Viikko vielä!

Oltiin Melbournessa se viikko, ja nyt on Sydneyssä oltu pari päivää. Taino puoltoista. Paljon on jo nähty, Melbournessa pääosin sukulaisia, nyt sit Sydneyssä ollaan kunnon turisteja. Ilmat on kesäset ja näi, paljon soi joululauluja ja on joulukoristeita mut ei vaan oikeen nää lämpötilat tunnu joulusilta. Äiti tossa jo nukkuu vieressä, taidan itsekin painua pehkuihin, huomenna on taas pitkä päivä! Viikko ja mä alan jo olla suht lähellä Suomen ilmatilaa, ihan hassua. Ollaan ahkerasti tekstailtu kotiin iskälle ja vielä ahkerammin aussiperheelle, oon vähän välimaastossa ja onneks on äiti täällä tukipilarina. On vaan tosi ristiriitaset tunnelmat, mut nyt yli viikko jäähyväisistä rupee vihdoin tuntumaan et haluun jo päästä Suomen kotiin. On se jo aikakin, näin kymmenen ja puolen kuukauden jälkeen. 

No, kuvahan kertoo enemmän ku tuhat sanaa, eikö?

Hard Rock Cafe Sydney !

Joku kinkkipari pilas mun hienon kaupunkikuvan!

St. Kilda Melbournen lähellä

Itsenäisyyspäivän risteily - 3 ruokalajia, kolme tuntia, Sydney, äiti

Mark Webber ja mä, normipäivä

Leonardo DiCaprio 

Taas mä oon täällä

Skool itsenäisyyspäivän kunniaks!

Farewells

Heippa ihanat, ja hurjasti terveisiä lämpöisestä Melbournesta! (37°c, hihi) Mun maailmassa tapahtuu aivan liikaa kaikkea, ja mulla on aivan liikaa tunteita just nyt. Kamalin vuodatus ensin alta pois: sanoin hyvästit perheelle eilen, enkä tiedä millon mä nään ne uudestaan. Mun Aussiperhe jäi asemalle heiluttamaan kun juna käänty mutkan taakse, ja mä jäin nyyhkyttämään. Asemalle tuli koko perhe, Abi äitinsä ja siskonsa kanssa, Fabian (en olis ikinä uskonu et se oikeesti tulee, järkytyin :D), Manon, Margaret ja Kath! Halailtiin ja otettiin kuvia ja itkettiin kamalasti, vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun sitä muistelee :'( Kun juna lähti liikkeelle ni isä, sisko ja veljet juoksi asemalaituria pitkin ja heilutti - itse asiassa pikkuveikka juoksi vielä ku asemalaituri loppu ja jatko parkkipaikan läpi ja autotielle :---D Loppujunamatkan (joku ykstoista tuntia) kyynelehdin sit aika perusteellisesti!

Mut viikonloppu ja alkuviikko oli ihania, äiti lens tänne sunnuntaina aamusta, ja sit käytiin viinitarhoilla, paikallisessa leipomossa, yhdessä syömässä ulkona, Adelaidessa, rannalla, korismatsissa, oli BBQ-dinneriä Abin perheen kanssa ja sisko ja Abi oli järjestäny mulle yllärin koulussa opettajien kanssa kun käytiin siellä tiistaina. Nyt ollaan menossa huomenna äitin serkun luokse sukuloimaan täällä Melbournessa, ja ens keskiviikkona lennetään Sydneyyn viikoks, ja sit SUOMEEN!!!

Koeviikko oli koulussa, ja ihan kivasti meni. En muista millon päivitin viimeks, mut Mt. Gambierin koristurnaus oli huippukivaa ajanviettoa perheen kanssa. Sit se koeviikko... Enkussa piti kirjottaa argumentative essay, en yhtään tiedä miten sen meni ku en saanu sitä takasin. Matikkaahan en kerrannu yhtään, enkä edes tehny lunttilappua - tuli joku 83%, eli joku B+, mut sit meidän matikanope anto +3% ku en lukenu ja +5% ku tein liikankokeen suomeks, ni sain Aan :----DDD Liikankoe meni tosiaan hyvin suomeks, Mr. Wendelborn anto tosin 71/70 :D

Perjantaina viikko sit kävin hakee mun viisumin, taisiis vaihtamassa opiskelijaviisumin turistiviisumii isän kanssa. Ja koska moottoriajoneuvojen ajo ei ollu enää kielletty, lähettiin ajelulle isän kanssa ja sain ajaa sen Land Cruiseria, hahah :D Sit lauantaina viel kävin pikasella lennolla Uncle Kymin kanssa, joka on siis se isän vanhin veli. Siistiä!!!

Mulla on ihan liikaa kerrottavaa, joten laitan kuvia mun uudesta kamerasta ;)

Tomin hieno block

Pääsin tiimikuvaan maskotiks :D

Näin me tehdään liikankoetta :---)

Abin  ja Ellyn ylläri mulle - koko year 11, lyhytelokuva mun aussiajasta, koristeltu luokkahuone, aussiruokaa... Ja paljon kyyneleitä, tossa Elly kiirehti mun tueks luokan eteen ku rupesin kyynelehtimään :D

Mr. Lambert kenen kanssa surffasin (vas.) Mr. Wendelborn eli liikanope, Mr. Turner eli matikka, minä, Mr. Salisbury eli homeclass teacher, Sarah eli Lushy eli nuorisotyöntekijä ja Mrs. Matthews eli the lady in the front office

Aussiperhe <3<3<3<3<3 

Veikat jaksaa vielä kun laituri loppuu, isä ja Elly jää jo vähän jälkeen... Arvatkaa kuka itki niin että ei meinannu nähdä edes mitään!

