9 LEFT!

Mun elämän vika perjantai @ Tatachilla Lutheran College. Vikaa valokuvaustuntia viedään, viimenen kunnon koulupäivä ennen koeviikkoa.

Nii, mun on pitäny sanoa jo monesti, älkää vaan enää lähettäkö mitään tännepäin, koska ne ei ehdi tulla ennen kun mä jo suuntaan Melbourneen! Yhdeksän päivää ja äiti on jo täällä. Anteeks kun tulee niin paljon kuvattomia postauksia peräjälkeen, mutta kotona mä en halua (lue: jaksa) olla koneella kun saan viettää aikaa perheen kanssa. Parina iltana ollaan ahkerasti kateltu mun ostamaa Carl Barronin DVD boksia läpi. En malta oottaa et pääsen kotiin sitä kattomaan, muun perheen ilmeet on varmasti kullan arvoiset kun mä hekottelen yksikseni aussiaksentilla puhuvalle Aussie blokelle. Kesti meinaa vähän aikaa mullakin alussa ottaa selvää mitä se siellä oikein höpisee. Perhe sano, että olis ihana olla kärpäsenä katossa kun laitan koomikon ekaa kertaa pyörimään.

Keskiviikkona oli vuoden viimenen Assembly, eli vähän ku aamunavaus. Siellä jaettiin ahkerille opiskelijoille stipendejä, sain Subject Awardin köksästä (vuosikurssin paras just siinä aineessa) ja Excellence Awardin (eli tokarissa on yli neljä Aata kuudesta aineesta) sekä raamatun, koska koulu haluu antaa raamatut vaihtareille. Aika hienosti, ja sain vielä kehuja sen päivän kaikilta opettajilta, hih :3 How can you be so smart when you don't even speak english in your country! That's just unfair! 

Mutta, to be honest, en oo tehnyt paljoo mitään. No (melkein)aina oon esseet ja tutkielmat palauttanu ajallaan, ja yrittänyt saada niistä tehdyn näkösiä. Huomaa kyllä, ettei täällä paljoo töitä tarttee tehdä! Muut ahertaa ni mä bloggailen täällä, tai sit kaikki muutkin vaan yrittää näyttää siltä et ne olis muka jotain tekemässä. No worries, Mate!

Nimrekillä tuli vietettyä viime yö, sillä mun Sri Lankalaisella kaverilla. Olihan kunnon kulttuurinvaihdos; syötiin perinteistä sri lankapaista ruokaa (meillä oli kunnon feast; kanaa, lihaa ja mereneläviä, riisiä ja jotain kastiketta - huh huh kun oli tulista!) sormin (perhe sai kunnon naurut kun minä kauhoin riisiä niin et puolet oli rinnuksilla), kuunneltiin niiden musiikkia, Nimreki näytti perinteistä tanssia, ne puhu Singhalaa keskenään ja puki mut perinteiseen sri lankalaiseen sariin. Oli kyllä mukavaa, vaikka vanhempien vahvan aksentin takia piti välillä vaan hymyillä ja sanoa yeah kun ei ollu aavistustakaan mitä ne oikein sano.

