Day off at school

Koeviikkoa viedään, eikä kyllä vois oikeen rennompaa olla... Enkun koe oli maanantaina, meidän piti kirjottaa argumentative essay koneella, mä tein aiheesta Ihmiset on liian riippuvaisia tietokoneista. Oli oikeestaan aika hauska essee, tuhannen sanan verran crap jos ihan rehellisiä ollaan, sillä meidän piti keksiä kaikkia tilastoja ja tutkimuksia tukemaan meidän väitteitä.

Tänään mulla ei ollu kokeita, eli menin siis kouluun. You know you are an exchange student when you go to school on your day off just to catch up with mates while you can. Abin kanssa siis tuli hengailtua ympäri koulua, naurettiin ihan tajuttomasti, häirittiin muiden opiskelua ja päätettiin lähteä toimistoon jossa se ihana sihteeri päästi meidät nuorisotyöntekijän huoneeseen pelailemaan kaikkia kivoja pelejä kun se oli vapaalla, annettiin opettajille Fatzerin siniset kiitokseksi vuodesta, ostettiin jätskit canteenista ja otettiin lounastorkut ennen kotimatkaa.

Viisumipapereista puuttuu enää vaan koulusta opiskelujenloppumispaperi ja sit kaikki on kondiksessa. Huomenna olis matikankoe, mut yhtäkkiä omenastruudelin teko pikkuveikan kanssa oli jotenki paaaaaljon houkuttelevampaa ku kertaaminen. Viksuna tyttönä mä jätinki kaikki matikankirjat kouluun, eikä mulla oo edes cheat sheetiä tehtynä... Matikanope Mr. Turner sano, et mä saan Aan joka tapauksessa... ja ettei mun edes tarttee tehdä sitä koetta jos en haluu. No mä sit sanoin nopsaan miettimättä, et ei ku kyllä mä sen kokeen teen... Miksi, oi miksi mä en miettiny tarkemmin?! Noo, toka vika koulupäivä, kyllä mä selviin, otan vaikka torkut sillä aikaa :D

Ylihuomenna oliski sit vika koulupäivä, käääääks! Liikankoe jonka aion suomeks kirjottaa, se on sit voi voi jos ei mee läpi... YOLO hahah! (sori meillä oli kisa Abin kanssa et kuinka monta kertaa päivän aikana voidaan sanoa YOLO ja se vähän jäi päälle :D) Ja oon vielä bussilla tulossa kotiin, etten edes voi vaan jäädä sinne halailemaan... :'( Nyt kun kirjotin sen tänne, tajusin et sehän on oikeesti tapahtumassa!!! Ylihuomenna! Kaks koulupäivää jäljellä! Neljä päivää ja kymmenen ja puol tuntia ni äiti on täällä. Voi ei. Ihanaa, mut kamalaa.

Ei mulla kai muuta, ainii viikonloppuna oltiin siellä Mt.Gambierissä Tomin koristurnauksessa isän ja äitin ja Tomin kanssa. Meillä oli ihan hullunhieno asunto, kaks kerrosta ja kolme makuuhuonetta, just remontoitu ja oltiin tyyliin ekat asiakkaat remontin jälkee. Viikonloppuun kuulu paljon korista (Tomin tiimi tuli ekaks), pitkä ajomatka, hyvää ruokaa, myöhäsiä iltoja, hyvät yöunet ja aikaa unohtaa ajan kulku.

Matikanryhmä ja mun aussilippu - nyt siinä on tuplasti enemmän nimmareita jo! Mr.Turner näki et mulla oli kamera, ja oli vaa et "Hei eipäs mennäkkään vielä lounaalle, kaikki nyt pakkautukaas sinne perälle et saadaan kuva Marialle!"

Nim puki mut perinteiseen Sri Lankalaiseen asuun :')

... ja opetti mut syömään sormin! Eikö sen yheksänvuotias pikkuveikka olekin söpöin?

9 LEFT!

Mun elämän vika perjantai @ Tatachilla Lutheran College. Vikaa valokuvaustuntia viedään, viimenen kunnon koulupäivä ennen koeviikkoa.

Nii, mun on pitäny sanoa jo monesti, älkää vaan enää lähettäkö mitään tännepäin, koska ne ei ehdi tulla ennen kun mä jo suuntaan Melbourneen! Yhdeksän päivää ja äiti on jo täällä. Anteeks kun tulee niin paljon kuvattomia postauksia peräjälkeen, mutta kotona mä en halua (lue: jaksa) olla koneella kun saan viettää aikaa perheen kanssa. Parina iltana ollaan ahkerasti kateltu mun ostamaa Carl Barronin DVD boksia läpi. En malta oottaa et pääsen kotiin sitä kattomaan, muun perheen ilmeet on varmasti kullan arvoiset kun mä hekottelen yksikseni aussiaksentilla puhuvalle Aussie blokelle. Kesti meinaa vähän aikaa mullakin alussa ottaa selvää mitä se siellä oikein höpisee. Perhe sano, että olis ihana olla kärpäsenä katossa kun laitan koomikon ekaa kertaa pyörimään.

