9 months in OZ

Alle kuukaus äitin tuloon, hirvittää. Aika laukkaa, ja on jo tilanteita kavereiden kanssa, että pitää sanoa ettei vaan ehdi tulla enää yöksi kun viikonloput loppuu kesken.

Ei mulla oikein mitään asiaa ollut, kuhan tulin kauhistelemaan. Enkun tunnilla oon, ja Mireniä vähän on ikävä kun ei oo ketään kenen kanssa tehdä turhia juttuja. Toka koulupäivä tällä viikolla, kun maanantai meni nukkuessa ja keskiviikko ja torstai oltiin melomassa liikkaryhmän kanssa yhellä joella. Huh huh kun oli inhottavaa, vaikka safarilla tykkäsin! Nyt oli vaan kamalat paineet, piti tehdä kaikki oikein, pysyä ryhmän mukana (jota johti pojat jotka melo hurjaa vauhtia) ja vielä lisäks ilma oli kunnon koiranilma. Eikä meillä ollu kouluttajana maailman paras kouluttaja, sekin veti fiiliksiä huonompaan suuntaan.

Ohi on kuitenkin, ja hyvä niin. Täällä sataa, ja tuulee, ja on kylmä. Tiistaina lämpötila kohos kolmeenkymppiin, sen jälkeen tuli kunnon myräkkä ni me sit kajakoitiin kymmenessä lämpöasteessa. Jes. Suomessa tulee jo lunta (ihan tiedoks jos ette te siellä Suomessa ole vielä huomannu), ja pidän täällä peukkuja et tulis kunnon valkonen joulu taas vaihteeks. Hassulta tuntuu ajatella, et kun lähdin ni siellä oli lunta, ja sit ne suli ja kesä tuli ja syksy ja lumet uudestaan ennen kun ehdin takaisin.

Pitäis vielä ehtiä muita vaihtareita näkemään, Fabiania ja Ramonia ja Manonia nyt ainakin. Mut mulla ei meinaa olla aikaa, ja hassulta tuntuu et en välttämättä nää Fabiania enää koskaan tän vuoden jälkeen. Ollaan kuitenki nähty epäsäännöllisen säännöllisesti, ja lennettiinkin yhdessä, ja koti-ikävät sun muut on koettu yhtä aikaa. Vaihtarivuosi on kamala siinä mielessä, et täällä tutustuu niin moniin mahtaviin ihmisiin, joita ei sit nää enää ikinä uudestaan. Kyllähän sitä ehkä muutamaa, mut suurimpaa osaa ei enää edes muista kymmenen vuoden kuluttua.

Mut sit toiset suunnittelee jo tulevansa Suomeen käymään, niinku Abi perheineen jo ens vuonna, ja oma aussiperhe sit sen jälkeen. :----)

Mut mä lähen syömään mun lounasruisleivän, nauttikaas syysloman vimpoista päivistä ne kenellä se sattuu olemaan, ja mä nautin mun viikonlopusta!

And it's now or never, I ain't gonna live forever

It's my life

It's now or never

I ain't gonna live forever

I just wanna live while I'm alive

My heart is like an open highway

Like Frankie said, "I did it my way"

I just wanna live while I'm alive

'Cause it's my life

Bon Jovi soi koulubussissa. Sade hakkaa ikkunoihin. Ollaan kaikki litimärkiä, ikkunat huurtuu sisältäpäin. Kahden viikon loma alkaa. Melkein laulan mukana. Syön isän mulle säästämän TimTamin. Koulubussi on melkein tyhjä, yli puolet oppilaista jäi vikaks päiväks kotiin. Tää fiilis on vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa. Kiitos äiti ja isi, vaihtarivuosi on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu.


Mulla olis taas paljon kerrottavaa, mut ensin mun on pakko saada tää pois sydämeltä. 

Italiassa kuoli neljä sukeltajaa. Samassa kylässä asuu mun kaveri, joka käy samalla kohteella sukeltamassa tosi usein, tyyliin viikottain. Tällä kertaa kaverille ei onneks käyny kuinkaan, mutta kaikki ei ollu niin onnekkaita. Jossain on nyt sukeltajia, joiden joukosta puuttuu yks. Taino neljä. Yht'äkkiä tajusin kuinka itsestäänselvyytenä mä pidän sitä, et kaikki menee hyvin. Ja kuinka helposti kaikki voikin mennä pieleen. Ja kuinka vähän mä tykkään siitä, kuinka isi ja kaikki muut tärkeet sukeltaa toisella puolella maailmaa. Ei sillä, että mä voisin tehdä paljon jos jotain menee pieleen. Mut on se silti eri asia olla lähempänä. Sukeltakaahan varovasti, ihan vaikka vaan mun mieliksi.

Sit vähän kivempiin asioihin.

