I can feel the love can you feel it too?

Heipparallaa, taas täällä photography-tunneilla! 

Ennen tänne Australiaan tuloa olin kyllä kuullu tästä no worries-asenteesta ja kuinka laid back täällä ollaan, mut emmä ihan tätä odottanut. Yhteen valokuvaus assignmentiin on annettu aikaa nelisen viikkoa, kaks tuplatuntia ja yks yksäri viikossa. Mää sain sen valmiiks about viikossa, enkä tosiaan tehny niska limassa töitä. Vähän aina silloin tällöin, samalla kun rupateltiin niitä näitä vähän kaikkien kanssa. On täällä se no worries myös, että ei paljoo ressata jos vähän myöhässä on. Tai jos on iso essee kokonaan tekemättä ja palautuspäivä on huomenna, ni rennosti vaan vikana iltana. Huh, ei kyllä Suomessa ikinä… Mä stressaan koulujutuista jo melkein ennen kun me edes saadaan tietää mitä meidän pitää tehdä, taitaa olla ihan hyvä olla vähän ressi-vieroituksessa. Joku saattaa laiskuudeksikin sanoa…

Tänään on ollu aika yllättävä päivä, koska mä odotin vähintään katastrofia. Molemmat sisarukset on kotona kipeenä (epäilemättä on tauti tullu suoraan täältä osotteesta, what a nice sister), ni oli vähän orpo olo aamulla kun äipän kanssa oltiin kahestaan lähössä töihin ja kouluun. Sit selvis et Miren on kans kipeenä, ja Abi. Mitä mä nyt teen, oli eka ajatus. Sit päätin ryhdistäytyä ja ajatella positiivisesti, kun tuuli ulvoo nurkissa ja vettä sataa vaakasuoraan, taas vaihteeks. Ja mulla oli ihan hurjan kiva päivä sit loppujen lopuks! Juttelin ihmisille kelle en oo oikeen vielä puhunut mitään ja toisaalta en malta odottaa sitä kun Miren lähtee (ja toisaalta -  suurimmaks osaks – en millään haluais et se lähtee!! :---( ) ja pääsen luovimaan täällä ihmismeressä (punaisten villapaitojen meressä pitäis oikeestaan sanoa…) kun huomasin kuinka helposti keskustelua oikeesti syntyykään! Mulla oli jopa ihan kunnollinen keskustelu enkä jääny kertaakaan sanattomaks kun joku year 12 tuli juttelemaan. Wohoo, enkä mä ookkaan ollu täällä ku yli seittemän kuukautta… :D

Eilen olin illan kahestaan isän kanssa, kun Elly ja David pelaili korista ja Tom meni nukkumaan superaikasin kun se oli ihan kipeenä ja äiti oli kattelemassa korista. Oli ihanaa kun meillä oli tosi hyviä keskusteluja ja kateltiin telkkaria yhessä. Musta tuntu melkein yhtä kotosalta kun kotona Suomessa parhaimpina hetkinä, kun saan puhua kaikesta maan ja taivaan välillä ja isi ja äiti ymmärtää ja arvostaa mun mielipiteitä. Huh!

Mutta niinku kaikki tietää – ja minkä mä oon todellakin oppinu huomaamaan niin hyvässä kun pahassakin – on kaikella kääntöpuoli.

Mul tuli ikävä isiä :---( Ei pahasti, mut sellainen pieni toive, mikä me toivotaan kun nähdään tähdenlento tai kun mikron kellon digitaalinumerot näyttää 00:00, että saisin käpertyä isin viekkuun vaikka vaan täksi illaksi.

Niinku ollaan monen monta kertaa jo huomattu, asiat harvoin kulkee niitä raiteita mitä me toivotaan. Joskus ne menee ihan pusikkoon, ja se kolahtaa pahasti. Joskus ne ajaa päälle ja ollaan puolikunnossa pitkän aikaa yliajon jälkeen, ja joskus sivuraiteet ei ookkaan niin kaukana toivotusta kun mitä ensinäkemällä olis olettanut. Joskus, niinku vaikka mun aussiperheen tapauksessa, mentiin pusikkoon ja pahasti. Mun pusikko oli täynnä ohdakkeita tai jotain muita piikkipensaita, mut ei kuitenkaan ruusuja. Koska ruusut näyttää kuitenkin kauniilta. (Miks me muuten sanotaan elämästä, että joku on ihan ruusuilla tanssimista. Sehän sattuis!) Pusikko oli siis piikikäs. Mutta, niin kuin siinä lastenlaulussakin lauletaan (niin pitkä on matka ei kotia näy, mut ihana enkeli vierellä käy tai jotain sinne päin), ihana enkeli kulki vierellä ja mun pusikko ei ollutkaan vuoden mittanen. Mun pusikon takaa löyty keidas. Salainen keidas, jonne mä en olis ikinä löytäny jos en olis pusikon kautta sinne taivaltanut.

Mulla tää aika vaan hupenee, ja kiihdyttää samalla potenssiin kymmenen. Tuhatta. Mulla oli just vasta äsken puol vuotta täällä, ja nyt on enää alle kolme kuukautta jäljellä. Whoa. 

Ootteko ikinä leikkinyt hienonhienolla hiekalla, nostanut sitä kourallisen ilmaan ja katsonut kuinka se valuu sormien välistä takaisin maahan.

Siltä musta tuntuu just nyt, mut mä en vaan voi ottaa uutta kourallista kun ensimmäinen kourallinen on valunut.

Mun aika täällä valuu sormien välistä maahan samalla lailla kuin hienonhieno rantahiekka. Ensin sitä näytti olevan hirveä määrä, ihan tuhlattavaksi asti, ja sitä vaan toivo et se valuis nopeemmin. Nyt mulla on alle kolmannes enää jäljellä, ja mä toivoisin, et joku tois mulle lasipurkin kämmenien alle, jonne mä voisin nää loput hiekanjyvät valuttaa. Sit laittaisin purkin kannen kiinni, ja lasin läpi voisin ihailla sileitä ja karheita, monen värisiä ja kokoisia hiekanjyviä. Niinku kaikki tietää, jäähän niitä hiekanjyviä vähän kämmenien pohjalle. Silloin usein kopistellaan käsiä yhteen, ja silti hiekkaa löytyy joka paikasta. Pikkuhiljaa ne loputkin hiekanjyvät sit varisee pois, ja parin vuoden kuluttua sitä päivää rannalla – tai hiekkalaatikolla – ei enää edes muista.

