Syksy

Syksyn ensimmäinen päivä, (hyvää hiihtolomaa sinne pohjolaan!) ja panikoidaan tää nyt alta pois; Mun nettitikkuaika loppuu tänään. Se tarkottaa sitä etten ainakaan faceen tuu kurkkimaan, blogia saatan päivitellä koulussa tai ainakin lueskella teidän blogeja.

Koulussa ei oo oikeestaan mitään ihmeellistä, tykkään olla siellä ihan hirmuisesti! Oon paljonpaljon mielummin koulussa kuin kotona… Ja viikonloput, äh. Maanantait on vaan niin viikon parhaimpia päiviä. Viikonloppuna ei oikeesti tehdä mitään, kaverit on töissä viikonloppuna ja asuu kaukana, hostit on vaan.

Viime viikonloppuna lämpötila nous +39°c, olisin niin halunnu lähteä rannalle tai uimaan, mutta hostit ei tykkää kuumuudesta niin päädyin olemaan sisällä ilmastointi päällä tekemättä mitään. Sunnuntaina Abi soitti ja ne noukki mut niille illaks jossa kateltiin leffoja ja sain syyä Abin perheen kanssa. Varmaan arvaattekin jo, sillä on ihana perhe.

Eilen koulun jälkeen Abi tuli meille, haettiin kiinalaista ja mentiin puistoon picnicille :----) Tänään oli aika hirveä ilma, tuuli ja sato ja oli kylmä, niinku syksyllä tosi inhottavina päivinä. Eikä vaan tihuttanut vaan sato kaatamalla. Joka paikassa on sellai kosteennihkeä koleus. Koko koulun year 11 lähti Adelaideen RAA:n (vähän ku Autoliitto Suomessa) tilaisuuteen jossa oli about 4000 koululaista ympäri Etelä-Ausseja. Siellä oli kolaripaikka ja näyttelijät jotka demonstroi mitä kolaripaikalla tapahtuu, puhujia jotka on ite vammautunut kolareissa ja jotka on menettänyt läheisiä, veljiä ja lapsia. Oli aika herättävä päivä. Sit suoraan surffaus (rannalla jossa tuuli ja satoi ja oli 3mm short-malliset märkkikset yritin ajatella millaista se oli Suomessa, mutten onnistunut lämpiämään), joka oli niin hirmuisen kylmä että! Olin kuulemma ihan lila kahen tunnin session jälkeen, edustan täällä hienosti kylmää pohjolaa x)

Pieni valopilkku; kortti Ischglistä kolahti postilaatikkoon, Kiitos äiti ja Micael <3 Gayelin ja Lisan kortti tuli muuten jo eilen…

Och Tack Pappa <3 fenorna, dykdagboken, skorna och chokladen kom igår! Skickade redan email åt par dykklubbar i närheten och frågade vad det kostar att dyka och hyra osv.

Mitä muuten aattelette; Elly sano eilen ja Beth tänää, että niitten vanhemmat sano, että jos en jostain syystä viihdy tai haluan vaihtelua, saan tulla niille asumaan. Asumaan. Beth oli vaan että isikin sano eilen että sä oot tosi mukava ja että jos oot vaikka kuuden kuukauden päästä tosi tylsistyny ja haluut vaihtelua ni voit tulla neljäks loppukuukaudeks meille asumaan.

Ei tässä muuten mitään, mutta toi kuulostaa liian houkuttelevalta; tykkään Bethin perheestä tosi paljon ja noh, Ellyn perhettä en oo edes tavannu vielä (Elly on kuitenkin ihan oikea enkeli, meen ens viikonloppuna yöks niille Victor Harboriin) :----D Vielä kun täällä oon aika yksin, Gayel ei oikeen tee muuta kun käy parina iltana viikossa kirkossa ja Lisa on ulkona kavereitten kanssa tai kattoo elokuvia VHS:ltä kotona. Mä en vaan jotenki koe olevani samalla aaltopituudella näitten kanssa, vaikka oon yrittäny puhua ja keskustella, että mitäs teitte tänään jne.

