I'm lost in my own paradise

Tuntuu kivalta. Tuntuu, et mä oikeasti kuulun tänne. Tuntuu, et aika lentää, kotiin on hyvä tulla koulun jälkeen, aurinko alkaa paistaa taas ja illalla odottaa lämmin sänky hyvänyönhalien jälkeen. Rusketusrajat koulupuvusta, pari yli 30c päivää putkeen, hyvät surffaussessiot ja fish&chipsit äitin kanssa illalliseks. Ollaan sovittu kavereiden kanssa (ja perheen kanssa on sanaton sopimus) ettei mua saa muistuttaa ajan kulusta. Isi lähti Egyptiin liveaboardille ilman mua (nojuu taisinpa itsekin käydä isolla valliriutalla kääntymässä) ja mä kaivoin esille kaikki kirjeet mitä oon aussiaikana saanu. On muuten aika läjä, ei kyllä ihan pieleen mee jos sanon et kirjeitä ja kortteja on kertyny jo kolminumeroinen määrä!

Viimenen Lawn Bowls - kerta oli liikkatunnilla tänään, (eli siis sellasia palloja pyöritellään tasasella tekonurmella mahdollisimman lähelle pientä valkoista palloa. Se on vähän sellanen eläkeläisten ajanviete, niinku välimeren maissakin vanhat papparaiset heittelee palloja rannalla :---D) enkun tunnilla istun nyt kun ei ihan rehellisesti sanoen jaksa. Höh. Mulla olis aika paljon sellasia ihania vaihtarijuttuja teille kuvina, mut koska oon koulussa en niitä teille saa.

Kotiluokassa tehdään (meidän oma ope, Mr. Salisbury, on puukässän ope) puulusikoita, ja meidän ope ehdotti et mitäs jos kaikki kotiluokkalaiset polttais nimikirjaimet mun lusikkaan ni muistan ne aina. Ja Abilla on kuulemma mulle jotain, mut se ei aijo antaa sitä ennen ku mä lähen. (Thanks for telling anyway, now I can't stop thinking about it...) Äiti tulee tässä kuussa jo, ihan superpelottavaa ja oon ihan innoissani. Tätä on tosi vaikee kuvailla, välillä tuntuu et ainoot ketkä tajuaa on muut samassa tilanteessa (tai jo kotiutuneet) olevat vaihtarit.

Koeaikataulut tuli, pitäis käydä Immigrationissa viisumiasioilla, ja yli yhdeksän kuukauden jälkeen tajusin mikä Caramel on suomeks. Toffee. Nyt tunnen itseni aika täydellisen typeräksi. Kaikki viikonloput on jo täynnä, ja nyt sit kavereita pitää nähdä koeviikon vapaapäivilläkin. Muutan ens viikoks Abin luo, koska me ei nähdä enää tarpeeksi usein. Munhan oli ensin tarkoitus olla puolet ajasta Abin luona, mut nykyinen perhe ei halua laskea mua enää :') Joku päivä pitää myös ottaa aussilippu mukaan kouluun, ja kerätä kaikkien nimmareita siihen. Opettajille on tilattu Suomesta kiitoslahjat, Suomeen on lähetetty paksuimmat talvivaatteet ja kotiin pitäis ehtiä vielä skypetellä.

Ens viikonloppuna nähdään vielä viimeistä kertaa vaihtariporukalla, seuraavana viikonloppuna onkin koristurnaus Mt. Gambierissa (viiden tunnin ajomatka, jeii) ja sitä seuraavana viikonloppuna on varmaan tunteet aika pinnassa. Ens viikko onkin viimenen viikko ennen kertausviikkoa ja kokeita, loputon määrä esseitä ja folioita ja 'testejä' ennen varsinaista koeviikkoa.

Käytiin pubissa illallisella isän ja pikkuveikan kanssa, lähetin sille ikiomalle pikkuveikalle tuliaisia safarilta ja löysin kirjeen Micaelilta. Tulee olemaan niin hassua, kun sisaruksia onkin vaan yks. Mut kyllä mä kaipaan sitä pientä, huh huh! Ja meidän puudeleitakin, jotka hyppää sohvalle ja kääriytyy jalkopäähän, tai tuhisee vieressä ennen kun nukahdan.