Onneks tää vuosi on vähän enemmän ku päivä rannalla, ja mä voin säilyttää ne viimeiset, kämmenien pohjalle jäävät hiekanjyvät. Ajan kuluessa osa häviää, mut loput on aina osa mua. Sit kun matkustelu on niin arkipäivää, et kesälomat vietetään Venuksessa ja talvilomat Marssissa, voin kertoo mun lapsenlapsille kuinka rohkee olin sillon kauan, kauan sitten, kun lähdin toiselle puolelle maailmaa pää kolmantena jalkana ja järki tuli sit perässä.

Valokuvaus loppu ja koulumatka meni hiljasissa tunnelmissa, kun puolet lapsista nuokkuu käsivarsiensa varassa, toiset tuijottelee ikkunasta maisemia ja loput kuuntelee musiikkia ja feisbuukkaa. Punaset villapaidat ja mustat bleiserit päällä lapsukaiset istuu ikäjärjestyksessä, koska senioreillahan on etuoikeus istua perällä :--) Mä en varmaan ikinä pääse ohi siitä kuinka paljon enemmän mä tunnen kuuluvani tänne kun kaikilla on koulupuvut - ihan ku Harry Potterissa! 

En voi uskoa et sanoin noin meidän tuvista, kun nyt ne istuu arkipäivään ku manteli joulupuuroon.

Tuli vähän kilometrivuodatus taas, anteeks.

On muuten ihmeellistä, kuinka täällä huomaa kuinka paljon mulla on ihania ystäviä Suomessa. Vaikka ei oltais nähty piiiiitkään aikaan, Suomessakaan, ni pidetään yhteyttä ja vuodatetaan kaikki ilot ja surut. Kuinka onnekas mä olenkaan, kun mulla on niin ihanaisia ihmisiä ympäri Suomea! Kiitos <3

Ja vielä yks juttu, ihan nopeasti. Tiedättekö sen tuoksun, mikä hotellihuoneissa leijailee kun sinne astuu ensimmäistä kertaa? Tai miltä tuntuu kävellä hotelliaamiaiselle, kun puheensorina ja aterimien kilinä kaikuu ympärillä? Kuinka ihana onkaan ottaa kengät jalasta pitkän päivän jälkeen, ja rojahtaa sängylle? Kun saa kävellä kaupungilla äidin kanssa, shoppailla ja ihmetellä museoita ja taidegallerioita? Kuinka illalla, auringon laskettua, voi suihkun jälkeen kävellä käsi kädessä pitkin ravintoloiden reunustamia katuja ja valita illan ruokapaikkaa? Kuinka käperrytään paksun peiton alle, puhtaiden liinavaatteiden väliin ja katellaan telkkarista satelliittikanavia hetken aikaa ennen nukahtamista? Kuinka minibaarissa on limsatölkkejä ja suolapähkinöitä jotka maksaa omaisuuden? Käyttää shampoota pienenpienistä muovipulloista ja piirtää huurtuneeseen, seinänkokoiseen peiliin suihkun jäljiltä? Kietoutua valkoiseen, pehmeään pyyhkeeseen, istua parvekkeella ja puhua kaikesta? Manikyyri auringon laskussa, liikenteen äänet kadulta ja hymyilevä vastaanottovirkailija. Kaupungin kartta ja julkiset liikennevälineet, painavat kauppakassit ja lounas katukahvilasta.

Alle kolme kuukautta ni äiti on täällä.

Saturday with Miren!

Long time no see, taas kerran. Sori nyt taas, mut ei oo mitään ihmeempiä tapahtunu eikä oo tullu kuvailtua. Harmittaa oikeesti, kun oon kyllästyny tohon puhelimen kameraan - ne kuvat on ihan ookoo, mut ei niistä kyllä koko ruudun täytteeks oo, kun ne sit pikselöityy aika hurjasti. Onhan nekin muistoja mut juu, mietin vaan et jos (taino kun) teen valokuvakirjan Aussivuodesta ni iPhonen kuvat on aika hirveen laatusia... Nimimerkillä kokemusta omaava.

Nojoo. Täällä menee kaikki normaalisti. Niin normaalisti, että mua rupee jo ärsyttämään kun päivittelen blogiin aina samaa vanhaa. Ainii, kolme kuukautta jäljellä -päivä oli eilen. Apua, help me.

Viime viikonloppuna oli tosiaan se 40 Hour Famine, eli ei ruokaa 40 tuntiin -hyväntekeväisyystempaus. Keräsin 55 dollaria, wohoo! Ei oikeestaan edes ollu nälkä, mut verensokerin laskun huomas siitä kun olin tosi ärsyyntyny koko aika. :D Perhe parka.

Tiistain ja keskiviikon olin kotona, taas, koska kevätflunssaa. Tosi ärsyttävää (kyllä, tämäkin) kun on tänne asti tullu ja sit vaan ollaan nuhassa. Mun kyllä oli tarkotus mennä kouluun mut nää vaan jätti mut nukkumaan. Kattelin sit leffoja ja sain lounasta maailman parhaasta leipomosta. Loppujen lopuks, ei paha ;) Täytyy varmaan olla useemminkin kipeä, kun aina kun jään pois koulusta ni saan postia. Kiitos ihanin pikkuIida ja Jenni, oot maailman ihanin kaheksanvuotias! (Voikun mullakin olis ollu noin hyvä käsiala kun olin kaheksan... :D) 

Ja sit vähän valitusta säästä, taas vaihteeks... Aurinko paisto ja oli ihana Suomen kesä -ilma kun olin kipeenä, sit koulussa tuuli ja sato vaakasuoraan ja myrskys ja ukkosti ja sato rakeita... Mun tuuria!

Eilenä olin Mirenin luona koko päivän, ja oli ihan parasta! Kokkailtiin cold rollseja ja new york juustokakku ja spanakopitaa. Syötiin ja naurettiin ja juteltiin ihan kaikesta. Ja Mirenillä on muuten ihan paras huone, se sai itelleen kakkosasunnon yläkerrasta, josta on merinäköala, siellä on mini keittiö, vessa, kylppäri, telkkari, ilmalämpöpumppu.............. Siis se oli ku sen oma kämppä!

Mut parasta on, etten mä edes oo kateellinen. Vaikka saisin mahdollisuuden vaihtaa, en haluis vaihtaa mun hosteja, en. Kertooko se jotain siitä, kuinka onnellinen mä oon täällä.

