aikana, olihan ihanaa!! En vaan löydä meidän kuvakaappausta mut antakaa vaan mielikuvituksen laukata ;)

Paniikkipakkailua sit lauantaina illalla, kun olin eka ollu päivän yksin kotona ja katellu Carl Barronin boksin, käyny kävelyllä ja himmaillu...

Farewell-piknikki Mirenille

Oli oikeen sosiaalinen visiitti :D

Näin me toivotetaan vieraat tervetulleeksi Port Elliottiin!

Aamupala <3

Nimreki, mun uus Sri Lankalainen kaveri!

Family wall and what not

Täällä mitään oo oikeen tapahtunu, käytiin Royal Adelaide Show:ssa, joka on niinku iso tivoli laitteineen, mut sit siellä oli kans maatilaeläimiä (lehmiä, hevosia, possuja, kanoja, ankkoja, vuohia, lampaita…), puunpilkkomiskisaa, ruokaa (paljonpaljon ruokaa) ja motocrossiesityksiä.  Ja kaikkea muuta.

Eilen year 12:n kaheksantoistavuotispippalot, en edes muistanu ottaa kuvia… Hyvää ruokaa, hyvää musiikkia, paljon uusia tuttavuuksia ja polvien lantioon tanssimista.

Ja tänään sit oikein hyvin levänneenä minigolffia ja vaikka mitä muuta veljien kanssa Victor Harborissa, ei mulla ollutkaan lepopäivää niinku suunnittelin :-----D

Family Wall on yks seinänpätkä shedissä, johon nää on maalannu kaikkea perheeseen liittyvää. Pari viikkoa sit maalattiin mun käsi ja nyt munkin kämmenenjälki ja syntymävuosi koristaa Family Wallia <3

Vähän hassua, kolme kuukautta ni oon kotona. Alle kaks ja puol ni äiti on täällä. Kaks viikkoa ni tää tyttö on Queenslandin safarilla puolensadan muun vaihtarin kanssa. Whoa.

Aika vaan kulkee eteenpäin, mun espanjalaiskaveri lähtee kotiin ja kohta mäkin. Abi lupas piiloutua mun matkalaukkuun ja tulla kotiin mun kanssa. Opet jo valmistaa meitä kokeisiin vuoden lopulla ja muut oppilaat stressaa ens vuodesta. Ja yhä useampi kehuu mun englantia. Amyn synttäreillä (parin rohkasevan jälkeen) porukka sano kuinka mulla ei oo enää suomiaksenttia. Kuinka 'I've done orals and read out loud in front of the whole class and impressed everybody'. Tiedä siitä. Show:ssa tuntematon sano isälle kuinka me näytetään Ellyn kanssa siskoksilta, et harvoin näkee sisaruksia jotka on niin saman näköisiä. Sit isä paljasti et oikeesti tää toinen on meillä vaan lainassa. Hassua. Matka lumelle alkoi tuntemattoman vierestä, mutta 14 tuntia aussibloken vieressä ja nousin bussista kaveria rikkaampana. Sama kävi junassa Melbournesta kotiin, kymmenisen tuntia ja jenkkiläistä yliopistovaihtaria kaverina rikkaampana. Maanantaina sain jäädä kotiin (koska kotiuduin laskettelureissulta kuudelta aamulla) ja isän kanssa siitä tuli oikein onnistunu päivä. Käytiin kävelyllä ja treenattiin tuntemattomille puhumista - G'day vastaantuleville. Aurinkoista säätä seuraa sateinen ja kylmä keli, mut ei se mitään. Rusketusrajat koulupuvusta on merkki kevään ja kesän lähenemisestä. Päivät lämpenee ja ruoho muuttuu ruskeaksi. Puihin tulee lehdet ja ihmiset ryömii kodeistaan ihmisten ilmoille. Hymy tarttuu vastaantulijalta ja musta alkaa veljien opastuksella tulla hyvä koriksenpelaaja. Musta tuntuu, et oon menossa kotiin mut lähössä kotoota. Pääsen halaamaan isiä mut sit toinen isä jää tänne. Pääsen perheen luokse, mut toisen perheen luokse pitää skypetellä. Pitää oppia elämään ilman siskoa ja isoveikkaa. Päätä pidempi pikkuveikka vaihtuu toiseen päätä pidempään, varaveli vaihtuu siihen omaan. Mut mitäs sit, kun sattuu edes ajatella sitä hetkeä, kun heiluttaa hyvästit viimeistä kertaa? Miltä se viimeinen halaus tuntuu, entä se viimeinen kerta kun isä halaa ja sanoo chick. Miltä tuntuu vaihtaa aussiaksentti suomeen ja ruotsiin? Kun saa oman Natan nukkumaan viereen, eikä pihalla pyörikään enää kaksi labradoria? Mitäs sitten. Kavereiden näkemistä en malta odottaa, mutta sattuu jättää ne muutamat tärkeimmät kaverit tänne. Mitä enää pukee kouluun, kun saa ite valita? Miltä tuntuu, kun vatsa toimii ja keho saa kaikki vitamiinit ja terveellistä ruokaa? Tuntuuko haikealta käyttää ausseista ostettuja vaatteita suomessa? Miltä tuntuu seuraava lumilautailukerta, kun muistaa edellisen kerran varmasti lopun elämäänsä? Entä kun kaupassa ei olekaan enää niitä samoja merkkejä, ja ruisleipälaatuja on kymmeniä valkoisen leivän sijaan?

