Dragged across the seven seas, to the beach come follow me

Kevät on täällä, vihdoin. Yhtäkkiä Port Elliot pakkautuu kaupunkilaisilla viikonloppulomailijoilla. Mitään suunnitelmia ei ollut, mutta yhtäkkiä oli sunnuntai-ilta ja mulla oli ollu paras viikonloppu koko keväänä. (tosi ovelaa hehe) En oikeen tiedä miten mä kaiken selostaisin niin, ettei tästä tulis sitten sitten postausta, mut yritän silti koska mulla oli niin hurjan kivaa!

Perjantaina käytiin parin tunnin koiralenkillä Tomin kanssa ja tehtiin jälkkäriks niin paljon chocolate self-saucing puddingia et oltiin ihan kipeitä sen jälkeen.

Lauantaina oli tarkotus lähtee yhteen konserttiin iltasella siskon kanssa, mutta sisko ei ollu ihan vielä terve ni skipattiin sit se. Aamusta isä vei mut sen kaverin tanneryyn – googlella käänsin, nahkatehdas tai parkitsimo Suomeks. Tannery kuitenkin on paikka, jossa tehdään eläinten nahoille kaikkia proseduureja ja lopulta niitä voi käyttää vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin tai vaikka seinävaatteina tai taljoina lattialla. Se paikka oli hurjan mielenkiintonen, ja siellä oli vaikka mitä nahkoja kameleista ja lehmistä kenguruihin, piikkisijasta jakkihärkiin ja opossumeihin ja strutsista leopardiin. Opin, että suurin osa laadukkaista urheilujalkineista tehdään kengurunnahasta, koska se on niin kevyttä!

Päivä oli aurinkoinen, pilvetön ja mulla oli pelkkä pitkähihanen päällä. Täydellinen merkki kevään saapumisesta. Heitettiin Tom kaverilleen ja käytiin hakemassa isän kanssa lounasta leipomosta. Ajettiin näköalareittiä kotiinpäin, käytiin katsastamassa vesiputous ja juteltiin syvällisiä. Ellyn kanssa käveltiin toiselle vesiputoukselle, syötiin herkkuja piknikillä kallioilla auringonpaisteessa eikä nähty ketään muuta. Käytiin ostamassa isänpäivälahja ja säilytettiin salaisuus. Huudatettiin iPodia autostereoista, veivattiin ikkunat alas ja annettiin tuulen hulmuta hiuksissa.

Käytiin ruokaostoksilla isän kanssa ja niin kuin aina, päädyttiin ostamaan vaikka ja mitä herkkuja. Tein sillirööraa savuturskasta hapankorpuille, ja se hävis hetkessä. Ruuaks kokkailtiin Ellyn kanssa lasagnea ja persikkacrumblea, kateltiin telkkaria ja nautittiin lauantai-illasta.

Sunnuntaina sisarukset herätti mut just kun olin myöhästymässä mun lennolta ties mihin, ja annettiin isälle isänpäivälahjaks sukkia ja suklaata. Tehtiin myös diaesitys sille ja saatiin se softie itkemään :---D

Hedgehog slice grannyn reseptillä hävis ennen ku ehdin kissaa sanoa, kuppikakkuja Tomin kanssa koulujuttua varten ja mansikka-suklaamoussekakku isänpäivän kunniaks. Lounaaks lammaspaisti ja sit rannalle poikien kanssa, lainasin Davidin järkkäriä ja kuvailin niiden vesileikkejä. Päivä oli niin lämmin ja aurinkoinen et nenä ja poskipäät sai väriä (eiks punainenkin oo väri...), kesäkesäkesä tulee! Iltasella maalattiin vielä mun kädenjälki näiden Family walliin shedin seinään, now you are officially a part of the family, can’t go back anymore kuulemma. Hihii nää on ihania <3

Sellanen viikonloppu, ei oikeen tehty mitään ja ne vähäisetkin suunnitelmat peruuntu, mut mulla oli ihanaa ja taas rupesin pelkäämään tän loppumista. Kuvia tulee kotoota (koska oon siis enkun tunnilla...) parin päivän päästä, koska toinen mun rakkaista veljistä käytti meidän netin kokonaan :---) Mut vihdoinki on kuvia, kiitos Davidin!