Tom vaan jatkaa :D:D:D 

QLD Safari tour

Sanat ei kyllä riitä millään kuvailemaan, kuinka hieno reissu meillä oli. Kakstoista päivää pitkin Australian itärannikkoa, bussilla joku 3000km Cairnsista Sydneyyn. 43 vaihtaria joka puolelta maailmaa, joten porukasta löyty vaikka kuinka ihania tyyppejä. Anna, jonka kanssa lensin Suomesta ausseihin tammikuussa oli ainoo kenet tunsin ennen lähtöä, ja olihan ihana nähdä uudestaan! Ihania ihmisiä oli hurjasti muitakin, toinen Anna ja Oskari viimeisteli meidän neljän hengen suomalaisseuran.

Kolme ensimmäistä yötä oltiin punkissa Cairnsissa, ja käytiin sademetsässä uimassa parilla vesiputouksella ja opittiin paljon kaikista kasveista aborginaali-bussikuljettajan kanssa. Toinen päivä suju kokonaan Isolla Valliriutalla (!!!!!!!!!) sukellellen, pari puolen tunnin sukellusta samassa ryhmässä P1 kanssa, joilla oli alle kymmenen ennestään... Toisella sukelluksella päädyin pitämään perää ja varmistamaan et kaikki tulee mukana - jopa meidän Divemasterilla oli vaan parikymmentä sukellusta enemmän ku mulla. Koska meillä oli joku yli puolsataa introtettavaa, mentiin jo valmiiks puolkuolleelle riutalle jossa ne ei pääse tekemään enää lisää vahinkoa, joten elämä, korallit ja värit oli aika köyhiä. Pääsinpähän sukeltamaan!!!

Sit alko matkustaminen, ensimmäinen kahdeksan tunnin ajomatka Airlie Beachille, jossa pystytettiin teltat. Käytiin Whitehaven beachilla (kannattaa googlata!) supernopeella kumiveneellä, snorklailtiin ja nautittiin lounasta 7km pitkällä hiekkarannalla turkoosin meren ja valkoisen hiekan ympäröimänä. Mun lempparipäivä, joka todisti, että tämmöisiä paikkoja on oikeesti olemassa, eikä vaan Windowsin taustakuvina!

Toinen päivä täynnä matkustamista, ja päästiin nukkumaan sänkyihin 1200 lehmän lehmäfarmilla, joka on suurempi pinta-alaltaan kuin Luxembourgh! Siellä syötiin paistia, opittiin whip crackingia (en jaksa miettiä mitä on suomeks, kuitenkin se kun ruoskaa heiluttaa niin, että siitä lähtee kova pamaus kun se rikkoo äänivallin) ja laulettiin karaokea. Herättiin ennen auringonnousua ja käveltiin näköalapaikalle sitä ihastelemaan.

Lisää matkustamista (kaikkina matkustuspäivinä ajettiin ainakin kaheksan tuntia) ja suuntana Coolum beach. Telttailtiin kymmenen askelta hiekkarannalta, ja seuraavana päivänä ajettiin parisen tuntia Gold Coastille vesipuistoon! Superhauskaa, vietettiin neljä tuntia hurjastellen vesiliukumäissä :---) Parin tunnin ajo vielä, ja oltiin Byron Bayn leirintäalueella.

Byron Bayssa oli ohjelmassa merimelontaa, surffausta ja shoppailua. Meidän melontaryhmällä oli onnea, ja me nähtiin iso parvi delfiinejä ihan parin metrin päässä!!! Täältä löydettiin myös Australian kymmenen parhaimman jäätelöpaikan joukkoon kuuluva Gelateria, jossa herkuteltiin :--)

Ette varmaan ikinä arvaa, mitä me tehtiin koko seuraava päivä!! Jatkettiin matkaa Sydneyyn, jonne ajo kesti yli kakstoista tuntia taukoineen. Illalla pystytettiin leiri ja herkuteltiin kolmellakymmenellä pitsalla (that's 240 slices guys) ennen nukkumaanmenoa.

Sit leikittiin vika päivä kunnon turisteja, kun bussikuski Ben kierrätti meitä Sydneyssä. Oopperatalo, silta, Bondi Beach (ja ne rantavahdit... ;) ), Hard Rock Cafe & Starbucks... Shoppailua ja vihdoin tuliaisen löytyminen aussiperheelle, ja se tunne kun ei malta odottaa, että pääsee käymään siellä uudestaan äitin kanssa!

Viimeinen ilta, joten nautittiin täysillä. Kukuttiin koko yö muutaman tytsyn kanssa, naurettiin maha kippurassa ja oltiin pissat housussa kun aateltiin että joku pyörii teltan ympärillä. Aamusta pakkailtiin teltat vesisateessa ja ajeltiin kentälle. Päätin jo etukäteen, et kentällä en sit itke. En varmasti. Mut kuinkas sit kävikään, kun halas niitä ihania, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt kaks viikkoa sit, mut joita ei tuu ikinä unohtamaan... Kyyneleet valu pahemmin kun koskaan ennen lentokentällä on hyvästejä sanoessa valunut (perheelle hyvästien sanominen ei ollu mitään tähän verrattuna, uskokaa mua tää oli kamalaa) vaikka kokemusta on siitäkin ihan riittävästi. Kuinka voikaan kahdessatoista päivässä tuntemattomista aivan erilaisista taustoista tulleista ihmisistä tulla niin tärkeitä toisilleen. Ja hurja, kuinka niitä ihmisiä voikaan olla niin kova ikävä!