Onko mitään ehdotuksentapasia? Mitä te tekisitte, enkä nyt meinaa että muuta pois tai jää sinne, vaan että mitä mietitte kun luitte ton ja näi?

Muuten äiti, katotko kotisähköpostin vähän useemmin kuin kerran vuodessa, jooko? :)

Ei oo muuten enää niin ikävä, ainakaan kun on koulussa tai kavereitten kanssa. Kiitos Anna, helpottaa!

Paikallisia

Noni yli kuukaus menny – ja koti-ikävä iski oikeen kunnolla. Kuuntelin musaa koulubussissa kun se tuli, ihan yllättäen keskellä ihanaa aamua, oli lämmintä ja aurinkoista… Hän soi kuulokkeista ja silmät täyttyy kyyneleistä, selvisin tosin kouluun vuodattamatta kyyneltäkään – sit kotiluokassa ne tulvi yli ja Beth ja Saskia kattoo vieressä ja yrittää lohduttaa. Recessillä kaverit järjesti mut kiireiseksi, huomenna jotain Bethin kanssa – luvattu 39°c joten ei mennä Adelaideen :D Sunnuntaina Colonnadesille Ellyn ja Emilyn kanssa ostamaan ranskalaisvaatteet historian esitelmää varten ja ens viikolla ’jäähyväiset’ Abille kun se lähtee Melbourneen pariks viikoks, surffausta Bethin kanssa ja näin. Loppujen lopuks nää kilpaili siitä kuka saa mut yökylään ekana ja kuka kävi meillä ekana ja kenen luona kävin ekana ja kenen kyydissä olin ekana… Koulussa on kaikkein kivointa koska siellä ei ehi ajatella. Tänään lillittiin Bethin uima-altaassa kolmenseiskan helteessä ja relattiin. Ja kaikki on sanonu, että saan tulla Anytime käymään ja skypettää kotia.

Aattelin ’esitellä’ näitä tyyppejä kenestä puhun koko ajan. :--)

Beth asuu kymmenen minan kävelymatkan päässä meiltä, tosi mukava ja ymmärtäväinen tyttö! Muutti tänne pari vuotta sitten Englannista perheensä kanssa ja nauretaan aina, että valitsimpa hyvin kaverini – tulin ausseihin mutta hengaan englantilaisen kanssa… Meillä tuntuu olevan aika paljon yhteistä, molemmat tykätään olla kotona perheen kanssa, leipoa ja lukea. Bethin perhe, varsinki äiti on tosi mukava ja kerto miten se selvis sen koti-ikävästä kun ne muutti tänne.

Abi on hauska ja sen kanssa nauran paljon – sen kanssa on tosin helppo puhua syvällisemminkin. Asuu kauempana, kymmenen minaa autolla viinipelloille. Abi tulee kotiin samalla bussilla kun minä, ja se sanoo oh dear sillai hassusti kun ollaan selvitty nauruhepulista ja sit alan nauraa uudestaan. Abilla on ihana pikkusisko joka on samassa koulussa pari vuotta alemmalla luokalla ja joka aina hymyilee leveästi kun kävelee vastaan. Tehtiin Abin kanssa To Do – lista johon kuuluu muun muassa camping ja find Ben&Jerry’s. Kun kuuli koti-ikävästä Abi teki mulle listan sen Melbourne-matkan ajaksi – mitä tehdä kun koti-ikävä yllättää eikä Abi oo käytettävissä! Siellä oli eri australialaisia elokuvia ja telkkarisarjoja mitä kattoa ja leipomista ja kaikkea!

Elly on toooosi pitkä ja tooosi pitkähiuksinen tyttö, jonka kanssa oon aika monella tunnilla. ’tutustuttiin’ ekalla liikkatunnilla, kun Elly yritti opettaa luita mulle huonolla menestyksellä… Tosi auttavainen ja on jo suunnitellu ohjelman mun Victor Harbor- visiittiä varten.