Ja kolme yötä lumeen!!!

xoxo, Maria

Saturday with Miren!

Long time no see, taas kerran. Sori nyt taas, mut ei oo mitään ihmeempiä tapahtunu eikä oo tullu kuvailtua. Harmittaa oikeesti, kun oon kyllästyny tohon puhelimen kameraan - ne kuvat on ihan ookoo, mut ei niistä kyllä koko ruudun täytteeks oo, kun ne sit pikselöityy aika hurjasti. Onhan nekin muistoja mut juu, mietin vaan et jos (taino kun) teen valokuvakirjan Aussivuodesta ni iPhonen kuvat on aika hirveen laatusia... Nimimerkillä kokemusta omaava.

Nojoo. Täällä menee kaikki normaalisti. Niin normaalisti, että mua rupee jo ärsyttämään kun päivittelen blogiin aina samaa vanhaa. Ainii, kolme kuukautta jäljellä -päivä oli eilen. Apua, help me.

Viime viikonloppuna oli tosiaan se 40 Hour Famine, eli ei ruokaa 40 tuntiin -hyväntekeväisyystempaus. Keräsin 55 dollaria, wohoo! Ei oikeestaan edes ollu nälkä, mut verensokerin laskun huomas siitä kun olin tosi ärsyyntyny koko aika. :D Perhe parka.

Tiistain ja keskiviikon olin kotona, taas, koska kevätflunssaa. Tosi ärsyttävää (kyllä, tämäkin) kun on tänne asti tullu ja sit vaan ollaan nuhassa. Mun kyllä oli tarkotus mennä kouluun mut nää vaan jätti mut nukkumaan. Kattelin sit leffoja ja sain lounasta maailman parhaasta leipomosta. Loppujen lopuks, ei paha ;) Täytyy varmaan olla useemminkin kipeä, kun aina kun jään pois koulusta ni saan postia. Kiitos ihanin pikkuIida ja Jenni, oot maailman ihanin kaheksanvuotias! (Voikun mullakin olis ollu noin hyvä käsiala kun olin kaheksan... :D) 

Ja sit vähän valitusta säästä, taas vaihteeks... Aurinko paisto ja oli ihana Suomen kesä -ilma kun olin kipeenä, sit koulussa tuuli ja sato vaakasuoraan ja myrskys ja ukkosti ja sato rakeita... Mun tuuria!

Eilenä olin Mirenin luona koko päivän, ja oli ihan parasta! Kokkailtiin cold rollseja ja new york juustokakku ja spanakopitaa. Syötiin ja naurettiin ja juteltiin ihan kaikesta. Ja Mirenillä on muuten ihan paras huone, se sai itelleen kakkosasunnon yläkerrasta, josta on merinäköala, siellä on mini keittiö, vessa, kylppäri, telkkari, ilmalämpöpumppu.............. Siis se oli ku sen oma kämppä!

Mut parasta on, etten mä edes oo kateellinen. Vaikka saisin mahdollisuuden vaihtaa, en haluis vaihtaa mun hosteja, en. Kertooko se jotain siitä, kuinka onnellinen mä oon täällä.

Alle kaks viikkoa ja mä lähen lautailemaaaaaan! Ensin yö bussissa Fabianin ja Ramonin kanssa ja sit pari yötä Falls Creekissä, kuulemma Aussien parhaimmassa laskettelukeskuksessa. Ja tää talvi on ollu superhyväluminen! Yayayayayay!

Nyt taidan palata ton mun matikan folion pariin, adios!

Näiden voimalla mentiin 40 tunnin paasto, ja tietenki vedellä, ettei verensokeri tai nestetasapaino järky liikaa.

KATTOKAA MITÄ MÄ LÖYSIN!!!

