QLD Safari tour

Sanat ei kyllä riitä millään kuvailemaan, kuinka hieno reissu meillä oli. Kakstoista päivää pitkin Australian itärannikkoa, bussilla joku 3000km Cairnsista Sydneyyn. 43 vaihtaria joka puolelta maailmaa, joten porukasta löyty vaikka kuinka ihania tyyppejä. Anna, jonka kanssa lensin Suomesta ausseihin tammikuussa oli ainoo kenet tunsin ennen lähtöä, ja olihan ihana nähdä uudestaan! Ihania ihmisiä oli hurjasti muitakin, toinen Anna ja Oskari viimeisteli meidän neljän hengen suomalaisseuran.

Kolme ensimmäistä yötä oltiin punkissa Cairnsissa, ja käytiin sademetsässä uimassa parilla vesiputouksella ja opittiin paljon kaikista kasveista aborginaali-bussikuljettajan kanssa. Toinen päivä suju kokonaan Isolla Valliriutalla (!!!!!!!!!) sukellellen, pari puolen tunnin sukellusta samassa ryhmässä P1 kanssa, joilla oli alle kymmenen ennestään... Toisella sukelluksella päädyin pitämään perää ja varmistamaan et kaikki tulee mukana - jopa meidän Divemasterilla oli vaan parikymmentä sukellusta enemmän ku mulla. Koska meillä oli joku yli puolsataa introtettavaa, mentiin jo valmiiks puolkuolleelle riutalle jossa ne ei pääse tekemään enää lisää vahinkoa, joten elämä, korallit ja värit oli aika köyhiä. Pääsinpähän sukeltamaan!!!

Sit alko matkustaminen, ensimmäinen kahdeksan tunnin ajomatka Airlie Beachille, jossa pystytettiin teltat. Käytiin Whitehaven beachilla (kannattaa googlata!) supernopeella kumiveneellä, snorklailtiin ja nautittiin lounasta 7km pitkällä hiekkarannalla turkoosin meren ja valkoisen hiekan ympäröimänä. Mun lempparipäivä, joka todisti, että tämmöisiä paikkoja on oikeesti olemassa, eikä vaan Windowsin taustakuvina!

Toinen päivä täynnä matkustamista, ja päästiin nukkumaan sänkyihin 1200 lehmän lehmäfarmilla, joka on suurempi pinta-alaltaan kuin Luxembourgh! Siellä syötiin paistia, opittiin whip crackingia (en jaksa miettiä mitä on suomeks, kuitenkin se kun ruoskaa heiluttaa niin, että siitä lähtee kova pamaus kun se rikkoo äänivallin) ja laulettiin karaokea. Herättiin ennen auringonnousua ja käveltiin näköalapaikalle sitä ihastelemaan.

Lisää matkustamista (kaikkina matkustuspäivinä ajettiin ainakin kaheksan tuntia) ja suuntana Coolum beach. Telttailtiin kymmenen askelta hiekkarannalta, ja seuraavana päivänä ajettiin parisen tuntia Gold Coastille vesipuistoon! Superhauskaa, vietettiin neljä tuntia hurjastellen vesiliukumäissä :---) Parin tunnin ajo vielä, ja oltiin Byron Bayn leirintäalueella.

Byron Bayssa oli ohjelmassa merimelontaa, surffausta ja shoppailua. Meidän melontaryhmällä oli onnea, ja me nähtiin iso parvi delfiinejä ihan parin metrin päässä!!! Täältä löydettiin myös Australian kymmenen parhaimman jäätelöpaikan joukkoon kuuluva Gelateria, jossa herkuteltiin :--)

Ette varmaan ikinä arvaa, mitä me tehtiin koko seuraava päivä!! Jatkettiin matkaa Sydneyyn, jonne ajo kesti yli kakstoista tuntia taukoineen. Illalla pystytettiin leiri ja herkuteltiin kolmellakymmenellä pitsalla (that's 240 slices guys) ennen nukkumaanmenoa.

Sit leikittiin vika päivä kunnon turisteja, kun bussikuski Ben kierrätti meitä Sydneyssä. Oopperatalo, silta, Bondi Beach (ja ne rantavahdit... ;) ), Hard Rock Cafe & Starbucks... Shoppailua ja vihdoin tuliaisen löytyminen aussiperheelle, ja se tunne kun ei malta odottaa, että pääsee käymään siellä uudestaan äitin kanssa!

