CRAVE

Terkkuja ussan tunnilta…

Ajattelin kuluttaa nää vikat nelkyt minuuttia tänne purkautumiseen kun ei tää nyt oikeen innosta. Eli siis kuukaus ja päivä jäljellä ennen ku lentokoneen pyörät koskettaa seutulan kiitorataa ja Suomen maaperää, ekaa kertaa kymmeneen ja puoleen kuukauteen.

Eilen oli ihana päivä, aamusta Tom alotti päivän tekemällä mulle aamupalaks Vegemite-paahtoleivän. Tajusin, ettei se edes oo niin kamalan pahaa. Vähän inhottava maku, mut sit toisaalta teki mieli ottaa toinen suupala ja varmistaa et olikse nyt oikeesti. Sekin saatiin nyt sit tikattua To Do –listalta. Mariokart-turnauksen ja Redback hämähäkin liiskaamisen jälkeen äiti heitti mut Glenelgiin, jossa nähtiin muiden vaihtareiden kanssa lounaan merkeissä. Eli siis Fabian, Ramon, Manon ja Emma plus Margaret ja sen tytär Lexie. Syötiin sit hienostoravintolassa ja vaihettiin kuulumiset ja yritettiin Fabianin kanssa olla olematta kateellisia muille, joilla on vielä yli puolet vaihdosta jäljellä. Lounaan jälkeen pojat lähti uimaan ja me vaan sit käppäiltiin rannalla, jossa oli hengenpelastuksen maailmanmestaruuskisat käynnissä – siellä oli kisailijoita SUOMESTA! Paitsi en vaan päässy jutskailemaan kenenkään kanssa, ku kisa-alue oli eristetty yleisöltä. Oli ihanaa, lämpötila kipus yli kolmeenkymppiin ja tuli ihan pikkusen kuuma, ja naama vähän punastu mut vähän rasvaa ni punasuus lähti hetkessä.

Illasta vielä skypettelin kunnon session kotiin, jossa rakkaat oli just heränny ja valmistautu juhlimaan isänpäivää. Hassua, viimenen skype kotiin ennen ku pääsee juttelemaan ihan kasvokkain. Samalla aikavyöhykkeellä. Niin, että kun tuntuu siltä ni voi kietoa kädet tiukasti rakkaiden ympärille. Sisko tuli sanomaan heipat nopsasti ja oli ihan ihmeissään (ehkä järkyttyny on paremmin kuvaava sana, Elly freaked out :D:D:) kun maassa oli säälittävä kerros loskalunta. LUNTA! LUNTA! OMG MAA ON VALKONEN! USKOMATONTA! Hahaha Got to love her <3

Oon ihan in love ton mun kameran kanssa, neljä päivää ja joku parisataa kuvaa, eikä mitään ihmeellistä ole edes tapahtunu.

Sit mietin myös tän blogin kohtaloa. Mähän tein tän just Australiaa varten, vaikka tänne aluks kaikkee muutakin turhaa kirjottelin. Juteltiin Abin kanssa (sekun on mun ajatustenvaihtokaveri ihan kaikessa :D) ja se ehdotti et tekisin blogin mun Suomi-elämästä englanniks, että ne täällä vois seurata mun touhuja. (taino et jatkaisin mun blogin pitämistä enkuks mut se nyt ei käy ku en haluu sotkee kahta kieltä ja nii.) Ni taidan tehdä uuden, en kyllä vielä tiedä et teenkö bloggeriin vai johonki muualle. Tän blogin kuitenki pidän ajan tasalla ihan loppuun asti, ja jätän sit tänne oman onnensa nojaan. 

Ainii, terkkuja mummolaan :---)

I'm lost in my own paradise

Tuntuu kivalta. Tuntuu, et mä oikeasti kuulun tänne. Tuntuu, et aika lentää, kotiin on hyvä tulla koulun jälkeen, aurinko alkaa paistaa taas ja illalla odottaa lämmin sänky hyvänyönhalien jälkeen. Rusketusrajat koulupuvusta, pari yli 30c päivää putkeen, hyvät surffaussessiot ja fish&chipsit äitin kanssa illalliseks. Ollaan sovittu kavereiden kanssa (ja perheen kanssa on sanaton sopimus) ettei mua saa muistuttaa ajan kulusta. Isi lähti Egyptiin liveaboardille ilman mua (nojuu taisinpa itsekin käydä isolla valliriutalla kääntymässä) ja mä kaivoin esille kaikki kirjeet mitä oon aussiaikana saanu. On muuten aika läjä, ei kyllä ihan pieleen mee jos sanon et kirjeitä ja kortteja on kertyny jo kolminumeroinen määrä!

Viimenen Lawn Bowls - kerta oli liikkatunnilla tänään, (eli siis sellasia palloja pyöritellään tasasella tekonurmella mahdollisimman lähelle pientä valkoista palloa. Se on vähän sellanen eläkeläisten ajanviete, niinku välimeren maissakin vanhat papparaiset heittelee palloja rannalla :---D) enkun tunnilla istun nyt kun ei ihan rehellisesti sanoen jaksa. Höh. Mulla olis aika paljon sellasia ihania vaihtarijuttuja teille kuvina, mut koska oon koulussa en niitä teille saa.

Kotiluokassa tehdään (meidän oma ope, Mr. Salisbury, on puukässän ope) puulusikoita, ja meidän ope ehdotti et mitäs jos kaikki kotiluokkalaiset polttais nimikirjaimet mun lusikkaan ni muistan ne aina. Ja Abilla on kuulemma mulle jotain, mut se ei aijo antaa sitä ennen ku mä lähen. (Thanks for telling anyway, now I can't stop thinking about it...) Äiti tulee tässä kuussa jo, ihan superpelottavaa ja oon ihan innoissani. Tätä on tosi vaikee kuvailla, välillä tuntuu et ainoot ketkä tajuaa on muut samassa tilanteessa (tai jo kotiutuneet) olevat vaihtarit.

