9 LEFT!

Mun elämän vika perjantai @ Tatachilla Lutheran College. Vikaa valokuvaustuntia viedään, viimenen kunnon koulupäivä ennen koeviikkoa.

Nii, mun on pitäny sanoa jo monesti, älkää vaan enää lähettäkö mitään tännepäin, koska ne ei ehdi tulla ennen kun mä jo suuntaan Melbourneen! Yhdeksän päivää ja äiti on jo täällä. Anteeks kun tulee niin paljon kuvattomia postauksia peräjälkeen, mutta kotona mä en halua (lue: jaksa) olla koneella kun saan viettää aikaa perheen kanssa. Parina iltana ollaan ahkerasti kateltu mun ostamaa Carl Barronin DVD boksia läpi. En malta oottaa et pääsen kotiin sitä kattomaan, muun perheen ilmeet on varmasti kullan arvoiset kun mä hekottelen yksikseni aussiaksentilla puhuvalle Aussie blokelle. Kesti meinaa vähän aikaa mullakin alussa ottaa selvää mitä se siellä oikein höpisee. Perhe sano, että olis ihana olla kärpäsenä katossa kun laitan koomikon ekaa kertaa pyörimään.

Keskiviikkona oli vuoden viimenen Assembly, eli vähän ku aamunavaus. Siellä jaettiin ahkerille opiskelijoille stipendejä, sain Subject Awardin köksästä (vuosikurssin paras just siinä aineessa) ja Excellence Awardin (eli tokarissa on yli neljä Aata kuudesta aineesta) sekä raamatun, koska koulu haluu antaa raamatut vaihtareille. Aika hienosti, ja sain vielä kehuja sen päivän kaikilta opettajilta, hih :3 How can you be so smart when you don't even speak english in your country! That's just unfair! 

Mutta, to be honest, en oo tehnyt paljoo mitään. No (melkein)aina oon esseet ja tutkielmat palauttanu ajallaan, ja yrittänyt saada niistä tehdyn näkösiä. Huomaa kyllä, ettei täällä paljoo töitä tarttee tehdä! Muut ahertaa ni mä bloggailen täällä, tai sit kaikki muutkin vaan yrittää näyttää siltä et ne olis muka jotain tekemässä. No worries, Mate!

Nimrekillä tuli vietettyä viime yö, sillä mun Sri Lankalaisella kaverilla. Olihan kunnon kulttuurinvaihdos; syötiin perinteistä sri lankapaista ruokaa (meillä oli kunnon feast; kanaa, lihaa ja mereneläviä, riisiä ja jotain kastiketta - huh huh kun oli tulista!) sormin (perhe sai kunnon naurut kun minä kauhoin riisiä niin et puolet oli rinnuksilla), kuunneltiin niiden musiikkia, Nimreki näytti perinteistä tanssia, ne puhu Singhalaa keskenään ja puki mut perinteiseen sri lankalaiseen sariin. Oli kyllä mukavaa, vaikka vanhempien vahvan aksentin takia piti välillä vaan hymyillä ja sanoa yeah kun ei ollu aavistustakaan mitä ne oikein sano.