Emilyjä on kaks. Toinen on vaaleahiuksinen ja asuu viereisessä kylässä, McLaren Flatissa. Tämä Emily on kanssa kiva, tosi fiksu joka panikoi autolla ajamisen alottamista :D Toinen on ruskeahiuksinen ja aika hiljanen, ja asuu vähän kauempana. Lupas, että saan tulla millon haluun käymään ja puhua porukoitten kanssa. Tämä ruskeahiuksinen Emily on tässä porukassa missä nyt oon, vaaleahiuksinen on kotiluokalla.

Saskia oli mun buddy ekana päivänä. Se autto (ja auttaa vieläkin) kun en löytäny luokkia ja kaikessa muussakin, tosi kypsä ja viisas, rauhottelee aina vaaleahiuksista Emilyä kun se panikoi jostain :D Saskiakin on kotiluokalla.

Lachie on vastapäätä asuva poika, joka on Bethin paras kaveri ja tosi hauska – näitä tyyppejä joilla on hauska kommentti ihan kaikkeen. Morjenstaa aina pihalta kun hillun ulkona ja jos en jostain syystä huomaa, että se on siellä vislaa että hei, oon täällä!!

Mawuana on aborginaali – tosi äänekäs ja tykkää olla keskipisteenä. Tämäkin osaa kommentoida jokaiseen kohtaan huvittavasti, leveä hymy ja morjenstaa kun kävelen vastaan.

Taylor pelaa tennistä ja surffaa ja on niin ihanasti ruskettunu että! Raudat joissa turkoosit kuminauhat, ja hymyilee tosi leveesti paljastaen kaikki hampaat kun näkee mut. Jokaisen aterian jälkeen antaa Mayanan tarkistaa ettei rautojen välissä oo mitään ja Mayana antaa ohjeita että minkä hampaan välistä pitää puhdistaa.

Näitä on useempiakin, mutta tässä nää kenen kanssa oon ollu aktiivisimmin tekemisissä.

Hirmuinen koti-ikävä ja ikävä kavereita! Mutta kyllä tää kai tästä, yritän jaksaa jos tekin yritätte! 280 päivää kotiin.

Melkein kuukaus..

Hejsan! Vähän päivittelyä koulussa - meillä on tupla Studye eikä yhtään tekemättömiä läksyjä! Plus tietenki koulussa ei pääse faceen eikä youtubeen eikä oikeestaan mihinkään. Se, että pääs bloggeriin oli totaalinen ylläri. Eli täällä vietän suurimman osan läksyjentekotunneista - teijän postaukset pelastaa mut tylsyyskuolemalta!

Kuukauden rajapyykki poissa kotoota ilman vanhempia saavutettiin eilen, kuukaus Ausseissa -rajapyykki saavutetaan huomenna. Koti-ikävä on itse asiassa kova, enkä tiiä mitä teen... En kuuntele enää suomimusaa ja yritän olla kattelematta kuvia Suomesta plus oon yrittäny organisoida itteni mahdollisimman kiireiseks :---D

Maanantaina illallinen Bethin luona, käytiin biitsillä ja tehtiin ruokaa (kokonainen kana uunissa plus uuniperunoita plus salaattia plus patonkia) ja leivottiin keksejä (valmis jauho-suklaahippusekotus pussista jonne margariini ja kananmuna ja uuniin - näillä on superpaljon leipomisjuttuja valmiina tavarana!) ja pelattiin Unoa ja katottiin telkkaria. Ja kaikki Bethin perheen kanssa, rakastan kuinka vanhempia oikeesti kiinnostaa millasia kavereita lapsilla on ja ne haluu opppia tuntemaan lastensa kaverit. Mietin kuin usein oon syöny suomikavereitten perheiden kanssa - en kovin useesti enkä tosiaan kaikkien kanssa! Meillä on syöny suht moni, ja nyt arvostan sitä vielä enemmän et porukat on pyytäny kavereita syömään meille.

Eilen en tehny mitään, kateltiin My Kitchen Rules yhdessä Gayelin kanssa ja syötiin iltaruoka joskus kaheksan maissa - Lisa myöhästy ensin yhdestä ja sit seuraavasta tunnin päästä tulleesta bussista, Gayel tarjoutu hakemaan sen muttei Lisa halunnut tulla edes kotiin ku sitä ärsytti se kun se myöhästy niistä busseista. Come on. 


