Lopun alku

Turvallisesti kotona. Ensimmäinen yö omassa sängyssä ohi, ja toinenkin. Koulussa käynti, maanantaina alkava opiskelu. Koiralenkit lumisateessa, oltermanni jääkaapissa ja ruisleipää leipälootassa. Kaverien ilmeet kun yllätin ne, koirien ilo kun tulin kotiin. Lumihiutaleiden kalastaminen kielellä. Aussi-isän lähettämät paketit pöydällä kotiinpääsyä odottamassa, vieressä tuhiseva koira. Lumeen hautautunut piha, kaveria pitkään halaaminen vuoden jälkeen. Matkalaukkujen purkaminen, taino purkamisen välttely mahdollisimman pitkään. Kyyneleet lentokentällä isiä halatessa. Hassu tunne, että kaikki on ihan tavallisesti vaikka kaikki onkin muuttunut. Ihanaa olla kotona. 

Lento meni ihan kivasti, vähän alle kaks vuorokautta tuli matkustettua. Heathrowlla jännitettiin, että pääseekö Suomeen lumimyrskyn takia laskeutumaan vaiko ei. Kyllähän tänne pääs, Finavia hoiti homman kunniakkaasti. Aussiperheen kanssa skypetteleminen Heathrowlla ja koulussa kännykän kautta. Joululoman odottaminen, Messilässä lautaileminen, loulutorttujen leipominen. Arjen asettuminen tutuille uomilleen. 

Viimenen postaus tänne, ja tuntuu haikealta. Jonnekin mä sen uuden blogin teen, mutten tiedä minne. Vielä. Tai millon. Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksanu mua piristää vuoden aikana. Kiitos kommenteista blogiin, kiitos kirjeistä. Kiitos faceviesteistä, sähköposteista, tekstareista, skypeistä. Musta tuntuu ihanalta olla kotona. Tuntuu, että iso jakso mun elämästä olis just loppunut. Mut eihän se oo, kun tämä on vaan alkusoitto niille monille vuosille, jotka tätä vuotta seuraa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kuinka tää vaihtarivuosi muhun ja mun elämään oikein vaikuttaa. Mut nyt vielä, en ole huomannut muuta, kuin että mulla on ihania ihmisiä pallon toisella puolellakin, paljon muistoja ja kokemuksia. Nyt, mä sanon kiitos, ja näkemiin. Ja lähden Messilään, ekaa kertaa melkein vuoteen. 

Kiitos.

Sydney vol.2

Nyt kun kerta mun aussivuoden viimeisiä hetkiä viedään, on mun pakko vielä päivittää pikaisesti. Oon nyt päättänyt mun blogin kohtalon, joka on siis The End kun mun unelmien vuosikin loppuu. Uuden blogin mun superkiinnostavasta not suomielämästä teen jollekin toiselle palvelimelle, koska täältä loppuu sekä kuvatila että kiinnostus. Ja koska aussikavereille se blogi on nyt pääasiassa tähdätty (ei sitä varmaan kukaan muu ku ehkä perhe jaksa kuitenkaan lukea :D) ni enkuks sen teen ja jollekin palvelimelle mitä ne käyttäis muutenkin. Tän mun blogin taidan kuitenkin jättää tänne ainakin hetkeksi, ja taidan itse asiassa myös tulostaa ja säilyttää paperiversiot postauksista tuleville vuosille, että voi sitten päivitellä että mitä kaikkea sinne nettiin on oikein laitettu! Mut nyt ei murehdita enää tulevia, vaan nautitaan Sydney-kuvista!

Käytiin hotellin katolla (jossa sattuu olemaan uima-allas!) ihailemassa miljoonakaupungin maisemia!

Käytiin merimuseossa jossa oli replica (en nyt tiä mitä se on suomeks) James Cookin (se hyyppä joka ekana rantautu Ausseihin 1770!) laivasta.

Ja sit siellä oli HEUREKAN näyttely!!! Ollaan käyty siellä joskus pentuna, mut olihan hauska nähdä suomen kieltä ihan noin yllättäin!