Alle kaks viikkoa ja mä lähen lautailemaaaaaan! Ensin yö bussissa Fabianin ja Ramonin kanssa ja sit pari yötä Falls Creekissä, kuulemma Aussien parhaimmassa laskettelukeskuksessa. Ja tää talvi on ollu superhyväluminen! Yayayayayay!

Nyt taidan palata ton mun matikan folion pariin, adios!

Näiden voimalla mentiin 40 tunnin paasto, ja tietenki vedellä, ettei verensokeri tai nestetasapaino järky liikaa.

KATTOKAA MITÄ MÄ LÖYSIN!!!

Paitsi etten kyllä ostanu, kun mulla on iskän lähettämät hapankorput vielä kesken.
Tänään sillirööraa savuturskasta :---)

Ja näkkileipää! Ja Anna'sin pipareita, aaah oon taivaassa!

Miren ja New York Cheesecake

Onko mun ihan pakko tehdä tätä matikkaa?

Mää en jaksa!

100 Jäljellä!

Kääk, mihin tää aika nyt ihan oikeesti katoaa.

ENÄÄ SATA PÄIVÄÄ ENNEN KU ÄITI LENTÄÄ TÄNNE.

Musta tuntuu ihan epätodelliselta. Justhan mä vasta merkkasin mun kalenteriin jäljellä olevat päivät. Se oli ennen perheen vaihtoa, kun mulla oli hurjan kova ikävä. Ja niitä päiviä oli yli kolmesataa, ja se hirveän iso määrä ikävää melkein tukahdutti mut. Itkin varmaan koko vuoden itkut siinä niiden parin kuukauden aikana, että nyt voisin sit olla onnellinen. Ehkä se on niin, et pitää olla jotain kamalaa et osais sit pitää arvossaan niitä ihania hetkiä.

Eilen isoveli tilas multa Swiss rollin aka. kääretortun, ja kun isä pyyteli jotain suomalaista aattelin tehdä pannaria sunnuntaina, kun 40 hour famine loppuu. Mut rupesin miettimään, et mitä me oikeesti edes leivotaan koto-Suomessa? Korvapuusteja joo, mut mitä muuta? Ku täällä on vaikka mitä kaikkea, ANZAC-biscuitsit on varmaan ne legendaarisimmat. Mut sit kaikki Pavlovat ja Browniesit ja Slicet ja Crumbled. Mitä me leivotaan Suomessa?

Mulle ei oikeestaan kuulu muuta ku tylsää just nyt, on perjantai ja valokuvausta. Mua ei nyt oikeen jaksa kiinnostaa ja meillä kun on vielä sijainen ja aikaa tälle assignmentille on neljä viikkoa. Kateltiin enkun tunnilla Mirenin kanssa ihan tylsyyttämme lentoja Ebookersilta, Helssinkiin pääsis huomenna iltapäivästä yhellä välilaskulla, kokonaisaika jäi jopa alle vuorokauteen. Hassua, kun jotenki on niin kaukana mut kuitenkin niin lähellä kotia, mut sit täälläkin on koti johon mennä aina (raskaan tai vähän vähemmän raskaan) päivän jälkeen.

Mulla ei edes oikeen ollu mitään asiaa, on vaan niin et kaikki on hyvin. Sain eilen Etlareita ja hapankorppuja kotoota, paketoin siskon tekemiä Brownieseja hyväntekeväisyyteen ja kuuntelin sateen rummutusta peltikatolla.

Muthei, kolme viikkoa laskettelemaan, leipomislauantai epsanjalaisen Mirenin kanssa (joka on hyvin pitkälle henkireikä täällä välillä) ja muuta mukavaa. 

xoxo, Maria

ps. laitan kuvia sit kotoota, kun meillä oli vähän ajantappomukavaa Mirenin kanssa enkun tunnilla :--)

Siinä myös tyylikkäitä koulupukuja - Mirenillä pelkkä villapaita ja mä palelin jopa bleiserin kanssa...
Suomesta terkkuja!

Hih <3 Anteeks rakkaat, mut mä nautin niin hirmuisesti kun pääsin kuokkimaan veikan rippijuhliin pallon väärältä puolelta! Meneehän se näinkin, kyl teknologia on ihanaa.

Taikatalvi

Lämmin ja aurinkoinen talvipäivä. Mittari näyttää 18°c ja tummanpunainen huppari imee auringon säteet. Taivas on sinisen sininen ja ruoho viheriöi. Istuskellaan nurmella kentän laidalla kaikkein ihanimpien kanssa, lähdettiin kävelylle. Lauletaan yhtä ihanaa biisiä ja nauretaan. Katson jokaista vuorollaan ja mietin, kuinka onnellinen oon. Just nyt. Silmän nurkassa naururyppy, valkoiset hampaat ja tuulessa hulmuavat hiukset. Maataan nurmikolla ja tytöt suunnittelee ensi vuoden synttäreitä. Mä annan ajatusten lentää, pienlentokone lentää kentän yli.

Mitä te mietitte kun näette lentokoneen? Paratiisisaarta? Miljoonakaupunkia shoppailumahdollisuuksineen? Eksoottisia tuoksuja ja ruokia, kuuluisia maamerkkejä. Aurinkoa, lämpöä, merta, lumihuippuisia vuoria?

Mä mietin valkoisia hankia ja sinistä taivasta. Korvapuustien tuoksua ja kaikkia rakkaita.

Mut nyt vatvoin kahden kodin välillä. Sit mä päätin, etten jaksa enää vatvoa. Aika juoksee hurjaa vauhtia ilmankin, nyt vaan nautitaan ihan koko aika. Marraskuu tulee ilman mun kyttäämistäkin, ihan joka hetki se kiitää lähemmäksi ja lähemmäksi. Kohta se on jo täällä.

LoveActually, lepäilyä takan edessä ja jälkkärin tekoa pikkuveljen kanssa. Lentokentällä jälleennäkemisiä, isä sanoo kuinka aikaa ei ole enää paljoa. Sit se sanoo, kuinka se ei halua et mä lähen. Ettei se tuu tykkäämään siitä yhtään. Että mitä se tekee sit kun sen toinen tytär ei ookkaan täällä enää.

Yökylä Abin luona, tiskattiin ja melkein kyynelehdittiin ikävää jo nyt. Miten mä voin jättää nää ihmiset. 

autoin vähän Tomia

Isä jotenki sai selville et mun karkkilakko ei kata jäätelöä - no eiku mitä, kaupasta kolme litraa jätskiä tytöille.