Huomenna Abi pyys mut syömään niille - oon kohta syöny useemmassa aussiperheessä kuin mitä oon syöny Suomessa kavereiden luona, ja oon ollu täällä vasta kuukauden!

Ja tänään SURFFAUS Bethin kanssa!! :--------)

Plus lauantaina Adelaide with Beth!

Maanantaina laskin mun päivät jäljellä ja kun kerroin Abille, se oli että voi ei, en haluu et sä lähet! :D Ja se lähtee Melbourneen pariks viikoks ens viikolla - sekin on pois meidän yhteisestä ajasta! Ja Beth laski että kai se ehtii tulla kotiin Englannin-reissulta ennen kun lennän kotia. On nää ihania :)


Ja koska koulun koneilla ei voi selata kuvia ette saa kuvia tälläkään kertaa. Sori.

Victor Harbor

Istut autossa perheen kanssa.

Takaboksi täynnä tavaraa, toppatakkeja, laukkuja ja katolla suksiboksi.

Kinokset vilistää ohi

radiossa soi suomimusaa

oot onnellinen.

Kuva vaihtuu.

Oot mökillä

makaat alasängyllä

isä kantaa ekat uudetperunat pöytään.

Ulkona on aurinkoista ja vihreää

radiossa soi suomimusaa

oot onnellinen.

Kuva vaihtuu taas.

Makaat taas sängyllä

on lämmintä ja pimeetä

tällä kertaa oot yksin.

Maailman toisella puolen on paikka, jossa olit niin onnellinen

Kuulokkeista soi suomimusaa

ja sulla on ikävä niitä kaikkein rakkaimpia.

286 päivää kotiin.

Käytiin tosiaan lauantaina Victor Harbor-nimisessä kaupungissa - okei kylässä - jossa nää hostit on asunu aikasemmin, ja käytiin siellä moikkaamassa Gayelin kanssa sen poikaa perheineen, kiivettiin The Bluff-nimisen mäen päälle josta näky koko paikka. Nähtiin kenkuruita ja opossumeja ja syötiin picnic-lounas matkalla yhellä rannalla (valkonen hiekka, sininen taivas ja turkoosi meri!) ja picnic-illallinen toisella rannalla Matthewn (Gayelin poika - mun host-eno?!), Joannen (Matthewn vaimo), Jessien ja Peppien (Gayelin lapsenlapset, ikää 5 ja 2) kanssa. Ihan mukava päivä, päivittelen koulussa koska kotona ootin yli kolme tuntia eikä tää suostunu silti julkasemaan tätä - olkaa oikeesti ilosia kun saatte surffailla Suomessa!!

Perjantaina syötiin illallinen keilaklubilla - mun kännykkä ei suostunut toimimaan ni en saanu kavereita kiinni - jossa keski-ikä oli about 60+... Onneks Matthew teki jotain mun kännylle ja nyt se toimii taas, se ei suostunu lähettää eikä ottaa vastaan viestejä eikä soittamaan eikä ottamaan vastaan soittoja. Argh!

Sunnuntai oli rentoilupäivä - kävin ostaa mummolle ja ukille kortin jonka yritän muistaa lähettää tänää plus tein Runebergintorttuja reseptillä jonka äiti lähetti :---) Ja ne oikeesti maistu jopa oikeelta!

Meijän lounaspicnicpaikka :----)