Mun aussilipussa ei oo enää tilaa kaikkien terveisten jälkeen. Oon tehnyt kotiluokassa ahkerasti puulusikkaa kotiinviemisiksi. Käytiin surffaamassa tokavikaa kertaa ja nähtiin Brown snake, päivää sen jälkeen kun oltiin isän kanssa nähty Black snake. Piti ostaa jo neljäs päiväkirja kun täällä tapahtuu niin paljon. Opettelin sanomaan kiitos Singhalaksi. Stutu tai jotain sellaista. Leivottiin muffineja köksässä ihan viimeistä kertaa. Ostin yhdeksän pakettia TimTameja, koska ne oli on speial. Laivapostipaketti on pakattu, sisältäen paljon paljon paljon aussiherkkuja. Sisko haasto mut tekemään mun liikankokeen suomeks. Sen mä myös aion tehdä. Pääsin läpi kaikista aineista, eikä kokeet vaikuta numeroon kun nostavasti. Eli who needs revising anymore? En mää ainakaan, minä mihinkään kertailuun aijo aikaani tuhlata. Tänään suoraan koulusta Tomin koristurnaukseen Mt. Gambieriin jossa meneekin koko viikonloppu. Viis tuntia autossa istumista vanhempien ja pikkuveikan kanssa. Koulu antaa mun pitää koulupuvusta kaiken mitä haluun. Kravatti ja liikkapaita lähtee kotiin. Äitille kirjotettu kirje odottaa yhä lähettämistä, ja jää varmaan lähettämättä joka tapauksessa. Kamera on ollut mukana koulussa, ja sain ihanan kuvan meidän matikanryhmästä. Panikoin ihan vähän, enkä edes muista millon olisin nukkunu ihan kunnon unet. Ootan ihan hirveen innolla, mut toivon et ens viikko kestäis ikuisuuden. Ehkä mä
vaan otan torkun matikan kokeen aikana, ja kirjotan enkun esseeseen tarinan kolmesta possusta suomeks. Koulumatkalla yks päivä tajusin, etten mä osaa enää hämä hämä häkin sanoja suomeks. Tai ruotsiks. En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Eli vaan nauran 24/7.

Ja se Caramello = toffe episodi, unohtakaa se jookos? Nyt tunnen itseni vielä tyhmemmäksi, kun tajusin et onhan enkussa sana toffeellekin. Toffee kun vaan oli suomennettu Caramellosta, ni mähän viksuna tyttönä sit en miettiny yhtään pidemmälle.

Hihii, elämä on ihanaa. Mä pääsen lomailemaan Australiaan äitin kanssa, neljä viikkoa ja mä oon takas kotona, YOLO.

Easter Easter Easter!

Pääsiäinen näkyy ja maistuu, kaikilla on suklaata toisilleen...jopa mulle! Oon syöny jo nyt niin paljon suklaamunia... Mun ollessa kyseessä kaikki tietää, ettei haittaa :D

Oon vihdoin innoissani jostain, enkä oo ollu koko kahteen kuukauteen näin onnellinen monta päivää putkeen! On kuin olisin vaaleenpunaisessa pilvessä, mua vaan hymyilyttää :----) Huomenna lento Melbourneen lähtee 11.40am, ja seuraavat kaks viikkoo suomisukulaisilla :) Sit muutto sieltä aika suoraan Port Elliottiin, uusille hosteille! Kuinka ihania ihmisiä mulle onkaan siunautunut! Jännittää mennä Melbourneen ja nähä kaikki pikkuserkut ja tutustua sukulaisiin täällä, en oo ikinä ennen nähny niitä! Huomaatteko kuinka paljon huutomerkkejä viljelen täällä... Oon vaan niin onnellinen, voisin juosta vaikka maailman ympäri ja hymyilen kaikille vastaantulijoille... :D

Toisaalta taas, mulla on kova koti-ikävä. Pääsiäinen on se aika kun avataan mökkikausi, etitään pääsiäismunia Micaelin kanssa (ei oo kyllä hirveesti ettimistä, mummo piilottaa ne joka vuosi samoihin paikkoihin tyynyjen alle, hyllyyn ja takan reunukselle, pari liinavaatekaappiin ja pari ikkunalaudalle... Mutta tykkään siitä silti :D) ja juostaan jäällä, tai vaihtoehtoisesti rikotaan sitä. Syödään isin tekemää suussasulavaa lammasta ja annetaan tähteet koirille. Nautitaan auringonsäteistä ja saunotaan, vietetään aikaa mummon ja ukin kanssa, syödään kesän ensimmäistä mustikkapiirakkaa tai piimäpullaa mummon mökissä, käydään kaupassa Mäntyharjucityssä ja grillataan makkaraa kiukaan päällä iltapalaksi. Voin kuulla kuinka koirat haukkuu kun pakataan, haistaa mökin talven jäljiltä ja tuntea kuinka auringon ekat säteet lämmittää.