Koeaikataulut tuli, pitäis käydä Immigrationissa viisumiasioilla, ja yli yhdeksän kuukauden jälkeen tajusin mikä Caramel on suomeks. Toffee. Nyt tunnen itseni aika täydellisen typeräksi. Kaikki viikonloput on jo täynnä, ja nyt sit kavereita pitää nähdä koeviikon vapaapäivilläkin. Muutan ens viikoks Abin luo, koska me ei nähdä enää tarpeeksi usein. Munhan oli ensin tarkoitus olla puolet ajasta Abin luona, mut nykyinen perhe ei halua laskea mua enää :') Joku päivä pitää myös ottaa aussilippu mukaan kouluun, ja kerätä kaikkien nimmareita siihen. Opettajille on tilattu Suomesta kiitoslahjat, Suomeen on lähetetty paksuimmat talvivaatteet ja kotiin pitäis ehtiä vielä skypetellä.

Ens viikonloppuna nähdään vielä viimeistä kertaa vaihtariporukalla, seuraavana viikonloppuna onkin koristurnaus Mt. Gambierissa (viiden tunnin ajomatka, jeii) ja sitä seuraavana viikonloppuna on varmaan tunteet aika pinnassa. Ens viikko onkin viimenen viikko ennen kertausviikkoa ja kokeita, loputon määrä esseitä ja folioita ja 'testejä' ennen varsinaista koeviikkoa.

Käytiin pubissa illallisella isän ja pikkuveikan kanssa, lähetin sille ikiomalle pikkuveikalle tuliaisia safarilta ja löysin kirjeen Micaelilta. Tulee olemaan niin hassua, kun sisaruksia onkin vaan yks. Mut kyllä mä kaipaan sitä pientä, huh huh! Ja meidän puudeleitakin, jotka hyppää sohvalle ja kääriytyy jalkopäähän, tai tuhisee vieressä ennen kun nukahdan.

Äiti kävi koulussa kääntymässä, ja saan pehmeän laskun kouluun. Se onki tosi hyvä, kun tuntuu etten mä täällä oo oikeen saanu mitään aikaiseksi. Kyllä mä aina välillä jotain teen, ja olihan mulla ihan ookoo report, mutta kun kaikki on täällä niin laid back ni kaikille töille on aikaa aivan liikaa. Jos tekisin Suomi-vauhdilla töitä, ei mulla olis ollenkaan ikinä läksyjä (nytki teen niitä ehkä kerran parissa viikossa...) ja kouluhommat loppuis varmaan viikon puolessa välissä. Ainii huomenna olis se matikan koe, taisiis 'testi', mutta jotenki kummasti houkuttaa omenastruudelin teko ja Tomin korismatsin katseleminen hurjasti enemmän. Taitaa mun silti tarvita tehdä lunttauspaperi, cheat sheet, jonka saa ottaa kokeeseen. Inhoon niitä, no ehkä mä vaan lainaan Saskian. Niillä kun on huijaispapereiden teko ihan veressä, me suomalaiset vaan luotetaan Maoliin. Mut täytyy kyllä myöntää, et alkaa jo olla aika hyvä fiilis suomalaiseen kouluun palaamisesta. Kaikki ne ihmiset ja kieli ja kouluruoka ja sisällä olo ja omat vaatteet ja koulumatka ja kynällä ja paperilla tehdyt muistiinpanot...

Toisaalta, ens viikolla korkein lämpötila taitaa hipoa 35c, aurinko paistaa ja ihmiset muuttaa rannalle ja uima-altaiden ympärille. Mulla on ne koulusukat jääny pysyvästi jalkaan rusketusrajojen merkeissä, en pelkää hämähäkkejä enää niin paljon, en malta odottaa et koulupäivä loppuu ja pääsen kotiin, koulussa on köksää ja valokuvausta ja läksyjentekoa...

Nyt mä kyllä lopetan, anteeks tästä kilometripostauksesta ilman kuvia, yritän saada niitä vaihtarikuvia tänne kotoota. Ootte ihania, puoltoista kuukautta ja me nähdään! xoxo, Maria

9 months in OZ

Alle kuukaus äitin tuloon, hirvittää. Aika laukkaa, ja on jo tilanteita kavereiden kanssa, että pitää sanoa ettei vaan ehdi tulla enää yöksi kun viikonloput loppuu kesken.

Ei mulla oikein mitään asiaa ollut, kuhan tulin kauhistelemaan. Enkun tunnilla oon, ja Mireniä vähän on ikävä kun ei oo ketään kenen kanssa tehdä turhia juttuja. Toka koulupäivä tällä viikolla, kun maanantai meni nukkuessa ja keskiviikko ja torstai oltiin melomassa liikkaryhmän kanssa yhellä joella. Huh huh kun oli inhottavaa, vaikka safarilla tykkäsin! Nyt oli vaan kamalat paineet, piti tehdä kaikki oikein, pysyä ryhmän mukana (jota johti pojat jotka melo hurjaa vauhtia) ja vielä lisäks ilma oli kunnon koiranilma. Eikä meillä ollu kouluttajana maailman paras kouluttaja, sekin veti fiiliksiä huonompaan suuntaan.

Ohi on kuitenkin, ja hyvä niin. Täällä sataa, ja tuulee, ja on kylmä. Tiistaina lämpötila kohos kolmeenkymppiin, sen jälkeen tuli kunnon myräkkä ni me sit kajakoitiin kymmenessä lämpöasteessa. Jes. Suomessa tulee jo lunta (ihan tiedoks jos ette te siellä Suomessa ole vielä huomannu), ja pidän täällä peukkuja et tulis kunnon valkonen joulu taas vaihteeks. Hassulta tuntuu ajatella, et kun lähdin ni siellä oli lunta, ja sit ne suli ja kesä tuli ja syksy ja lumet uudestaan ennen kun ehdin takaisin.