Mun aussilipussa ei oo enää tilaa kaikkien terveisten jälkeen. Oon tehnyt kotiluokassa ahkerasti puulusikkaa kotiinviemisiksi. Käytiin surffaamassa tokavikaa kertaa ja nähtiin Brown snake, päivää sen jälkeen kun oltiin isän kanssa nähty Black snake. Piti ostaa jo neljäs päiväkirja kun täällä tapahtuu niin paljon. Opettelin sanomaan kiitos Singhalaksi. Stutu tai jotain sellaista. Leivottiin muffineja köksässä ihan viimeistä kertaa. Ostin yhdeksän pakettia TimTameja, koska ne oli on speial. Laivapostipaketti on pakattu, sisältäen paljon paljon paljon aussiherkkuja. Sisko haasto mut tekemään mun liikankokeen suomeks. Sen mä myös aion tehdä. Pääsin läpi kaikista aineista, eikä kokeet vaikuta numeroon kun nostavasti. Eli who needs revising anymore? En mää ainakaan, minä mihinkään kertailuun aijo aikaani tuhlata. Tänään suoraan koulusta Tomin koristurnaukseen Mt. Gambieriin jossa meneekin koko viikonloppu. Viis tuntia autossa istumista vanhempien ja pikkuveikan kanssa. Koulu antaa mun pitää koulupuvusta kaiken mitä haluun. Kravatti ja liikkapaita lähtee kotiin. Äitille kirjotettu kirje odottaa yhä lähettämistä, ja jää varmaan lähettämättä joka tapauksessa. Kamera on ollut mukana koulussa, ja sain ihanan kuvan meidän matikanryhmästä. Panikoin ihan vähän, enkä edes muista millon olisin nukkunu ihan kunnon unet. Ootan ihan hirveen innolla, mut toivon et ens viikko kestäis ikuisuuden. Ehkä mä
vaan otan torkun matikan kokeen aikana, ja kirjotan enkun esseeseen tarinan kolmesta possusta suomeks. Koulumatkalla yks päivä tajusin, etten mä osaa enää hämä hämä häkin sanoja suomeks. Tai ruotsiks. En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Eli vaan nauran 24/7.

Ja se Caramello = toffe episodi, unohtakaa se jookos? Nyt tunnen itseni vielä tyhmemmäksi, kun tajusin et onhan enkussa sana toffeellekin. Toffee kun vaan oli suomennettu Caramellosta, ni mähän viksuna tyttönä sit en miettiny yhtään pidemmälle.

Hihii, elämä on ihanaa. Mä pääsen lomailemaan Australiaan äitin kanssa, neljä viikkoa ja mä oon takas kotona, YOLO.

9 months in OZ

Alle kuukaus äitin tuloon, hirvittää. Aika laukkaa, ja on jo tilanteita kavereiden kanssa, että pitää sanoa ettei vaan ehdi tulla enää yöksi kun viikonloput loppuu kesken.

Ei mulla oikein mitään asiaa ollut, kuhan tulin kauhistelemaan. Enkun tunnilla oon, ja Mireniä vähän on ikävä kun ei oo ketään kenen kanssa tehdä turhia juttuja. Toka koulupäivä tällä viikolla, kun maanantai meni nukkuessa ja keskiviikko ja torstai oltiin melomassa liikkaryhmän kanssa yhellä joella. Huh huh kun oli inhottavaa, vaikka safarilla tykkäsin! Nyt oli vaan kamalat paineet, piti tehdä kaikki oikein, pysyä ryhmän mukana (jota johti pojat jotka melo hurjaa vauhtia) ja vielä lisäks ilma oli kunnon koiranilma. Eikä meillä ollu kouluttajana maailman paras kouluttaja, sekin veti fiiliksiä huonompaan suuntaan.

Ohi on kuitenkin, ja hyvä niin. Täällä sataa, ja tuulee, ja on kylmä. Tiistaina lämpötila kohos kolmeenkymppiin, sen jälkeen tuli kunnon myräkkä ni me sit kajakoitiin kymmenessä lämpöasteessa. Jes. Suomessa tulee jo lunta (ihan tiedoks jos ette te siellä Suomessa ole vielä huomannu), ja pidän täällä peukkuja et tulis kunnon valkonen joulu taas vaihteeks. Hassulta tuntuu ajatella, et kun lähdin ni siellä oli lunta, ja sit ne suli ja kesä tuli ja syksy ja lumet uudestaan ennen kun ehdin takaisin.

Pitäis vielä ehtiä muita vaihtareita näkemään, Fabiania ja Ramonia ja Manonia nyt ainakin. Mut mulla ei meinaa olla aikaa, ja hassulta tuntuu et en välttämättä nää Fabiania enää koskaan tän vuoden jälkeen. Ollaan kuitenki nähty epäsäännöllisen säännöllisesti, ja lennettiinkin yhdessä, ja koti-ikävät sun muut on koettu yhtä aikaa. Vaihtarivuosi on kamala siinä mielessä, et täällä tutustuu niin moniin mahtaviin ihmisiin, joita ei sit nää enää ikinä uudestaan. Kyllähän sitä ehkä muutamaa, mut suurimpaa osaa ei enää edes muista kymmenen vuoden kuluttua.