Ei sais varmaan sanoa, mut mulla on niin hyvä fiilis kun teillä loppui kesälomat. Sori. Oon ollu koko talven koulussa ja lukenu kaikista ihanista kesäfiiliksistä. Eikä mulla oikeen riitä sympatiat teille sinne, sateisesta kesästä kärsineille. Ootte rakkaita kaikki, tää tyttö lähtee nyt unten maille ja huomenna jatkuu taas harmaa (ja sateinen apparently) arki! 

Take Care!

Ps. Neljä viikkoa ja tää tyttö lähtee laskettelemaan parin sveitsiläisvaihtariduden kanssa! :---)

Nii ja olin kans uusien vaihtarien Orientationissa ja kauhistuin kuinka kauan oon ollu täällä jo! Sain olla oldie ja oon niin onnellinen etten tullu tänne keskellä talvea keskikesästä, olisin varmaan jäätyny vähintään kuoliaaks...

Don't wake me up

Saatte vähän kuvia viime päiviltä - käytiin siellä zoossa valokuvausluokan kanssa, olin Almond Blossom-festareilla Saskian, Emilyn ja Janan kanssa ja sit vaan vähän random-kuvia viime päiviltä ja vähän aikasemmalta ajalta.

Kun sade rummuttaa kattoon ja tuuli ulvoo - tai rytisee - nurkissa, on ihana vaan maata monen paksun peiton ja viltin alla. Käpertyä kerälle lämmitetyn kaurapussin ympärille, katsella takkatulta verhojen raosta ja kertoa suurelle nallelle, Frankielle, kuinka ihanaa täällä on. Yrittää laskea sormilla ihania ihmisiä, ja hymyillä itsekseen tajutessaan ettei sormet riitä alkuunkaan. Miettiä kuinka ihanan iso ja lämmin syli isillä on, muistaa kuinka monta kertaa kuudentoista vuoden aikana on saanut rutistaa isiä niin kovaa kun pystyy. Nuolla suolaiset kyyneleet pois huulen nurkasta, itkeä ilosta. Ehkä myös vähän väsymyksestä. Young, Wild and Free soi päässä veljen sanoituksilla. Koko perhe tuuletti Suomen puolesta melonnassa, ja saatiinhan me kai joku mitalikin. Ei ainakaan oltu viimeisiä. Maata sängyssä ja odottaa unta, tietää, että huomenna saa nukkua pitkään. 

Olla rikkaampi kuin kukaan muu, rakastaa enemmän ja useampaa kuin ikinä ennen.

Joku hyeena

Jellonakuningas

Piisoneita

Siellä noita ihania <3 

Ei oo aina asiat näin mustavalkosia

Kävästiin Afrikassa nopsasti safarilla

Tää nyt oli vaan aika taiteellinen

Tasmanian paholainen

Jotai apinoitahan ne

Keskitalvi 

Joku halus kuvia kaupasta - tässä niitä nyt sit. Täällä on vielä kunnon koristeet olympialaisten kunniaks, Aussie Aussie Aussie, Oi Oi Oi - banneri näkyy tuolla pikkusen.

Maanantaina suklaaostoksilla ft. Pikkuveikka

Täälläi Self Serve - kassa, jossa saa ite skannata viivakoodit - SIISTIÄ!

Melkein 2/3 karkkihyllystä

SAIN POSTIA SUOMESTA!!!

Hapankorppua ja savulohirööraa isin fiskröra - ohjeella, ei voi olla muuta ku hyvää.

Näytin mallia Saskialle, kuinka kävellään puujaloilla. Enpä osannu aavistaa sillon vaahtosammuttimen kokosena kun huitelin isin tekemillä puujaloilla ympäri etupihaa et jonain päivänä sitäki taitoa tarvitaan - Ausseissa!

Australian Rajalla - ohjelmasta tutut käpyliskot mitkälie, joita ne yrittää aina salakuljettaa sukissa sun muissa. Ja mä sain pitää yhtä kädessä!! Arvatkaa kuuletteko tästäkin joka kerta kun käpyliskomikälie vilahtaa telkkarissa?

Opossumi lemmikkinä - as you do.

Oltiin kävelyllä Tomin ja koirien - Jetin ja Teddyn - kanssa, Jet saalisti pupuja :D

Q & A !

Kiitos teille ihanille jotka vaivautu niitä kysymyksiä laittamaan! <3 Piristitte mun toipilaspäiviä kun sain vähän tekemistä :----)

Vastauksista tuli aika pitkiä, et onnea vaan lukemiseen! Kerron teille tässä ensin, kuinka mä nautin mun keskiviikosta. Viimeks nukuin yli viiden tunnin yöunet viime viikon torstaina, ni äiti ja isä anto mun jäädä (puoliks pakotti, maanantaista asti oli sitä mieltä et olis parempi jäädä kotio) nukkumaan. Sade rummuttaa katolle, yöllä tuuli niin kovaa et se kuulosti ukkosen jyrinältä ja katellaan olympialaisia. Käytiin isän kanssa hakemassa lounasta leipomosta, ajettiin rannalle parkkiin ja syötiin Kranskyt valaita katellen ja sain pari isoa esseetä tehtyä leipomojälkkäriä syöden!

Mut nyt niitä kysymyksiä ja vastauksia! :--)

Mikä on ollut parasta?

Kääk, no varmaan just se kun saa täältä kodin, kasvaa ihmisenä ja huomaa kuinka ihanaa elämä oikeesti on.

Entä kamalinta?

Varmaan koko isäntäperheenvaihtoepisodi, ja kamala koti-ikävä mikä siihen liitty. Nyt varmaan (kun elämä on ihanaa) kamalinta on se, etten tiedä haluunko lähtee kotiin vai jäädä tänne. Onneks mulla ei oo vaihtoehtoja!

Millanen eka päivä oli?

Eka päivä täällä oli aurinkoinen, Australia Day, ja näin hirveen paljon ilosia ausseja rannalla.  Me istuttiin sisällä ilmastointi päällä – mulle tuli kylmä – ja illalla me grillattiin. Oli tosi vaivaantunu olo ja mun fiilikset meni vuoristorataa. Olin tosi onnellinen, kun mun unelma oli toteutumassa. Jälkeenpäin – vaikka ei pitäis näin aatella – oon vähän pettyny mun Australia Dayhin, ku oon kuunnellu kuinka muut juhli sitä, olis ollu kiva nähä kunnon Australia Dayn juhlintaa. Mut ekana päivänä olin ihan sekasin, olin väsynyt ja onnellinen ja yliväsynyt ja koti-ikäväinen, järkyttynyt, kylmissäni, paahduin, tunsin itteni yksinäiseks, pieneks, suureks, kypsäks, lapseks, aikuiseks, suomalaiseks, eksyneeks, seikkailijaks, vaihtariks... Jopa sen ajatteleminen saa mun pään ihan pyörälle!