Polttavaa auringonpaistetta ja kylmää tuulta ja vesisadetta. Palaneita olkapäitä, selkiä ja rintakehiä, lainehtivia telttoja ja jääkylmiä unettomia öitä. Kahdenmiehen telttoja pakattuna kahdeksalla tytöllä, pystyttämisiä ja purkamisia ja erilaisia leirintäalueita. Curfew kymmeneltä ja valvojien pakoilemista vessassa. Isoja ötököitä ja myrkyllisiä matelijoita. Suihku varvassandaalit jalassa ja kännyköiden lataamista jokaisessa mahdollisessa pistorasiassa. Illalla spontaani iltauinti uima-altaassa iltakävelyllä, hieromarinki, otsalamput ja makuupussit (jonka lentoyhtiö hukkas totaalisesti kotimatkalla...). Hienoa rantahiekkaa, ruohikkoa, rantavahteja ja lippujen välissä uimista. Hiekkalinnaa, yleisurheilua rannalla ja rikkoutuneita teltanovia. Televisioita, leirintäalueen keittiöitä ja pyykkitupia. Bussissa istumista, erikoisia paikannimiä, elokuvia ja bussikuljettajan faktoja eri kylistä. Paahtavaa kuumuutta ja bussissa kiertävä suihkepullo. Lounaswrappeja, perässävedettävä keittiö ja kokkina Wendy. Järkyttävän hauskat Annat, tyypillinen suomalainen mies Oskari, ihan paras saksalainen Toni (Antonia), toinen saksalainen Ela, Haruna japanista, Sarah itävallasta, ja hurjasti muita vaihtareita Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Färsaarilta, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Sveitsistä, Italiasta, Japanista, Thaimaasta ja Kanadasta. Kaks valvojaa, Vince ja Sadie, ja varmaan paras bussikuski Ben. Paljon erilaisia leirintäalueita, pari yötä jopa oikeassa sängyssä. Wonderwall, Beautiful Day ja Barbie Girl karaokessa, banaaniviljelmiä ja sokeriruo'on käsittelytehtaita. Australian sateisin kylä jossa ei satanut, kijumista vesiliukumäissä, TimTameja ja KitKateja bussimatkoilla, jäätelöä melkein joka päivä ja usein enemmänkin, tanskalaiselle suomen opettamista ja paljon uusia facebook-kavereita. Ei mitään muita kuvia kuin selfiesejä matkan varrelta, koska kamera. Postikorttien ostamista sen sijaan ja päiväkirjan kirjoittamista bussissa. Lentokenttiä ja samanlainen safarikassi kaikilla. Naurua ja itkua, verta ja kipua, hyttysten puremia ja kutinaa. Suomeksi puhumista ja kaikenmoisia aksentteja, hyvää ruokaa, tiukka aikataulu. Melkein jokailtainen tekstiviestittely isän kanssa ja suomeen safarin kulusta informointia.

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta taidan laittaa teille kuvia sen sijaan. En voi edes oikeen sanoin kuvailla kuinka ihanaa mulla oli, vaikka se ei mikään glamour-matka ollutkaan. Hurjaa!

Eka ajopäivä Cairnsista etelään, ja eka kerta kun aurinko paistaa kunnolla...

Teltanpystytystä ekaa kertaa :---)

Vähän TimTameja matkaevääks !

Auringonnousu about puol kuudelta

Toni ja jätskiä aamupalaks 

...miks ocean rafting ja whitehaven oli lemppari :D jk!

Svanna the faroese!

Elokuuta vähän väsyttää

Aamupala joskus aamuyöstä

Toni, Ela, minä ja Haruna <3

Suomitytöt :---)

Ihana irvistys ja Annat <3

Tämmönen johtohässäkkä oli ihan jokailtasta...

Anna ja matka Sydneyyn

Toni <3

Hard Rock Cafe ja alkupalanatchot puokkiin... eikä edes jaksettu kokonaan :D

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi...

Viimenen selfies bussissa lentokentän edessä... Niin hurja ikävä jo nyt!

Nyt mulla on kunnon sukellushuppari ;)

1st week of the holidays!

Lomien eka viikko oli ihan täyteen buukattu - vikat lomat ja toka viikko menee safarilla. Ekana kolme yötä Abin luona. Ei oikeen tehty mitään, mut meillä oli hurjan kivaa. Tulin maanantai-iltana kotiin, ja tiistai-aamuna heräsin siihen kun Fabian tulee... :D Sveitsivaihtari oli sit meillä yön, käytiin ruokkimassa kenguruita ja kävelyllä ympäri Victoria ja minigolffaamassa, valvottiin puolyötä ja turisteiltiin Goolwassa ja rannalla seuraavana päivänä. Torstai oli ainoo päivä jolloin mulla oli aikaa tehdä koulujuttuja. Siispä leivoin, kävin kaupassa ja ajelulla sen sijaan! Perjantaina shoppailureissu Nimrekin, Emilyn ja Janan kanssa, Nim oli ekaa kertaa ikinä ulkona kavereiden kanssa, jonka takia se oli ihan innoissaan :---) Skypettelin myös Lauran kanssa, ekaa kertaa koko aikana, olihan ihanaa!! En vaan löydä meidän kuvakaappausta mut antakaa vaan mielikuvituksen laukata ;)

Paniikkipakkailua sit lauantaina illalla, kun olin eka ollu päivän yksin kotona ja katellu Carl Barronin boksin, käyny kävelyllä ja himmaillu...

Farewell-piknikki Mirenille

Oli oikeen sosiaalinen visiitti :D

Näin me toivotetaan vieraat tervetulleeksi Port Elliottiin!