Mua pelottaa. En malta odottaa ja en halua lähteä. Pelkään kotona iskevää koti-ikävää. Pelkään sitä, kuinka mä istun enää kouluun kaikkien kokemuksien jälkeen. Pelkään myös sitä, miltä musta tuntuu olla kavereiden kanssa. Mitä jos mä olen ollut poissa liian kauan? Pelkään vaikka mitä. Tavallaan tää koko vuosi on ollut vain pelkojen kohtaamista ja niiden voittamista. Mutta musta rupeaa tuntumaan yhä enemmän siltä, että se kotiinpaluu (ja samalla kotoa lähtö) on se kaikkein vaikein juttu koko vuodessa, ja siihen nää kokemukset on valmentanu. Musta tuntuu kuitenkin, et tulevat kuukaudet (joita on ihan pelottavan vähän enää jäljellä) on sumun peitossa, ja nään vaan ihan pienen hiukkasen kerrallaan. Tavallaan tiedän, mitä tapahtuu, mutta mun tunteista mulla ei oo enää mitään hajua. Se mua varmaan kaikkein eniten pelottaa, se, etten tiedä miltä musta tulee tuntumaan. Tunteet on aina ollu iso osa mua, ja oon aina osannu ja pystynyt puhumaan kaikenlaisista tunteista. Pelottaa se tunteiden sekamelska, ja se, kuinka voimakkaita ne tunteet tulee olemaan. Mulla ei oo mitään aikasempaa kokemusta, joka olis opettanu edes jollain tavalla mitä pari-kolme seuraavaa kuukautta tuo tullessaan.

Mut sitähän tää vaihtovuosi on, tuntemattoman kohtaamista vaikka pelottais kuinka paljon. Tunteiden vuoristorataa, ja tajuumista ettei ajasta oo mitään kontrollia. Kotona mulla oli kalenteri, mihin kaikki tapahtumat oli merkitty ylös, jotta tietäisin millon ja missä mun pitää olla. Organisoin kaiken, enkä tykkää vieläkään olla myöhässä. Oon niinku isi, mielummin liian ajoissa ku melkein myöhässä. Alotin kokeisiin luvun ajoissa, ettei varmasti aika pääse yllättämään ja laukkaamaan liian nopeasti. Mut täällä mikään ei toimi. Odotin lumilautailuviikonloppua kuin kuuta nousevaa, nyt siitä on jo yli viikko. Viikot vaan hurahti ohi, ja vilkutti mennessään. Yritän takertua näihin viimeisiin, mutta tiedän jo, ettei se onnistu. Mitä kovemmin mä niissä roikun, sitä vikkelämmin aika kuluu.