Paitsi etten kyllä ostanu, kun mulla on iskän lähettämät hapankorput vielä kesken.
Tänään sillirööraa savuturskasta :---)

Ja näkkileipää! Ja Anna'sin pipareita, aaah oon taivaassa!

Miren ja New York Cheesecake

Onko mun ihan pakko tehdä tätä matikkaa?

Mää en jaksa!

100 Jäljellä!

Kääk, mihin tää aika nyt ihan oikeesti katoaa.

ENÄÄ SATA PÄIVÄÄ ENNEN KU ÄITI LENTÄÄ TÄNNE.

Musta tuntuu ihan epätodelliselta. Justhan mä vasta merkkasin mun kalenteriin jäljellä olevat päivät. Se oli ennen perheen vaihtoa, kun mulla oli hurjan kova ikävä. Ja niitä päiviä oli yli kolmesataa, ja se hirveän iso määrä ikävää melkein tukahdutti mut. Itkin varmaan koko vuoden itkut siinä niiden parin kuukauden aikana, että nyt voisin sit olla onnellinen. Ehkä se on niin, et pitää olla jotain kamalaa et osais sit pitää arvossaan niitä ihania hetkiä.

Eilen isoveli tilas multa Swiss rollin aka. kääretortun, ja kun isä pyyteli jotain suomalaista aattelin tehdä pannaria sunnuntaina, kun 40 hour famine loppuu. Mut rupesin miettimään, et mitä me oikeesti edes leivotaan koto-Suomessa? Korvapuusteja joo, mut mitä muuta? Ku täällä on vaikka mitä kaikkea, ANZAC-biscuitsit on varmaan ne legendaarisimmat. Mut sit kaikki Pavlovat ja Browniesit ja Slicet ja Crumbled. Mitä me leivotaan Suomessa?

Mulle ei oikeestaan kuulu muuta ku tylsää just nyt, on perjantai ja valokuvausta. Mua ei nyt oikeen jaksa kiinnostaa ja meillä kun on vielä sijainen ja aikaa tälle assignmentille on neljä viikkoa. Kateltiin enkun tunnilla Mirenin kanssa ihan tylsyyttämme lentoja Ebookersilta, Helssinkiin pääsis huomenna iltapäivästä yhellä välilaskulla, kokonaisaika jäi jopa alle vuorokauteen. Hassua, kun jotenki on niin kaukana mut kuitenkin niin lähellä kotia, mut sit täälläkin on koti johon mennä aina (raskaan tai vähän vähemmän raskaan) päivän jälkeen.

Mulla ei edes oikeen ollu mitään asiaa, on vaan niin et kaikki on hyvin. Sain eilen Etlareita ja hapankorppuja kotoota, paketoin siskon tekemiä Brownieseja hyväntekeväisyyteen ja kuuntelin sateen rummutusta peltikatolla.

Muthei, kolme viikkoa laskettelemaan, leipomislauantai epsanjalaisen Mirenin kanssa (joka on hyvin pitkälle henkireikä täällä välillä) ja muuta mukavaa. 

xoxo, Maria

ps. laitan kuvia sit kotoota, kun meillä oli vähän ajantappomukavaa Mirenin kanssa enkun tunnilla :--)

Siinä myös tyylikkäitä koulupukuja - Mirenillä pelkkä villapaita ja mä palelin jopa bleiserin kanssa...
Suomesta terkkuja!

Hih <3 Anteeks rakkaat, mut mä nautin niin hirmuisesti kun pääsin kuokkimaan veikan rippijuhliin pallon väärältä puolelta! Meneehän se näinkin, kyl teknologia on ihanaa.

Shopping and whale watching

Heippa taas ei niin pitkästä aikaa.