Pitäis vielä ehtiä muita vaihtareita näkemään, Fabiania ja Ramonia ja Manonia nyt ainakin. Mut mulla ei meinaa olla aikaa, ja hassulta tuntuu et en välttämättä nää Fabiania enää koskaan tän vuoden jälkeen. Ollaan kuitenki nähty epäsäännöllisen säännöllisesti, ja lennettiinkin yhdessä, ja koti-ikävät sun muut on koettu yhtä aikaa. Vaihtarivuosi on kamala siinä mielessä, et täällä tutustuu niin moniin mahtaviin ihmisiin, joita ei sit nää enää ikinä uudestaan. Kyllähän sitä ehkä muutamaa, mut suurimpaa osaa ei enää edes muista kymmenen vuoden kuluttua.

Mut sit toiset suunnittelee jo tulevansa Suomeen käymään, niinku Abi perheineen jo ens vuonna, ja oma aussiperhe sit sen jälkeen. :----)

Mut mä lähen syömään mun lounasruisleivän, nauttikaas syysloman vimpoista päivistä ne kenellä se sattuu olemaan, ja mä nautin mun viikonlopusta!

QLD Safari tour

Sanat ei kyllä riitä millään kuvailemaan, kuinka hieno reissu meillä oli. Kakstoista päivää pitkin Australian itärannikkoa, bussilla joku 3000km Cairnsista Sydneyyn. 43 vaihtaria joka puolelta maailmaa, joten porukasta löyty vaikka kuinka ihania tyyppejä. Anna, jonka kanssa lensin Suomesta ausseihin tammikuussa oli ainoo kenet tunsin ennen lähtöä, ja olihan ihana nähdä uudestaan! Ihania ihmisiä oli hurjasti muitakin, toinen Anna ja Oskari viimeisteli meidän neljän hengen suomalaisseuran.

Kolme ensimmäistä yötä oltiin punkissa Cairnsissa, ja käytiin sademetsässä uimassa parilla vesiputouksella ja opittiin paljon kaikista kasveista aborginaali-bussikuljettajan kanssa. Toinen päivä suju kokonaan Isolla Valliriutalla (!!!!!!!!!) sukellellen, pari puolen tunnin sukellusta samassa ryhmässä P1 kanssa, joilla oli alle kymmenen ennestään... Toisella sukelluksella päädyin pitämään perää ja varmistamaan et kaikki tulee mukana - jopa meidän Divemasterilla oli vaan parikymmentä sukellusta enemmän ku mulla. Koska meillä oli joku yli puolsataa introtettavaa, mentiin jo valmiiks puolkuolleelle riutalle jossa ne ei pääse tekemään enää lisää vahinkoa, joten elämä, korallit ja värit oli aika köyhiä. Pääsinpähän sukeltamaan!!!

Sit alko matkustaminen, ensimmäinen kahdeksan tunnin ajomatka Airlie Beachille, jossa pystytettiin teltat. Käytiin Whitehaven beachilla (kannattaa googlata!) supernopeella kumiveneellä, snorklailtiin ja nautittiin lounasta 7km pitkällä hiekkarannalla turkoosin meren ja valkoisen hiekan ympäröimänä. Mun lempparipäivä, joka todisti, että tämmöisiä paikkoja on oikeesti olemassa, eikä vaan Windowsin taustakuvina!

Toinen päivä täynnä matkustamista, ja päästiin nukkumaan sänkyihin 1200 lehmän lehmäfarmilla, joka on suurempi pinta-alaltaan kuin Luxembourgh! Siellä syötiin paistia, opittiin whip crackingia (en jaksa miettiä mitä on suomeks, kuitenkin se kun ruoskaa heiluttaa niin, että siitä lähtee kova pamaus kun se rikkoo äänivallin) ja laulettiin karaokea. Herättiin ennen auringonnousua ja käveltiin näköalapaikalle sitä ihastelemaan.

Lisää matkustamista (kaikkina matkustuspäivinä ajettiin ainakin kaheksan tuntia) ja suuntana Coolum beach. Telttailtiin kymmenen askelta hiekkarannalta, ja seuraavana päivänä ajettiin parisen tuntia Gold Coastille vesipuistoon! Superhauskaa, vietettiin neljä tuntia hurjastellen vesiliukumäissä :---) Parin tunnin ajo vielä, ja oltiin Byron Bayn leirintäalueella.

Byron Bayssa oli ohjelmassa merimelontaa, surffausta ja shoppailua. Meidän melontaryhmällä oli onnea, ja me nähtiin iso parvi delfiinejä ihan parin metrin päässä!!! Täältä löydettiin myös Australian kymmenen parhaimman jäätelöpaikan joukkoon kuuluva Gelateria, jossa herkuteltiin :--)

Ette varmaan ikinä arvaa, mitä me tehtiin koko seuraava päivä!! Jatkettiin matkaa Sydneyyn, jonne ajo kesti yli kakstoista tuntia taukoineen. Illalla pystytettiin leiri ja herkuteltiin kolmellakymmenellä pitsalla (that's 240 slices guys) ennen nukkumaanmenoa.

Sit leikittiin vika päivä kunnon turisteja, kun bussikuski Ben kierrätti meitä Sydneyssä. Oopperatalo, silta, Bondi Beach (ja ne rantavahdit... ;) ), Hard Rock Cafe & Starbucks... Shoppailua ja vihdoin tuliaisen löytyminen aussiperheelle, ja se tunne kun ei malta odottaa, että pääsee käymään siellä uudestaan äitin kanssa!