Ootko sä kasvanu siellä?

Oon, ihan tosi paljon. Fyysisesti tuntuu et oon kutistunu, koska kaikki mun aussiperheessä on niin pitkiä :D Henkisesti oon kasvanu ja kai vähän aikuistunutkin. Toisaalta, kun oon ollu niin kauan erossa vanhemmista, tuntuu etten haluis ikinä muuttaa pois kotoota, olla vaan isin ja äitin pikkuinen tyttö aina ja iänkaikkisesti. 

Mikä on sun lemppariaussiruoka?

Ööö äiti tekee ihan tosi hyvää ruokaa, mut varmaan kuitenki joku jälkkäri… TimTamit ei oo ruokaa, joten nyt on sanottava etten oikeen osaa valita. Lamingtonit on tosi hyviä, ja Ellyn tekemät Browniet. Mut sit kanasnitzel ja kuinka ne täyttää sen kaikella ihanalla, uunijuurekset, KENGURU… Varmaan itse asiassa kenguruwokki.

Entä mitä te seuraatte telkkarista?

Olympialaisia tällä hetkellä :D No Master Chef oli aika iso juttu, ite tykkään siitä ja sit täällä oli sellai sarja ku Packed To The Rafters mistä tykkäsin. The Big Bang Theory ja Frendit on suosittuja myös. Kun tulin ni aina välillä kattelin My Kitchen Rulesia.

Mikä on Australia?

Vihreä talvi ja ruskea kesä, lämmin auringonpaiste ja seikkailu. Aussiperheen aussiaksentti, outback ja valkoinen hiekkaranta. Hymyilevät ihmiset ja herkkuruoka.

Millasta koulussa on?

Koulussa on ihan kivaa. Vähän tylsää aina välillä, riippuu kenen kanssa oon. Joskus luikahdetaan Mirenin tai vaikka Abin kanssa kävelylle, kun ei jakseta olla isossa porukassa. Joskus tuntuu et oon yksin ihmisten keskellä, joskus tuntuu et istun joukkoon ku kuka tahansa muu. Vaihtelee.

Mitä sun normipäivään kuuluu?

                      Normipäivä menee näin:

7.20am           Isä herättää mut. Ei tekis millään mieli nousta lämpösestä sängystä, mut ryhdistäydyn ja nousen. Puen päälle, pesen hampaat ja otan isän tekemän lounaan reppuun.

7.40am           Äiti vie meidät kouluun sen työmatkalla.

8.15am           Ollaan koulussa. Vien repun mun kaappiin, otan ensimmäisten kolmen tunnin kirjat ja meen mun kotiluokkaan.

8.40am           Koulu alkaa. Kotiluokassa luetaan notices (maholliset luokanvaihdot ja muut huomion arvoset asiat) ja merkataan läsnäolijat.

8.55am           Kello soi. Mennään ekan aineen luokkaan, jossa tunti alkaa 9.00. Yleensä meillä on aamusta yks yksäri ja yks kaksari, keskiviikkosin on aamunavaus salissa ja tiistaina extended home class.

11.10am         Recess alkaa. Viedään kirjat kaappiin ja mennään ulos istumaan. Yleensä syön tässä vaiheessa hedelmän ja jonkun kakunviipaleen tai myslipatukan, joskus keksejä, joskus kaks hedelmää. Riippuu.

11.35am         Kaks seuraavaa tuntia alkaa. Yleensä kaksari, joten vaan yhen aineen kirjat kaapista ja tunnille.

1.05pm           Lounastauko alkaa. Kirjat kaappiin ja taas ulos istumaan, tässä vaiheessa syön mun täytetyn voileivän. Välissä mitä vaan voi kuvitella; salaattivoileipä, kanavoileipä, kinkkujuustovoileipä tai voileipä täytettynä edellisen illan rääppiäisillä: kanasnitzelvoileipä, lihavoileipä tai miksei kana-spagettivoileipä. Isältä ei nää reseptit ihan hetkessä lopu.

1.50pm           Lounas loppuu ja vikat kaks tuntia alkaa. Kaapin kautta tunnille.

3.20pm           Päivän odotetuin hetki kun kellot soi koulun päättymisen merkiksi. Kirjat kaappiin ja reppu mukaan.

3.30pm           Koulubussit lähtee kotiinpäin.

n.4.00pm        Ollaan bussipysäkillä, josta isä noukkii meidät autolla. Jos kukaan ei pääse hakemaan meitä pysäkiltä, istutaan bussissa puolisen tuntia kauemmin ja kävellään lähempää kotiin. Maanantaisin ajetaan suoraan Tomin korispeliin ja ollaan kotona myöhemmin.

n.4.15             Ollaan kotona. Vaihan koulupuvun kollareihin ja teen läksyt, jos oon nälkänen ni syön välipalaa ja autan ruanlaitossa tai haen polttopuita tai tiskaan, jotain pieniä askareita.

6-9pm            Illallinen. Aika usein kanaa tai lihaa uunijuuresten tai riisin kanssa, joskus peruna-bataattimuusia. Joskus keittoa, piirakkaa tai mitä nyt milloinkin. Paitsi ei kalaa, koska sisko ei tykkää. Syödään aika usein telkkarin ääressä olkkarissa, josta tykkään eniten koska voin istua takan eessä lattialla :D Joskus kuitenkin syödään ihan pöydän ääressä, varsinkin jos talo on lämmin.

n.9.30pm        Meen pesee hampaat ja naaman ja vaihan pyjaman päälle, lämmitän kaurapussin (jotta pääsen lämpöseen sänkyyn) ja pakkaan repun. Sängyssä oon kymmenen nurkilla.

Mitä sä oot oppinut?