Mut sit toiset suunnittelee jo tulevansa Suomeen käymään, niinku Abi perheineen jo ens vuonna, ja oma aussiperhe sit sen jälkeen. :----)

Mut mä lähen syömään mun lounasruisleivän, nauttikaas syysloman vimpoista päivistä ne kenellä se sattuu olemaan, ja mä nautin mun viikonlopusta!

Family wall and what not

Täällä mitään oo oikeen tapahtunu, käytiin Royal Adelaide Show:ssa, joka on niinku iso tivoli laitteineen, mut sit siellä oli kans maatilaeläimiä (lehmiä, hevosia, possuja, kanoja, ankkoja, vuohia, lampaita…), puunpilkkomiskisaa, ruokaa (paljonpaljon ruokaa) ja motocrossiesityksiä.  Ja kaikkea muuta.

Eilen year 12:n kaheksantoistavuotispippalot, en edes muistanu ottaa kuvia… Hyvää ruokaa, hyvää musiikkia, paljon uusia tuttavuuksia ja polvien lantioon tanssimista.

Ja tänään sit oikein hyvin levänneenä minigolffia ja vaikka mitä muuta veljien kanssa Victor Harborissa, ei mulla ollutkaan lepopäivää niinku suunnittelin :-----D

Family Wall on yks seinänpätkä shedissä, johon nää on maalannu kaikkea perheeseen liittyvää. Pari viikkoa sit maalattiin mun käsi ja nyt munkin kämmenenjälki ja syntymävuosi koristaa Family Wallia <3

Vähän hassua, kolme kuukautta ni oon kotona. Alle kaks ja puol ni äiti on täällä. Kaks viikkoa ni tää tyttö on Queenslandin safarilla puolensadan muun vaihtarin kanssa. Whoa.

Aika vaan kulkee eteenpäin, mun espanjalaiskaveri lähtee kotiin ja kohta mäkin. Abi lupas piiloutua mun matkalaukkuun ja tulla kotiin mun kanssa. Opet jo valmistaa meitä kokeisiin vuoden lopulla ja muut oppilaat stressaa ens vuodesta. Ja yhä useampi kehuu mun englantia. Amyn synttäreillä (parin rohkasevan jälkeen) porukka sano kuinka mulla ei oo enää suomiaksenttia. Kuinka 'I've done orals and read out loud in front of the whole class and impressed everybody'. Tiedä siitä. Show:ssa tuntematon sano isälle kuinka me näytetään Ellyn kanssa siskoksilta, et harvoin näkee sisaruksia jotka on niin saman näköisiä. Sit isä paljasti et oikeesti tää toinen on meillä vaan lainassa. Hassua. Matka lumelle alkoi tuntemattoman vierestä, mutta 14 tuntia aussibloken vieressä ja nousin bussista kaveria rikkaampana. Sama kävi junassa Melbournesta kotiin, kymmenisen tuntia ja jenkkiläistä yliopistovaihtaria kaverina rikkaampana. Maanantaina sain jäädä kotiin (koska kotiuduin laskettelureissulta kuudelta aamulla) ja isän kanssa siitä tuli oikein onnistunu päivä. Käytiin kävelyllä ja treenattiin tuntemattomille puhumista - G'day vastaantuleville. Aurinkoista säätä seuraa sateinen ja kylmä keli, mut ei se mitään. Rusketusrajat koulupuvusta on merkki kevään ja kesän lähenemisestä. Päivät lämpenee ja ruoho muuttuu ruskeaksi. Puihin tulee lehdet ja ihmiset ryömii kodeistaan ihmisten ilmoille. Hymy tarttuu vastaantulijalta ja musta alkaa veljien opastuksella tulla hyvä koriksenpelaaja. Musta tuntuu, et oon menossa kotiin mut lähössä kotoota. Pääsen halaamaan isiä mut sit toinen isä jää tänne. Pääsen perheen luokse, mut toisen perheen luokse pitää skypetellä. Pitää oppia elämään ilman siskoa ja isoveikkaa. Päätä pidempi pikkuveikka vaihtuu toiseen päätä pidempään, varaveli vaihtuu siihen omaan. Mut mitäs sit, kun sattuu edes ajatella sitä hetkeä, kun heiluttaa hyvästit viimeistä kertaa? Miltä se viimeinen halaus tuntuu, entä se viimeinen kerta kun isä halaa ja sanoo chick. Miltä tuntuu vaihtaa aussiaksentti suomeen ja ruotsiin? Kun saa oman Natan nukkumaan viereen, eikä pihalla pyörikään enää kaksi labradoria? Mitäs sitten. Kavereiden näkemistä en malta odottaa, mutta sattuu jättää ne muutamat tärkeimmät kaverit tänne. Mitä enää pukee kouluun, kun saa ite valita? Miltä tuntuu, kun vatsa toimii ja keho saa kaikki vitamiinit ja terveellistä ruokaa? Tuntuuko haikealta käyttää ausseista ostettuja vaatteita suomessa? Miltä tuntuu seuraava lumilautailukerta, kun muistaa edellisen kerran varmasti lopun elämäänsä? Entä kun kaupassa ei olekaan enää niitä samoja merkkejä, ja ruisleipälaatuja on kymmeniä valkoisen leivän sijaan?