Nyt oon kyllä täällä, tänään lämpöä +32 ja sininen taivas. Suklaat sulaa. Parina vikana päivänä oon asunu mun huoneessa, pakannu kamoja ja tehny läksyjä. Tänään saatiin taas yks uus assignment lomaks, niiden edellisten neljän lisäksi... Ja sain enkun esseestä Aan!! Aan!! Siis hei kaikki, kuuletteko, Aan!! En oo varmaan ikinä aikasemmin ollu näin ylpeä! Muut luokasta sai Beetä ja Ceetä. Vaihtari korjas potin kotiin! Vaihtarista tulikin mieleeni, mut tunnetaan sinä Suomen ainoona surffarina... Eilen oli Girls Go Surfing- tapahtuma (vuosille 6-9 mut sitähän me ei kerrota kenellekkään, kannattaa olla vaihtari!) Moana Beachilla. Oppitunti aamulla, lounas ja toinen oppitunti iltapäivällä. Aurinko paisto, tyrskyt oli suht isot ja surffasin parit aallot ihan rantaan asti. You are easily the best surfer in Finland! Kovan työn tuloksena rusketusrajat short-märkkäristä reisissä ja polvet ruvilla hiekalle kaatumisista sekä Delfiinihavainto about kymmenen metrin päässä surffilaudasta, kun olin turvassa aaltojen murtumispisteen takana. Se surffaili aalloilla ihan lähellä!

STS:ltä yks lady soitti hosteille niinku tiedättekin, ja kerto että muutan. Kerroin, että vastaanotto oli suht kylmä. Noh, maanantaina ne sit halus jutella, mitä olin salaa toivonutkin. Tilaisuutta selittää ja kiittää siitä, että sain olla täällä. Kunnon kypsä keskustelu aikuisten ihmisten kanssa, joka kantais hedelmää ja kaikki voitais erota hyvillä mielin. Mutta. Ensin ne vaan kerto, kuinka loukkaantuneita ne on, ymmärrettävästi. Sit kuulin, kuinka törkee oon, kuinka en osaa käyttäytyä, kuinka mun kannattais opetella käytöstavat ihan ekaks ja lopulta kuinka oon tehny kaiken väärin siitä asti kun tulin. Oon hiljanen, en ihan vielä sisällä Small Talk-kulttuurissa. Mut oonhan mä ollu täällä jo kaks kuukautta, olishan mun jo siinä ajassa pitäny oppia ja muuttua. Istuin siellä ja olin pahoillani.

What doesn't kill you makes you stronger

Läksyjentekotunnit on niin tän blogin pelastus! :-----D Mulla on teille taas paljon kerrottavaa, oon oikeesti tosi pahoillani kun en saa laitettua tänne kuvia, koulussa on 'kuvienkatselu' estetty kokonaan :( 

En edes muista millon päivittelin viimeksi, mutta tässä nyt jotain mitä on tapahtunu...

Sain uuden isäntäperheen!!! Ellyn perhe ottaa mut seuraavaks termiks, eli kakkosjaksoks loman jälkeen. Ehkä pidemmäks aikaa, ehkä ei. Mut ainakin nyt pääsen pois nykysestä paikasta! Oon säästellyt läksyjä kotiin ja tehny oikeen h-i-t-a-a-s-t-i läksyt omassa huoneessa. Näin mä selviin, enää kolme viikkoa lomaan.