Aamupala <3

Nimreki, mun uus Sri Lankalainen kaveri!

Shopping and whale watching

Heippa taas ei niin pitkästä aikaa.

Huomenna viimenen lomapäivä ja isoveikan yheksäntoistavuotissynttärit. Tää tuntuu vähän saman toistamiselta, mut täällä on kaikki ihan normaalisti :’D Eilen käytii siskon ja äitin kanssa ostoksilla, isoveikalle piti löytää jotain kivaa lahjaks. Loppujen lopuks mukaan tarttu neule, pitkähihanen ja kengät meiltä sisaruksilta – pistettiin kaikki about 20 dollaria lahjaan – ja navigaattori ja voileipägrilli vanhemmilta. Mulla on vielä jotain Kreikasta, jonka isi ja äiti lähetti kun ne kävi siellä. Koska se on paketissa ni en tiedä tarkalleen mitä siellä on… :D

Koska siellä oli talviale, ni pitihän meidän käyttää tilaisuus hyväksi! Säästettiin vielä niin paljon rahaa kaiken lisäks, kun oltiin shoppailemassa. It’s win win! Mulla tarttu mukaan parit kollarit ja toppi, siskolla jakku ja mekko ja pari toppia. Kaiken kaikkiaan oikein mukava tyttöjen päivä!

Muuten en ookkaan paljon mitään tehny; ollaan leivottu ja käyty lenkittämässä koiria, Tomin korismatsi oli toissapäivänä ja siinä se oikeestaan onkin. Tänne tuli about viikko sit valaita tohon lahteen – ne tulee tänne joka vuos niiden poikasten kanssa tähän aikaan pariks viikoks. Ollaan kateltu niitä rannalta ja pihalta, ja loppujenlopuks tulin samaan lopputulokseen ku mitä hostitkin – valaat on loppujen lopuks aika tylsiä. Ne on vaan mustia möykkyjä jotka möllöttää pinnalla hetken aikaa, hönkäsee aina välillä höyrypilven tai nostaa evän pinnan yläpuolelle ja pläjäyttää sen sit vesiroiskeiden saattelemana alas. Onpahan nähty sit myös valaat. Kaikkein söpöintä oli kun pikkuvalas oli äitivalaan vierellä ja niillä oli molemmilla pyrstöeväät ylhäällä ja se pikkuvalas vaan pyöri siinä äitivalaan ympärillä ja leikki :---)

Muuten ei oo oikeen mitään ihmeempiä, huomenna juhlistetaan isoveikan synttäreitä illallisella kaupungissa. Joo. Ja kaverin vanhemmat eroo ja se on aika alamaissa ni meillä on tyttöjen sleepover tänään. Tein just Caramel Sliceja koska ne on sen lemppareita, jos vaikka saatais se paremmalle tuulelle. Näkyillään.

Ainii, teen sen kysymyspostauksen ni kysymyksiä saatte (lue: on pakko, koska tää on eka kysymyspostaus ikinä ja on aika outoa :D) laittaa tulemaan heinäkuun loppuun asti – siinä luulis olevan tarpeeks aikaa? Siis kommentteihin kysymyksiä ni julkasen ne nimettöminä sit yhteen ja samaan postaukseen vastausten kera :) 

Got to love Cotton On <3 Nyt on sit kollareita vihdoin, yksillä ollaan pärjätty tähän asti. Vaihtelu virkistää!

... and Chocolate Caramel Slice! Oikeesti, herkkulakko tulee kyllä tarpeeseen tälläsen loman jälkeen!

Tää rocky road on ehkä parasta suklaata mitä Ausseista löytyy - ku oon aina ollu enemmän Milka ku Lindt-tyttöjä ja Fatzer nyt on vaan Suomalaista. Ja Belgialainen - ah.

Ainii, pitää vielä purkautua. Mä meinaan unohtaa ruotsin, se on ihan liian lähellä enkkua! Kirjottaminen vielä sujuu, mut mitäs sit kun pitäis puhua? Igen muuttuu againiksi ja men muuttuu butiksi. Suomi tuskin unohtuu kun on tää blogi ja päiväkirja suomeks. Taitaa Micael päästä opettamaan mulle ruotsia suomen sijaan kun tuun takasin... Tää on kamalan ärsyttävää. Ehkä se siitä.

Pilvilinnoja ja pitkä pudotus

Täydellisen turhauttava päätös melkein täydelliselle päivälle. Vitutuskäyrä vaan nousee, taitaa olla aika mennä nukkumaan...

Päivä oli täydellinen: Auringonpaiste, tien päällä isän ja siskon kanssa, suuntana suklaatehdas. Suussasulavaa käsintehtyä suklaata 17 dollarilla (Hei, älkääs nyt - isällä meni 68$ ja Ellylläkin yli kolmekymppiä!) , lounaaks Cheese Kransky leipomosta ja kinderjätskiä jälkkäriks. iPodista pauhaa Young, Wild and Free ja mulle tuli yheksänsivunen kirje isiltä, sen Norjanmatkalta. Melkein ku olisin itekkin ollut mukana, mulla on vaan maailman paras isi.

Syötiin suklaata ja suklaata ja vähän Canellonia ja lisää suklaata. Iltapalaks meillä oli vaihtelun vuoks suklaata, eli mä oon nauttinu täysillä.

Mut. Niinku joku joskus viisaasti sano, että It's a perfect day! Now watch some idiot to screw it up. Näin just kävi, mut tämänkertainen idiootin titteli lankeaa teknologialle. Aivan sama onko MacBook Pro omalla käyttöjärjestelmällä, MacBook koulusta Windows- käyttiksellä vaiko Asuksen läppäri Windows seiskalla. Aivan sama, teknologia on perseestä.