Huomenna viimenen lomapäivä ja isoveikan yheksäntoistavuotissynttärit. Tää tuntuu vähän saman toistamiselta, mut täällä on kaikki ihan normaalisti :’D Eilen käytii siskon ja äitin kanssa ostoksilla, isoveikalle piti löytää jotain kivaa lahjaks. Loppujen lopuks mukaan tarttu neule, pitkähihanen ja kengät meiltä sisaruksilta – pistettiin kaikki about 20 dollaria lahjaan – ja navigaattori ja voileipägrilli vanhemmilta. Mulla on vielä jotain Kreikasta, jonka isi ja äiti lähetti kun ne kävi siellä. Koska se on paketissa ni en tiedä tarkalleen mitä siellä on… :D

Koska siellä oli talviale, ni pitihän meidän käyttää tilaisuus hyväksi! Säästettiin vielä niin paljon rahaa kaiken lisäks, kun oltiin shoppailemassa. It’s win win! Mulla tarttu mukaan parit kollarit ja toppi, siskolla jakku ja mekko ja pari toppia. Kaiken kaikkiaan oikein mukava tyttöjen päivä!

Muuten en ookkaan paljon mitään tehny; ollaan leivottu ja käyty lenkittämässä koiria, Tomin korismatsi oli toissapäivänä ja siinä se oikeestaan onkin. Tänne tuli about viikko sit valaita tohon lahteen – ne tulee tänne joka vuos niiden poikasten kanssa tähän aikaan pariks viikoks. Ollaan kateltu niitä rannalta ja pihalta, ja loppujenlopuks tulin samaan lopputulokseen ku mitä hostitkin – valaat on loppujen lopuks aika tylsiä. Ne on vaan mustia möykkyjä jotka möllöttää pinnalla hetken aikaa, hönkäsee aina välillä höyrypilven tai nostaa evän pinnan yläpuolelle ja pläjäyttää sen sit vesiroiskeiden saattelemana alas. Onpahan nähty sit myös valaat. Kaikkein söpöintä oli kun pikkuvalas oli äitivalaan vierellä ja niillä oli molemmilla pyrstöeväät ylhäällä ja se pikkuvalas vaan pyöri siinä äitivalaan ympärillä ja leikki :---)

Muuten ei oo oikeen mitään ihmeempiä, huomenna juhlistetaan isoveikan synttäreitä illallisella kaupungissa. Joo. Ja kaverin vanhemmat eroo ja se on aika alamaissa ni meillä on tyttöjen sleepover tänään. Tein just Caramel Sliceja koska ne on sen lemppareita, jos vaikka saatais se paremmalle tuulelle. Näkyillään.

Ainii, teen sen kysymyspostauksen ni kysymyksiä saatte (lue: on pakko, koska tää on eka kysymyspostaus ikinä ja on aika outoa :D) laittaa tulemaan heinäkuun loppuun asti – siinä luulis olevan tarpeeks aikaa? Siis kommentteihin kysymyksiä ni julkasen ne nimettöminä sit yhteen ja samaan postaukseen vastausten kera :) 

Got to love Cotton On <3 Nyt on sit kollareita vihdoin, yksillä ollaan pärjätty tähän asti. Vaihtelu virkistää!

... and Chocolate Caramel Slice! Oikeesti, herkkulakko tulee kyllä tarpeeseen tälläsen loman jälkeen!

Tää rocky road on ehkä parasta suklaata mitä Ausseista löytyy - ku oon aina ollu enemmän Milka ku Lindt-tyttöjä ja Fatzer nyt on vaan Suomalaista. Ja Belgialainen - ah.

Ainii, pitää vielä purkautua. Mä meinaan unohtaa ruotsin, se on ihan liian lähellä enkkua! Kirjottaminen vielä sujuu, mut mitäs sit kun pitäis puhua? Igen muuttuu againiksi ja men muuttuu butiksi. Suomi tuskin unohtuu kun on tää blogi ja päiväkirja suomeks. Taitaa Micael päästä opettamaan mulle ruotsia suomen sijaan kun tuun takasin... Tää on kamalan ärsyttävää. Ehkä se siitä.