Viimeinen ilta, joten nautittiin täysillä. Kukuttiin koko yö muutaman tytsyn kanssa, naurettiin maha kippurassa ja oltiin pissat housussa kun aateltiin että joku pyörii teltan ympärillä. Aamusta pakkailtiin teltat vesisateessa ja ajeltiin kentälle. Päätin jo etukäteen, et kentällä en sit itke. En varmasti. Mut kuinkas sit kävikään, kun halas niitä ihania, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt kaks viikkoa sit, mut joita ei tuu ikinä unohtamaan... Kyyneleet valu pahemmin kun koskaan ennen lentokentällä on hyvästejä sanoessa valunut (perheelle hyvästien sanominen ei ollu mitään tähän verrattuna, uskokaa mua tää oli kamalaa) vaikka kokemusta on siitäkin ihan riittävästi. Kuinka voikaan kahdessatoista päivässä tuntemattomista aivan erilaisista taustoista tulleista ihmisistä tulla niin tärkeitä toisilleen. Ja hurja, kuinka niitä ihmisiä voikaan olla niin kova ikävä!

Polttavaa auringonpaistetta ja kylmää tuulta ja vesisadetta. Palaneita olkapäitä, selkiä ja rintakehiä, lainehtivia telttoja ja jääkylmiä unettomia öitä. Kahdenmiehen telttoja pakattuna kahdeksalla tytöllä, pystyttämisiä ja purkamisia ja erilaisia leirintäalueita. Curfew kymmeneltä ja valvojien pakoilemista vessassa. Isoja ötököitä ja myrkyllisiä matelijoita. Suihku varvassandaalit jalassa ja kännyköiden lataamista jokaisessa mahdollisessa pistorasiassa. Illalla spontaani iltauinti uima-altaassa iltakävelyllä, hieromarinki, otsalamput ja makuupussit (jonka lentoyhtiö hukkas totaalisesti kotimatkalla...). Hienoa rantahiekkaa, ruohikkoa, rantavahteja ja lippujen välissä uimista. Hiekkalinnaa, yleisurheilua rannalla ja rikkoutuneita teltanovia. Televisioita, leirintäalueen keittiöitä ja pyykkitupia. Bussissa istumista, erikoisia paikannimiä, elokuvia ja bussikuljettajan faktoja eri kylistä. Paahtavaa kuumuutta ja bussissa kiertävä suihkepullo. Lounaswrappeja, perässävedettävä keittiö ja kokkina Wendy. Järkyttävän hauskat Annat, tyypillinen suomalainen mies Oskari, ihan paras saksalainen Toni (Antonia), toinen saksalainen Ela, Haruna japanista, Sarah itävallasta, ja hurjasti muita vaihtareita Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Färsaarilta, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Sveitsistä, Italiasta, Japanista, Thaimaasta ja Kanadasta. Kaks valvojaa, Vince ja Sadie, ja varmaan paras bussikuski Ben. Paljon erilaisia leirintäalueita, pari yötä jopa oikeassa sängyssä. Wonderwall, Beautiful Day ja Barbie Girl karaokessa, banaaniviljelmiä ja sokeriruo'on käsittelytehtaita. Australian sateisin kylä jossa ei satanut, kijumista vesiliukumäissä, TimTameja ja KitKateja bussimatkoilla, jäätelöä melkein joka päivä ja usein enemmänkin, tanskalaiselle suomen opettamista ja paljon uusia facebook-kavereita. Ei mitään muita kuvia kuin selfiesejä matkan varrelta, koska kamera. Postikorttien ostamista sen sijaan ja päiväkirjan kirjoittamista bussissa. Lentokenttiä ja samanlainen safarikassi kaikilla. Naurua ja itkua, verta ja kipua, hyttysten puremia ja kutinaa. Suomeksi puhumista ja kaikenmoisia aksentteja, hyvää ruokaa, tiukka aikataulu. Melkein jokailtainen tekstiviestittely isän kanssa ja suomeen safarin kulusta informointia.

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta taidan laittaa teille kuvia sen sijaan. En voi edes oikeen sanoin kuvailla kuinka ihanaa mulla oli, vaikka se ei mikään glamour-matka ollutkaan. Hurjaa!

Eka ajopäivä Cairnsista etelään, ja eka kerta kun aurinko paistaa kunnolla...

Teltanpystytystä ekaa kertaa :---)

Vähän TimTameja matkaevääks !

Auringonnousu about puol kuudelta

Toni ja jätskiä aamupalaks 

...miks ocean rafting ja whitehaven oli lemppari :D jk!

Svanna the faroese!

Elokuuta vähän väsyttää

Aamupala joskus aamuyöstä

Toni, Ela, minä ja Haruna <3

Suomitytöt :---)

Ihana irvistys ja Annat <3

Tämmönen johtohässäkkä oli ihan jokailtasta...

Anna ja matka Sydneyyn

Toni <3

Hard Rock Cafe ja alkupalanatchot puokkiin... eikä edes jaksettu kokonaan :D

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi...

Viimenen selfies bussissa lentokentän edessä... Niin hurja ikävä jo nyt!

Nyt mulla on kunnon sukellushuppari ;)

1st week of the holidays!

Lomien eka viikko oli ihan täyteen buukattu - vikat lomat ja toka viikko menee safarilla. Ekana kolme yötä Abin luona. Ei oikeen tehty mitään, mut meillä oli hurjan kivaa. Tulin maanantai-iltana kotiin, ja tiistai-aamuna heräsin siihen kun Fabian tulee... :D Sveitsivaihtari oli sit meillä yön, käytiin ruokkimassa kenguruita ja kävelyllä ympäri Victoria ja minigolffaamassa, valvottiin puolyötä ja turisteiltiin Goolwassa ja rannalla seuraavana päivänä. Torstai oli ainoo päivä jolloin mulla oli aikaa tehdä koulujuttuja. Siispä leivoin, kävin kaupassa ja ajelulla sen sijaan! Perjantaina shoppailureissu Nimrekin, Emilyn ja Janan kanssa, Nim oli ekaa kertaa ikinä ulkona kavereiden kanssa, jonka takia se oli ihan innoissaan :---) Skypettelin myös Lauran kanssa, ekaa kertaa koko aikana, olihan ihanaa!! En vaan löydä meidän kuvakaappausta mut antakaa vaan mielikuvituksen laukata ;)

Paniikkipakkailua sit lauantaina illalla, kun olin eka ollu päivän yksin kotona ja katellu Carl Barronin boksin, käyny kävelyllä ja himmaillu...