Keskiviikkona oli vuoden viimenen Assembly, eli vähän ku aamunavaus. Siellä jaettiin ahkerille opiskelijoille stipendejä, sain Subject Awardin köksästä (vuosikurssin paras just siinä aineessa) ja Excellence Awardin (eli tokarissa on yli neljä Aata kuudesta aineesta) sekä raamatun, koska koulu haluu antaa raamatut vaihtareille. Aika hienosti, ja sain vielä kehuja sen päivän kaikilta opettajilta, hih :3 How can you be so smart when you don't even speak english in your country! That's just unfair! 

Mutta, to be honest, en oo tehnyt paljoo mitään. No (melkein)aina oon esseet ja tutkielmat palauttanu ajallaan, ja yrittänyt saada niistä tehdyn näkösiä. Huomaa kyllä, ettei täällä paljoo töitä tarttee tehdä! Muut ahertaa ni mä bloggailen täällä, tai sit kaikki muutkin vaan yrittää näyttää siltä et ne olis muka jotain tekemässä. No worries, Mate!

Nimrekillä tuli vietettyä viime yö, sillä mun Sri Lankalaisella kaverilla. Olihan kunnon kulttuurinvaihdos; syötiin perinteistä sri lankapaista ruokaa (meillä oli kunnon feast; kanaa, lihaa ja mereneläviä, riisiä ja jotain kastiketta - huh huh kun oli tulista!) sormin (perhe sai kunnon naurut kun minä kauhoin riisiä niin et puolet oli rinnuksilla), kuunneltiin niiden musiikkia, Nimreki näytti perinteistä tanssia, ne puhu Singhalaa keskenään ja puki mut perinteiseen sri lankalaiseen sariin. Oli kyllä mukavaa, vaikka vanhempien vahvan aksentin takia piti välillä vaan hymyillä ja sanoa yeah kun ei ollu aavistustakaan mitä ne oikein sano.

Mun aussilipussa ei oo enää tilaa kaikkien terveisten jälkeen. Oon tehnyt kotiluokassa ahkerasti puulusikkaa kotiinviemisiksi. Käytiin surffaamassa tokavikaa kertaa ja nähtiin Brown snake, päivää sen jälkeen kun oltiin isän kanssa nähty Black snake. Piti ostaa jo neljäs päiväkirja kun täällä tapahtuu niin paljon. Opettelin sanomaan kiitos Singhalaksi. Stutu tai jotain sellaista. Leivottiin muffineja köksässä ihan viimeistä kertaa. Ostin yhdeksän pakettia TimTameja, koska ne oli on speial. Laivapostipaketti on pakattu, sisältäen paljon paljon paljon aussiherkkuja. Sisko haasto mut tekemään mun liikankokeen suomeks. Sen mä myös aion tehdä. Pääsin läpi kaikista aineista, eikä kokeet vaikuta numeroon kun nostavasti. Eli who needs revising anymore? En mää ainakaan, minä mihinkään kertailuun aijo aikaani tuhlata. Tänään suoraan koulusta Tomin koristurnaukseen Mt. Gambieriin jossa meneekin koko viikonloppu. Viis tuntia autossa istumista vanhempien ja pikkuveikan kanssa. Koulu antaa mun pitää koulupuvusta kaiken mitä haluun. Kravatti ja liikkapaita lähtee kotiin. Äitille kirjotettu kirje odottaa yhä lähettämistä, ja jää varmaan lähettämättä joka tapauksessa. Kamera on ollut mukana koulussa, ja sain ihanan kuvan meidän matikanryhmästä. Panikoin ihan vähän, enkä edes muista millon olisin nukkunu ihan kunnon unet. Ootan ihan hirveen innolla, mut toivon et ens viikko kestäis ikuisuuden. Ehkä mä
vaan otan torkun matikan kokeen aikana, ja kirjotan enkun esseeseen tarinan kolmesta possusta suomeks. Koulumatkalla yks päivä tajusin, etten mä osaa enää hämä hämä häkin sanoja suomeks. Tai ruotsiks. En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Eli vaan nauran 24/7.

Ja se Caramello = toffe episodi, unohtakaa se jookos? Nyt tunnen itseni vielä tyhmemmäksi, kun tajusin et onhan enkussa sana toffeellekin. Toffee kun vaan oli suomennettu Caramellosta, ni mähän viksuna tyttönä sit en miettiny yhtään pidemmälle.