Äiti kävi koulussa kääntymässä, ja saan pehmeän laskun kouluun. Se onki tosi hyvä, kun tuntuu etten mä täällä oo oikeen saanu mitään aikaiseksi. Kyllä mä aina välillä jotain teen, ja olihan mulla ihan ookoo report, mutta kun kaikki on täällä niin laid back ni kaikille töille on aikaa aivan liikaa. Jos tekisin Suomi-vauhdilla töitä, ei mulla olis ollenkaan ikinä läksyjä (nytki teen niitä ehkä kerran parissa viikossa...) ja kouluhommat loppuis varmaan viikon puolessa välissä. Ainii huomenna olis se matikan koe, taisiis 'testi', mutta jotenki kummasti houkuttaa omenastruudelin teko ja Tomin korismatsin katseleminen hurjasti enemmän. Taitaa mun silti tarvita tehdä lunttauspaperi, cheat sheet, jonka saa ottaa kokeeseen. Inhoon niitä, no ehkä mä vaan lainaan Saskian. Niillä kun on huijaispapereiden teko ihan veressä, me suomalaiset vaan luotetaan Maoliin. Mut täytyy kyllä myöntää, et alkaa jo olla aika hyvä fiilis suomalaiseen kouluun palaamisesta. Kaikki ne ihmiset ja kieli ja kouluruoka ja sisällä olo ja omat vaatteet ja koulumatka ja kynällä ja paperilla tehdyt muistiinpanot...

Toisaalta, ens viikolla korkein lämpötila taitaa hipoa 35c, aurinko paistaa ja ihmiset muuttaa rannalle ja uima-altaiden ympärille. Mulla on ne koulusukat jääny pysyvästi jalkaan rusketusrajojen merkeissä, en pelkää hämähäkkejä enää niin paljon, en malta odottaa et koulupäivä loppuu ja pääsen kotiin, koulussa on köksää ja valokuvausta ja läksyjentekoa...

Nyt mä kyllä lopetan, anteeks tästä kilometripostauksesta ilman kuvia, yritän saada niitä vaihtarikuvia tänne kotoota. Ootte ihania, puoltoista kuukautta ja me nähdään! xoxo, Maria

1st week of the holidays!

Lomien eka viikko oli ihan täyteen buukattu - vikat lomat ja toka viikko menee safarilla. Ekana kolme yötä Abin luona. Ei oikeen tehty mitään, mut meillä oli hurjan kivaa. Tulin maanantai-iltana kotiin, ja tiistai-aamuna heräsin siihen kun Fabian tulee... :D Sveitsivaihtari oli sit meillä yön, käytiin ruokkimassa kenguruita ja kävelyllä ympäri Victoria ja minigolffaamassa, valvottiin puolyötä ja turisteiltiin Goolwassa ja rannalla seuraavana päivänä. Torstai oli ainoo päivä jolloin mulla oli aikaa tehdä koulujuttuja. Siispä leivoin, kävin kaupassa ja ajelulla sen sijaan! Perjantaina shoppailureissu Nimrekin, Emilyn ja Janan kanssa, Nim oli ekaa kertaa ikinä ulkona kavereiden kanssa, jonka takia se oli ihan innoissaan :---) Skypettelin myös Lauran kanssa, ekaa kertaa koko aikana, olihan ihanaa!! En vaan löydä meidän kuvakaappausta mut antakaa vaan mielikuvituksen laukata ;)

Paniikkipakkailua sit lauantaina illalla, kun olin eka ollu päivän yksin kotona ja katellu Carl Barronin boksin, käyny kävelyllä ja himmaillu...

Farewell-piknikki Mirenille

Oli oikeen sosiaalinen visiitti :D

Näin me toivotetaan vieraat tervetulleeksi Port Elliottiin!

Aamupala <3

Nimreki, mun uus Sri Lankalainen kaveri!

Kuvatuksia

Nyt niitä kuvia viikonlopulta! 

Ja pitäähän mun myös hehkuttaa kuinka hyvä ilma meillä oli tänään ja eilen - koulusta kun päästiin kotiin siskon kanssa, niin mittari näytti varjossa vielä viiden aikaan yli 25°c!!! Kevään neljäntenä päivänä, aika huippua! Ei voi muuta kun rakastaa Ausseja. Huomenna tosin on kylmä vyöhyke tuloillaan, sadetta koko loppuviikoks ja lämpötilat laskee kymmenen-viistoista astetta. Kuitenkin. Jopa niin aurinkoista, et taisin saada en nyt auringon pistosta, mut vähän liikaa aurinkoa lounaalla - eihän siihen auta muu kuin iso kulhollinen jäätelöä kotosalla :---)

Ja ylihuomenna lähtö Falls Creekiin, vähän lautailemaan! Huomenna pitäis viimeistään pakkailla (koska isä heittää mut suoraan busseille koulusta) ja nostaa rahaa ja käydä ostamassa jotain pureskeltavaa viidentoistatunnin bussimatkalle. Jippjajee. Plus kirjekuoria, koska tänään tuli lisää postia eikä mulla oo yhtäkään :---( Taidan palailla matikan läksyjen pariin, teille vähän kuvia seuraavaksi!

Mut pistettiin töihin!