Viekää mut kivikaudelle.

Isin lähettämällä muistitikulla oli vaikka kuinka ihania (näin oletan - joka tapauksessa kuvia kotoota!) kuvia, joita mä en nyt sit saa näkyviin. Tikulla on tavaraa 2.29 Gigatavun verran, mut sit kun avaan tikun ni siellä onkin 0 Kohdetta, 5,72Gt Vapaana.

Miksi.

Muuten kaikki on ihanaa, päätin vaan tänään, että oon karkkilakossa vähintään ens lomaan - mun Queenslandin safariin - asti. Ihan vaan, koska Micaelkin on, ja hostien mielestä mä en pystyis olemaan ilman suklaata viikkoakaan. Perinteiseen tapaan, ai en vai? Ja varmana pystyn! :---D Perus. Eli Auttakaa mua älkääkä lähettäkö kiltit karkkeja enää :D Jos tulee pakottava tarve lähettää jotain ni kirjottakaa kilometrikirje ja laittakaa vaikka Jenkkiä mukaan.

Vähän kuvia teille, mitä on otettu perheen kameralla - plus pari kuvaa suklaatehtaan myymäläpuolelta.

Eka yö svagissa selvitty.

Siistiä tää lentäminen! Tyylikin kohillaan :----D!

Normipäivä - taino ilta.

Hehe, minä se nuor... toiseks vanhin! Ja mun puoliväli-kakun nauttimista edeltävä sadasosasekunti.

Suklaatasuklaatasuklaata!

... Itkupotkuraivarit myöhemmin isi soitti (mut it-tuki maailman toiselta puolelta ei oikeen toiminu - varsinkaan kun isi puhu ruotsia, se suoritti manööverit suomenkielisellä koneella ja mulla kone ja aivot pyörii englanniks. Fuck kakskielisyys, kielimuuri ja koko kielikylpy. Taino ei.) ,sisko ja äiti yritti ja mä melkein heitin omat läppärit seinään ja potkin pöytäkoneen tuusannuuskaks, ja löydettiin vaan kuvia joita mä oon lähettäny tikulla menemään. Ja joitain dokumentteja myös (joita toivon ettei kotiväki oo löytäny... :D) mutten tietenkään sitä mitä ehin. Miks just teknologia on niin turhauttavaa, ja sit se kuitenkin menee rikki kun sitä yrittää ojentaa?! (Mä haluun joko täydellisen toimivaa teknologiaa tai vähintään iskun (tai mun tapauksessa pommin) kestävää kotelointia.)

Fuck this, ja hyvää yötä. Kyl vaihtarina on rankkaa. Päätettiin viedä tikku IT-guruille koulussa (meijän koulu on niin high-tech et meillä on neljä IT-teknikkoa täyspäiväsesti töissä!!!) loman jälkeen ja unohtaa koko turhake loppulomaa pilaamasta.

Mut maailma pyörii radallaan, se vähät välittää... Hyvät yöt.

Välähdyksiä

Nyt on pakko kirjottaa, tuli luova hetkinen. Älkää vaivautuko... Sori, mut tästä on tullu vähän ku päiväkirja mulle, enkä voi olla purkautumatta. Ei sentää oo enkuks, vaikka olis helpompi.

Sori äiti, ja kaikki muut ketkä nyt on aikeissa antaa nuhteita. Mut kun se purkaus on tullakseen, ni sitä ei vastustella. Kello on yli puolenyön, mut onhan meillä loma. Vielä kaheksan päivää jäljellä. Mut loma ei oo se mistä mun nyt piti kirjottaa.

Tapahtuuks teillä ikinä tällästä – nyt lähinnä muut vaihtarit Melissa, Anna, Mari, Iisa. Ville tuskin tätä lukee, mut kuitenki. Ehkä Lilli jos nyt oot tänne eksyny. Ja kuka nyt ikinä onkaan vaihtari tai ollu joskus ja tätä lukee, ja te kaikki muutki. Ja jos Fabian tai joku muu tätä Googlen translatella kääntää ni teki nyt sit.

Nii, asiaan. Mulla tulee välillä ihan ufohetkinä tosi realistisia muistoja – teen jotain ja yhtäkkiä nään (siis muistan, mut se on niin realistista et pystyn näkemään kaiken, kuulemaan, maistamaan ja haistamaan) jonkun välähdyksen jostain muusta. Ihan ilman että edes ajattelin jotain tiettyä muistoa tai vaikka se juttu mitä teen ei edes liittyis mitenkään siihen muistoon.  Ja nää hetket, kutsun niitä välähdyksiks, ne on vähän ku Deja Vuta mut sit ei kuitenkaan. Ne on ihan normaaleja hetkiä, joita en oo edes tietoisesti rekisteröiny. Siis arkipäiväsiä, ei mitään koulusta valmistumista tai ekaa sukellusta etelässä tai tai nii. Ei hetkiä, joita tiesin muistavani. Tarpeeks epäselvää? Putositte kärryiltä? Hyvä, jatketaan.

Esimerkiks.

Oltiin Abin kanssa käyttämässä koiraa rannalla, nostin lahkeita kollareista ylemmäs voidakseni kahlailla aalloissa. Yhtäkkiä olin Nastolan S-Marketin hedelmäosastolla isin kanssa, vaa’alla punnitsemassa jotain banaaneja. Ja ne oli pussissa, vaikken ikinä edes laita banaaneja muovipussiin.