Hihii, elämä on ihanaa. Mä pääsen lomailemaan Australiaan äitin kanssa, neljä viikkoa ja mä oon takas kotona, YOLO.

Kaks viikkoa!!!

Liian pitkä postaustauko taas takana, anteeks ne jotka täällä jaksaa vielä roikkua. Kaikkea kivaa on taas käyny, elämä on aika pitkälle ruusuilla tanssimista, oon huomannu. Ihanaa, mut samalla sattuu.

Mitä vähemmän aikaa mulla on enää jäljellä, sen uskomattomampaa tää ajan kuluminen ja pois lähtö on. Emmä vaan jaksa uskoa, että täältä pitää nyt pois lähteä, kymmenen kuukauden jälkeen. Nää vaan yrittää pilailla, ja mä oonkin oikeesti vasta puolessa välissä mun vaihtovuotta.

Majailin viime viikon Abin luona, jonka ansiosta viikko lensi vielä nopeampaa kuin yleensä. Jokailtaiset keskustelut valojen sammuttamisen jälkeen, nauruhepulit matikan tunnilla, keksien teko koulupäivän jälkeen. Leffailtaa pikkusiskon ja isoveljen kanssa, tiskivuoren valloittamista ja vitsailua itkupurkauksista juna-asemalla. IKEAssa käynti ja yhteisen mielikuvitusasunnon sisustaminen, ruotsalaiset lihapullat puokkiin ja Fatzerin löytyminen karkkihyllyltä.

Sain vihdoin mun kameran kaikki osat, eli nyt on noin kuuden viikon odottelemisen jälkeen kamera käytössä :) Nyt voin huokaista helpotuksesta ja tallentaa ihan kaiken muistikortille ennen lähtöä!

Musta tuntuu ihan ihmeelliseltä. Joka sunnuntaiyö mä valvon (niinku kuvasta nyt taas näkyy) ja mietin, kuinka aika juoksee. Taas on viikko mennyt, ja nyt jäljellä olevaa aikaa ei lasketa enää kuukausissa tai edes viikoissa, vaan päivissä. Neljätoista päivää äidin saapumiseen, guys. Lennot, hotellit, tuliaiset, check. Viisuminmuutostapaaminen, check. Kotiin kaikkien muistojen lähettäminen, to be done asap. Tän vaihtovuoden käsittäminen, should have been done ages ago.

Mietin tossa yks yö, että kuinka hirveesti mä oonkaan muttunu. Musta on kasvanu avoimempi, itsenäisempi ja oma-aloitteisempi. Oon oppinu toisen maan kielen ja kulttuurin, musta on tullu avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi. Enää en hätkähdä niin pienistä, oon jopa oppinu olemaan pelkäämättä pieniä hämähäkkejä. Ne legendaariset vaihtarikilot on kotiutunu vyötärön ympärille, mut kyllä ne sieltä sit ruisleivällä ja pakkasenpuremilla lähtee. Saanpahan isomman rusketuksen. Kavereita täältä on tarttunu mukaan paljon enemmän kun osasin odottaa, ja paljon kirjavampi joukko kun mitä ikinä olis ollu mahdollista ilman vaihtarivuotta. Osaa tuun näkemään jatkossa, osaa en. Vaihtarivuosi on hyvästien opettelemista, koti-ikävää ja ajanjuoksun kauhistelemista, mut kaikki nekin kuuluu elämään. Täällä oon oppinu niin paljon uutta elämästä, että sillä mä porskuttelen vielä pitkälle. En tajunnu kuinka paljon vanhemmat tekee töitä mun hyvinvoinnin eteen tai että edes kuinka paljon ne mua rakastaa. Vaikka mä rakastin ja kunnioitin äitiä ja isiä jo paljon ennen kun mä lähdin, kotiin tullessani rakastan niitä paljon enemmän. Kunnioitus on noussu pilviin, ja nyt mä oon niin ylpeä ollessani just äitin ja isin tytär. Oon oppinu olemaan ylpeä juuristani, ja olemaan just se joka tuntuu parhaimmalta. En oo aikasemmin tajunnu ollenkaan, kuinka hienoa on, kun on kakskielinen. Nyt mä oon niin ylpeä, kun voin sanoa puhuvani kotona kahta eri kieltä, tai että kun mä saan sanoa olevani suomalainen. Tää saattaa kuulostaa tosi itsekeskeiseltä, onhan teilläkin ollut pitkä vuosi ja paljon kokemuksia, mut en usko et mulla olis voinu tapahtua näin paljon ja et olisin kasvanu näin hirveesti jos olisin jääny Suomeen.

Tässä välissä parin tunnin yöunet, jostain aamuneljästä aamukahdeksaan. Jes, mäkin rakastan sunnuntaita. Lepopäivää.