No, nää itsestäänselvyydet. Enkkua, itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Mut myös tekemään tulet takkaan, pullaohjeen ulkoa, tekemään kravatin oikein, juomaan paljon vettä, syömään kaks lounasta. Oon oppinu syömään sieniä, kakkoslihaa sekä lasagnea. Reitin rannalle ja lähikauppaan. Oon oppinu lausumaan mediterranean, drive-thru ja jetty ja pukeutumaan lämpöisesti. Oon oppinut arvostamaan mun omia vanhempia vielä hurjasti lisää, puhumaan vaikkei ois mitään sanottavaa, käymään suihkussa viidessä minuutissa ja säästämään lämmintä vettä. Suunnistamaan koulussa, nauttimaan aurinkoisesta talvisäästä ja olemaan ilman nettiä. Oon oppinut futiksen ja netballin säännöt, tekemään ruisleipää ja ruokaa silloinkin, kun kaapeissa ei oo mitään. Valitsemaan kaikkein parhaimmat puut takkaan ja matkustamaan yksin. Ihan yksin. Oon oppinu kuinka paljon rakastan isänmaata ja tajunnu et oon ylpee ollessani suomalainen. Pesemään omat pyykit, kattomaan urheilua ja oon tajunnu, kuinka onnekas oon kun mulla on Suomessa maailman parhaimmat kaverit.

Mitä sulla on nyt päällä?

Koulupuku – kengät, tummanvihreet sukkahousut, villahame, toppi, valkonen kauluspaita, kravatti ja punanen villapaita.

Mitä ne tietää siellä Suomesta?

Ei mitään. :D Noh, joku vanhaherra ties et Nokia tulee suomesta. Joku muu ties Räikkösen ja kolmas saunat tai revontulet. Mut siinä se oikeestaan onkin, ei ne edes tiedä missä Suomi on.

Onko kengurut pehmosia?

            On! Varsinkin vauvakengurut, mut isot pojat alkaa olee jo pelottavia.

Mitä kuuluu?

Ihan hyvää :) On torstai ja mulla ei oo koulua huomenna, kun mennään kuvailemaan eläintarhaan!

Mikä päivä oot taas Suomessa takasin?

En oo ihan varma vielä, kun mulla ei oo lentotietoja mun ja äitin lennoista. Jos lähetään 12 joulukuuta ni varmaan 14? Idk.

Miten se kulttuuri poikkeaa Suomen kulttuurista?

Ekaks ei paljookaan, mut sit rupee huomaamaan niitä pieniä eroja. Täällä puhutaan paljon enemmän ja kysellään kuulumisia. Erilainen ruokakulttuuri (paljon kaikkea makeeta eikä niin paljoo vihreetä tai kuituja) ja täällä ollaan vähän rennommin. No worries.

Miltä tähtitaivas näyttää siellä?

Hassulta :---D Aikasemmin rupesin aina ettimään otavaa ennen ku muistin et ainii. Täällä näkyy etelän risti – joka on myös aussilipussa - ja Milky Way muuallakin kun karkkihyllyssä.

Ootko saanu paljon ystäviä?

En hirveesti. Pari tyttöä lasken ystäviks, mut kavereita on sitäkin enemmän. Varsinkin kun niillä kenen kanssa oon hengannu näyttää oikeesti olemaan jotain mua vastaan, ni oon vähän tähyilly muita ihmisiä ja tajunnu kuinka ihania ihmisiä koulu on pullollaan.

Kolme unohtumatonta hetkeä?

Käääk! No, äh. Voi ei! Se kun sain perheen, siis ihan kunnon perheen. Melbournen matka ja kuinka tajusin yhtäkkiä kuinka hirmuisen ihania sukulaisia mulla täällä on! Ja kolmantena ööö (tässä vaiheessa mulla vilisee silmissä kaikki mitä oon tehny ja sit tulee ihan tyhjää) varmaan telttailu perheen kanssa. Tai Kengurusaari vaihtareitten kanssa. Taitai lentäminen. Äh.

Neljä uutta kokemusta?

Pienkoneella lento, kengurun syöttäminen, hostien vaihtaminen ja aussiperheen saaminen ja sit varmaan surffaus!

Hassuin tilanne?

            No varmaan tää herpes-episodi josta kerroin edellisessä postauksessa :----D

Ja uni?

Tän näin pari viikkoa perheenvaihdon jälkeen. Oltiin meidän takapihalla Suomessa ja pelattiin aussifutista – minä, Micael, David, Elly ja Tom. Suomi-isi ja Aussi-isä oli maalivahteina ja äidit kannustamassa kentänlaidalla. Ihanaa! Plus kaikki englanniks, of course.

Kannattiko lähteä?

            Kannatti!

Kuinka paljon sulla on siellä tavaraa mukana?

Otin matkalaukullisen – 22kg – ja äiti ja isi lähetti Suomesta talvivaatteita ja sukelluskamoja.

Ootko shoppaillu paljon vaatteita ym?

En hirveesti. Parit housut ja villapaidan, mekon ja kengät. Ja topin. Vähän tuliaisia ja synttärilahjoja kotiin. Postittamiseen ne rahat on menny :D

Parhaat vaatekaupat?

             Cotton on.

Millanen sun huone on?

             Sellanen pieni ja söpö – näiden työhuone mihin ne osti mulle sängyn.

Missä sä oot just nyt ja miltä siellä näyttää?

Nyt oon kotona – teen tätä pienissä erissä – ja täällä on kotoista. Sisko istuu vieressä sohvalla ja kattoo olympialaisia, pikkuveikka selittää isälle jotain liikkatunnista ja syö brownieta. Takassa palaa tulet ja keittiössä porisee jotain hyvää. Ruskeet kolmen ja kahden istuttavat nahkasohvat ja samaa sarjaa oleva nojatuoli on puisen sohvapöydän ympärillä. Ulkona on pimeetä ja ikkunat heijastaa olkkarin takaisinpäin. Kaks labradoria kattoo ikkunan takana ja oottaa et pikkuveli syöttäis ne.

Mikä on kivoin paikka siellä?

Oma koti kun kaikki on kotona, syödään hyvää ruokaa ja istutaan lämpösessä olkkarissa. On täällä aika söpö pieni rantapoukamakin, ja leipomo, mut kyllä oon onnellisin täällä kotona.

Halataanko siellä kavereiden kesken?

Ei oikeestaan. Alemmat luokka-asteet halailee koulun jälkeen, mut me ei. Paitsi siskon kanssa. Ja isoveikan. Ja vanhempien. Ja pikkuveikan. Eli kai me :D

Onko sulla ikävä kotia?