Farewell-piknikki Mirenille

Oli oikeen sosiaalinen visiitti :D

Näin me toivotetaan vieraat tervetulleeksi Port Elliottiin!

Aamupala <3

Nimreki, mun uus Sri Lankalainen kaveri!

FALLS CREEK!!!

Lumisadetta kumipuiden latvoille. Lumisadetta ja niin kovaa tuulta, että lumihiutaleet muuttui neuloiksi poskilla. Jäätymistä ja märkiä takapuolia. Tuolihissejä ilman automaattisia turvakaaria ja jalkatukia. Korkeita lumihuippuisia vuoria ja hymyileviä ihmisiä. Ryöstöhintaisia ruokia ja maailman parhainta kaakaota. Puuterilunta eukaluptuspuiden välissä, off-pist oppitunti ja reidet maitohapoilla. Myslipatukoita hissimatkalla, vesisadetta ja sohjolunta. Illallista pienessä asunnossa ihanien ihmisten kanssa, naurua, nopeasti nukahtamista. Kylässä kävelyä, pienten lasten aarrejahtiin osallistumista ja lumiukonrakentamiskilpailu. Piiiiiiitkä bussimatka aussilauluntekijän vieressä sveitsiläispoikien takana. Paljon lautailua ja vähän vähemmän nukkumista. Aikaisia ylösnousuja ja pannukakkuja aamiaiseksi. Märkiä vaatteita ja kylmiä sormia. Hurjasti mustelmia ja uusien lihasten löytymisiä. Lumisotaa vuoren huipulla, hissijonossa, kylässä kaakaonhakumatkalla. Lumipesuja ja painiottelu. Yhdeksän paria rukkasia patterilla kuivumassa. Seitsemän teini-ikäistä ja kaksi aikuista. Laskettelua auringonpaisteessa vasta tampatuilla rinteillä. Palanut naama ja hyvää musiikkia iPhonesta. Hissijonossa kaatumisia ja vähän joka paikassa. Rikki mennyt kamera ja pienenpieni kuvasaalis. Elämästä nauttimista, aussiaksentteja, englantia sveitsiläisaksentilla, ihanan kuuloinen ranskalaisaksentti ja englantia suomalaisittain. Nuoria ympäri maailmaa ja yhdessä laskemista. Siniseltä rinteeltä eksyminen ja mustalle päätyminen. Vahingoniloa parhaimmillaan. Hissistä muille laskettelijoille vilkuttelua. Syvälliset keskustelut takaisintulomatkalla yli puolenyön. Väsyneet kanssamatkustajat, jotka yrittää nukkua. Pubi-illallinen ja läpi yön matkustamista. Rinnekartan ulkoa oppiminen ja kylään laskua parhaimmillaan. Auringonlaskuja ja grilliruokaa.

Falls Creek- lasketteluloma oli vaan jotain ihan parasta. Varmaan juuri niiden ihmisten takia ja ansiosta. Sää oli ihana lähtöpäivänä. Herätys seitsemältä jotta ehtii lasketella. Onni ja uskomaton fiilis, lautalua Australiassa just näiden ihmisten kanssa. Just minä. Jotain uskomatonta ja ainutkertaista. Ikävä omaa perhettä ja Itävallan laskettelureissua aika paljon. Hyvää ilmaa, huonoa ilmaa ja hirveetä ilmaa. Kivaa silti. Suomalaissisua ja kuuden tunnin tauoton lautailusessio sveitsiläisdudesejen kanssa kamalan hirveessä ilmassa about tunnin yöunilla. Duudsoneiden analysointia aussibloken kanssa ja Carl Barronin vitsien uudelleenesittämisiä. 

Ja paljon, paljon muuta. Nyt kuitenkin kuvia.

Pysähdyttiin Mobilin Roadhousella keskellä yötä meatpielle.

Ja oltiin kissanpentujen suosiossa aamuöisellä vessatauolla.

Eipähän ollu äiti paasaamassa kuinka ei saa silittää kun tiedä mitä pöpöjä. Ja oon vieläkin elossa, wohoo.

Oltiin eksyksissä ja kannettiin laukkuja puolisen tuntia ylämäkeen pitkin kylänraittia lumisateessa - ja silti vaikka kuinka happy.

Siinä meidän asunto ulkoa - höh ei tullu sisäkuvia yhtään :/

Reissun eka hissimatka, jee ei vois olla oikeestaan ilosempi!

Kaks puuttuu vielä leffayleisöstä perjantai-yönä

Miun uus ranskalaiskaveri

Välillä vesisadetta ja vieläkin iloisia ihmisiä!

Lähtöpäivä ja ilma ku morsian

Pubi-illalliseks kana-ceasarsalaatti, joka ei edes uponnu kokonaan.

100 Jäljellä!

Kääk, mihin tää aika nyt ihan oikeesti katoaa.

ENÄÄ SATA PÄIVÄÄ ENNEN KU ÄITI LENTÄÄ TÄNNE.

Musta tuntuu ihan epätodelliselta. Justhan mä vasta merkkasin mun kalenteriin jäljellä olevat päivät. Se oli ennen perheen vaihtoa, kun mulla oli hurjan kova ikävä. Ja niitä päiviä oli yli kolmesataa, ja se hirveän iso määrä ikävää melkein tukahdutti mut. Itkin varmaan koko vuoden itkut siinä niiden parin kuukauden aikana, että nyt voisin sit olla onnellinen. Ehkä se on niin, et pitää olla jotain kamalaa et osais sit pitää arvossaan niitä ihania hetkiä.