Kirjotin teille postauksen valokuvauksessa, kun mulla ei ollu paljookaan parempaa tekemistä. Se kuitenkin jäi postaamatta, ja koululäppärille, joten en edes muista mitä siinä oli. Varmaan jotain kuluneista viikoista, mut ei täällä loppujen lopuks oo niin paljoo tapahtunu. Oon ollu koulussa, tehny koulujuttuja, ja tajunnu etten ehkä nää näitä ihmisiä enää ikinä. Oon yrittäny olla ajattelematta kaikkea liikaa, mut välillä kun ei saa unta se vaan tuppaa tulemaan ajatuksiin ja sit tulee suru puseroon. Mut nyt meen syömään ruisleipää aamupalaks, heipsun!

PS. KAKSI VIIKKOA JÄLJELLÄ.

I'm lost in my own paradise

Tuntuu kivalta. Tuntuu, et mä oikeasti kuulun tänne. Tuntuu, et aika lentää, kotiin on hyvä tulla koulun jälkeen, aurinko alkaa paistaa taas ja illalla odottaa lämmin sänky hyvänyönhalien jälkeen. Rusketusrajat koulupuvusta, pari yli 30c päivää putkeen, hyvät surffaussessiot ja fish&chipsit äitin kanssa illalliseks. Ollaan sovittu kavereiden kanssa (ja perheen kanssa on sanaton sopimus) ettei mua saa muistuttaa ajan kulusta. Isi lähti Egyptiin liveaboardille ilman mua (nojuu taisinpa itsekin käydä isolla valliriutalla kääntymässä) ja mä kaivoin esille kaikki kirjeet mitä oon aussiaikana saanu. On muuten aika läjä, ei kyllä ihan pieleen mee jos sanon et kirjeitä ja kortteja on kertyny jo kolminumeroinen määrä!

Viimenen Lawn Bowls - kerta oli liikkatunnilla tänään, (eli siis sellasia palloja pyöritellään tasasella tekonurmella mahdollisimman lähelle pientä valkoista palloa. Se on vähän sellanen eläkeläisten ajanviete, niinku välimeren maissakin vanhat papparaiset heittelee palloja rannalla :---D) enkun tunnilla istun nyt kun ei ihan rehellisesti sanoen jaksa. Höh. Mulla olis aika paljon sellasia ihania vaihtarijuttuja teille kuvina, mut koska oon koulussa en niitä teille saa.

Kotiluokassa tehdään (meidän oma ope, Mr. Salisbury, on puukässän ope) puulusikoita, ja meidän ope ehdotti et mitäs jos kaikki kotiluokkalaiset polttais nimikirjaimet mun lusikkaan ni muistan ne aina. Ja Abilla on kuulemma mulle jotain, mut se ei aijo antaa sitä ennen ku mä lähen. (Thanks for telling anyway, now I can't stop thinking about it...) Äiti tulee tässä kuussa jo, ihan superpelottavaa ja oon ihan innoissani. Tätä on tosi vaikee kuvailla, välillä tuntuu et ainoot ketkä tajuaa on muut samassa tilanteessa (tai jo kotiutuneet) olevat vaihtarit.

Koeaikataulut tuli, pitäis käydä Immigrationissa viisumiasioilla, ja yli yhdeksän kuukauden jälkeen tajusin mikä Caramel on suomeks. Toffee. Nyt tunnen itseni aika täydellisen typeräksi. Kaikki viikonloput on jo täynnä, ja nyt sit kavereita pitää nähdä koeviikon vapaapäivilläkin. Muutan ens viikoks Abin luo, koska me ei nähdä enää tarpeeksi usein. Munhan oli ensin tarkoitus olla puolet ajasta Abin luona, mut nykyinen perhe ei halua laskea mua enää :') Joku päivä pitää myös ottaa aussilippu mukaan kouluun, ja kerätä kaikkien nimmareita siihen. Opettajille on tilattu Suomesta kiitoslahjat, Suomeen on lähetetty paksuimmat talvivaatteet ja kotiin pitäis ehtiä vielä skypetellä.

Ens viikonloppuna nähdään vielä viimeistä kertaa vaihtariporukalla, seuraavana viikonloppuna onkin koristurnaus Mt. Gambierissa (viiden tunnin ajomatka, jeii) ja sitä seuraavana viikonloppuna on varmaan tunteet aika pinnassa. Ens viikko onkin viimenen viikko ennen kertausviikkoa ja kokeita, loputon määrä esseitä ja folioita ja 'testejä' ennen varsinaista koeviikkoa.

Käytiin pubissa illallisella isän ja pikkuveikan kanssa, lähetin sille ikiomalle pikkuveikalle tuliaisia safarilta ja löysin kirjeen Micaelilta. Tulee olemaan niin hassua, kun sisaruksia onkin vaan yks. Mut kyllä mä kaipaan sitä pientä, huh huh! Ja meidän puudeleitakin, jotka hyppää sohvalle ja kääriytyy jalkopäähän, tai tuhisee vieressä ennen kun nukahdan.