Pesin hampaita ja olin puol metriä lyhyempi ku isoveikka, oltiin tuijotuskisaa seinän kokosen peilin kautta. Ja yhtäkkiä olin menossa alpeilla tuolihissin porteista siihen matolle oman pikkuveikan kanssa. Saatiin ihan privaatti kuuden istuttava tuolihissi kahestaan, kaide laskeutuu alas ja nostan laudan jalkapuolalle. Ja voitan tuijotuskisan.

Lyön Land Cruiserin takaoven kiinni kotipihassa koulupäivän jälkeen. Eiku oonki kävelemässä Lahdessa Lauran kanssa, ja meillä on ihan ufojutut. En tiedä mikä kerta tai miks ollaan Lahdessa, mihin ollaan menossa tai mitä mulla on päällä. Kävelen Triossa ja nauran jollekki. Noukin repun Land Cruiserin takakontista ja kävelen sisälle.

Istun matikantunnilla ja amerikkalainen sijainen Mr. Burton selittää itseisarvoa. Kävelen kouluruokalassa tyyliin kolmantena koulupäivänä pöytään ja moikkaan mennessäni jollekin kolmoselle. Missasin itseisarvon, mut ainaki näin mitä oli ruokana. Niitä hyviä perunoita.

Istun Grannyn luona lattialla ja Elly letittää mun hiuksia. Ollaan käyttämässä koiria äitin kanssa kotona, mennään koulun ympäri yks eteenpäin, koska meillä on vähän hoppu. Mulla menikin läksyissä vähän kauemmin ja nyt pitää pitää kiirettä, et ehditään salkkareiks kotiin. Ehdittiin, ja nähtiin pari viimeistä minuuttia neljän tähden illallisestakin. Siellä oli Kanki Kaikkonen.

Kävelen koulubussiin tiistai-iltapäivänä koulun jälkeen. Harpon kaks rappua kerrallaan, etten kastuis ihan hirveesti. Aurinko paistaa ja ollaan Mäntyharjulla. Ollaan tehty ruokaostokset ja ollaan jätskikioskilla. Micael ottaa supertiikerin, mulle mango-meloni ja isille vanhan ajan vanilja. Autossa kadun mun valintaa – olis kuitenkin pitäny ottaa se supertiikeri. Pääsen koulubussiin läpimärkänä, bussi oli myöhässä ja ooteltiin kymmenisen minuuttia kaatosateessa.

Istun Tomin korispelissä perjantaina – ei olla mun lempisalissa Mount Barkerissa, vaan Port Adelaidessa. Ihan ku olis kävelly jääkaappiin, istun katsomossa talvitakissa ja pelaan pasianssia puhelimella, koska netticreditti on lopussa. Syön Kellogg’sin paratiisin hedelmät- mysliä lounaaks töissä ja inventoin maskeja ja vaikka mitä jänniä sukelluskamoja. Tom voittaa kuudellatoista pojolla.

Istun koulubussissa tulossa kotiin ja ihastelen taas sitä, kuinka kaikki on vihreetä keskellä talvea. Kattelen pelloilla laiduntavia lehmiä. Tehään Micaelin kanssa spagettia ja jauhelihakastiketta ruuaks, koska ei kumpikaan haluta maanantaikeittoa enää torstaina. Isi on jossain päin Skandinaviaa ja äiti jossain kehäkolmosen sisäpuolella – vai menikse Huittisiin? Lehmien keskellä laiduntaa pari söpöä pientä vasikkaa.

Istun kotiluokassa ja Mr. Salsbury lukee aamuhuomioita. Morning announcements. Istun kirjastossa pyjama päällä ja kattelen CSI: Miamia. Luen tekstejä ja isi syö vieressä varrasleipää kalkkunalla ja Polarilla niin ettei kuule mitään. Tai sit sillä on hapankorppua sillirööralla – rouskuu yhtä pahasti joka tapauksessa. Nata makaa jalkopäässä ja tällä kertaa mulla kävi tuuri, sain sohvalta päätypaikan just suoraan telkkarin eestä.

Yritän saada unta ja sade rummuttaa kattopelteihin. Jalat on jäässä, laitan toiset villasukat jalkaan. Ollaan isin konttorilla pakkaamassa kuivapukuja sukellusta varten. Siellä haisee vanhalle, ja käytävän kello on pysähtyny kahtakymmentä yli neljään. Fiilis on aavemainen, mut mulla on kädet täynnä töitä. Tai paremminki sukelluskamoja, yritän saada kaiken yhellä kertaa autoon. Ja onnistun. Nukahan, vaikka mun lempparivillasukat – äitin aussivärein kutomat – onki pesussa.

Istun recessillä ja tärisen kylmästä, vaikka mulla onki bleiseri päällä. Beth nauraa mun aksentille ja seuraavassa hetkessä muut tekee pilaa sen enkkuaksentista. Yritän päättää vihaanko vai rakastanko aksentteja. Pelataan mökillä Monopolia. Aurinko paistaa, vaikka kello on jo paljon. Syödään kuistilla grillimakkaraa. Mä tykkään enemmän Ukko-Pekasta ku Lidlin laihoista makkaroista. Ja Wilhelmiki on ihan hyvää. Perinteinen. Mä tykkään myös olla pankkiiri, koska Micael voittaa melkein aina. Aina, jos se saa kaikki keltaset tontit. Päätän, et päätän mun mielipiteen aksenteista myöhemmin.