Ooteltiin bussia ja mä tekstailin Carl Barronin sitaatteja aussi-isän kanssa

Lounastettiin sushijunapaikassa, mmm!

Ja koska tytöt lähtee kahdestaan reissuun ei siellä oo ketään ottamassa meistä kuvia, pitää meidän turvautua selfieseihin (jotka vääntyy äitin suussa selfishiksi, mut annettakoon se anteeks tän kerran!) et kaikki näkee et täällä me nyt ollaan! Taas!

Koska jouluna ei ole lunta, tällä on jättimäisiä lumisadepalloja ostoskeskuksissa, jonne pienet lapset heivataan sisään ja sit siellä on jotain höyheniä missä ne saa leikkiä ja kuvitella et on tosi kylmää ja märkää ja pimeetä! Hassua!

Vika kuva tän illan ohjelmasta - ihastuttiin IMAXiin niin, että piti käydä siellä uudestaan! Tällä kertaa ohjelmassa oli Skyfall, joka kyllä tuli ihan iholle maailman suurimmalla elokuvascreenillä! VAU!

Meillä on täällä enää kaks kokonaista päivää tyttöjen lomaa jäljellä äitin kanssa, kohta iskee paniikki. Meillä on ollu täällä kolme viikkoa äiti-tytär laatuaikaa, kolme kaupunkia, neljä eri osotetta, paljon ruokaa, vähän liikaa shoppailua, paljon uusia kokemuksia, monen monta kilometriä, vähän yli sata kuvaa per päivä ja lämmintä ilmaa. Ollaan itketty ja naurettu, ikävöity Suomeen perhettä ja kavereita ja Ausseihin perhettä ja kavereita. Ollaan nähty sukulaisia ja sanottu niille hyvästejä. En osaa oikein päättää mitä mä haluan, ja tuntuu et seison kahden maailman välissä. Toinen jalka toisella puolella, toinen toisella. Toisaalta väsyttää tää ainainen pakkaaminen ja purkaminen, mut on se sit outoa kun on taas siellä kylmässä. Haluun lähteä ja jäädä tänne. Ehkä mä jo enemmän haluan lähteä, kun kotiinpaluu on jo niin lähellä.

Nyt mä annan äitin käydä nukkumaan, ja taidan lähteä ettimään itsekin nukkumattia! Öitä, kohta me nähdään! :---) <3

Viikko vielä!

Oltiin Melbournessa se viikko, ja nyt on Sydneyssä oltu pari päivää. Taino puoltoista. Paljon on jo nähty, Melbournessa pääosin sukulaisia, nyt sit Sydneyssä ollaan kunnon turisteja. Ilmat on kesäset ja näi, paljon soi joululauluja ja on joulukoristeita mut ei vaan oikeen nää lämpötilat tunnu joulusilta. Äiti tossa jo nukkuu vieressä, taidan itsekin painua pehkuihin, huomenna on taas pitkä päivä! Viikko ja mä alan jo olla suht lähellä Suomen ilmatilaa, ihan hassua. Ollaan ahkerasti tekstailtu kotiin iskälle ja vielä ahkerammin aussiperheelle, oon vähän välimaastossa ja onneks on äiti täällä tukipilarina. On vaan tosi ristiriitaset tunnelmat, mut nyt yli viikko jäähyväisistä rupee vihdoin tuntumaan et haluun jo päästä Suomen kotiin. On se jo aikakin, näin kymmenen ja puolen kuukauden jälkeen. 

No, kuvahan kertoo enemmän ku tuhat sanaa, eikö?

Hard Rock Cafe Sydney !

Joku kinkkipari pilas mun hienon kaupunkikuvan!

St. Kilda Melbournen lähellä

Itsenäisyyspäivän risteily - 3 ruokalajia, kolme tuntia, Sydney, äiti

Mark Webber ja mä, normipäivä

Leonardo DiCaprio 

Taas mä oon täällä

Skool itsenäisyyspäivän kunniaks!