Äiti kävi koulussa kääntymässä, ja saan pehmeän laskun kouluun. Se onki tosi hyvä, kun tuntuu etten mä täällä oo oikeen saanu mitään aikaiseksi. Kyllä mä aina välillä jotain teen, ja olihan mulla ihan ookoo report, mutta kun kaikki on täällä niin laid back ni kaikille töille on aikaa aivan liikaa. Jos tekisin Suomi-vauhdilla töitä, ei mulla olis ollenkaan ikinä läksyjä (nytki teen niitä ehkä kerran parissa viikossa...) ja kouluhommat loppuis varmaan viikon puolessa välissä. Ainii huomenna olis se matikan koe, taisiis 'testi', mutta jotenki kummasti houkuttaa omenastruudelin teko ja Tomin korismatsin katseleminen hurjasti enemmän. Taitaa mun silti tarvita tehdä lunttauspaperi, cheat sheet, jonka saa ottaa kokeeseen. Inhoon niitä, no ehkä mä vaan lainaan Saskian. Niillä kun on huijaispapereiden teko ihan veressä, me suomalaiset vaan luotetaan Maoliin. Mut täytyy kyllä myöntää, et alkaa jo olla aika hyvä fiilis suomalaiseen kouluun palaamisesta. Kaikki ne ihmiset ja kieli ja kouluruoka ja sisällä olo ja omat vaatteet ja koulumatka ja kynällä ja paperilla tehdyt muistiinpanot...

Toisaalta, ens viikolla korkein lämpötila taitaa hipoa 35c, aurinko paistaa ja ihmiset muuttaa rannalle ja uima-altaiden ympärille. Mulla on ne koulusukat jääny pysyvästi jalkaan rusketusrajojen merkeissä, en pelkää hämähäkkejä enää niin paljon, en malta odottaa et koulupäivä loppuu ja pääsen kotiin, koulussa on köksää ja valokuvausta ja läksyjentekoa...

Nyt mä kyllä lopetan, anteeks tästä kilometripostauksesta ilman kuvia, yritän saada niitä vaihtarikuvia tänne kotoota. Ootte ihania, puoltoista kuukautta ja me nähdään! xoxo, Maria

1st week of the holidays!

Lomien eka viikko oli ihan täyteen buukattu - vikat lomat ja toka viikko menee safarilla. Ekana kolme yötä Abin luona. Ei oikeen tehty mitään, mut meillä oli hurjan kivaa. Tulin maanantai-iltana kotiin, ja tiistai-aamuna heräsin siihen kun Fabian tulee... :D Sveitsivaihtari oli sit meillä yön, käytiin ruokkimassa kenguruita ja kävelyllä ympäri Victoria ja minigolffaamassa, valvottiin puolyötä ja turisteiltiin Goolwassa ja rannalla seuraavana päivänä. Torstai oli ainoo päivä jolloin mulla oli aikaa tehdä koulujuttuja. Siispä leivoin, kävin kaupassa ja ajelulla sen sijaan! Perjantaina shoppailureissu Nimrekin, Emilyn ja Janan kanssa, Nim oli ekaa kertaa ikinä ulkona kavereiden kanssa, jonka takia se oli ihan innoissaan :---) Skypettelin myös Lauran kanssa, ekaa kertaa koko aikana, olihan ihanaa!! En vaan löydä meidän kuvakaappausta mut antakaa vaan mielikuvituksen laukata ;)

Paniikkipakkailua sit lauantaina illalla, kun olin eka ollu päivän yksin kotona ja katellu Carl Barronin boksin, käyny kävelyllä ja himmaillu...

Farewell-piknikki Mirenille

Oli oikeen sosiaalinen visiitti :D

Näin me toivotetaan vieraat tervetulleeksi Port Elliottiin!

Aamupala <3

Nimreki, mun uus Sri Lankalainen kaveri!

Taikatalvi

Lämmin ja aurinkoinen talvipäivä. Mittari näyttää 18°c ja tummanpunainen huppari imee auringon säteet. Taivas on sinisen sininen ja ruoho viheriöi. Istuskellaan nurmella kentän laidalla kaikkein ihanimpien kanssa, lähdettiin kävelylle. Lauletaan yhtä ihanaa biisiä ja nauretaan. Katson jokaista vuorollaan ja mietin, kuinka onnellinen oon. Just nyt. Silmän nurkassa naururyppy, valkoiset hampaat ja tuulessa hulmuavat hiukset. Maataan nurmikolla ja tytöt suunnittelee ensi vuoden synttäreitä. Mä annan ajatusten lentää, pienlentokone lentää kentän yli.