Mua pelottaa. En malta odottaa ja en halua lähteä. Pelkään kotona iskevää koti-ikävää. Pelkään sitä, kuinka mä istun enää kouluun kaikkien kokemuksien jälkeen. Pelkään myös sitä, miltä musta tuntuu olla kavereiden kanssa. Mitä jos mä olen ollut poissa liian kauan? Pelkään vaikka mitä. Tavallaan tää koko vuosi on ollut vain pelkojen kohtaamista ja niiden voittamista. Mutta musta rupeaa tuntumaan yhä enemmän siltä, että se kotiinpaluu (ja samalla kotoa lähtö) on se kaikkein vaikein juttu koko vuodessa, ja siihen nää kokemukset on valmentanu. Musta tuntuu kuitenkin, et tulevat kuukaudet (joita on ihan pelottavan vähän enää jäljellä) on sumun peitossa, ja nään vaan ihan pienen hiukkasen kerrallaan. Tavallaan tiedän, mitä tapahtuu, mutta mun tunteista mulla ei oo enää mitään hajua. Se mua varmaan kaikkein eniten pelottaa, se, etten tiedä miltä musta tulee tuntumaan. Tunteet on aina ollu iso osa mua, ja oon aina osannu ja pystynyt puhumaan kaikenlaisista tunteista. Pelottaa se tunteiden sekamelska, ja se, kuinka voimakkaita ne tunteet tulee olemaan. Mulla ei oo mitään aikasempaa kokemusta, joka olis opettanu edes jollain tavalla mitä pari-kolme seuraavaa kuukautta tuo tullessaan.

Mut sitähän tää vaihtovuosi on, tuntemattoman kohtaamista vaikka pelottais kuinka paljon. Tunteiden vuoristorataa, ja tajuumista ettei ajasta oo mitään kontrollia. Kotona mulla oli kalenteri, mihin kaikki tapahtumat oli merkitty ylös, jotta tietäisin millon ja missä mun pitää olla. Organisoin kaiken, enkä tykkää vieläkään olla myöhässä. Oon niinku isi, mielummin liian ajoissa ku melkein myöhässä. Alotin kokeisiin luvun ajoissa, ettei varmasti aika pääse yllättämään ja laukkaamaan liian nopeasti. Mut täällä mikään ei toimi. Odotin lumilautailuviikonloppua kuin kuuta nousevaa, nyt siitä on jo yli viikko. Viikot vaan hurahti ohi, ja vilkutti mennessään. Yritän takertua näihin viimeisiin, mutta tiedän jo, ettei se onnistu. Mitä kovemmin mä niissä roikun, sitä vikkelämmin aika kuluu.