Viimeinen ilta, joten nautittiin täysillä. Kukuttiin koko yö muutaman tytsyn kanssa, naurettiin maha kippurassa ja oltiin pissat housussa kun aateltiin että joku pyörii teltan ympärillä. Aamusta pakkailtiin teltat vesisateessa ja ajeltiin kentälle. Päätin jo etukäteen, et kentällä en sit itke. En varmasti. Mut kuinkas sit kävikään, kun halas niitä ihania, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt kaks viikkoa sit, mut joita ei tuu ikinä unohtamaan... Kyyneleet valu pahemmin kun koskaan ennen lentokentällä on hyvästejä sanoessa valunut (perheelle hyvästien sanominen ei ollu mitään tähän verrattuna, uskokaa mua tää oli kamalaa) vaikka kokemusta on siitäkin ihan riittävästi. Kuinka voikaan kahdessatoista päivässä tuntemattomista aivan erilaisista taustoista tulleista ihmisistä tulla niin tärkeitä toisilleen. Ja hurja, kuinka niitä ihmisiä voikaan olla niin kova ikävä!

Polttavaa auringonpaistetta ja kylmää tuulta ja vesisadetta. Palaneita olkapäitä, selkiä ja rintakehiä, lainehtivia telttoja ja jääkylmiä unettomia öitä. Kahdenmiehen telttoja pakattuna kahdeksalla tytöllä, pystyttämisiä ja purkamisia ja erilaisia leirintäalueita. Curfew kymmeneltä ja valvojien pakoilemista vessassa. Isoja ötököitä ja myrkyllisiä matelijoita. Suihku varvassandaalit jalassa ja kännyköiden lataamista jokaisessa mahdollisessa pistorasiassa. Illalla spontaani iltauinti uima-altaassa iltakävelyllä, hieromarinki, otsalamput ja makuupussit (jonka lentoyhtiö hukkas totaalisesti kotimatkalla...). Hienoa rantahiekkaa, ruohikkoa, rantavahteja ja lippujen välissä uimista. Hiekkalinnaa, yleisurheilua rannalla ja rikkoutuneita teltanovia. Televisioita, leirintäalueen keittiöitä ja pyykkitupia. Bussissa istumista, erikoisia paikannimiä, elokuvia ja bussikuljettajan faktoja eri kylistä. Paahtavaa kuumuutta ja bussissa kiertävä suihkepullo. Lounaswrappeja, perässävedettävä keittiö ja kokkina Wendy. Järkyttävän hauskat Annat, tyypillinen suomalainen mies Oskari, ihan paras saksalainen Toni (Antonia), toinen saksalainen Ela, Haruna japanista, Sarah itävallasta, ja hurjasti muita vaihtareita Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Färsaarilta, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Sveitsistä, Italiasta, Japanista, Thaimaasta ja Kanadasta. Kaks valvojaa, Vince ja Sadie, ja varmaan paras bussikuski Ben. Paljon erilaisia leirintäalueita, pari yötä jopa oikeassa sängyssä. Wonderwall, Beautiful Day ja Barbie Girl karaokessa, banaaniviljelmiä ja sokeriruo'on käsittelytehtaita. Australian sateisin kylä jossa ei satanut, kijumista vesiliukumäissä, TimTameja ja KitKateja bussimatkoilla, jäätelöä melkein joka päivä ja usein enemmänkin, tanskalaiselle suomen opettamista ja paljon uusia facebook-kavereita. Ei mitään muita kuvia kuin selfiesejä matkan varrelta, koska kamera. Postikorttien ostamista sen sijaan ja päiväkirjan kirjoittamista bussissa. Lentokenttiä ja samanlainen safarikassi kaikilla. Naurua ja itkua, verta ja kipua, hyttysten puremia ja kutinaa. Suomeksi puhumista ja kaikenmoisia aksentteja, hyvää ruokaa, tiukka aikataulu. Melkein jokailtainen tekstiviestittely isän kanssa ja suomeen safarin kulusta informointia.

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta taidan laittaa teille kuvia sen sijaan. En voi edes oikeen sanoin kuvailla kuinka ihanaa mulla oli, vaikka se ei mikään glamour-matka ollutkaan. Hurjaa!

Eka ajopäivä Cairnsista etelään, ja eka kerta kun aurinko paistaa kunnolla...