Tavallista ja vähän epätavallisempaa arkea

Hyvää maanantaita. Not. Haluun vaan äkkiä perjantain tänne, onko tuttu fiilis? Ei jaksa, mut toisaalta nää fiilikset tarkottaa, että kaikki menee normaalisti. Aikaset herätykset ja nää turhat koulupäivät. Voi tätä turhautumisen määrää, kun ei jaksa tehdä kyllä läksyjäkään eikä oo oikeen muuta tekemistä Study-tunneilla maananain alkajaisiksi. Mut jos vaikka avaisin sanaisen arkkuni ja kertoisin teille mun viikonlopusta…

Tiedän, että tuskin pysytte housuissanne jännityksestä, mut yritän nyt olla pläjäyttämättä kaikkea ihmeellistä kerralla. Kävin lentämässä. Mun viikonlopun maksimaalinen multihuipentuma, lento host-isän veljen kahenistuttavalla DIY-aparaatilla. Kyllä. Ja se oli oikeesti ihan uskomatonta, kaarreltiin matalalla ja näin koko Peninsula-niemimaan. Lennettiin iso ympyrä kotitalon päällä ja isäntäväki oli pihalla heiluttamassa. Kaikki kyllä todellaki tuli laitettua uuteen perspektiiviin! Ja sit kaikkein paras osa – se kun sain ite lentää sitä konetta!!! Tää uncle Kim ensin selitti kuinka kaikki toimii, ja sit kun kokeilin vähän aikaa yhessä sen kanssa, se nosti kädet pois joystickiltä ja toimi kartturina. Olin pilottina reilu kymmenen minuuttia australian pisimmän joen suun, vihreiden peltojen ja mäkien sylissä lepäävien kylien päällä. Olin ihan konkreettisesti taivaassa! Tiesin tästä kyllä etukäteen, mutten halunnu aiheuttaa isille sydänkohtausta kun se panikoi maailman toisella puolella sitä, että tippuuko tyttö taivaalta ja kuinka pahasti. Että hyvin meni, ei ollu paljon ilmakuoppia ja kolinaa tuskin nimeksikään. Mä niin rakastan lentämistä isoilla koneilla, mut tää oli sitä oikeeta lentämistä. Kuvitelkaa kuin uskomatonta, sit kertokaa se sadalla. Mitä niistä ajokorteista kun on lentolupakirjatkin?!

Muuten oli ihan mukava perusviikonloppu, syötiin ihania silkkisiä keittoja ja fiilisteltiin takkatulen edessä, leivoin ruisleipää ja tein power pointin sukeltajantaudista englanniks. Ei ollu lentäminen ja ruisleipä ihan ekana ”to do”- listalla, mut mitäs pienistä. Sain torstaina vihdoin mun talvivaatteet ja kaikkea muutakin ihanaa samalla, hurjasti suklaata, parit kuksat ja marimekon patalappuja perheelle muutamia mainitakseni. Ja Tatun ja Patun Suomikirja on kyllä ihana!

Uusi jakso uudet kujeet

Mäkun niin lupailin, että postaustahti paranee… Noh, on ollu hoppu tällä viikolla, ja viikonloppuna, ja nii. Kuitenkin, saatte vähän kuulumisia.

Viihdyn ihan hurjan hyvin täällä uudessa perheessä, nää on ihania! Tunnen olevani oikeesti osa perhettä enkä vaan joku joka sattuu asumaan saman katon alla. Täällä saan valmiiks tehdyn (suurensuuren) lounaan kouluun, äiti pesee mun vaatteet (!) ja vaihtaa mun lakanat (!!!) ja saan molemmilta hyvänyön halauksen ennen nukkumaanmenoa. Mua ei sanota yleensä Mariaks, vaan sweetheart, love, beautiful, gorgeous etc. on enemmän käytettyjä! Mut esitellään uutena tyttärenä, varatyttärenä tai lainatyttärenä hostien tutuille, tässä on meijän uusi tytär Suomesta joka meidän pitää palauttaa vuoden lopulla. Ja nää jopa laitto takkaan puita kun mua paleli tässä yks ilta, ja isä kyselee koko ajan että onko varmasti kaikki hyvin, koska se lupas isille, että se pitää musta huolta kuin omasta tyttärestään. Isi, älä huoli, nyt mulla on kaikki hyvin.