 Onneksi äiti tulee tänne, saan siirtymäajan ja jonkun jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ihan kaikenmoisesta ja vaikka kuinka turhasta. Jonkun jolle itkeä ikävää ja kuinka en malta odottaa kotiinpääsemistä. Jonkun jolle näyttää jo tutuksi tulleita paikkoja ja esitellä jo tutuksi tulleita ihmisiä. Saada yhteistä aikaa ilman ketään muuta.

Tästä piti tulla pikapäivitys, mut miten kävikään. Ehkä mun pitäis säästää nää mun avautumiset päiväkirjaan. Mut sit toisaalta, aattelen et ehkä teidänkin on kiva tietää myös mitä mä mietin, eikä vaan että mitä mä oon tehny. Ainaki musta on kiva, kun luen mitä teille kuuluu. Melkein kuin olisitte siinä mun vierellä, ja kertoisitte miltä teistä tuntuu. Niinhän me tehdään muutenkin, ei kukaan kerro kuinka ne oli lomalla ilman, että ne kertoisi miltä niistä tuntui olla siellä. Kuinka innostuneita ne oli ennen lähtöä, kuinka ne nautti ja rentoutu lomalla ja kuinka tylsää oli kun loma loppui, mutta kuitenkin kiva nähdä kavereita. Näitä sivuraiteita näköjään riittää vaikka muille jakaa, nyt mä yritän lopettaa uudestaan.

Kauniita unia ja oman kullan kuvia, autoja ja junia ja pupujussin kuvia.

God natt, sov gott, sov hela natten lång, dröm vackra drömmar, dröm om mig.

Oho, nyt mä meen.

Vähän roller coasteria

Pubi-illallinen ja Ramonin annos, mutta kun pääsin kerta kameran taakse ja lopputulos oli näinkin komea ni pitäähän sillä nyt sitten kehua. Eikös.

Mää lumilautailen Ausseissa, mun sukelluspipossa ja aurinkolaiseissa, nyt on maailmankirjat sekasin!

Sain kaverin

Puunpilkkomista

Maailmanpyörää ja siskokset

wohoo rupee toi aurinko tarttumaan :----)

Vähän lisää puunpilkkomista

Hole in one!

Varapikkuveikka hoitaa homman aika mallikkaasti, hihii :)

Wohoo oon taivaassa!

Siellä minä, valkoinen pikkuinen!

Synttärivuosia tulikin yksi lisäääääääääää

Taino siis nyt.

Ootte ihania. Kaikki on. Elämä on. Joo.

Here we go!

Lähtöpäivä!

Lento lähtee vasta illalla, joten nyt lusmuilua aamupäivän. Dollarit on haettu, nesteet pakattu, ruisleivät syöty, tuliaiset ostettu ja koiran vieressä nukuttu viimenen yö. Tosi outoa jotenki, niinku Cindy sano, että viimenen aamu on niiiin outo. En oikeen keksi enää mitään ihmeempiä, matkalaukusta puuttuu hoitoaine ko isi osti väärää ni se vielä sinne ja sit done. Nää koittaa vielä markkinoida jotai rahavöitä tai kaulahihnoja...

Wäääks. Ihan kaikille vaan tiedoks, että siellähän ei ole nettiä eikä konetta, joten tää saattaa nyt jäädä pieneks hetkeks tää päivittely, ei oo ensimmäisinä päivinä mielessä varmaankaan blogin päivitys. Jos kirjottelette minulle etanapostia ni yritän ehtiä vastailemaan, mutta älkää pettykö jos ei joka viikko kolahda kirjeitä postiluukusta... Mummoa pitää valmistella siihen että mulla on muutakin elämää kun mummolle kirjoittelu, se meinaan tilas multa kirjeen ainaki joka kuukausi! Jahei muistattehan että mun synttärit on 28.3! :----------)

Ja ootte kaikki ihan superihania, en oo hirveesti mainostellu blogia mut jos joku kysyy ni toki saatte sanoa että tämmönen on.

Fiiliksiä? Ei jännitä paljoa yhtään, on semmonen kiva jännitys että vähän tuntuu mahan pohjassa muttei sitä oikeen perhosiks voi vielä sanoa. Pelkäsin jo etukäteen että mulle nousee himo kuume kun joskus on niinkin käyny, että kun pitäis lähteä johonkin oon neljänkympin kuumeessa... :D Jotenkin tosi malttamaton olo, ehkä on helpompi lähtee aamuyöstä kun edellisenä iltana pitää laittaa kaikki valmiiksi ja sit aamusta ei oo muuta kun vaatteet niskaan ja lähtö.