Teltanpystytystä ekaa kertaa :---)

Vähän TimTameja matkaevääks !

Auringonnousu about puol kuudelta

Toni ja jätskiä aamupalaks 

...miks ocean rafting ja whitehaven oli lemppari :D jk!

Svanna the faroese!

Elokuuta vähän väsyttää

Aamupala joskus aamuyöstä

Toni, Ela, minä ja Haruna <3

Suomitytöt :---)

Ihana irvistys ja Annat <3

Tämmönen johtohässäkkä oli ihan jokailtasta...

Anna ja matka Sydneyyn

Toni <3

Hard Rock Cafe ja alkupalanatchot puokkiin... eikä edes jaksettu kokonaan :D

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi...

Viimenen selfies bussissa lentokentän edessä... Niin hurja ikävä jo nyt!

Nyt mulla on kunnon sukellushuppari ;)

FALLS CREEK!!!

Lumisadetta kumipuiden latvoille. Lumisadetta ja niin kovaa tuulta, että lumihiutaleet muuttui neuloiksi poskilla. Jäätymistä ja märkiä takapuolia. Tuolihissejä ilman automaattisia turvakaaria ja jalkatukia. Korkeita lumihuippuisia vuoria ja hymyileviä ihmisiä. Ryöstöhintaisia ruokia ja maailman parhainta kaakaota. Puuterilunta eukaluptuspuiden välissä, off-pist oppitunti ja reidet maitohapoilla. Myslipatukoita hissimatkalla, vesisadetta ja sohjolunta. Illallista pienessä asunnossa ihanien ihmisten kanssa, naurua, nopeasti nukahtamista. Kylässä kävelyä, pienten lasten aarrejahtiin osallistumista ja lumiukonrakentamiskilpailu. Piiiiiiitkä bussimatka aussilauluntekijän vieressä sveitsiläispoikien takana. Paljon lautailua ja vähän vähemmän nukkumista. Aikaisia ylösnousuja ja pannukakkuja aamiaiseksi. Märkiä vaatteita ja kylmiä sormia. Hurjasti mustelmia ja uusien lihasten löytymisiä. Lumisotaa vuoren huipulla, hissijonossa, kylässä kaakaonhakumatkalla. Lumipesuja ja painiottelu. Yhdeksän paria rukkasia patterilla kuivumassa. Seitsemän teini-ikäistä ja kaksi aikuista. Laskettelua auringonpaisteessa vasta tampatuilla rinteillä. Palanut naama ja hyvää musiikkia iPhonesta. Hissijonossa kaatumisia ja vähän joka paikassa. Rikki mennyt kamera ja pienenpieni kuvasaalis. Elämästä nauttimista, aussiaksentteja, englantia sveitsiläisaksentilla, ihanan kuuloinen ranskalaisaksentti ja englantia suomalaisittain. Nuoria ympäri maailmaa ja yhdessä laskemista. Siniseltä rinteeltä eksyminen ja mustalle päätyminen. Vahingoniloa parhaimmillaan. Hissistä muille laskettelijoille vilkuttelua. Syvälliset keskustelut takaisintulomatkalla yli puolenyön. Väsyneet kanssamatkustajat, jotka yrittää nukkua. Pubi-illallinen ja läpi yön matkustamista. Rinnekartan ulkoa oppiminen ja kylään laskua parhaimmillaan. Auringonlaskuja ja grilliruokaa.

Falls Creek- lasketteluloma oli vaan jotain ihan parasta. Varmaan juuri niiden ihmisten takia ja ansiosta. Sää oli ihana lähtöpäivänä. Herätys seitsemältä jotta ehtii lasketella. Onni ja uskomaton fiilis, lautalua Australiassa just näiden ihmisten kanssa. Just minä. Jotain uskomatonta ja ainutkertaista. Ikävä omaa perhettä ja Itävallan laskettelureissua aika paljon. Hyvää ilmaa, huonoa ilmaa ja hirveetä ilmaa. Kivaa silti. Suomalaissisua ja kuuden tunnin tauoton lautailusessio sveitsiläisdudesejen kanssa kamalan hirveessä ilmassa about tunnin yöunilla. Duudsoneiden analysointia aussibloken kanssa ja Carl Barronin vitsien uudelleenesittämisiä. 

Ja paljon, paljon muuta. Nyt kuitenkin kuvia.

Pysähdyttiin Mobilin Roadhousella keskellä yötä meatpielle.