 Onneksi äiti tulee tänne, saan siirtymäajan ja jonkun jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ihan kaikenmoisesta ja vaikka kuinka turhasta. Jonkun jolle itkeä ikävää ja kuinka en malta odottaa kotiinpääsemistä. Jonkun jolle näyttää jo tutuksi tulleita paikkoja ja esitellä jo tutuksi tulleita ihmisiä. Saada yhteistä aikaa ilman ketään muuta.

Tästä piti tulla pikapäivitys, mut miten kävikään. Ehkä mun pitäis säästää nää mun avautumiset päiväkirjaan. Mut sit toisaalta, aattelen et ehkä teidänkin on kiva tietää myös mitä mä mietin, eikä vaan että mitä mä oon tehny. Ainaki musta on kiva, kun luen mitä teille kuuluu. Melkein kuin olisitte siinä mun vierellä, ja kertoisitte miltä teistä tuntuu. Niinhän me tehdään muutenkin, ei kukaan kerro kuinka ne oli lomalla ilman, että ne kertoisi miltä niistä tuntui olla siellä. Kuinka innostuneita ne oli ennen lähtöä, kuinka ne nautti ja rentoutu lomalla ja kuinka tylsää oli kun loma loppui, mutta kuitenkin kiva nähdä kavereita. Näitä sivuraiteita näköjään riittää vaikka muille jakaa, nyt mä yritän lopettaa uudestaan.

Kauniita unia ja oman kullan kuvia, autoja ja junia ja pupujussin kuvia.

God natt, sov gott, sov hela natten lång, dröm vackra drömmar, dröm om mig.

Oho, nyt mä meen.

Vähän roller coasteria

Pubi-illallinen ja Ramonin annos, mutta kun pääsin kerta kameran taakse ja lopputulos oli näinkin komea ni pitäähän sillä nyt sitten kehua. Eikös.

Mää lumilautailen Ausseissa, mun sukelluspipossa ja aurinkolaiseissa, nyt on maailmankirjat sekasin!

Sain kaverin

Puunpilkkomista

Maailmanpyörää ja siskokset

wohoo rupee toi aurinko tarttumaan :----)

Vähän lisää puunpilkkomista

Hole in one!

Varapikkuveikka hoitaa homman aika mallikkaasti, hihii :)

Wohoo oon taivaassa!

Siellä minä, valkoinen pikkuinen!

Synttärivuosia tulikin yksi lisäääääääääää

Taino siis nyt.

Ootte ihania. Kaikki on. Elämä on. Joo.

Kuvatuksia

Nyt niitä kuvia viikonlopulta! 

Ja pitäähän mun myös hehkuttaa kuinka hyvä ilma meillä oli tänään ja eilen - koulusta kun päästiin kotiin siskon kanssa, niin mittari näytti varjossa vielä viiden aikaan yli 25°c!!! Kevään neljäntenä päivänä, aika huippua! Ei voi muuta kun rakastaa Ausseja. Huomenna tosin on kylmä vyöhyke tuloillaan, sadetta koko loppuviikoks ja lämpötilat laskee kymmenen-viistoista astetta. Kuitenkin. Jopa niin aurinkoista, et taisin saada en nyt auringon pistosta, mut vähän liikaa aurinkoa lounaalla - eihän siihen auta muu kuin iso kulhollinen jäätelöä kotosalla :---)

Ja ylihuomenna lähtö Falls Creekiin, vähän lautailemaan! Huomenna pitäis viimeistään pakkailla (koska isä heittää mut suoraan busseille koulusta) ja nostaa rahaa ja käydä ostamassa jotain pureskeltavaa viidentoistatunnin bussimatkalle. Jippjajee. Plus kirjekuoria, koska tänään tuli lisää postia eikä mulla oo yhtäkään :---( Taidan palailla matikan läksyjen pariin, teille vähän kuvia seuraavaksi!

Mut pistettiin töihin!

Naulailen lehmännahkaa kuivamaan hihii :--)

Tämmönen näköalareitti iskän kanssa

Kävelyllä siskon kanssa oltiin löytöretkeilijöitä ja ryömittiin luolissa

Sellanen vesiputous

Tämmönen vaa

Mun aussivelikullat

Oltiin ainoot uimassa, hehe

Juu hyvällä tuulella oon ollu viimesen viikon melkein!

