Speaking in tongues

Pitkästä aikaa.

Ennen ku luette yhtään pidemmälle, mun on pakko messuta teille vähän. Tänään on 27 heinäkuuta, kakstoista päivää siitä kun viimeks postasin. Aattelin tehdä teille sen kysymyspostauksen, mut taisin ymmärtää jotain väärin. Onko mun tarkotus keksiä ne kysymykset? Pyysin kysymyksiä, mut niitä on tullu tasan eikä yhtään yli nolla. Ei sentään olla negatiivisissa luvuissa, thank God. Ei tää mee niin, et te pyydätte kysymyspostausta mut ollenkaan kysymyksiä ei oo tullu. Tää on interaktiivista, hei. Get involved. (juups, mietin pitkään et mitä get involved on suomeks, sit päätin luovuttaa.)

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan. Pitää. Kiitos. Syystä jonka varmaan kaikki jo hoksasitte deadline on pari viikkoa eteenpäin elokuun alusta, niin ku ekaks aattelin. 


Okei. Turhan pitkä aika siitä ku viimeks päivittelin, ja täällä on kai tapahtunu vähän kaikenmoista. (kaivaa päiväkirjan esiin ja lunttaa) No, lomat loppu. Isoveikan synttärit oli ihanat, tuntu et olin osa perhettä. Niinku mä oonki. Koulukuvaus oli ja meni, eka ja vika koulupuvun kanssa. Mielenkiintosta tulee olemaan :D

Musta alko tuntuu aika ulkopuoliselta vähän ennen loman alkua, kun pari 'johtavaa' tyttöä kaveriporukasta päätti, ettei musta tykätä enää. En yhtään tiä miks, mut oon pyydelly niitä ulos ja ne on vaan tosi kiireisiä keskenään. Vähän mustamaalausta ja selkään puukottamista johon en oo halunnu lähtee mukaan voi olla syynä, en tiie. Kuitenkin, koulu on täynnä kivoja ihmisiä joiden kanssa oon jutellu ja yks random-tyttö jonka kanssa oon jutellu ihan alusta asti mut en oo ikinä mitenkään syvemmin sano kuin se ei haluu et lähen. Näillä oli saksalainen vaihtari täällä viime vuonna, josta mun kaveriporukka tykkäs ja tyyliin kaikki muut inhos. Kuulemma aika bitch ja mietin et ehkä tää mun kaveriporukka olettaa mun olevan samanlainen. Paljon ne on ainakin tuonu viime viikkoina esille kuinka ikävä niillä on tätä saksalaisvaihtaria. Nojoo. Mut onneks meidän vuodelle tuli espanjalainen tyttö, joka on täällä kolme kuukautta. Kirjottamaton sääntö, tai ennemminkin tunne, et vaihtarit pitää yhtä pätee kyllä reilusti yli järjestöjen rajojen. Miren on ihana.

Ollaan käyty leffassa ja siskon Netball-semifinaaleissa perheen kanssa, ja oon edelleenkin se lainatytär. Kuinka mulla kävi niin hyvä tuuri tän perheen kanssa? Aattelen sen vähän niinku palkintona siitä, et jaksoin perheenvaihtoprosessin ja jaksoin olla kiltti tyttö.


Pari seuraavaa viikonloppua on täyteenbuukattuja, yökylä Saskian luona, jonka kanssa en oo ikinä hengannu koulun jälkeen, vaikka ollaan tunnettu jo yli puol vuotta. Uusien oppilaiden Orientation kaupungissa, kaverin synttäribileet, yökyläilyä Abin luona ja valaidenbongauspäivä Fabianin kanssa.

Pari kömmähdystä tähän loppuun teidän päivää piristämään :)

Meillä oli mahollisuus luovuttaa (hyvä suomi - meinasin kirjottaa antaa...) verta tiistaina ja pelastaa kolme ihmishenkeä. Mähän intoa puhkuen ilmottauduin edellisellä viikolla, join puoltoista litraa vettä ja söin kunnon lounaan ennen luovuttamista. Kunnon paperityöt - ootko matkustanu Australian ulkopuolella kolmen viimeisen vuoden aikana? Kunnon lista tähän väliin, ei kuulkaas edes marginaali riittänyt... Oletko mies ja harrastanut seksiä toisen miehen kanssa? Alla oli boksi "olen nainen" joka mun piti ruksittaa, laitoin sit että YES väärään kohtaan... - ja miniterveystarkastus, mun hemoglobiini oli neljä alle verenluovuttajalta vaaditun. Normaali, mut ei tarpeeks korkee luovuttamiseen. Sovittiin sit sen tädin kanssa, et kokeillaan vielä suoraan suonesta, kun usein se nousee vähäsen. No, etittiin suonta ja desinfioitiin ja kadotettiin suoni ja etittiin uudestaan, pistettiin (hurjan paksulla)neulalla ensin oikeeseen ja sit vasempaan käsivarteen. Ja uudestaan, josko se olis puol senttiä oikeella. Entäs jos sitä hurjan paksua neulaa heilutellaan kudoksissa? Luulis nyt johonkin suoneen osuvan. Kerrankin kun pitäis vuotaa ni ei tuu mitään. Kunnon mustelmat käsivarsiin. Ajatushan se on kai kaikkein tärkein. Sainpahan limsaa ja pientä naposteltavaa jälkeenpäin, vaikka en edes pelastanu ketään. Huippua, not. Oon niin pettyny itteeni.

Sisko oli ajokorttikokeessa (joka meni läpi) viikko sit, ja meillä oli sijainen. Se sit ihmetteli et mitäs, missäs Elly on? Tomerana tyttönä sit huusin luokan perältä, et She's getting her P's! (P's on eka "kunnon" ajokortti kun saa ajaa ilman aikuista) Ainoo vaan, et sain sen kuulostamaan enemmän She's getting herpes! Hei, oon vaihtari. Täällä sattuu ja tapahtuu. Luokka (ja opettaja) sai ainakin hyvät naurut perjantain kunniaks.

Kuuden kuukauden rajapyykkikin oli ja meni, alle neljä kuukautta ni äiti tulee tänne. Ja oon ollu jo reilusti yli kuukauden poissa kotoota. Ai että kun mulla on ikävä äitin ja isin lämpimiä sylejä!

David on alottanu uuden harrastuksen - mun kanniskelemisen ympäri taloa. Musta tuntuu et olisin viidenvanha taas, kun kaksmetrinen isoveikka nostaa hartialleen ja kääntää pää alaspäin. (Ehkä ei olis pitäny kertoo eukonkannosta) Ja se on myös tajunnu kuinka helposti kutian. Kotiinlähtöön mennessä oon kuolematon.

Ei mulla muuta, hyvät viikonloput kaikille. Eiku ainii siellä on se kesäloma. Päivittelen taas joku päivä, tällä hetkellä läksyjä tekemässä... x) Ainii, saatiin tokarit. Kaikki aineet läpi, kaks Aata ja kolme Beetä ja yks Cee. Oon tosi tyytyväinen, kun oon vähän rentoillu vaan... Hissasta tuli C vaikka en edes tehny koetta ja muutenkin lopetin hissan suurinpiirtein puolessa välissä kun muut aineet muuttu aika hektisiks kans.

Mutjoo, ootte rakkaita. Anteeks kun mulla kestää vastata kirjeisiin, mut oon melkein juossu pää kolmantena jalkana täällä ja kun on ollu mahollisuus ni oon vaan tykänny rentoilla. Vastaukset on jo melkein kaikille kirjotettuna, vaan se niiden postiin saaminen. Ehkä mä kohta. Mut teitä ei oo unohdettu!