Ja oltiin kissanpentujen suosiossa aamuöisellä vessatauolla.

Eipähän ollu äiti paasaamassa kuinka ei saa silittää kun tiedä mitä pöpöjä. Ja oon vieläkin elossa, wohoo.

Oltiin eksyksissä ja kannettiin laukkuja puolisen tuntia ylämäkeen pitkin kylänraittia lumisateessa - ja silti vaikka kuinka happy.

Siinä meidän asunto ulkoa - höh ei tullu sisäkuvia yhtään :/

Reissun eka hissimatka, jee ei vois olla oikeestaan ilosempi!

Kaks puuttuu vielä leffayleisöstä perjantai-yönä

Miun uus ranskalaiskaveri

Välillä vesisadetta ja vieläkin iloisia ihmisiä!

Lähtöpäivä ja ilma ku morsian

Pubi-illalliseks kana-ceasarsalaatti, joka ei edes uponnu kokonaan.

Remarkable weekend!

Viikonloppu Kengurusaarella - mut ensin kerron viime viikosta ja synttäreistä!

Synttärit osu keskiviikolle - mikä on mun lemppariviikonpäivä heti maanantain jälkeen. Kuinka ihana onkaan herätä siihen kun oma rakas äiti laulaa Paljon Onnea Vaan maailman toiselle puolelle? Sanoinkuvaamattoman ihanaa on myös valmistautua kouluun ja kuunnella rakkaan ääntä. Kuinka paljon ootkaan kaivannu isin ääntä, ei välttämättä sitä jolla se laulaa ensimmäisen rivin Ja Må Hon Levasta... Mutta kuitenkin, sitä hurinaa taustalla ja isiä joka kertoo mitä ympärillä näkyy. Kuinka monta kilometriä on pysähdykseen ja mitä on ohjelmassa huomenna. Ainoo mitä kaipaan vielä enemmän on se, kuinka isi sanoo kuinka se on kohta kotona; kuinka me kohta nähdään. Nyt se ei sanonut.

Koulussa Margaret ja Kath mainosti STS:sää Assemblyssä ja sain jopa nousta seisomaan, että tältä tää suomalainen näyttää... Onnitteluja sateli koko päivän vastaantulijoilta, en tuntenu puoliakaan mut ei siinä mitään, nää puolitutut on ruvennu moikkailemaan... :D Kavereilta sain Jennifer Lopezin hajuveden ja suklaata, kotoota tuli kans suklaata ja pari kirjaa. Suomenkielistä kirjaa, enää ei oo ongelmaa mitä ottaa mukaan Melbourneen matkalukemiseks! Hissanluokassa nää kajautti synttärilaulun Speed Dating-tunnin jälkeen.

Surffaus koulun jälkeen auringonpaisteessa, lämpöä +28 celciusta... Ainoo mitä tiesin oli, että Beth tulee noukkimaan mut surffauksen jälkeen... Ajettiin viereiseen kylään, Willungaan, jossa Beth oli järjestäny synttäripiknikin puistoon Abin ja Emilyn kanssa. Abi ja Emily ootti ilmpallojen keskellä viltillä kiinalaisen takeawayn kera. Syötiin kiinalaista, kateltiin auringonlaskua, juostiin paljain jaloin nurmikolla, nauroin niin hirveen paljon, viimeseks syötiin kakkua seitsemällätoista kynttilällä tähtitaivaan alla. Jos olisin saanut ne synttärihalit äitiltä ja isiltä (ja Micaelilta) tää olis ollu ehkä parasta ikinä. Nyt tää oli ihan hippusen vaille paras syntymäpäivä ikinä.

Torstaina hostit juhlisti mun synttäreitä leffalla - käytiin ekaks syömässä Colonnadesin Food Courtilla ja sen jälkeen Titaanien taistelu. Kyllä, sain valita elokuvan. Kyllä, valkkasin ensimmäisen, koska muuten olisin joutunu oottamaan puoltoista tuntia ja matikan tutkielma odotti kotona. Hostit ei nauttinut kyllä leffasta, ne rupatteli koko ajan, mut ei se mitään. Mulla oli ihan hauskaa, koska sai antaa ajatusten juosta eikä mun tarttenu esittää, olla tosi sosiaalinen ja hymyillä koko aikaa. Koska kyllä, en oikeesti viihdy hostien kanssa, en kotona enkä ulkona. Mut kyllä, arvostan silti sitä, että ne yrittää. Mulla on itse asiassa aika huono omatunto, mut yritän koko ajan ajatella, että tää on mun vuosi ja tarkotus on nauttia, ei vaan selviytyä.