Sielä ne alfaurokset

TomTomi

Vähän aurinkoo välillä

Aussiveljet <3

Mistä näitä jätkiä oikeen tulee?!

Tämmönen nelijalkanen

Oltiin pisteyttämässä veikan korispeliä aikoja sit mut en muista onko tää jo täälä :D

Dragged across the seven seas, to the beach come follow me

Kevät on täällä, vihdoin. Yhtäkkiä Port Elliot pakkautuu kaupunkilaisilla viikonloppulomailijoilla. Mitään suunnitelmia ei ollut, mutta yhtäkkiä oli sunnuntai-ilta ja mulla oli ollu paras viikonloppu koko keväänä. (tosi ovelaa hehe) En oikeen tiedä miten mä kaiken selostaisin niin, ettei tästä tulis sitten sitten postausta, mut yritän silti koska mulla oli niin hurjan kivaa!

Perjantaina käytiin parin tunnin koiralenkillä Tomin kanssa ja tehtiin jälkkäriks niin paljon chocolate self-saucing puddingia et oltiin ihan kipeitä sen jälkeen.

Lauantaina oli tarkotus lähtee yhteen konserttiin iltasella siskon kanssa, mutta sisko ei ollu ihan vielä terve ni skipattiin sit se. Aamusta isä vei mut sen kaverin tanneryyn – googlella käänsin, nahkatehdas tai parkitsimo Suomeks. Tannery kuitenkin on paikka, jossa tehdään eläinten nahoille kaikkia proseduureja ja lopulta niitä voi käyttää vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin tai vaikka seinävaatteina tai taljoina lattialla. Se paikka oli hurjan mielenkiintonen, ja siellä oli vaikka mitä nahkoja kameleista ja lehmistä kenguruihin, piikkisijasta jakkihärkiin ja opossumeihin ja strutsista leopardiin. Opin, että suurin osa laadukkaista urheilujalkineista tehdään kengurunnahasta, koska se on niin kevyttä!

Päivä oli aurinkoinen, pilvetön ja mulla oli pelkkä pitkähihanen päällä. Täydellinen merkki kevään saapumisesta. Heitettiin Tom kaverilleen ja käytiin hakemassa isän kanssa lounasta leipomosta. Ajettiin näköalareittiä kotiinpäin, käytiin katsastamassa vesiputous ja juteltiin syvällisiä. Ellyn kanssa käveltiin toiselle vesiputoukselle, syötiin herkkuja piknikillä kallioilla auringonpaisteessa eikä nähty ketään muuta. Käytiin ostamassa isänpäivälahja ja säilytettiin salaisuus. Huudatettiin iPodia autostereoista, veivattiin ikkunat alas ja annettiin tuulen hulmuta hiuksissa.

Käytiin ruokaostoksilla isän kanssa ja niin kuin aina, päädyttiin ostamaan vaikka ja mitä herkkuja. Tein sillirööraa savuturskasta hapankorpuille, ja se hävis hetkessä. Ruuaks kokkailtiin Ellyn kanssa lasagnea ja persikkacrumblea, kateltiin telkkaria ja nautittiin lauantai-illasta.

Sunnuntaina sisarukset herätti mut just kun olin myöhästymässä mun lennolta ties mihin, ja annettiin isälle isänpäivälahjaks sukkia ja suklaata. Tehtiin myös diaesitys sille ja saatiin se softie itkemään :---D

Hedgehog slice grannyn reseptillä hävis ennen ku ehdin kissaa sanoa, kuppikakkuja Tomin kanssa koulujuttua varten ja mansikka-suklaamoussekakku isänpäivän kunniaks. Lounaaks lammaspaisti ja sit rannalle poikien kanssa, lainasin Davidin järkkäriä ja kuvailin niiden vesileikkejä. Päivä oli niin lämmin ja aurinkoinen et nenä ja poskipäät sai väriä (eiks punainenkin oo väri...), kesäkesäkesä tulee! Iltasella maalattiin vielä mun kädenjälki näiden Family walliin shedin seinään, now you are officially a part of the family, can’t go back anymore kuulemma. Hihii nää on ihania <3