Naulailen lehmännahkaa kuivamaan hihii :--)

Tämmönen näköalareitti iskän kanssa

Kävelyllä siskon kanssa oltiin löytöretkeilijöitä ja ryömittiin luolissa

Sellanen vesiputous

Tämmönen vaa

Mun aussivelikullat

Oltiin ainoot uimassa, hehe

Juu hyvällä tuulella oon ollu viimesen viikon melkein!

Sielä ne alfaurokset

TomTomi

Vähän aurinkoo välillä

Aussiveljet <3

Mistä näitä jätkiä oikeen tulee?!

Tämmönen nelijalkanen

Oltiin pisteyttämässä veikan korispeliä aikoja sit mut en muista onko tää jo täälä :D

Dragged across the seven seas, to the beach come follow me

Kevät on täällä, vihdoin. Yhtäkkiä Port Elliot pakkautuu kaupunkilaisilla viikonloppulomailijoilla. Mitään suunnitelmia ei ollut, mutta yhtäkkiä oli sunnuntai-ilta ja mulla oli ollu paras viikonloppu koko keväänä. (tosi ovelaa hehe) En oikeen tiedä miten mä kaiken selostaisin niin, ettei tästä tulis sitten sitten postausta, mut yritän silti koska mulla oli niin hurjan kivaa!

Perjantaina käytiin parin tunnin koiralenkillä Tomin kanssa ja tehtiin jälkkäriks niin paljon chocolate self-saucing puddingia et oltiin ihan kipeitä sen jälkeen.

Lauantaina oli tarkotus lähtee yhteen konserttiin iltasella siskon kanssa, mutta sisko ei ollu ihan vielä terve ni skipattiin sit se. Aamusta isä vei mut sen kaverin tanneryyn – googlella käänsin, nahkatehdas tai parkitsimo Suomeks. Tannery kuitenkin on paikka, jossa tehdään eläinten nahoille kaikkia proseduureja ja lopulta niitä voi käyttää vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin tai vaikka seinävaatteina tai taljoina lattialla. Se paikka oli hurjan mielenkiintonen, ja siellä oli vaikka mitä nahkoja kameleista ja lehmistä kenguruihin, piikkisijasta jakkihärkiin ja opossumeihin ja strutsista leopardiin. Opin, että suurin osa laadukkaista urheilujalkineista tehdään kengurunnahasta, koska se on niin kevyttä!

Päivä oli aurinkoinen, pilvetön ja mulla oli pelkkä pitkähihanen päällä. Täydellinen merkki kevään saapumisesta. Heitettiin Tom kaverilleen ja käytiin hakemassa isän kanssa lounasta leipomosta. Ajettiin näköalareittiä kotiinpäin, käytiin katsastamassa vesiputous ja juteltiin syvällisiä. Ellyn kanssa käveltiin toiselle vesiputoukselle, syötiin herkkuja piknikillä kallioilla auringonpaisteessa eikä nähty ketään muuta. Käytiin ostamassa isänpäivälahja ja säilytettiin salaisuus. Huudatettiin iPodia autostereoista, veivattiin ikkunat alas ja annettiin tuulen hulmuta hiuksissa.

Käytiin ruokaostoksilla isän kanssa ja niin kuin aina, päädyttiin ostamaan vaikka ja mitä herkkuja. Tein sillirööraa savuturskasta hapankorpuille, ja se hävis hetkessä. Ruuaks kokkailtiin Ellyn kanssa lasagnea ja persikkacrumblea, kateltiin telkkaria ja nautittiin lauantai-illasta.

Sunnuntaina sisarukset herätti mut just kun olin myöhästymässä mun lennolta ties mihin, ja annettiin isälle isänpäivälahjaks sukkia ja suklaata. Tehtiin myös diaesitys sille ja saatiin se softie itkemään :---D

Hedgehog slice grannyn reseptillä hävis ennen ku ehdin kissaa sanoa, kuppikakkuja Tomin kanssa koulujuttua varten ja mansikka-suklaamoussekakku isänpäivän kunniaks. Lounaaks lammaspaisti ja sit rannalle poikien kanssa, lainasin Davidin järkkäriä ja kuvailin niiden vesileikkejä. Päivä oli niin lämmin ja aurinkoinen et nenä ja poskipäät sai väriä (eiks punainenkin oo väri...), kesäkesäkesä tulee! Iltasella maalattiin vielä mun kädenjälki näiden Family walliin shedin seinään, now you are officially a part of the family, can’t go back anymore kuulemma. Hihii nää on ihania <3

Sellanen viikonloppu, ei oikeen tehty mitään ja ne vähäisetkin suunnitelmat peruuntu, mut mulla oli ihanaa ja taas rupesin pelkäämään tän loppumista. Kuvia tulee kotoota (koska oon siis enkun tunnilla...) parin päivän päästä, koska toinen mun rakkaista veljistä käytti meidän netin kokonaan :---) Mut vihdoinki on kuvia, kiitos Davidin!

Ja kolme yötä lumeen!!!

xoxo, Maria