Näkymää puolestavälistä Bluffia

3 Viikkoa!

Täällä oltu jo kolme viikkoa, tuntuu ihan tosi lyhyeltä ajalta. Sit taas toisaalta tuntuu, et olisin ollu täällä jo vaikka kuinka kauan! Ootteko koskaan miettiny, kuinka outo aika oikeesti on. Mitä se ees on? Ohi kiitäviä sekunteja, vuorokausia, vuosia. Siitä ei voi ottaa kiinni ja pysäyttää, eikä sitä voi vetää kulkemaan nopeempaa. Sillä on taipumus mennä aina väärää vauhtia. Toisille riittäisi vuorokauteen pari tuntia, toiset tarvitsisi reilusti 24 enemmän. Ja joillekin vuorokausi tuntuu olevan iäisyyksiä pitkä, ja joskus vuorokaudet vaan vilahtaa ohi ennen ku huomaatkaan eikä mitään taaskaan ehtiny tehdä, tai kaikki meni ihan liian nopeasti ohi. Bussikuski toivotti hyvää päivää yhtenä aamuna, ja kehotti nauttimaan jokaisesta minuutista niin kuin ne olis viimeisiä. Ja niin mä myös tein. Nyt, ennen ku kerron mitä mulle kuuluu, pyydän, että sinä, ihan oikeesti nautit huomisesta, eikä sillä oo mitään väliä onko huominen maanantai vai lauantai! Lupaathan, ennen kuin luet edemmäs, että nautit huomisesta täysin rinnoin. Vaikka tulis kuinka paljon kuraa niskaan, koska hei, huominen on ainutlaatunen. Ikinä ei tuu enää samanlaista päivää kuin mitä huominen tulee olemaan. "Enjoy every minute of it."


Ja nyt, mitä mä oon oikeen touhuillu. Keskiviikkona oli uimakarnevaali, missä neljä tupaa kilpaili toisiaan vastaan eri ikäluokissa ja eri uintityyleissä. Ja oli siellä muutama muukin 'laji', t-paitaviesti ja pötköjenkeruumahdollisimmannopeasti-kilpailu. Meijän ikäryhmässä Ruby-tuvasta oli kisaamassa vaan kolme tyttöä ja kaks poikaa. Jeeees. Ite uin viestin, vapaauinnin, selkäuinnin ja olin keräämässä pötköjä sekä teepaitaviestissä. (Teepaitaviestissä juostaan altaan toiseen päähän ja joukkueen muut jäsenet siirtää teepaidan seuraavan päälle näin lyhyesti) Muissa tuvissa oli kilpauimareita, ja pojat ei kyllä ottanu ressiä. Viesti alko takaperinvoltilla ja selkäuinti hoidettiin käsi kädessä viereisellä radalla uivan kanssa. Tultiin loppujen lopuksi kolmansiksi. Ihan hyvin, paitsi että meitä oli vaan neljä tupaa. :----D Oli kuitenkin sen väärti - ensimmäiset ja viimeiset Swimming Carnevalit koskaan! Lopputulos Sapphire, Ruby, Emerald ja Topaz ensimmäisenä.

Eilen illalla host-äidin vapaapalokunnasta (CFS - Country Fire Service, tää on niin pieni kylä ettei täällä oo muuta paloasemaan kuin vapaaehtoisten palokunta) viinitilallinen Greg kierrätti meitä sen viinitarhoilla - muistankohan oikein, että sillä oli 18 hehtaaria viinipuita? Jos toi on paljon ni sit muistan - niitä oli meinaan ihan valtavasti! Maisteltiin eri rypäleitä (mm. Pinot Noir ja Shiraz) ja Greg selitti kuinka ne poimitaan ja viedään paikkaan nimeltä Winery - en kyllä tiedä mikä ton nimi on suomeks, mutta siellä oli siilon näkösiä peltiputkiloita missä ne tekee viiniä. Hurjasti! Greg vie sen rypäleet Wineryyn nimeltä Rosemount jos oikein muistan. Tiesittekö, että valkoviinin rypäleet pitää poimia yöllä kun ei oo niin kuuma, ja että valkoviinirypäleiden kuoret voi olla punaset, kuhan hedelmäliha on vaaleeta? Mä tuun kotiin jonain viiniasiantuntijana tätä menoa!

Nyt yritän saada teille vähän kuvia :---)

Pullaa! - Maistu melkein ihan oikeelta...

Almond Train

Mäkin tykkään opiskella luita latinaksi liikkatunneilla - ihan ku mä oikeesti menisin lääkärille että hei, mun Tibia meni poikki taikka mitä mä teen kun mun Sternum on hirmu arka!

Snubailua :---)

Käytiin Brightonissa :---)

Leila - tuuras Nataa

Ja oltiin Fabianin kanssa Goolwassa surffaamassa x)

Picnic Fabianin kanssa Middletonissa

Rubypaidoissa (aka. urheilukoulupuku) Abi ja I!