Torstaina tuli puoliväli ylitettyä. Nyt aikaa kotiinpaluuseen on enää hälyttävät neljä kuukautta ja rapiat. Perjantaina alko vihdoin kahen viikon talviloma. Suunnitelmia ei oo kamalasti, nukun, syön ja nukun vähän lisää. Parina yönä tullu nukuttua kahentoistatunnin yöunia... Univelat pois.

Lauantaina järkättiin ylläri Emilylle, jolla oli seitsemäntoistavuotissynttärit. Tehtiin kuppikakkuja, koristeltiin sen huone ja ostettiin sille lahjoja. Ootettiin sen huoneessa kun se tuli töistä - se kaatu järkytyksestä kun paukkuserpentiinit pamahtaa ovenavauksesta. Ainaki meillä muilla oli hauskaa!

Oltiin yötä Emilyllä, sit sunnuntaina mentiin suoraan yöks Grannyn luo Ellyn kanssa. Hassua, kuinka paljon se voi tuntua ihan normaalilta mummolassa käynniltä siskon kanssa, kun ottaa huomioon et mulla on ollu sisko vasta kolmisen kuukautta ja mummo ja fammo on toisella puolella maailmaa. Siellä siis paljon Grannyn leipomia herkkuja ja maksutelkkari ja syvällisiä keskusteluja. 

Maanantaina näin mun aluevalvojaa kaupungissa, käytiin lounastamassa sen, sen tyttären ja Fabianin kanssa. Oli tosi mukavaa nähä Fabiania - lähin vaihtari, lens tänne mun kanssa... Vaihtovuosi on jotain niin yhdistävää, et siinä ei voi muuta ku olla kavereita. Niinku Harry Potterissa sen peikon voittaminen, mut vaan paljon parempaa. Uudet vaihtarit tulee viikon päästä, aluevalvoja kysy josko haluaisin mennä niiden Orientationiin. Olla se oldie joka kertoo vaihtarivuoden alusta... Mihin tää aika oikeen menee?!

Vielä vähän kuvia viime päiviltä, ei mulla paljoo asiaa sit ollutkaan. Skype illalla kotiin <3

Mun maailman ihanin sisko ja Granny teki mulle kakun puolvälin kunniaks - meillä oli kunnon Feast kun isä oli ostanu vielä TimTameja lisäks :---D Ai mitennii nää tietää, että tykkään suklaasta!? 

'Koristeltiin' Emilyn huone sen synttäreiden kunniaks

17 kuppikakkua 17-vuotialle

Let the party begin! Tässä vaiheessa unohin kameran olemassaolon ja juhlittiin Emilyä koko yö.

Grannyn sliceja - vadelmaa ja kookosta, suklaata ja kookosta ja sitruunaa ja kookosta. Sitruuna on ehdoton lemppari.

Käytiin lenkittämässä koiria veljien kanssa, taisiis hakemassa maitoa kera koirien. Aurinko paistaa, rikkaruohot kukkii ja on lämmin. Ollaan rikkaruohosotaa, juostaan kilpaa, hypitään lätäköissä ja kisataan rapbattlessa. Päästään sinne kauppaankin jossain välissä ja seikkaillaan ojia pitkin kotiin.

Jet & Teddy tuuraa Nelliä ja Nataa.

Onks nää tämmöset peruspostaukset tylsiä? Ku musta tuntuu et tää on vähän samaa vanhaa - koulua, kotiin, välillä kavereita ja sit angstia kylmästä. (Perjantai-iltana sisälämpötila 14°c!) Jos teillä on jotain ideoita ni olis kiva! Ja muutenkin, kaikki risut ja ruusut saa laittaa kommentteihin, tai vaikka vaan terveisiä :---)

Lämpöisiä terveisiä...

Ihan vaan teidän iloksenne muistutan teille kuinka ihana ilma siellä on. Kyllä, siis siellä kotona. Facen kun avaa ni saa samalla säätiedot, ihan sama kenen blogia lukee niin saa nähdä kuvia auringonpaisteesta ja shortsikeleistä. Ei siis haittaa, kertokaa ihmeessä. Mä fiilistelen täällä teidän kanssa.

Mietin vaan, kuinka jännä tuo sää on. Kun siitä on ihan pakko mainita jos se on ihana, samoin kun jos se on ihan kamala. Vaikka keneltäkään ei varmasti jää huomaamatta jos taivaalta sataa kaatamalla. Niinku vaikka tänään. Tai eilen. Tai huomenna. :D Aamutunnit oltiin liikkatunnilla, jep ulkona. Jousiammuntaa. Tosi kivaa (enkä mä missannu maalitaulua kertaakaan!) ja samalla saatiin puolentoistatunnin jääkylmä suihku. Vaakasuoraan. Siinä vaiheessa kun oli bleiseri, villapaita, kiltti, kravatti, kauluspaita, pitkähihanen aluspaita, sukkikset, sukat niiden alla, kengät, hiukset ja siis ihan koko tyttö alusvaatteita myöten läpimärkä, kävi mielessä et miks ihmeessä oon täällä. Lämpötila on jossain kaheksan kieppeillä ja vettä tulee kolmatta vuorokautta kaatamalla. Ja minkä h*lvetin takia meillä pitää olla nää koulupuvut, kotona on vedenpitävä takki ja lämpösiä huppareita mut ei, kun kravatti kaulaan ja ylänappi kiinni, korut ja meikki pois ja kärsikää.