On ja ei. Toisaalta en haluis mitään muuta kun olla kotona oman perheen kanssa, mut sit kun ajattelen et kuinka ikävä mulla tulee aussiperhettä ja paria tyttöä täällä ni meinaan jo ruveta kyynelehtimään. Huh, miten mä ikinä selviän.

Mitä suomalaista sulla on ikävä eniten? (jotain asiaa)

Varmaan ruisleipää. Taino, sitä ja sit vaan sitä terveellistä syömiskulttuuria. Kieltä.

Ootko kokeillu uusia urheilulajeja?

Een oikeestaan. Ollaan pelattu netballia liikassa, oon käyny surffaamassa ja snubailemassa.

Onko siellä ketään ihanaa?

Haha, ei :D Taino, siis sillai. Perhe on ihana, ja parit tytöt koulusta on ihania. Abi, Emily, Saskia, Emily, Miren. Ja Melbournen sukulaiset kai lasketaan mukaan, ni ne myös.

Mikä on sun lempiaine?

            Köksä tai valokuvaus. Eiku läksyjentekotunnit :---D

Millasta ruokaa ne syö?

Aika epäterveellistä. Valkosta leipää, paljon kakkuja ja keksejä ja karkkia, sipsejä ja uppopaistettuja juttuja. Lihaa useemmin ku mitä Suomessa, ja kanaa kans suht paljon. Ei melkein yhtään kalaa. Pikaruokaa ja leipomosapuskaa. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää ruokaa, mut kaipaan kuituja ja salaattia! Tää perhe kyllä syö suht terveellisesti kun vertaan joihinkin muihin. Australiassa on eniten ylipainoisia ihmisiä suhteutettuna väkilukuun...!

Miltä tuntu lähteä?

En ollu pysyä housuissani. Muut vaihtarit oli ihania ja meillä oli tosi kivaa yhessä. Äiti ja isi vähän tirautti kun kävelin turvatarkastukseen (ja taisin mäki vähän) mut kun ne hävis näkyvistä ni niin unohtu ikävät ja en vaan malttanu odottaa.

Ootatko kotiinpaluuta?

Ootan. En malta odottaa millään, mut sit samalla ajatus näiden jättämisestä tuntuu tosi pelottavalta!

Mikä on järjettömin juttu mitä australialaiset tekee?

Öööh, hyvä kysymys. Ui haiden kanssa, telttailee myrkkyllisten käärmeiden kanssa, ja vesihiihtää krokotiilien kanssa. Näin luetteli isä ja sisko…

Tekeekö aussit jotain paremmin ku me suomalaiset?

             Näillä on ihania leipomoita ja parempi jälkkärivalikoima. Nää on ystävällisempiä ja                                                                                  kohteliaampia myös.

Missä kaikkialla Australiassa oot ollu?

                      Victorian osavaltiossa, Flinders Ranges –kansallispuistossa ja täällä Etelä-Ausseissa. Kengurusaarella ja periaatteessa Sydneyssäkin, mut sitä ei lasketa.

Syödäänkö siellä epäterveellisesti?

                      Joo.

Onko sulla lempisanaa?

                      Ei oikeestaan.

Onko sun isäntäperhe samanlainen ku sun oma perhe?

Oudosti samanlainen. Isissä on tosi paljon yhtäläisyyksiä, samoin äideissä. Mussa ja Ellyssä ihan näköä myöten ja luulen, et kaikki 15-vuotiaat pojat on samanlaisia. Ainaki Micael ja Thomas on pelottavan samanlaisia. Ehkä mä tykkään näistä niin paljon just siks.

Sisko sanoo aika hienosti. Oh dear family, can’t live with them, can’t live without them.

Onko sulla ikävä mua?

No on! Mulla on ikävä suurin piirtein kaikkia suomalaisia :D Noei, mut kyl on ihana päästä kuris…halaamaan kaikkia ihania kotona!

Tunnetko paljon muita vaihtareita?

No suht paljon. Iisa, Melissa, Mari, Anna, Lilli, Ville, Fabian, Kalle, Rune, Lilo, Benny, Ramon, Manon, Linn, Emma, Lincoln, Miren ja Cindy jo Suomesta. Mitä nyt näin äkkiä mietti.

Jos voisit valita uudestaan, olisitko menny ausseihin?

Joo. Tai sit Uuteen Seelantiin tai johonkin ihan uuteen maahan opiskelemaan kokonaan vierasta kieltä. Ehkä Ranskaan tai Espanjaan tai Italiaan tai Itävaltaan tai Sveitsiin. Nojoo ehkä on ihan hyvä etten saa uutta valintaa :D

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, tekisitkö jotain toisin?

                      En varmaan. Taino, en olis niin innoissani ekoista hosteista.

Onko sulla parasta kaveria?

En oikeen tiedä. Suomessa ei varmaan, mulla on pari kaveria joita voisin sanoa parhaimmiks kavereiks, mut en kyl osaa valita yhtä. Täällä mulla ei oikeestaan – no ehkä Miren ku ollaan molemmat vähän ulkopuolisia. Abi on kans ihana, mut en kyl tiiä ku sillähän on kaverit jo valmiina.

Onko siellä paljon suomalaisia juttuja?

Yllättävän paljon. Abloy, Stora Enso, saunat, Marimekko, Iittala, Hackman. Ainaki.

Mitä toisit sieltä Suomeen?

Kengurut ja koalat :D Noei, varmaan tän puheliaan kulttuurin ja no worries-asenteen.

Kenen sisaruksen kanssa oot läheisin?

Äääh. Tomi kaa tuun varmaan parhaiten juttuun, mut Ellyn kans keskustellaan syvällisiä aina välillä. David taas on se ainoo joka noukkii mut hartialleen ja kiikuttaa pää alaspäin ympäri taloa tai lähtee kauppaan mun kanssa. En osaa sanoa.

Onko sulla ikävä sun omaa perhettä?

                      Nojoo.

Itketkö usein?

En ees muista millon olisin itkeny viimeks… Täällä en oo itkeny pitkään aikaan, edellisessä perheessä itkin tyyliin joka ilta. Mutjoo en enää.

Ootko läheinen sun omien vanhempien kanssa?

Joo, hurjan läheinen. Voin puhua niiden kanssa ihan kaikesta ja ne ymmärtää mua tosi hyvin. Rakastan niitä välillä niin että sattuu.

Kuinka paljon käytät puhelinta?

En enää niin paljon ku ennen. Taino, ööh. En soittele tai tekstaa enää nii paljo, mut facessa roikun sitäkin enemmän. Siellä ne koulumatkat menee.