Rubyn maskotti Elmo!

Viinirypäleistä tehdään ihan oikeasti viiniä - kyllä mä sen tiesin, muttasiis hei, täällä on pellot täynnä viinirypäleitä!

Kävin viinitilalla ajamassa viinirypäleitä ja maistamassa raktoria! Eikutäh.

Studye

On nää läksyjentekotunnit tosi kivoja, voi vaikka lisäillä blogitekstejä :D

Eilen oli ystävänpäivä, joka oli täällä minusta pienempi juttu kuin Suomessa, host-äiti lähti ystävänpäiväillalliselle poikaystävänsä kanssa, siinä kaikki :D Koulussa osa toivotteli hyviä ystävänpäiviä, ei ollu halipäivää eikä mitään muutakaan… Mites siellä?

Tosin, illalla kun tulin koulusta kotiin, MULLE OLI TULLUT POSTIA täydellisellä ajoituksella just ystävänpäiväksi!

Ootte ihania Liisa ja Emmi, nauroin vedet silmissä teijän tarinoille! Ensimmäinen kirje jonka luin, it totally made my day! Tuli ikävä, tän kirjeen kyllä säästän!!! <3

Ja kotijoukoille iso kiitos, suklaat oli päivän kolmenkymmenenasteen helteessä, suorassa auringonpaisteessa metallipostilaatikossa, mutta pari tuntia jääkaapissa teki ihmeitä; söin melkein koko levyllisen eilen, kun vietin laatuaikaa yksin kotona ja nautin suomisuklaasta :----D

Surffausta ja 'sukellusta'

”The best weekend” oli Fabianin kommentti viikonlopusta sunnuntai-iltana :---D Olin viikonlopun Brightonissa, aluevalvojan luona yötä kun hostit oli Middletonissa hotellissa juhlistamassa isoäidin kuuskymppisiä.

Lauantai-aamuna kokeiltiin Snubaa – Kuin Scuba, mutta laitteet oli pinnalla kelluvassa kumpparissa ja meillä oli vaan valjaiden tapaset hihnat hartioitten ympäri kainaloiden alta ja niihin liitetty regu, josta lähti kuusmetrinen ilmaletku pinnalle.

Oli pilvinen aamu, lämpötila alle 20 astetta ja vesi about kuustoista-asteista, kova tuuli suoraan mereltä ja olin pelkissä uikkareissa… Ei se tuntunu kylmältä vedessä, mutta kun sieltä pääs ylös ni hui!

Snuba oli ihan kivaa, mutta. Scubassa on se vapaus, snubassa olin kytketty kumppariin johon oli kytketty myös kouluttaja ja host-mom. (joka tykkäs mennä hurjaa vauhtia pinnalla eteenpäin muttei rauhottua ja katella pohjaa!) Snuba oli kyllä siinä mielessä parempi, että liikkeet oli sulavampia ilman isoa laitepakettia. Onhan ainakin 'sukellettu' Australiassa!

Lauantai-iltapäivä oltiin Brightonissa kahella eri rannalla, käytettiin ensin Fabianin kanssa Fabianin host-veljen hengenpelastuskerhon harjotusten aikana Fabianin host-perheen koiraa Leilaa (onnistuinko sekottamaan teidät? :---)) ulkona ja ennen päivällistä Fabian näytti biitsin niitten talon vieressä.

Päivällisen jälkeen kuultiin sisälle ensin moottorin jylinää, sit renkaitten kirskuntaa ja jarrutus, jota seuras kamala räsäys. 10m talosta joku ajo sähkötolppaan. (Sähkötolpat täällä on betonista valettuja korkeita pylväitä vahvistettuna kulmaraudoilla jokaisessa reunassa) 