Eilen oli aika kamala sanoo kavereille heipat, loppumatkan kävelin kotiin ripsarit poskilla... Ja sit kun miettii että osaa abeista ei nää enää ikinä, ni tosi jännät fiilikset. Tai sit se, että tää lumisadekin on kohta vaihtunu helteeseen, ja pipo aurinkorasvaan. Ja kohta alkaa uus koulukin! Ja se päivä kun oon perillä, eli 26.1, on Australian kansallispäivä ja se hostmom Lisa sano, että siellä on ilotulituksia ja grillausta porukalla. Niiiin siistiä, tuskin maltan odottaa. Ja sit se että pääsee tutustumaan lentokoneessa muihin vaihtareihin, ketkä lähtee ausseihin. Oon taas nuorin, kaikki muut on jo kakkosella :---D Mutno, eipä oo kirjotukset ovella heti kun tulee takaisin!

Mutnyt meen sinne suihkuun ja taidampa käydä syömässä vähän lisää ruisleipää vielä ennen lähtöä... :D

I gotta feeling, that tonight's gonna be a good night

Mitä mä sanoin, kunnon paniikki taas päällä :D Eihän tässä pakkauksessa ookkaan menny ku yli puol päivää, koko ajan on jotain parempaaki tekemistä. En oikeesti tajua mikä mulle on tullu, pienenä olin ihan into pinkeenä pakkaamassa ku äiti sano että montako paitaa ja monetko housut :---D Oi niitä aikoja! Nyt inhoon ravata ympäri taloo ja sit ku on päässy alakertaa ni unohtaa että mitä oli hakemassa, juoksee takasin ylös, muistaa ja takasin alas. Äh. Okei mikä mä oon valittamaa, mä pääsen lomalle. Anteeks.

Tänään täyteltiin myös viisumihakemusta Australiaa varten! Taino, äiti täytti ja minä katoin vieressä silmä kovana että osaako se vai ei :D Eihän sitä täytettävää ollukkaan kun semmoset 23 A4:sta ja vielä päälle joku ehkä puolisentusinaa aanelosta jotain toisentyyppistä hakemusta Ausseihin. Jotain sellasta. Nyt vaan ootellaan Host familyä! Jänskää. Tuun kyllä tänne sit hehkuttamaa no matter what kind of family it is, varautukaa :----D

Ja aamusta käytiin uimassa, jätkät ei tullu ni jouduin yksinää Junior Life Savereitten treeneihin mukaa. Oon niin kuollu! Musta ei todellakaan tuu mitään kilpauimaria, oon hitain. :D

Mutsit saatte törkeentylsiä kuvia mun melkein valmiista pakkauksesta :D

Mun maailman ihanin toilettilaukku mihin mahtuu ihan tosipaljon kaikkea tarpeellista!

Ja maailman ihanin tälläi mikä sen nimi on mikä pistetään silmille jos on valosaa ja haluu nukkua? No joka tapauksessa mun maailman ihanin sellanenjokapistetäännaamallejoshalutaannukkuavalosassa.

Lomalukemista laivalta - on ollu täys työ pitää näpit irti tosta :D Oon kyllä vähän repsahtanu ja lukenu about 30 sivuu alusta, mut sitähän ei lasketa, eihän?

Käsimatkatavarat: Kirja, reissupäivis, sukelluskortit, matkavakuutus, HRC:n alennuskortti, regu ja tietsikka. Pääsee taas erityishyvään turvatarkastukseen ku kantelee tollasta letkuhässäkkää mukana. Olihan viime kerrasta jo vuos aikaa.

Ikävä kyllä, näette oikein. Matikka, fysiikka ja saksa lähtee mukaan, niille pitää seuraa penaali, laskin ja MAOL. huoh.