Nyt olis hyvä bisnestilaisuus, chance saada jalkaa oven väliin. Eli huomio huomio, lämmityslaitteita (tässä vaiheessa ei mitään väliä minkälaisia) myyviä yrityksiä kaipaillaan! Nää ei oo kyllä ikinä kuullu eristyksestä, keskuslämmityksestä tai edes ovien ja ikkunien kiinni laittamisesta lattialämmityksestä puhumattakaan. Plus koska nää luokat on jokainen omassa rakennuksessaan pitää tuntien jälkeen mennä tuonne sateeseen ja kastua uudestaan. Sekä joka kerta kun tarttee jotain kaapista, tauoilla (jolloin pitää värjötellä ulkona) tai jos täytyy vaikka pistäytyä naistenhuoneessa (jossa on varmaan koulun lämpimin paikka käsienkuivauslaitteen alla) pitää parkourata lätäköiden välistä mutaa ja katolta tippuvaa vettä väistellen. Koulumatka, tuo vähintään nelkyt minuuttia, enintään tuntikakskyt kestävä matka about viidenkymmenen kilometrin päähän kuulostaa hyvältä ajalta rauhottua ja lämmetä bussissa, ehkä laittaa silmät kiinni ennen läksyjä tai rentoutua kuunnellen musiikkia tai lukien jos ei oo puheripulituulella. Niinhän sitä luulis. Jos meillä on tuuria ja saadaan uus bussi, ni sit se onki melkein tollasta! Mut vaan jos. Kun meillä on vanha bussi, kukaan ei halua istua ikkunan vieressä, koska tiivisteistä sataa sisään. Eikä oikeestaan käytävän vieressäkään, koska kattoluukut vuotaa. Ni se on oikeestaan pyörillä liikkuva sukellusvene, jossa vettä on varmaan enemmän sisä- kuin ulkopuolella. :D Maantielaivaksihan niitä sanotaan, eikö?

Sitä vaan, että mitä mä oikeen ajattelin kun lähin tänne koko kesäks?! :---D Ei siinä muuta, mut olis kiva moikata tota aurinkoo taas vaihteeks! Ei täällä kyllä kuulemma koko talvea tällästä oo (tähdennän nyt vielä et nyt ei oo edes kunnon talvi vielä, vaan vasta syksy), nyt vaan sataa ja tuulee ja on kylmä niin kauan kun säätiedot näyttää. Ei mulla oo oikeestaan edes ikävä, tuo sää on vaan pikkuisen kurja. Ja kunhan tapan aikaa... ja kehotan kaikkia auringon näkeviä heiluttamaan terveisiä ja nauttimaan kesästä! Samalla kun uin täällä mietin kuinka hyvä idea olis ollu tulla tänne viideks kuukaudeks, nauttia ja päästä sisälle aussikulttuuriin ja tulla sopivasti kuumimpaan kesään kotiin. Onnitteluni Iisa hyvästä päätöksestä! Tosin luulen, että tää on yks kylmimmistä paikoista täällä, lukuun ottamatta Tasmaniaa (jossa säätiedotusten mukaan on tosin lämpösempää kuin täällä) ja Victoriaa... Yks vaihtari, Ville, pääty Canberran lähelle, jossa säätiedotusten mukaan olis pakkasasteita yöllä. Poor him!

Mut hyvää loppuviikkoa, mä jään nauttimaan ussantunnista ja sit bussimatkasta kotiin, jossa en aijo liikkua metriä kauemmaksi takkatulesta (sattumalta oon ainoo perheestä jota palelee.... Joo älkää muistuttako, oon Suomesta ja mua palelee.) ennen iltakymmentä, jolloin sujahan hampaidenpesun kautta suoraan vällyjen (paksu peitto ja kolme, kyllä, kolme vilttiä) väliin. Lauantaina olis suunnitelmissa Footy, eli aussifutismatsi Adelaidessa! Yay!!! Ja sunnuntaina Skype kotiin, on siitä jo kaks viikkoa kun näin rakkaat viimeks...

PS. Onnea Micaelille, rakas pikkuveli on jo päätä pidempi ja täyttää viistoista tänään! ... Plus kunnialla mopokorttiteoriakokeesta läpi, oon niin ylpee susta!