Koulussa menee ihanasti, tänään mua otti vatsanpohjasta kun Beth sano kuin ei ikinä pitäis ystävystyä vaihto-oppilaan kanssa, koska niistä joutuu luopumaan loppujen lopuksi. Sain luvan jättää historian kokeen ja läksyt tekemättä, kun meinaan hukkua läksyihin mut tykkään kuitenkin hissantunneista. Se opettaja oli vähän et okei, ei oo ennen oppilaat tullu kysymään, että saako ne kuitenkin olla oppitunneilla, mut se tais olla ihan mielissään kun haluun olla siellä. On ihana olla tunnilla ja kuunnella opettajaa joka oikeesti rakastaa ainettaan ja on ihan innoissaan siitä.

Syksy tulee. Meillä on talvikoulupuvut käytössä – ja oon jäässä… Hei, olen Maria Suomesta ja mua palelee täällä Australiassa :D Muttakun täällä on parina päivänä satanut ja tuullut ja ollut oikeesti tosi koleeta! Kyllä, meillä on jopa lunta ja pakkasta Suomessa, mutta meillä on päällä vähän enemmän kuin sukkikset, kiltti ja villapaita! Nauttikaa siis kesästä siellä kaukana ;)

Viikonloput menee ihan hurjan nopsaan, pikkuveljellä on koripalloharkkoja tai pelejä ja Ellyllä on netball-harkkoja ja –pelejä. Viime viikonloppuna olin kaupungissa neljä päivää peräkkäin; perjantaina oli köksän retki eka Adelaiden ainoaan viiden tähden Intercontinental-nimiseen hotelliin jonka jälkeen käytiin Central Marketilla, joka on suurensuuri kauppahalli. Hotellissa saatiin kunnon kierros (sviitti jossa mm. Katy Perry ja Justin Bieber on yöpynyt, japanilainen ravintola jossa pöydät on tehty paistolevyjen ympärille ja ne kokkaa siinä silmien edessä, keittiö, juhlasali, kuntosali (ja sauna!), pyykkitupa yms yms yms.) jonka jälkeen syötiin aamiaisen tähteet isoimmassa kolmesta ravintolasta. Central Market oli ihana paikka, hirmuisesti erikoisia hedelmiä ja lihaa, kalaa, makkaraa, juustoja… Käytiin ostamassa varmaan parhainta jugurttia mitä oon ikinä maistanu ja kierreltiin china townissa. Lauantaina Ellyn netball-peli, jonka ne voitti 44-42 ja sen jälkeen vähän shoppailua ja takeaway-illallinen. Sunnuntaina uudestaan netballia – tällä kertaa harkat ja me käytiin isän kanssa kylässä mun host-sedällä… Voiko noin edes sanoa? Host-isän veljen luona! Maanantaina toinen excursion koulun kanssa, tällä kertaa messuille, jossa oli eri yliopistoja ympäri Australiaa ja ammattikouluja. Tuli hirveet paineet päättää just sillä sekunnilla et mitä oikeen haluaa tehdä tulevaisuudessa. Huokaisin helpotuksesta kun muistin, että mulla on vielä yli kolme vuotta koulua jäljelllä!

Mut nyt suunnataan Thomasin korispeliin, joten nauttikaa viikonlopusta, niin mäkin aion tehdä!

Munkkitehdas!

Nää ei oo kuullukkaan vapusta, mut kun tehtiin munkkeja (jotka meni hujauksessa) nää halus oppia kuinka ne voi jatkaa tätä perinnettä! Ne jopa osaa (melkein) sanoa munkki - usein se kuitenkin muuttuu muotoon monkey :D

Thomaksen synttärit 1. Toukokuuta, paras juustokakku pitkään aikaan! Tätä mun on pakko tehdä teille siellä kotona, ette uskokaan kuinka hyvää tuo on! Saako valkosuklaajuustokakku suklaakuorrutteella veden kielelle?