Eilen isoveli tilas multa Swiss rollin aka. kääretortun, ja kun isä pyyteli jotain suomalaista aattelin tehdä pannaria sunnuntaina, kun 40 hour famine loppuu. Mut rupesin miettimään, et mitä me oikeesti edes leivotaan koto-Suomessa? Korvapuusteja joo, mut mitä muuta? Ku täällä on vaikka mitä kaikkea, ANZAC-biscuitsit on varmaan ne legendaarisimmat. Mut sit kaikki Pavlovat ja Browniesit ja Slicet ja Crumbled. Mitä me leivotaan Suomessa?

Mulle ei oikeestaan kuulu muuta ku tylsää just nyt, on perjantai ja valokuvausta. Mua ei nyt oikeen jaksa kiinnostaa ja meillä kun on vielä sijainen ja aikaa tälle assignmentille on neljä viikkoa. Kateltiin enkun tunnilla Mirenin kanssa ihan tylsyyttämme lentoja Ebookersilta, Helssinkiin pääsis huomenna iltapäivästä yhellä välilaskulla, kokonaisaika jäi jopa alle vuorokauteen. Hassua, kun jotenki on niin kaukana mut kuitenkin niin lähellä kotia, mut sit täälläkin on koti johon mennä aina (raskaan tai vähän vähemmän raskaan) päivän jälkeen.

Mulla ei edes oikeen ollu mitään asiaa, on vaan niin et kaikki on hyvin. Sain eilen Etlareita ja hapankorppuja kotoota, paketoin siskon tekemiä Brownieseja hyväntekeväisyyteen ja kuuntelin sateen rummutusta peltikatolla.

Muthei, kolme viikkoa laskettelemaan, leipomislauantai epsanjalaisen Mirenin kanssa (joka on hyvin pitkälle henkireikä täällä välillä) ja muuta mukavaa. 

xoxo, Maria

ps. laitan kuvia sit kotoota, kun meillä oli vähän ajantappomukavaa Mirenin kanssa enkun tunnilla :--)

Siinä myös tyylikkäitä koulupukuja - Mirenillä pelkkä villapaita ja mä palelin jopa bleiserin kanssa...
Suomesta terkkuja!

Hih <3 Anteeks rakkaat, mut mä nautin niin hirmuisesti kun pääsin kuokkimaan veikan rippijuhliin pallon väärältä puolelta! Meneehän se näinkin, kyl teknologia on ihanaa.

Speaking in tongues

Pitkästä aikaa.

Ennen ku luette yhtään pidemmälle, mun on pakko messuta teille vähän. Tänään on 27 heinäkuuta, kakstoista päivää siitä kun viimeks postasin. Aattelin tehdä teille sen kysymyspostauksen, mut taisin ymmärtää jotain väärin. Onko mun tarkotus keksiä ne kysymykset? Pyysin kysymyksiä, mut niitä on tullu tasan eikä yhtään yli nolla. Ei sentään olla negatiivisissa luvuissa, thank God. Ei tää mee niin, et te pyydätte kysymyspostausta mut ollenkaan kysymyksiä ei oo tullu. Tää on interaktiivista, hei. Get involved. (juups, mietin pitkään et mitä get involved on suomeks, sit päätin luovuttaa.)

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan. Pitää. Kiitos. Syystä jonka varmaan kaikki jo hoksasitte deadline on pari viikkoa eteenpäin elokuun alusta, niin ku ekaks aattelin. 


Okei. Turhan pitkä aika siitä ku viimeks päivittelin, ja täällä on kai tapahtunu vähän kaikenmoista. (kaivaa päiväkirjan esiin ja lunttaa) No, lomat loppu. Isoveikan synttärit oli ihanat, tuntu et olin osa perhettä. Niinku mä oonki. Koulukuvaus oli ja meni, eka ja vika koulupuvun kanssa. Mielenkiintosta tulee olemaan :D

Musta alko tuntuu aika ulkopuoliselta vähän ennen loman alkua, kun pari 'johtavaa' tyttöä kaveriporukasta päätti, ettei musta tykätä enää. En yhtään tiä miks, mut oon pyydelly niitä ulos ja ne on vaan tosi kiireisiä keskenään. Vähän mustamaalausta ja selkään puukottamista johon en oo halunnu lähtee mukaan voi olla syynä, en tiie. Kuitenkin, koulu on täynnä kivoja ihmisiä joiden kanssa oon jutellu ja yks random-tyttö jonka kanssa oon jutellu ihan alusta asti mut en oo ikinä mitenkään syvemmin sano kuin se ei haluu et lähen. Näillä oli saksalainen vaihtari täällä viime vuonna, josta mun kaveriporukka tykkäs ja tyyliin kaikki muut inhos. Kuulemma aika bitch ja mietin et ehkä tää mun kaveriporukka olettaa mun olevan samanlainen. Paljon ne on ainakin tuonu viime viikkoina esille kuinka ikävä niillä on tätä saksalaisvaihtaria. Nojoo. Mut onneks meidän vuodelle tuli espanjalainen tyttö, joka on täällä kolme kuukautta. Kirjottamaton sääntö, tai ennemminkin tunne, et vaihtarit pitää yhtä pätee kyllä reilusti yli järjestöjen rajojen. Miren on ihana.

Ollaan käyty leffassa ja siskon Netball-semifinaaleissa perheen kanssa, ja oon edelleenkin se lainatytär. Kuinka mulla kävi niin hyvä tuuri tän perheen kanssa? Aattelen sen vähän niinku palkintona siitä, et jaksoin perheenvaihtoprosessin ja jaksoin olla kiltti tyttö.


Pari seuraavaa viikonloppua on täyteenbuukattuja, yökylä Saskian luona, jonka kanssa en oo ikinä hengannu koulun jälkeen, vaikka ollaan tunnettu jo yli puol vuotta. Uusien oppilaiden Orientation kaupungissa, kaverin synttäribileet, yökyläilyä Abin luona ja valaidenbongauspäivä Fabianin kanssa.