Lomalla luultavasti lennän Melbourneen, siellä on suomisukulaisia äitin puolelta ja ne pyys mut sinne lomaks. Kaheks viikoks. Ehdin tutustua mun sukulaisiin ja ne sano näyttävänsä mulle Melbournea! Tuun takasin junalla (kakstoista tuntia pitkin Australian Outbackia) tai bussilla (kymmenen tuntia läpi yön) koska noh, oon outo ja tykkään matkustaa :----D 

Kahen viikon päästä - maaliskuun vika viikonloppu - STS järjestää yhen yön retken Kangaroo Islandille! Fabian sveitsistä ja Kalle ruotsista, vaihtareita jotka lens samalla koneella Lontoosta, on kai tulossa plus muita vaihtareita jotka tuli heinäkuussa. Yay.

Oon ollu kiireinen viikon päivät; keskiviikkona surffaus, joka jouduttiin lopettamaan kesken ukkosmyrskyn takia. Ootteko ikinä melonu superkovaa takaisin rantaan kun sataa kaatamalla, joka puolella jyrisee ja salamat iskee ympärille? Olkaa onnellisia. Seisottiin oottamassa kyytiä uikkareissa ja läpimärkä pyyhe ympärillä kun ympäristö kuulostaa taistelutantereelta. Ihana ilta tosin, hosteilla on menoa joka keskiviikkoilta - mun lemppari-ilta jolloin saan olla rauhassa eikä mun tarttee yrittää koko aikaa. Ella ja Roosa - postia tulee hitaasti mutta varmasti! :D 

Torstaina kävin Adelaidessa Ellyn kauden ekassa Netball-pelissä. Netball on vähän kun korista, mutta palloa ei saa pompottaa eikä pallo kädessä saa liikkua. Näin superlyhyesti. 

Perjantaina suoraan Emilylle koulusta, käytiin keilaamassa ja Burger Kingissä isolla porukalla ja päädyin sit nukkumaan Emilyllä. Aamiaiseks tehtiin pannukakkuja from scratch (Emily ei tykkää kokkailla joten loppujen lopuks mä päädyin paistamaan ne...), joka on aika iso juttu täällä, koska kaikki tavara tuppaa tulemaan avaa-paketti-lisää-vesi-ja-kaada-pannulle -tavarana. Käytiin shoppailemassa jonka jälkeen Emilyn porukat heitti mut kotia. Suht hyvä puolikas viikonloppu siis!

Loppuviikonlopusta ainoo mainittava jutska oli Skypesessio äitin ja isin kanssa sunnuntai-iltana Bethin luota. Normi sunnuntai-ilta rakkaan perheen kanssa siis. Melkein. Tuntuuko teistä ikinä siltä että haluaisitte sulaa tietokoneen ruudun läpi rakkaiden syliin? Musta tuntuu. Tänään mulla on ollu hirveä ikävä - ei porukoita mutta Micaelia!

Kai tää tästä jos (kun) pääsen muuttamaan. Abi tuli muuten takaisin Melbournen-matkalta ja sano, että saan tulla niille asumaan jos Ellyn luona ei voi olla koko aikaa. Eli ei välttämättä enää tarttee mennä takaisin hosteille enää!!!!!!!!!

Ellalle kiitos hirmuisesti Itävallan-postikortista, tuli sopivasti piristämään päivää! Oot niin rakas - vaikka olit lomalla muistit mua!! Ja vaikka me ei edes nähdä kun ihan liian harvoin. Täällä huomaa kuka oikeesti muistaa mut :) Ostin 25 kirjekuorta ja postimerkkiä, vastailen kyllä teille, mutta posti ei oo maailman nopein sinne pohjolaan...

Plus viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kuulin porukoilta kuinka blogia seurataan Siikaniemessäkin (oon ollu täällä ihan liian suojassa suomalaisilta paikannimiltä enkä oo yhtään varma muistanko oikein...) ahkerasti :------) Terkkuja sinnekinpäin hurjasti, ja lämpöiset halit Jennille!!! :)

Mulla loppu koko kuukauden nettiaika kahessakymmenessä päivässä... Joten saatatte joutua odottelemaan suht kauan seuraavaa postausta, ellen postaa joltain kaverilta tai kirjastosta. Ehkä postausten taso paranee ja saan pistettyä kuviakin muuton jälkeen - en tosin haluu niiden koko nettiä käyttää joten ehkei tahti kuitenkaan tästä kerta-viikkoon tahdista muutu.