Mitä te mietitte kun näette lentokoneen? Paratiisisaarta? Miljoonakaupunkia shoppailumahdollisuuksineen? Eksoottisia tuoksuja ja ruokia, kuuluisia maamerkkejä. Aurinkoa, lämpöä, merta, lumihuippuisia vuoria?

Mä mietin valkoisia hankia ja sinistä taivasta. Korvapuustien tuoksua ja kaikkia rakkaita.

Mut nyt vatvoin kahden kodin välillä. Sit mä päätin, etten jaksa enää vatvoa. Aika juoksee hurjaa vauhtia ilmankin, nyt vaan nautitaan ihan koko aika. Marraskuu tulee ilman mun kyttäämistäkin, ihan joka hetki se kiitää lähemmäksi ja lähemmäksi. Kohta se on jo täällä.

LoveActually, lepäilyä takan edessä ja jälkkärin tekoa pikkuveljen kanssa. Lentokentällä jälleennäkemisiä, isä sanoo kuinka aikaa ei ole enää paljoa. Sit se sanoo, kuinka se ei halua et mä lähen. Ettei se tuu tykkäämään siitä yhtään. Että mitä se tekee sit kun sen toinen tytär ei ookkaan täällä enää.

Yökylä Abin luona, tiskattiin ja melkein kyynelehdittiin ikävää jo nyt. Miten mä voin jättää nää ihmiset. 

autoin vähän Tomia

Isä jotenki sai selville et mun karkkilakko ei kata jäätelöä - no eiku mitä, kaupasta kolme litraa jätskiä tytöille.

Ei sais varmaan sanoa, mut mulla on niin hyvä fiilis kun teillä loppui kesälomat. Sori. Oon ollu koko talven koulussa ja lukenu kaikista ihanista kesäfiiliksistä. Eikä mulla oikeen riitä sympatiat teille sinne, sateisesta kesästä kärsineille. Ootte rakkaita kaikki, tää tyttö lähtee nyt unten maille ja huomenna jatkuu taas harmaa (ja sateinen apparently) arki! 

Take Care!

Ps. Neljä viikkoa ja tää tyttö lähtee laskettelemaan parin sveitsiläisvaihtariduden kanssa! :---)

Nii ja olin kans uusien vaihtarien Orientationissa ja kauhistuin kuinka kauan oon ollu täällä jo! Sain olla oldie ja oon niin onnellinen etten tullu tänne keskellä talvea keskikesästä, olisin varmaan jäätyny vähintään kuoliaaks...

Speaking in tongues

Pitkästä aikaa.

Ennen ku luette yhtään pidemmälle, mun on pakko messuta teille vähän. Tänään on 27 heinäkuuta, kakstoista päivää siitä kun viimeks postasin. Aattelin tehdä teille sen kysymyspostauksen, mut taisin ymmärtää jotain väärin. Onko mun tarkotus keksiä ne kysymykset? Pyysin kysymyksiä, mut niitä on tullu tasan eikä yhtään yli nolla. Ei sentään olla negatiivisissa luvuissa, thank God. Ei tää mee niin, et te pyydätte kysymyspostausta mut ollenkaan kysymyksiä ei oo tullu. Tää on interaktiivista, hei. Get involved. (juups, mietin pitkään et mitä get involved on suomeks, sit päätin luovuttaa.)

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan. Pitää. Kiitos. Syystä jonka varmaan kaikki jo hoksasitte deadline on pari viikkoa eteenpäin elokuun alusta, niin ku ekaks aattelin. 


Okei. Turhan pitkä aika siitä ku viimeks päivittelin, ja täällä on kai tapahtunu vähän kaikenmoista. (kaivaa päiväkirjan esiin ja lunttaa) No, lomat loppu. Isoveikan synttärit oli ihanat, tuntu et olin osa perhettä. Niinku mä oonki. Koulukuvaus oli ja meni, eka ja vika koulupuvun kanssa. Mielenkiintosta tulee olemaan :D

Musta alko tuntuu aika ulkopuoliselta vähän ennen loman alkua, kun pari 'johtavaa' tyttöä kaveriporukasta päätti, ettei musta tykätä enää. En yhtään tiä miks, mut oon pyydelly niitä ulos ja ne on vaan tosi kiireisiä keskenään. Vähän mustamaalausta ja selkään puukottamista johon en oo halunnu lähtee mukaan voi olla syynä, en tiie. Kuitenkin, koulu on täynnä kivoja ihmisiä joiden kanssa oon jutellu ja yks random-tyttö jonka kanssa oon jutellu ihan alusta asti mut en oo ikinä mitenkään syvemmin sano kuin se ei haluu et lähen. Näillä oli saksalainen vaihtari täällä viime vuonna, josta mun kaveriporukka tykkäs ja tyyliin kaikki muut inhos. Kuulemma aika bitch ja mietin et ehkä tää mun kaveriporukka olettaa mun olevan samanlainen. Paljon ne on ainakin tuonu viime viikkoina esille kuinka ikävä niillä on tätä saksalaisvaihtaria. Nojoo. Mut onneks meidän vuodelle tuli espanjalainen tyttö, joka on täällä kolme kuukautta. Kirjottamaton sääntö, tai ennemminkin tunne, et vaihtarit pitää yhtä pätee kyllä reilusti yli järjestöjen rajojen. Miren on ihana.