Istun liikennevaloissa Melbournessa pikkuserkun autossa. Rekkarinumero on TYNKS. Geelong hävis North Melbournelle, ja Matthew ei oo nyt tyytyväinen. Eikä me saatu hillomunkkejakaan pelin jälkeen, vaikka kuulemma ne kuuluu futikseen. Nauran, kuinka asenteella se osaa sanoa Voi Perkele, vaikka mitään muuta se ei suomeks osaakkaan. Syön Realia kananmunalla. Isi on paistanu kananmunan ihan täydellisesti, keltuainen on löllö ja pohja ei oo kumia. Päivä on pilvinen, ja ikkunasta näkyy lipputangon alaosa, Eliaksen autotalli ja Kanervatienpätkä. Voi Perrrrrrkele, kun taas piti pysähtyä punasiin valoihin.

Istun Study-tunnilla ja hymyilen nätisti kun ope kysyy, et eikö mulla oo läksyjä. En vaan nyt jaksa. Lasken pään takas käsivarsien väliin ja laitan silmät kiinni. Äiti ei taas ymmärrä. Leivotaan jotain ja äitin tavalla se muka onnistuu. Eiku mä teen tän näin. Äitin tavalla se olis varmaan ollu huomattavasti helpompi, mut mä en anna periks. Lupaan, et mä muistan tän sit ehkä mun lapsien kanssa. Miten äiti aina vaan jaksaa, mä oon varmaan hankalin tapaus ikinä. Onneks Micael on sit se helppo lapsi. Ainakaan se ei leivo. Paitsi kun nuolee vatkaimet.

Pitää hidastaa tietöiden takia. Ollaan mäen päällä, josta näkyy merelle. Voikun meidän pitäis pysähtyä, voikun ei ehdittäis kouluun. Isi on tullu Belgiasta aamuyöstä kotiin ja nukkuu vielä. Pengotaan tuliaiset sen trollerista, joka on auki työhuoneessa. Pari rasiaa suklaakonvehteja, miks aina pitää antaa toinen mummolle ja ukille? Ja miks yks on aina tummaa suklaata, kyllä äiti normaaliakin syö. Ehditään kouluun ihan ajoissa.

Ajan kaupassa ostoskärryä ja pelleilen Tomin kanssa. Törmätään melkein tonnikalaosastoon. Näytetään viattomilta. Katotaan telkkaria kesäaamuna mummon ja ukin mökissä. Mummo tekee täydellistä helmipuuroa ja antaa laittaa voita niin paljon ku haluaa. Micael kattoo turhaa ohjelmaa ja päädyn lukemaan Etlaria auringonpaisteeseen. Meinataan törmätä tiskiaineisiin. Hups.

Katotaan Netballia sunnuntaina. Länsi-Ausralia vastaan Queensland. Hypitään kuivapuvut päällä laiturilta hyiseen veteen. Neljänkymmenenkolmen minuutin sukellus Karisalmessa. Isi korjaa kamppeita kasaan, ei se tälläsiä lapsellisuuksia. Hyppään pommilla, koska mua ei nyt varusteet jaksa kiinnostaa. Naamaa pistelee ja sormet on tunnottomat, sukellus on maailman parasta. Queensland on voitolla kolmella korilla ekan vartin jälkeen.

Kuorin perunoita illallista varten, ja puolitan ne. Isä tekee kokonaisen kanan uunijuuresten kanssa. Sit porkkanat. Vedän toppahousut pyjamahousujen päälle ja käytän koirat aamulenkillä parinkymmenen pakkasessa. Hengitys huuruaa. Yritän tulla sisälle mahdollisimman hiljaa, ettei muut herää. Bataatit pitää pilkkoa kolmeen osaan, et ne kypsyy yhtä aikaa ku perunat.

Katotaan siskon kanssa unelmien poikamiestä, miehet esittää vastalauseita. Miks teidän pitää tykätä tästä?! Koska me ollaan siskoja. Istun takarivissä ruotsintunnilla. Ilpo taas sekoilee jotain. Saksan kartta on paljon mielenkiintosempi ku genetiivimuodot. Teen parin kappaleen tehtävät etukäteen. Unelmien poikamiehen jälkeen tulee Ellen DeGeneres.

Pakataan siskon leipomia Brownieita hyväntekeväisyyteen myyntiä varten. Kolme yhteen pussiin, kulmapalat meille. Kävellään isin kanssa käsi kädessä Naama Bayn keskustassa takasin hotelliin. Paikalliset tulee sanoo käsipäivää ja isistä kasvaa kaks kertaa isompi ja vahvempi, kun se koittaa kävellä nopeempaa ja kääriä mut kuplamuoviin. Jutellaan syvällisiä siskon kanssa.

Avaan mun lokeron lukon ennen lounasta ja vaihdan sylillisen kirjoja täytettyyn voileipään. Joku year 12 huikkaa moikat ja heilautan kättä. Istun sohvalla äitin kanssa ja jutellaan pari päivää ennen lähtöä. Mainokset huutaa taustalla peruutustutkan helppoutta ja vessanpuhdistusaineen tehokkuutta. Kuinka korkeella kullan markkinahinta onkaan ja kuinka uus tanssii tähtien kanssa alkaa. Kymppiuutiset alkaa ja Julia Gillard halutaan ulos. Finnair on maksanu hurjat bonukset johtokunnalle ja Haavisto ja Niinistö on toisella kierroksella. Obama tähtää toiselle kaudelle. UPM Kymmene irtisanoo. Lähtöpäivänä pakkasta -15°c ja kevennyksenä jotain söpöä pandanpentuja eläintarhassa Berliinissä. Isä on tehny lounaaks kanaleivän kaikilla mausteilla.