Tsemppiä muuten muille vaihtareille ihan tosipaljon, ihana kuulla miten teillä menee! Toivon niin että ollaan samassa koneessa kotia päin :-----)

Syksy

Syksyn ensimmäinen päivä, (hyvää hiihtolomaa sinne pohjolaan!) ja panikoidaan tää nyt alta pois; Mun nettitikkuaika loppuu tänään. Se tarkottaa sitä etten ainakaan faceen tuu kurkkimaan, blogia saatan päivitellä koulussa tai ainakin lueskella teidän blogeja.

Koulussa ei oo oikeestaan mitään ihmeellistä, tykkään olla siellä ihan hirmuisesti! Oon paljonpaljon mielummin koulussa kuin kotona… Ja viikonloput, äh. Maanantait on vaan niin viikon parhaimpia päiviä. Viikonloppuna ei oikeesti tehdä mitään, kaverit on töissä viikonloppuna ja asuu kaukana, hostit on vaan.

Viime viikonloppuna lämpötila nous +39°c, olisin niin halunnu lähteä rannalle tai uimaan, mutta hostit ei tykkää kuumuudesta niin päädyin olemaan sisällä ilmastointi päällä tekemättä mitään. Sunnuntaina Abi soitti ja ne noukki mut niille illaks jossa kateltiin leffoja ja sain syyä Abin perheen kanssa. Varmaan arvaattekin jo, sillä on ihana perhe.

Eilen koulun jälkeen Abi tuli meille, haettiin kiinalaista ja mentiin puistoon picnicille :----) Tänään oli aika hirveä ilma, tuuli ja sato ja oli kylmä, niinku syksyllä tosi inhottavina päivinä. Eikä vaan tihuttanut vaan sato kaatamalla. Joka paikassa on sellai kosteennihkeä koleus. Koko koulun year 11 lähti Adelaideen RAA:n (vähän ku Autoliitto Suomessa) tilaisuuteen jossa oli about 4000 koululaista ympäri Etelä-Ausseja. Siellä oli kolaripaikka ja näyttelijät jotka demonstroi mitä kolaripaikalla tapahtuu, puhujia jotka on ite vammautunut kolareissa ja jotka on menettänyt läheisiä, veljiä ja lapsia. Oli aika herättävä päivä. Sit suoraan surffaus (rannalla jossa tuuli ja satoi ja oli 3mm short-malliset märkkikset yritin ajatella millaista se oli Suomessa, mutten onnistunut lämpiämään), joka oli niin hirmuisen kylmä että! Olin kuulemma ihan lila kahen tunnin session jälkeen, edustan täällä hienosti kylmää pohjolaa x)

Pieni valopilkku; kortti Ischglistä kolahti postilaatikkoon, Kiitos äiti ja Micael <3 Gayelin ja Lisan kortti tuli muuten jo eilen…

Och Tack Pappa <3 fenorna, dykdagboken, skorna och chokladen kom igår! Skickade redan email åt par dykklubbar i närheten och frågade vad det kostar att dyka och hyra osv.

Mitä muuten aattelette; Elly sano eilen ja Beth tänää, että niitten vanhemmat sano, että jos en jostain syystä viihdy tai haluan vaihtelua, saan tulla niille asumaan. Asumaan. Beth oli vaan että isikin sano eilen että sä oot tosi mukava ja että jos oot vaikka kuuden kuukauden päästä tosi tylsistyny ja haluut vaihtelua ni voit tulla neljäks loppukuukaudeks meille asumaan.