Ollaan käyty leffassa ja siskon Netball-semifinaaleissa perheen kanssa, ja oon edelleenkin se lainatytär. Kuinka mulla kävi niin hyvä tuuri tän perheen kanssa? Aattelen sen vähän niinku palkintona siitä, et jaksoin perheenvaihtoprosessin ja jaksoin olla kiltti tyttö.


Pari seuraavaa viikonloppua on täyteenbuukattuja, yökylä Saskian luona, jonka kanssa en oo ikinä hengannu koulun jälkeen, vaikka ollaan tunnettu jo yli puol vuotta. Uusien oppilaiden Orientation kaupungissa, kaverin synttäribileet, yökyläilyä Abin luona ja valaidenbongauspäivä Fabianin kanssa.

Pari kömmähdystä tähän loppuun teidän päivää piristämään :)

Meillä oli mahollisuus luovuttaa (hyvä suomi - meinasin kirjottaa antaa...) verta tiistaina ja pelastaa kolme ihmishenkeä. Mähän intoa puhkuen ilmottauduin edellisellä viikolla, join puoltoista litraa vettä ja söin kunnon lounaan ennen luovuttamista. Kunnon paperityöt - ootko matkustanu Australian ulkopuolella kolmen viimeisen vuoden aikana? Kunnon lista tähän väliin, ei kuulkaas edes marginaali riittänyt... Oletko mies ja harrastanut seksiä toisen miehen kanssa? Alla oli boksi "olen nainen" joka mun piti ruksittaa, laitoin sit että YES väärään kohtaan... - ja miniterveystarkastus, mun hemoglobiini oli neljä alle verenluovuttajalta vaaditun. Normaali, mut ei tarpeeks korkee luovuttamiseen. Sovittiin sit sen tädin kanssa, et kokeillaan vielä suoraan suonesta, kun usein se nousee vähäsen. No, etittiin suonta ja desinfioitiin ja kadotettiin suoni ja etittiin uudestaan, pistettiin (hurjan paksulla)neulalla ensin oikeeseen ja sit vasempaan käsivarteen. Ja uudestaan, josko se olis puol senttiä oikeella. Entäs jos sitä hurjan paksua neulaa heilutellaan kudoksissa? Luulis nyt johonkin suoneen osuvan. Kerrankin kun pitäis vuotaa ni ei tuu mitään. Kunnon mustelmat käsivarsiin. Ajatushan se on kai kaikkein tärkein. Sainpahan limsaa ja pientä naposteltavaa jälkeenpäin, vaikka en edes pelastanu ketään. Huippua, not. Oon niin pettyny itteeni.

Sisko oli ajokorttikokeessa (joka meni läpi) viikko sit, ja meillä oli sijainen. Se sit ihmetteli et mitäs, missäs Elly on? Tomerana tyttönä sit huusin luokan perältä, et She's getting her P's! (P's on eka "kunnon" ajokortti kun saa ajaa ilman aikuista) Ainoo vaan, et sain sen kuulostamaan enemmän She's getting herpes! Hei, oon vaihtari. Täällä sattuu ja tapahtuu. Luokka (ja opettaja) sai ainakin hyvät naurut perjantain kunniaks.

Kuuden kuukauden rajapyykkikin oli ja meni, alle neljä kuukautta ni äiti tulee tänne. Ja oon ollu jo reilusti yli kuukauden poissa kotoota. Ai että kun mulla on ikävä äitin ja isin lämpimiä sylejä!

David on alottanu uuden harrastuksen - mun kanniskelemisen ympäri taloa. Musta tuntuu et olisin viidenvanha taas, kun kaksmetrinen isoveikka nostaa hartialleen ja kääntää pää alaspäin. (Ehkä ei olis pitäny kertoo eukonkannosta) Ja se on myös tajunnu kuinka helposti kutian. Kotiinlähtöön mennessä oon kuolematon.

Ei mulla muuta, hyvät viikonloput kaikille. Eiku ainii siellä on se kesäloma. Päivittelen taas joku päivä, tällä hetkellä läksyjä tekemässä... x) Ainii, saatiin tokarit. Kaikki aineet läpi, kaks Aata ja kolme Beetä ja yks Cee. Oon tosi tyytyväinen, kun oon vähän rentoillu vaan... Hissasta tuli C vaikka en edes tehny koetta ja muutenkin lopetin hissan suurinpiirtein puolessa välissä kun muut aineet muuttu aika hektisiks kans.