Sellanen viikonloppu, ei oikeen tehty mitään ja ne vähäisetkin suunnitelmat peruuntu, mut mulla oli ihanaa ja taas rupesin pelkäämään tän loppumista. Kuvia tulee kotoota (koska oon siis enkun tunnilla...) parin päivän päästä, koska toinen mun rakkaista veljistä käytti meidän netin kokonaan :---) Mut vihdoinki on kuvia, kiitos Davidin!

Ja kolme yötä lumeen!!!

xoxo, Maria

Don't wake me up

Saatte vähän kuvia viime päiviltä - käytiin siellä zoossa valokuvausluokan kanssa, olin Almond Blossom-festareilla Saskian, Emilyn ja Janan kanssa ja sit vaan vähän random-kuvia viime päiviltä ja vähän aikasemmalta ajalta.

Kun sade rummuttaa kattoon ja tuuli ulvoo - tai rytisee - nurkissa, on ihana vaan maata monen paksun peiton ja viltin alla. Käpertyä kerälle lämmitetyn kaurapussin ympärille, katsella takkatulta verhojen raosta ja kertoa suurelle nallelle, Frankielle, kuinka ihanaa täällä on. Yrittää laskea sormilla ihania ihmisiä, ja hymyillä itsekseen tajutessaan ettei sormet riitä alkuunkaan. Miettiä kuinka ihanan iso ja lämmin syli isillä on, muistaa kuinka monta kertaa kuudentoista vuoden aikana on saanut rutistaa isiä niin kovaa kun pystyy. Nuolla suolaiset kyyneleet pois huulen nurkasta, itkeä ilosta. Ehkä myös vähän väsymyksestä. Young, Wild and Free soi päässä veljen sanoituksilla. Koko perhe tuuletti Suomen puolesta melonnassa, ja saatiinhan me kai joku mitalikin. Ei ainakaan oltu viimeisiä. Maata sängyssä ja odottaa unta, tietää, että huomenna saa nukkua pitkään. 

Olla rikkaampi kuin kukaan muu, rakastaa enemmän ja useampaa kuin ikinä ennen.

Joku hyeena

Jellonakuningas

Piisoneita

Siellä noita ihania <3 

Ei oo aina asiat näin mustavalkosia

Kävästiin Afrikassa nopsasti safarilla

Tää nyt oli vaan aika taiteellinen

Tasmanian paholainen

Jotai apinoitahan ne

Keskitalvi 

Joku halus kuvia kaupasta - tässä niitä nyt sit. Täällä on vielä kunnon koristeet olympialaisten kunniaks, Aussie Aussie Aussie, Oi Oi Oi - banneri näkyy tuolla pikkusen.

Maanantaina suklaaostoksilla ft. Pikkuveikka

Täälläi Self Serve - kassa, jossa saa ite skannata viivakoodit - SIISTIÄ!

Melkein 2/3 karkkihyllystä

SAIN POSTIA SUOMESTA!!!

Hapankorppua ja savulohirööraa isin fiskröra - ohjeella, ei voi olla muuta ku hyvää.

Näytin mallia Saskialle, kuinka kävellään puujaloilla. Enpä osannu aavistaa sillon vaahtosammuttimen kokosena kun huitelin isin tekemillä puujaloilla ympäri etupihaa et jonain päivänä sitäki taitoa tarvitaan - Ausseissa!

Australian Rajalla - ohjelmasta tutut käpyliskot mitkälie, joita ne yrittää aina salakuljettaa sukissa sun muissa. Ja mä sain pitää yhtä kädessä!! Arvatkaa kuuletteko tästäkin joka kerta kun käpyliskomikälie vilahtaa telkkarissa?

Opossumi lemmikkinä - as you do.

Oltiin kävelyllä Tomin ja koirien - Jetin ja Teddyn - kanssa, Jet saalisti pupuja :D