Ei tässä muuten mitään, mutta toi kuulostaa liian houkuttelevalta; tykkään Bethin perheestä tosi paljon ja noh, Ellyn perhettä en oo edes tavannu vielä (Elly on kuitenkin ihan oikea enkeli, meen ens viikonloppuna yöks niille Victor Harboriin) :----D Vielä kun täällä oon aika yksin, Gayel ei oikeen tee muuta kun käy parina iltana viikossa kirkossa ja Lisa on ulkona kavereitten kanssa tai kattoo elokuvia VHS:ltä kotona. Mä en vaan jotenki koe olevani samalla aaltopituudella näitten kanssa, vaikka oon yrittäny puhua ja keskustella, että mitäs teitte tänään jne.

Onko mitään ehdotuksentapasia? Mitä te tekisitte, enkä nyt meinaa että muuta pois tai jää sinne, vaan että mitä mietitte kun luitte ton ja näi?

Muuten äiti, katotko kotisähköpostin vähän useemmin kuin kerran vuodessa, jooko? :)

Ei oo muuten enää niin ikävä, ainakaan kun on koulussa tai kavereitten kanssa. Kiitos Anna, helpottaa!

Surffausta ja 'sukellusta'

”The best weekend” oli Fabianin kommentti viikonlopusta sunnuntai-iltana :---D Olin viikonlopun Brightonissa, aluevalvojan luona yötä kun hostit oli Middletonissa hotellissa juhlistamassa isoäidin kuuskymppisiä.

Lauantai-aamuna kokeiltiin Snubaa – Kuin Scuba, mutta laitteet oli pinnalla kelluvassa kumpparissa ja meillä oli vaan valjaiden tapaset hihnat hartioitten ympäri kainaloiden alta ja niihin liitetty regu, josta lähti kuusmetrinen ilmaletku pinnalle.

Oli pilvinen aamu, lämpötila alle 20 astetta ja vesi about kuustoista-asteista, kova tuuli suoraan mereltä ja olin pelkissä uikkareissa… Ei se tuntunu kylmältä vedessä, mutta kun sieltä pääs ylös ni hui!

Snuba oli ihan kivaa, mutta. Scubassa on se vapaus, snubassa olin kytketty kumppariin johon oli kytketty myös kouluttaja ja host-mom. (joka tykkäs mennä hurjaa vauhtia pinnalla eteenpäin muttei rauhottua ja katella pohjaa!) Snuba oli kyllä siinä mielessä parempi, että liikkeet oli sulavampia ilman isoa laitepakettia. Onhan ainakin 'sukellettu' Australiassa!

Lauantai-iltapäivä oltiin Brightonissa kahella eri rannalla, käytettiin ensin Fabianin kanssa Fabianin host-veljen hengenpelastuskerhon harjotusten aikana Fabianin host-perheen koiraa Leilaa (onnistuinko sekottamaan teidät? :---)) ulkona ja ennen päivällistä Fabian näytti biitsin niitten talon vieressä.

Päivällisen jälkeen kuultiin sisälle ensin moottorin jylinää, sit renkaitten kirskuntaa ja jarrutus, jota seuras kamala räsäys. 10m talosta joku ajo sähkötolppaan. (Sähkötolpat täällä on betonista valettuja korkeita pylväitä vahvistettuna kulmaraudoilla jokaisessa reunassa) 

Juostiin ulos, ja keskellä tietä savus punainen hieno, uus ja varmasti nopee auto. Kuljettaja käveli ulos horjuen ja piteli päätään, soitettiin sille ambulanssi kun se ei pysyny pystyssä. Pelkääjän paikalta ulos käveli toinen mies, jolla kaljatölkki toisessa ja tupakka toisessa kädessä. Takapenkiltä nous nainen ja matkustajat pelasti sieltä ison kaljakeissin. Kuski tokeni nopeesti ja rupes potkimaan ja lyömään sen autoa – ihan ku se olis ollu auton vika :---D Kellekkään ei käyny pahasti, ambulanssi kävi kääntymässä ja palomiehet varmisti auton ja poliisit kirjotti umpikännissä olevalle kuskille toivottavasti tuntuvan sakon – jos siellä olis ollu jalankulkijoita se olis tappanu ne. Ja eka juttu minkä Fabianin host-sisarukset tekee on, että ottaa kuvan kolariautosta ja päivittää facebookin.