Siinä melkein kaikki mitä mä tartteen! Oon niin ylpee ku otan vaan kahet kengät mukaan :D Isi on varsinki. Ja kyllä, näette aivan oikein. Kunnon lämmin pipo lähtee mukaan, kuin myös huppari, kollarit ja toinen pitkähihanen paksumpi paita. Nimimerkillä kokemusta omaava, joulukuussa illat on jo kylmiä ja merellä tuulee ikävästi!

FINALLY.

Kamera ja kotelo + punafiltteri lähtee muuten mukaan, saatte kuvia sitkun tuun :) Toivottavasti onnistuu! Ja voikun siellä olis paljon isoja eläimiä, delfiinejä ja paholaisrauskuja ja varsinki haita olis niin siisti nähä! Plus kilppareita! Okei nyt lopetan, hauskaa viikkoa kaikille mitä sitten ikinä teettekin!

School, school, school and... School!

Oikeesti, hukun näihin läksyihin :---D Miten voi olla kaheksan tuntia (+ melkein tunti koulumatkoihin) koulussa, tehä kolmisen tuntia läksyjä, käyttää koiria, tehä ruokaa ja syödä se jos kerta vuorokaudessa pitäis nukkuakki. Taino, meneehän se nukkumattaki mutta sit onkin aaaaika väsyny tyttö lopputuloksena... :---D Nimimerkillä kokemusta löytyy.

No, on mulla elämääki. Viikko sit käytii sukeltamassa (jeejee) vaihteeks Karisalmessa, missä oli ihan älytön virta, oikeesti! Meijän oli tarkotus käydä kattoo pari autonpuolikasta mutta virta sotki suunnitelmat. Lasketeltii vaa sit virran mukana ja tehtii turvapysähys (kone piti meitä alhaalla varmaan vartin!) välivedessä ja ylhäällä tajuttiin että ranta on kivan uintimatkan päässä. Jes. No, onneks aallot heitti meitä rantaa päin. Oli ihanaa :---)

Sittten, ilmottauduttii (okei, isi ilmotti meijät) Egyptiin (taas jeejee :)) minne lähetään marraskuussa tittidii. Tehään siellä osa Master Scuba Diver- kurssista mikä on niiku aika siistiä :)

Joo anteeks mut mulla ei oo mitään ihmeellistä asiaa ja teitä tuskin kiinnostaa mun sukellusretket, plääh.

Ei mulla muuta, viikon päästä alkaa koeviikko, yritän selviytyä.

Paniikkipakkausta, NRJ:n nettiradio ja lisää pakkausta

Kääk, siis ihan oikeesti, pitääkö mun saada kaikki mun tavarat vielä tänä iltana pakattua? Ja joo, alotin sunnuntaina ja joo, ei ole ensimmäinen kerta kun pakkaan matkalle tai edes kielimatkalle. Kyl noi tonne matkalaukkuu mahtuu, mutta se että ne sais haalittua kasaan ympäri kotia tuottaa päänvaivaa. (tätä tarviin vielä aamulla, tän laitan matkalaukkuu suihkun jälkee, tää pitää muistaa ottaa vielä ennen ku lähen, ainii ne on vielä kuivumassa, mihin ihmeeseen laitoin sen jne.) Okei, passi, hammasharja, säännöt allekirjotettuna ja matkavakuutus on mukana, sillä pärjää. Ja kortti. Tiedän että sieltä saa sen mitä unohtuu muttakun!

Elisiiis suuntana Heathrow'n lentokenttä, sieltä Brightoniin ja siellä pitäis olla se kolmisen viikkoa. Sit on vielä Pariisin kolmipäivänen vierailu sen kurssin jälkee. Ja siellä ollaan varattu Disneylandin vierailu :DD Jasiis olen 16 :D Matkaseurani on jopa enemmän. Tulee varmaan ihan muksaa. Ja lisäilen parit kuvat tohon aiempaanki postauksee ja vissiin sitäedelliseenki kun sain vihdoin ladattua ne koneelle.

Tässä PIENI osa kaikesta sälästä mikä pitää ottaa mukaa... 

Tää on vielä sillon ku oli ihan siistit pinot

Puntia! Näitten jälkee rupes tuntuu että oon oikeesti lähössä.