Juostiin ulos, ja keskellä tietä savus punainen hieno, uus ja varmasti nopee auto. Kuljettaja käveli ulos horjuen ja piteli päätään, soitettiin sille ambulanssi kun se ei pysyny pystyssä. Pelkääjän paikalta ulos käveli toinen mies, jolla kaljatölkki toisessa ja tupakka toisessa kädessä. Takapenkiltä nous nainen ja matkustajat pelasti sieltä ison kaljakeissin. Kuski tokeni nopeesti ja rupes potkimaan ja lyömään sen autoa – ihan ku se olis ollu auton vika :---D Kellekkään ei käyny pahasti, ambulanssi kävi kääntymässä ja palomiehet varmisti auton ja poliisit kirjotti umpikännissä olevalle kuskille toivottavasti tuntuvan sakon – jos siellä olis ollu jalankulkijoita se olis tappanu ne. Ja eka juttu minkä Fabianin host-sisarukset tekee on, että ottaa kuvan kolariautosta ja päivittää facebookin.

Sunnuntai sitten! Ajettiin paikkaan nimeltä Goolwa – etelärannikon paras surffauksenopetteluranta. Meijän opettajana oli langanlaiha kaksmetrinen rastapäinen, sanotaan vaikka Mike ihan teidän iloksenne. En muista oikeeta nimee. Ensin kuivaharjoteltiin, jonka jälkeen suunnattiin tyrskyihin. Mike anto vähän vauhtia ensimmäiselle aallolle, jonka jälkeen ponnistettiin ensin polvien varaan ja siitä ylös! Ja pysyin ylhäällä! Kun pääsin taas syvempään veteen, Mike kysy, että Have you surfed before? :D Ehkä mulla on joku salainen surffausgeeni jostain esi-isien ajalta… Tai sit se on lumilautailu, saatiin meinaa Fabianin kanssa vaihtaa haastavampiin lautoihin suurin piirtein puolessa välissä kakstuntista sessiota.

Surffauksen jälkeen haettiin Fish&Chipsit ja suunnattiin vielä picnicille toiselle biitsille, joka oli pieni rauhallinen poukama lähistöllä.

Illalla ehdin vielä liittyä Gayelin, Lisan, Gayelin äidin ja Lisan poikaystävän Allenin seuraan illalliselle – taino jälkiruokaosuudelle.

Haluutteko vähän auringonpaistetta? Täällä on paljon. Tänään lämpötila yli kolmekymmentä, sininen taivas ja melkein tuuleton päivä. Purkitan sitä teille, pesen tyhjän punajuuripurkin ja laitan sen aurinkoon, kerään sinne auringonpaistetta, kaikkialla väreilevää lämpöä, etupihojen palmupuita, teitä reunustavia sypressejä, papukoiden aamuista laulua, taivaan loputonta, syvää sinistä. Pistän mukaan vähän suolaista merivettä, merensinistä vettä joka vaahtoaa valkoisina kuohuina. Lisään hyppysellisen tuulen huminaa eukalyptuspuiden lehvästössä, kukkivien kasvien tuoksua, aussiaksenttia. Laitan purkin pahvilaatikkoon, pehmustan sen huolellisesti kuplamuoviin, suljen pahvilaatikon ja teippaan särkyvää-tarran kylkeen. Pyydän, että ne on postissa varovaisia. Pyydän, että ne tuo sen nopeimmalla mahdollisella tavalla kotiin, jossa te voitte yhdessä avata sen, antaa auringon lämmittää ja lämpöisen tuulen heiluttaa hiuksia ja sotkea kampauksen.

En vieläkään tajua, että oon oikeasti Australiassa. Kun tienvarressa liehuu sinipohjainen Australian lippu britannian lipulla ja kuudella tähdellä, onni kuplii kurkussa ja on pakko hokea itselleen; mä oon Australiassa! Kun ajaa koulubussilla kotiin ja joka puolella on viinipeltoja, palmuja ja aussiaksenttia, hymy nousee huulille ja muut kattoo hassusti sitä kalpeaa suomalaistyttöä, joka hymyilee itsekseen. Paitsi en oo enää niin liidunvalkonen – nenä on punainen eiliseltä surffaustunnilta ja käsivarret punaiset lounaan aikana paistaneesta auringosta :---)

Maria kiittää ja kuittaa, jatkaa auringosta nauttimista ja kotiläksyttömästä maanantaista sekä kohta valmistettavasta illallisesta, teasta.