Nyt se viikonloppu. Perjantaina Twilight Food Affair koululla, vähän ku myyjäiset tai markkinat. Meidän köksänryhmällä oli Natcho- ja yhdistetty Cupcake, Brownie ja Almond Bread -koju. Oli ihana viettää koko ilta kavereiden kanssa koulussa! Illan kruunas ilotulitus ja tieto, että viikonloppu tulee olemaan vähintään yhtä mukava kun perjantai.

Lauantaiaamuna Gayel heitti mut huoltoasemalle, josta Kath noukki mut mukaan. Lautalla yli Kangaroo Islandille viiden muun vaihtarin kanssa. Mukana Fabian ja Kalle, joiden kanssa lennettiin Lontoosta, Lilo Alankomaasta (saatiin oppitunti että mitä eroa on Hollannilla ja Alankomaalla - Hollanti kattaa vaan kaksi Alankomaiden kahdestatoista provinssista. Että muistakaa ens kerralla, se on Alankomaa, ei Hollanti :D), Rune Tanskasta ja Benn Saksasta. Lilo ja Rune on ollu täällä heinäkuusta, niillä on kotiinpaluu kuukauden päästä. Oon ihan vaan himppasen kateellinen. Toisaalta, musta tuntuu jo nyt ihan hirveeltä ajatukselta jättää kaverit tänne.

Kierrettiin saarta urakalla, syötiin lounas lennossa ja kierrettiin vähän lisää. Nähtiin pingviinit, hylkeet, merileijonat, koalat, Kengurusaaren kengurut (Eri laji kun muualla!), wallabit, vompatit, piikkisiat, tippukiviluolat, pari rantaa jotka on äänestetty Australian parhaimmistoon, Little Saharan hiekkadyynit, Remarkable Rocksit (tästä tuli inside-vitsi ja lopulta koko retki oli ihan Remarkable...), lintuesitys täynnä aussilintuja. Siis ihan hirmuisesti kaikkea. Syötiin TimTameja, Tiny Teddyjä, Shapesejä, hedelmiä, pitsaa ja Fish&Chipsejä. Nautin ihan täysillä, juteltiin Lilon kanssa melkein koko yö ja unta tuli pari tuntia... Onneks käännettiin kelloja taaksepäin tänä viikonloppuna ja saatiin ekstratunti unta!

Olin takasin parkkipaikalla, josta Gayel haki mut joskus kymmenen aikaa ja vastaanotto oli suht viileä. Margaret oli kertonu hosteille viikonlopun aikana mun muutosta, sen kyllä huomas tunnelmasta. Tulee oikein antoisa viikko... Kath sano, että todennäköisesti se tulee hakemaan mut rautatieasemalta ja haetaan mun kamat ja muutan sit kun tuun Melbournesta.

JA MÄÄ MEEN MELBOURNEEN PERJANTAINA, NELJÄN PÄIVÄN PÄÄSTÄ. KOKO LOMAKS. SUOMISUKULAISTEN LUO. En malta odottaa!!!

Että tänne kuuluu tällä hetkellä pelkkää hyvää, oon koulussa ja aurinko paistaa ja oon onnellinen, tutustuin uskomattomiin tyyppeihin (miks vaihtarit tulee niin hyvin toimeen keskenään? :0) viikonloppuna, näin taas kavereita tänään ja enää pari päivää hosteilla. Isi lähtee Egyptiin samana päivänä kun mä lennän Melbourneen, mulla on maailman Australialaisin synttärilahjapaketti jo melkein valmiina.

Anteeks kun tästä tuli taas näin pitkä kuvaton postaus, mutta koulussa oon läksyjentekotunnilla taas postaamassa... Mulla on ikävä teitä siellä Suomessa, kiva kun jaksatte lähetellä piristyksiä ja laittaa kommenttia, piristätte mun iltapäiviä ihanasti.

Muutto lähenee - älkää laittako enää postia vanhaan osotteeseen, koska ne ei välttämättä enää ehdi tulla... Laitan uuden osotteen teille viestillä tai jotenkin että voitte jatkaa mun piristämistä :)