Sunnuntai sitten! Ajettiin paikkaan nimeltä Goolwa – etelärannikon paras surffauksenopetteluranta. Meijän opettajana oli langanlaiha kaksmetrinen rastapäinen, sanotaan vaikka Mike ihan teidän iloksenne. En muista oikeeta nimee. Ensin kuivaharjoteltiin, jonka jälkeen suunnattiin tyrskyihin. Mike anto vähän vauhtia ensimmäiselle aallolle, jonka jälkeen ponnistettiin ensin polvien varaan ja siitä ylös! Ja pysyin ylhäällä! Kun pääsin taas syvempään veteen, Mike kysy, että Have you surfed before? :D Ehkä mulla on joku salainen surffausgeeni jostain esi-isien ajalta… Tai sit se on lumilautailu, saatiin meinaa Fabianin kanssa vaihtaa haastavampiin lautoihin suurin piirtein puolessa välissä kakstuntista sessiota.

Surffauksen jälkeen haettiin Fish&Chipsit ja suunnattiin vielä picnicille toiselle biitsille, joka oli pieni rauhallinen poukama lähistöllä.

Illalla ehdin vielä liittyä Gayelin, Lisan, Gayelin äidin ja Lisan poikaystävän Allenin seuraan illalliselle – taino jälkiruokaosuudelle.

Haluutteko vähän auringonpaistetta? Täällä on paljon. Tänään lämpötila yli kolmekymmentä, sininen taivas ja melkein tuuleton päivä. Purkitan sitä teille, pesen tyhjän punajuuripurkin ja laitan sen aurinkoon, kerään sinne auringonpaistetta, kaikkialla väreilevää lämpöä, etupihojen palmupuita, teitä reunustavia sypressejä, papukoiden aamuista laulua, taivaan loputonta, syvää sinistä. Pistän mukaan vähän suolaista merivettä, merensinistä vettä joka vaahtoaa valkoisina kuohuina. Lisään hyppysellisen tuulen huminaa eukalyptuspuiden lehvästössä, kukkivien kasvien tuoksua, aussiaksenttia. Laitan purkin pahvilaatikkoon, pehmustan sen huolellisesti kuplamuoviin, suljen pahvilaatikon ja teippaan särkyvää-tarran kylkeen. Pyydän, että ne on postissa varovaisia. Pyydän, että ne tuo sen nopeimmalla mahdollisella tavalla kotiin, jossa te voitte yhdessä avata sen, antaa auringon lämmittää ja lämpöisen tuulen heiluttaa hiuksia ja sotkea kampauksen.

En vieläkään tajua, että oon oikeasti Australiassa. Kun tienvarressa liehuu sinipohjainen Australian lippu britannian lipulla ja kuudella tähdellä, onni kuplii kurkussa ja on pakko hokea itselleen; mä oon Australiassa! Kun ajaa koulubussilla kotiin ja joka puolella on viinipeltoja, palmuja ja aussiaksenttia, hymy nousee huulille ja muut kattoo hassusti sitä kalpeaa suomalaistyttöä, joka hymyilee itsekseen. Paitsi en oo enää niin liidunvalkonen – nenä on punainen eiliseltä surffaustunnilta ja käsivarret punaiset lounaan aikana paistaneesta auringosta :---)

Maria kiittää ja kuittaa, jatkaa auringosta nauttimista ja kotiläksyttömästä maanantaista sekä kohta valmistettavasta illallisesta, teasta.