Pari kömmähdystä tähän loppuun teidän päivää piristämään :)

Meillä oli mahollisuus luovuttaa (hyvä suomi - meinasin kirjottaa antaa...) verta tiistaina ja pelastaa kolme ihmishenkeä. Mähän intoa puhkuen ilmottauduin edellisellä viikolla, join puoltoista litraa vettä ja söin kunnon lounaan ennen luovuttamista. Kunnon paperityöt - ootko matkustanu Australian ulkopuolella kolmen viimeisen vuoden aikana? Kunnon lista tähän väliin, ei kuulkaas edes marginaali riittänyt... Oletko mies ja harrastanut seksiä toisen miehen kanssa? Alla oli boksi "olen nainen" joka mun piti ruksittaa, laitoin sit että YES väärään kohtaan... - ja miniterveystarkastus, mun hemoglobiini oli neljä alle verenluovuttajalta vaaditun. Normaali, mut ei tarpeeks korkee luovuttamiseen. Sovittiin sit sen tädin kanssa, et kokeillaan vielä suoraan suonesta, kun usein se nousee vähäsen. No, etittiin suonta ja desinfioitiin ja kadotettiin suoni ja etittiin uudestaan, pistettiin (hurjan paksulla)neulalla ensin oikeeseen ja sit vasempaan käsivarteen. Ja uudestaan, josko se olis puol senttiä oikeella. Entäs jos sitä hurjan paksua neulaa heilutellaan kudoksissa? Luulis nyt johonkin suoneen osuvan. Kerrankin kun pitäis vuotaa ni ei tuu mitään. Kunnon mustelmat käsivarsiin. Ajatushan se on kai kaikkein tärkein. Sainpahan limsaa ja pientä naposteltavaa jälkeenpäin, vaikka en edes pelastanu ketään. Huippua, not. Oon niin pettyny itteeni.

Sisko oli ajokorttikokeessa (joka meni läpi) viikko sit, ja meillä oli sijainen. Se sit ihmetteli et mitäs, missäs Elly on? Tomerana tyttönä sit huusin luokan perältä, et She's getting her P's! (P's on eka "kunnon" ajokortti kun saa ajaa ilman aikuista) Ainoo vaan, et sain sen kuulostamaan enemmän She's getting herpes! Hei, oon vaihtari. Täällä sattuu ja tapahtuu. Luokka (ja opettaja) sai ainakin hyvät naurut perjantain kunniaks.

Kuuden kuukauden rajapyykkikin oli ja meni, alle neljä kuukautta ni äiti tulee tänne. Ja oon ollu jo reilusti yli kuukauden poissa kotoota. Ai että kun mulla on ikävä äitin ja isin lämpimiä sylejä!

David on alottanu uuden harrastuksen - mun kanniskelemisen ympäri taloa. Musta tuntuu et olisin viidenvanha taas, kun kaksmetrinen isoveikka nostaa hartialleen ja kääntää pää alaspäin. (Ehkä ei olis pitäny kertoo eukonkannosta) Ja se on myös tajunnu kuinka helposti kutian. Kotiinlähtöön mennessä oon kuolematon.

Ei mulla muuta, hyvät viikonloput kaikille. Eiku ainii siellä on se kesäloma. Päivittelen taas joku päivä, tällä hetkellä läksyjä tekemässä... x) Ainii, saatiin tokarit. Kaikki aineet läpi, kaks Aata ja kolme Beetä ja yks Cee. Oon tosi tyytyväinen, kun oon vähän rentoillu vaan... Hissasta tuli C vaikka en edes tehny koetta ja muutenkin lopetin hissan suurinpiirtein puolessa välissä kun muut aineet muuttu aika hektisiks kans.

Mutjoo, ootte rakkaita. Anteeks kun mulla kestää vastata kirjeisiin, mut oon melkein juossu pää kolmantena jalkana täällä ja kun on ollu mahollisuus ni oon vaan tykänny rentoilla. Vastaukset on jo melkein kaikille kirjotettuna, vaan se niiden postiin saaminen. Ehkä mä kohta. Mut teitä ei oo unohdettu!

Remarkable weekend!

Viikonloppu Kengurusaarella - mut ensin kerron viime viikosta ja synttäreistä!

Synttärit osu keskiviikolle - mikä on mun lemppariviikonpäivä heti maanantain jälkeen. Kuinka ihana onkaan herätä siihen kun oma rakas äiti laulaa Paljon Onnea Vaan maailman toiselle puolelle? Sanoinkuvaamattoman ihanaa on myös valmistautua kouluun ja kuunnella rakkaan ääntä. Kuinka paljon ootkaan kaivannu isin ääntä, ei välttämättä sitä jolla se laulaa ensimmäisen rivin Ja Må Hon Levasta... Mutta kuitenkin, sitä hurinaa taustalla ja isiä joka kertoo mitä ympärillä näkyy. Kuinka monta kilometriä on pysähdykseen ja mitä on ohjelmassa huomenna. Ainoo mitä kaipaan vielä enemmän on se, kuinka isi sanoo kuinka se on kohta kotona; kuinka me kohta nähdään. Nyt se ei sanonut.

Koulussa Margaret ja Kath mainosti STS:sää Assemblyssä ja sain jopa nousta seisomaan, että tältä tää suomalainen näyttää... Onnitteluja sateli koko päivän vastaantulijoilta, en tuntenu puoliakaan mut ei siinä mitään, nää puolitutut on ruvennu moikkailemaan... :D Kavereilta sain Jennifer Lopezin hajuveden ja suklaata, kotoota tuli kans suklaata ja pari kirjaa. Suomenkielistä kirjaa, enää ei oo ongelmaa mitä ottaa mukaan Melbourneen matkalukemiseks! Hissanluokassa nää kajautti synttärilaulun Speed Dating-tunnin jälkeen.