11 Jäljellä!

Anteeks jälleen kerran, oon maailman surkein bloggaaja. Selityksiä ja tekosyitä löytyy roppakaupalla, mutta menkääs lukioo ni huomaatte että muu elämä on vähän jääny. Ni sori. Nyt kuitenki matkavaatetusta, olkaas hyvät!

Mun hieno paita mitä on pakko pitää x)

Ja hiano kanariankeltanen reppu...

Tyylikästä.

+ Lentotiedot tuli! Ensin Heathtrowlle, sieltä suoraan Sydneyyn. En oo jaksanu laskee kuin kauan lento kestää, mutta olettaisin että aika kauvan.

Mut nyt jatketaan leipomisia Sinnan kanssa, yum! Lauraa odotellessa...

Je m'appelle Maria et...

Jeejee nyt on hyväpäivä! Aamulla sain nukkua puol tuntia pidempään, koska saatii ite päättää alotetaanko ranskan koe kaheksalta vaiko ysiltä. Onko vaikee arvata mihin päädyttiin...

No, kello oli soimassa seiskalta, mutta herään kumminki jo varttia yli kuus :----D Torkuin sitten sen 45 minuuttia ennen kun kello soi, söin aamupalaks just hyvää mysliä, luin Etlarin tosi rauhassa ja silti mulla jäi joku 45 minuuttia vapaata aikaa, joka tietenki piti kuluttaa koneella :D Siellä sattu sit olee yks uusseelantilainen jonka oon tuntenu jo about kaks vuotta joten lasken sen jo ihan oikeesti kaveriks. En ollu puhunu sille piiitkää aikaa enkä nähny sitä vielä pidempää aikaa joten skypeteltii aamulla sit hetki.

Kävelin kouluu (isi on pohjanmaalla eikä sada kun mun pitää kävellä - tää on hyvä merkki) ja tehtiin se koe, joka meni kait ihan hyvin. Meni siinä se puol tuntia... :D Sain jopa aikaseks käydä hakemassa kirjastokortin että saan lainattua koulun tietokeskuksesta (kirjastosta) kirjoja kun oottelin Lauraa, jonka piti tulla jo aikoja sit mutta kuka raukka oli niin väsy että nukahti sohvalle aamulla ::D (Kyllä, nyt mulla on vielä parempi mieli kun sain jakaa sen täällä kaikelle kansalle.) 


Käytiin vuokraamassa ärrältä leffa ja ostin Emmalle (huomenna synttärit, ONNEA näin ihan julkisestikin) lahjan ja sit käytiin kaupassa ostamassa kaikkia jutskia mitä me tarttettiin. :-----D Oliko epämäärästä vai epämäärästä?

Käveltiin kotia taino meille ja tehtiin maailmanparasta piirakkaa, sävellettiin ja laitettiin sinne vähän kaikkea sekasin. Joku vihannes-kanapiirakka siitä tuli. HYVÄÄ!

Olihan meillä sit jälkkäriks mutakakkua... :)) Kateltii leffa The kids are all right, oli aika jännä. Siinä lesboparin kaks lasta ottaa yhteyttä niitten spermanluovuttajaisään ja haluu tavata ja sit siitä isästä tulee osa niitten perhettä. Joku komedia sen piti olla, mut oli se aika jännä. Lauran huomiot oli paljon huvittavampia ku se leffa. Hmph.

Huomenna alkais toinen jakso ja normaaliraadanta. Onneks on jo perjantai. Ei näissä koeviikoissa oo mitään vikaa... Lauantaina Verlaan sukeltamaan, eikä mitään hajua missä se on. :----D

Semmonen 4,7 kg:n kesäkurpitsa :D

Löysin mun sielunkumppanin <3

Laura valmisti meille hyvää kanaa, eiku

Sovellettiin

Leikkasin vähän sipulia ja tulvi yli

Ensin kanat...

... sitte vihannekset...

... ja lopuks kermaviili-kananmuna-maustemössö

outoleffa