Näitä nyt tuli vähän liikaa – ja voisin vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Ainii, liikkatunnilla yks jätkä kysy mitä lätkäjoukkuetta kannatan. Sanoin et no Suomea tietty, ku eihän se nyt mitää meijän SM-liigaa tiä enkä mä jenkkilätkää seuraa. Australiassa ei osata edes luistella. Se sano, että eiku mitä joukkuetta. Sen lempparit on Lukko ja TPS. En eka tajunnu, luulin et lukko on joku Aussisana jota en tajua. Ainoo joukkue, jonka mä muistin, oli Pelicans. Mennää paikallisella nyt sitte. Ja sit Suomella on kuulemma hyviä pelaajia muutenki, Selänteet ja Koivut ja Granlundit. Se opetti mulle enemmän ku mä sille. Avartavaa tää matkustelu!

Ja perheen miehet osaa nyt pahoitella suomeks. Tällä hetkellä Anteeksi kuulostaa enemmän I’m Sexyltä, mut eiköhän ne viidessä kuukaudessa opi. Moi jo sujuu ihan täydellisesti.

Mummo panikoi kun juon täällä sadevettä ja paikalliset järkyttyy, kuinka normaalisti me suhtaudutaan alastomuuteen. Leirinuotiolla kerroin tositarinan, kuinka oltiin siivomassa Pajulahden uimarantaa ja painijoukkue käy naku-uinnilla. Sukeltaessa näkee kaikenlaista, ja nää näki seuraavan yön varmaan painajaisia.

Yritin kirjottaa kirjettä suomeks ja mun piti kattoa sanakirjasta, mikä conclusion on. Julmaa.

Musta tuntuu ihan hassulta. Ehkä vaan oon niin väsynyt, tai sit veri alkaa pakkautua päähän. Mut tällä hetkellä tykkään teistä kaikista. Ootte ihania. Nää kaikki on ihania. Elämä on aika ihanaa, kunnon seikkailu. Nauttikaa! Mäkin nautin. Hurja matka. Törmäillään.

Huomenna – siis tänään – minigolffaamaan perheen miesten kanssa ja korvapuustien tekemistä äidin kanssa. Ei paha.

Ainii, mun 11A-identiteetti on riistetty julmasti. Mut on siirretty ryhmään 12C, ja kestohymy on vaihtunu Merjaan ryhmänohjaajana. Pahinta tässä on se, et no, en oikein tiedä. Mietin sitä sit Suomessa. Sit joulun jälkeen tiedän, et onko tää nyt sit se loppu. Mut siihen asti jatkan tätä enkkua, jonka parantumisen huomaa vanhempien englannin huonontumisella. Seeya mate.

Äiti tuleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Mulla on teille yks juttu. Ekaks, kiitos kivoista ideoista Roosa (joka ei tätä vähään aikaan nää, mut kuitenkin) - mietin jo tota aussislangia, päivän ruuat-postausta, teidän toiveiden kuvailua ja kysymyspostausta. Sit mietin ite, et voisin laittaa tänne jotain herkkureseptejä mitä leivotaan aina välillä, jos tulee kuvia otettua. Video olis kiva kans, mut videoiden lataaminen vie aika paljon nettiä, ni taidan tyytyä vaan kuviin :) Jos ton siskon sais vaikka mukaan, vois käydä ottaa kuvia keskustasta ja rannalta et näkisitte kuin söpöö täällä on. Taidan lainata näiden järkkäriä, kun ne on luvannu et saan lainata sitä jos tartteen. Oma kamera nyt on mitä on.

Joo, toi nyt ei ollu se juttu. Miten mä nyt tän kertoisin niin, et mun innostuneisuus välittyy sinne teille. Kuvitelkaa mut hyppimään tänne tasajalkaa, tanssimaan ja laulamaan Tonight's gonna be a good night, tonight's gonna be a good good night tahtiin, tai mikä ikinä onkaan se hyvän mielen biisi teidän tapauksessa. Nauramaan ihan syyttä, taisiis noh, just tän takia.

Äiti lentää tänne mun luokse, ja viivytään täällä hetki mun vaihtarivuoden loputtua. Teen mun kokeet loppuvuodesta, ja sen viikon sunnuntaina äiti laskeutuu Adelaideen. Ei olla mitään suunnitelmia lyöty lukkoon vielä, ainoo mikä on varmaa on, että paluulento Sydneystä lähtee pari viikkoa suunniteltua myöhemmin. Ajateltiin ensin olla täällä SA:ssa vähän aikaa, sit käydä tervehtimässä sukulaisia Melbournessa. Paluulento kun lähtee Sydneystä, ni ehkäpä ollaan siellä kans vähän aikaa.

Tyttöjen loma. Kolmisen viikkoa. Australiassa. Äiti tulee. Äiti. Isäntäperhe ja kaverit saa tutustua äitiin, voin näyttää maailman parhaan leipomon, koulun ja meidän rannan äitille. Viettää aikaa Melbournessa pikkuserkkujen ja muiden sukulaisten kanssa, ja jakaa kaikki rakkaan kanssa. Sit lentää kotiin ja päästä halaamaan isiä ja Micaelia. Mulla on maailman ihanimmat ihmiset ympärillä. Välillä mä mietin, että mitä mä oon oikein tehnyt ansaitakseni näin ihanat ihmiset.

Sit vähän kuvia viime päiviltä.

Abi, Napapiirin Sankarit ja jälkkäriks kaks litraa jätskiä. Vaihtarivuosi on parhautta <3

Harjotus tekee mestarin. Puol vuotta ja hiekkakakutkin onnistuu jo paljon paremmin!

Eiks oo talvisen näköistä? x)

Päivän hyvä työ tehty, meritähti pelastettu.

Sit mun iltaduunit - kirjeitä kirjeitä.

Mun koti!

Terkkuja täältä 'lämpösestä' !