Surffaus koulun jälkeen auringonpaisteessa, lämpöä +28 celciusta... Ainoo mitä tiesin oli, että Beth tulee noukkimaan mut surffauksen jälkeen... Ajettiin viereiseen kylään, Willungaan, jossa Beth oli järjestäny synttäripiknikin puistoon Abin ja Emilyn kanssa. Abi ja Emily ootti ilmpallojen keskellä viltillä kiinalaisen takeawayn kera. Syötiin kiinalaista, kateltiin auringonlaskua, juostiin paljain jaloin nurmikolla, nauroin niin hirveen paljon, viimeseks syötiin kakkua seitsemällätoista kynttilällä tähtitaivaan alla. Jos olisin saanut ne synttärihalit äitiltä ja isiltä (ja Micaelilta) tää olis ollu ehkä parasta ikinä. Nyt tää oli ihan hippusen vaille paras syntymäpäivä ikinä.

Torstaina hostit juhlisti mun synttäreitä leffalla - käytiin ekaks syömässä Colonnadesin Food Courtilla ja sen jälkeen Titaanien taistelu. Kyllä, sain valita elokuvan. Kyllä, valkkasin ensimmäisen, koska muuten olisin joutunu oottamaan puoltoista tuntia ja matikan tutkielma odotti kotona. Hostit ei nauttinut kyllä leffasta, ne rupatteli koko ajan, mut ei se mitään. Mulla oli ihan hauskaa, koska sai antaa ajatusten juosta eikä mun tarttenu esittää, olla tosi sosiaalinen ja hymyillä koko aikaa. Koska kyllä, en oikeesti viihdy hostien kanssa, en kotona enkä ulkona. Mut kyllä, arvostan silti sitä, että ne yrittää. Mulla on itse asiassa aika huono omatunto, mut yritän koko ajan ajatella, että tää on mun vuosi ja tarkotus on nauttia, ei vaan selviytyä.

Nyt se viikonloppu. Perjantaina Twilight Food Affair koululla, vähän ku myyjäiset tai markkinat. Meidän köksänryhmällä oli Natcho- ja yhdistetty Cupcake, Brownie ja Almond Bread -koju. Oli ihana viettää koko ilta kavereiden kanssa koulussa! Illan kruunas ilotulitus ja tieto, että viikonloppu tulee olemaan vähintään yhtä mukava kun perjantai.

Lauantaiaamuna Gayel heitti mut huoltoasemalle, josta Kath noukki mut mukaan. Lautalla yli Kangaroo Islandille viiden muun vaihtarin kanssa. Mukana Fabian ja Kalle, joiden kanssa lennettiin Lontoosta, Lilo Alankomaasta (saatiin oppitunti että mitä eroa on Hollannilla ja Alankomaalla - Hollanti kattaa vaan kaksi Alankomaiden kahdestatoista provinssista. Että muistakaa ens kerralla, se on Alankomaa, ei Hollanti :D), Rune Tanskasta ja Benn Saksasta. Lilo ja Rune on ollu täällä heinäkuusta, niillä on kotiinpaluu kuukauden päästä. Oon ihan vaan himppasen kateellinen. Toisaalta, musta tuntuu jo nyt ihan hirveeltä ajatukselta jättää kaverit tänne.

Kierrettiin saarta urakalla, syötiin lounas lennossa ja kierrettiin vähän lisää. Nähtiin pingviinit, hylkeet, merileijonat, koalat, Kengurusaaren kengurut (Eri laji kun muualla!), wallabit, vompatit, piikkisiat, tippukiviluolat, pari rantaa jotka on äänestetty Australian parhaimmistoon, Little Saharan hiekkadyynit, Remarkable Rocksit (tästä tuli inside-vitsi ja lopulta koko retki oli ihan Remarkable...), lintuesitys täynnä aussilintuja. Siis ihan hirmuisesti kaikkea. Syötiin TimTameja, Tiny Teddyjä, Shapesejä, hedelmiä, pitsaa ja Fish&Chipsejä. Nautin ihan täysillä, juteltiin Lilon kanssa melkein koko yö ja unta tuli pari tuntia... Onneks käännettiin kelloja taaksepäin tänä viikonloppuna ja saatiin ekstratunti unta!

Olin takasin parkkipaikalla, josta Gayel haki mut joskus kymmenen aikaa ja vastaanotto oli suht viileä. Margaret oli kertonu hosteille viikonlopun aikana mun muutosta, sen kyllä huomas tunnelmasta. Tulee oikein antoisa viikko... Kath sano, että todennäköisesti se tulee hakemaan mut rautatieasemalta ja haetaan mun kamat ja muutan sit kun tuun Melbournesta.

JA MÄÄ MEEN MELBOURNEEN PERJANTAINA, NELJÄN PÄIVÄN PÄÄSTÄ. KOKO LOMAKS. SUOMISUKULAISTEN LUO. En malta odottaa!!!

Että tänne kuuluu tällä hetkellä pelkkää hyvää, oon koulussa ja aurinko paistaa ja oon onnellinen, tutustuin uskomattomiin tyyppeihin (miks vaihtarit tulee niin hyvin toimeen keskenään? :0) viikonloppuna, näin taas kavereita tänään ja enää pari päivää hosteilla. Isi lähtee Egyptiin samana päivänä kun mä lennän Melbourneen, mulla on maailman Australialaisin synttärilahjapaketti jo melkein valmiina.

Anteeks kun tästä tuli taas näin pitkä kuvaton postaus, mutta koulussa oon läksyjentekotunnilla taas postaamassa... Mulla on ikävä teitä siellä Suomessa, kiva kun jaksatte lähetellä piristyksiä ja laittaa kommenttia, piristätte mun iltapäiviä ihanasti.

Muutto lähenee - älkää laittako enää postia vanhaan osotteeseen, koska ne ei välttämättä enää ehdi tulla... Laitan uuden osotteen teille viestillä tai jotenkin että voitte jatkaa mun piristämistä :)