Onko hanavesi siellä juotavaa?

On, mut hirveen pahan makusta. Maistuu tosi klooriselle uima-altaalle. Meillä on kotona kaks isoo sadevesitynnyriä ja kaikki käyttövesi – mukaan lukien juomavesi – tulee niistä. Melkein yhtä hyvää kun kaivovesi mökillä.

Ootko ottanu paljon kuvia?

Ihan liian vähän, mut en tykkää näyttää turistilta :D Pitäis vaan olla pokkaa kaivaa kännykkä esille ja kuvailla sillä – kamera kun on mitä on.

Miten jatkat koulua Suomessa?

                      Teen lukion ykkösen loppuun ja siitä sit normaalisti.

Mikä susta tulee isona?

En tiiä. Aikuinen :p Oon aika kunnianhimonen, joten haluisin tehä jotain tärkeetä, käyttää aivoja ja vaihtelevuutta. Jotain missä ehkä pääsis matkustamaan. Ja sais sen verran palkkaa et voisin jatkaa näitä seikkailuja.

Mikä on parasta maailmassa?

Perhe joka rakastaa. Kuulua johonkin. Rakastaa takaisin, tietää missä on koti.

Jos nyt voisit olla missä vaan, missä olisit?

                      Repeisin kahteen paikkaan, menisin kotiin ja jäisin tänne toiseen kotiin.

Miten oot muuttunut?

Musta on kasvanu ehkä henkisesti kypsempi. En jaksa enää näitä lapsellisuuksia mitä luokkatoverit välillä tykkää harrastaa. Mut sit en millään haluis ajatella, et tulee se aika kun pitäis muuttaa pois kotoa ja levittää siipensä. Nyt vaan haluaisin mennä kotiin ja jäädä sinne.

Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?

                      Säästäisin rahat ja matkustelisin.

Opeta mulle aussislangia :)

            Teen tästä kokonaan oman postauksen ja laitan teille parit sanat enkuks, suomeks ja australiaks

Miten neuvoisit pakkaamaan vaihtoon lähtevää?

Ota vaan lempparivaatteet, periltä tulee kuitenkin ostettua kamaa. Paljon kuvia kotoota!

Mikä on sun lempparivaate?

                      Ööö. Mun persikanväriset ja tosi ihanan paksut kollarit varmaan.

Mitä turhaa otit mukaan Suomesta?

Vaatteita… Ja nyt ehkä oon vähän ilkee mut ei olis tarttenu niin paljoo tuliaisia ekoille hosteille. Toisaalta oma läppäri kun koulusta sai lainaläppärin.

Entä mikä oli kaikkein tarpeellisin?

                      Oma läppäri, kun siinä on kaikki kuvat kotoota.

Mitä teette äitis kanssa kun se tulee?

Ollaan täällä pari päivää, sit mennään Melbourneen moikkaamaan sukulaisia ja käydään Sydneyssä kääntymässä.

Onko kivaa kun se tulee? (tässä oletan et kyse on vieläkin äitistä)

                      On!

Entä miks sun muu perhe ei tuu?

Kuulostaa hassulta, mut pojat ei tykkää lentää, Micaelilla on just ysin kokeet ennen joululomaa ja Micaelia ei oikeen ees kiinnosta.

Mikä sulla on taustakuvana läppärissä?

Minuutin välein vaihtuvia kuvia kotoota perheestä, kavereista, matkoilta ja vaan arjesta.

Entä puhelimessa?

Lukitussa näytössä isi, äiti ja Micael Skiathoksella ja näyttökuvana brightonporukkaa pariisissa.

Millainen sää siellä on?

                      Tällä hetkellä sataa, on pimeetä ja kylmää :D

Onko sulla suunnitelmia loppuvuodelle?

No äiti tulee – se tärkein – ja STS:n safari Queenslandiin muiden vaihtareiden kanssa.

Kirjotatko päiväkirjaa?

                      Joka päivä.

Miks lähit vaihtoon?

Emmä oikeestaan tiedä. Oon aina tykänny matkustella ja tutustua uusiin kulttuureihin. Tää vaan kuulosti siistiltä, ni päätin sit kokeilla josko pääsisin. Pääsin, lähdin, tajusin mitä olin tehny kun oli jo aivan liian myöhäistä katua, ja nyt vaan nautitaan täysin rinnoin!

Mitä kuuluu?

Hyvää, vietän tällä hetkellä varmaan parasta keskiviikkoa ikinä. Oon kotona toipumassa, käytiin isän kanssa leipomossa hakee lounasta ja jälkkäriä, kattomassa valaita merenrannassa ja nyt sain just pari isoo esseetä valmiiks. Oon saanu tän päivän aikana valmiiks enemmän ku yleensä parissa päivässä koulussa, sade rummuttaa kattoon ja tuuli ulvoo nurkissa, isä kattelee olympialaisia ja nautitaan leipomojälkkäreistä. Sain kirjeen, purkkaa ja villasukat kotoota, ei vois oikeestaan mennä paremmin.

Kerro parhaimmat tähänastiset muistot vaihdosta

No perheenvaihto, Melbourne, Kengurusaari muiden vaihtareiden kanssa. Leireily perheen kanssa, yökyläilyt varsinkin Abin kanssa, lentäminen. Se fiilis kun tuntee olevansa kotona maailman toisella puolen.

Kai sä tuot sen koalan mulle?

                      Juuu. :)

Kuinka lämmint siel on?

                      Tääl on tällä hetkellä joku vähän päälle 10°c, sataa ja tuulee.

Millai koulu siel on?

Tatachilla Lutheran College nimeltään, joku parituhatta oppilasta. Yksityiskoulu, ihana sellainen. Opettajat on kaikki tosi huomaavaisia, oppilailla on (paria poikkeusta lukuun ottamatta) tosi hyvä yhteyshenki ja joo. Ihan kiva :) Mut kyllä mulla on ikävä Nastopolia!

Onks siel Australias yhtää samallaist ku McLeodin tyttäris?

Hehee, se on Abin lempparisarja :---) Ja joo, sellasta täällä on tää Outback, ja Abi just haaveilee et sit aikuisena se haluis asuu maatilalla niiku McLeodin tyttäret :D Et juu sellai elämä on mahollista!

Miks kysymyksii on vaikee keksii, vaik kysyttävää oiski paljo?

                      No ehkä just siks! :p