Mutjoo, ootte rakkaita. Anteeks kun mulla kestää vastata kirjeisiin, mut oon melkein juossu pää kolmantena jalkana täällä ja kun on ollu mahollisuus ni oon vaan tykänny rentoilla. Vastaukset on jo melkein kaikille kirjotettuna, vaan se niiden postiin saaminen. Ehkä mä kohta. Mut teitä ei oo unohdettu!

Shopping and whale watching

Heippa taas ei niin pitkästä aikaa.

Huomenna viimenen lomapäivä ja isoveikan yheksäntoistavuotissynttärit. Tää tuntuu vähän saman toistamiselta, mut täällä on kaikki ihan normaalisti :’D Eilen käytii siskon ja äitin kanssa ostoksilla, isoveikalle piti löytää jotain kivaa lahjaks. Loppujen lopuks mukaan tarttu neule, pitkähihanen ja kengät meiltä sisaruksilta – pistettiin kaikki about 20 dollaria lahjaan – ja navigaattori ja voileipägrilli vanhemmilta. Mulla on vielä jotain Kreikasta, jonka isi ja äiti lähetti kun ne kävi siellä. Koska se on paketissa ni en tiedä tarkalleen mitä siellä on… :D

Koska siellä oli talviale, ni pitihän meidän käyttää tilaisuus hyväksi! Säästettiin vielä niin paljon rahaa kaiken lisäks, kun oltiin shoppailemassa. It’s win win! Mulla tarttu mukaan parit kollarit ja toppi, siskolla jakku ja mekko ja pari toppia. Kaiken kaikkiaan oikein mukava tyttöjen päivä!

Muuten en ookkaan paljon mitään tehny; ollaan leivottu ja käyty lenkittämässä koiria, Tomin korismatsi oli toissapäivänä ja siinä se oikeestaan onkin. Tänne tuli about viikko sit valaita tohon lahteen – ne tulee tänne joka vuos niiden poikasten kanssa tähän aikaan pariks viikoks. Ollaan kateltu niitä rannalta ja pihalta, ja loppujenlopuks tulin samaan lopputulokseen ku mitä hostitkin – valaat on loppujen lopuks aika tylsiä. Ne on vaan mustia möykkyjä jotka möllöttää pinnalla hetken aikaa, hönkäsee aina välillä höyrypilven tai nostaa evän pinnan yläpuolelle ja pläjäyttää sen sit vesiroiskeiden saattelemana alas. Onpahan nähty sit myös valaat. Kaikkein söpöintä oli kun pikkuvalas oli äitivalaan vierellä ja niillä oli molemmilla pyrstöeväät ylhäällä ja se pikkuvalas vaan pyöri siinä äitivalaan ympärillä ja leikki :---)

Muuten ei oo oikeen mitään ihmeempiä, huomenna juhlistetaan isoveikan synttäreitä illallisella kaupungissa. Joo. Ja kaverin vanhemmat eroo ja se on aika alamaissa ni meillä on tyttöjen sleepover tänään. Tein just Caramel Sliceja koska ne on sen lemppareita, jos vaikka saatais se paremmalle tuulelle. Näkyillään.

Ainii, teen sen kysymyspostauksen ni kysymyksiä saatte (lue: on pakko, koska tää on eka kysymyspostaus ikinä ja on aika outoa :D) laittaa tulemaan heinäkuun loppuun asti – siinä luulis olevan tarpeeks aikaa? Siis kommentteihin kysymyksiä ni julkasen ne nimettöminä sit yhteen ja samaan postaukseen vastausten kera :) 

Got to love Cotton On <3 Nyt on sit kollareita vihdoin, yksillä ollaan pärjätty tähän asti. Vaihtelu virkistää!

... and Chocolate Caramel Slice! Oikeesti, herkkulakko tulee kyllä tarpeeseen tälläsen loman jälkeen!

Tää rocky road on ehkä parasta suklaata mitä Ausseista löytyy - ku oon aina ollu enemmän Milka ku Lindt-tyttöjä ja Fatzer nyt on vaan Suomalaista. Ja Belgialainen - ah.

Ainii, pitää vielä purkautua. Mä meinaan unohtaa ruotsin, se on ihan liian lähellä enkkua! Kirjottaminen vielä sujuu, mut mitäs sit kun pitäis puhua? Igen muuttuu againiksi ja men muuttuu butiksi. Suomi tuskin unohtuu kun on tää blogi ja päiväkirja suomeks. Taitaa Micael päästä opettamaan mulle ruotsia suomen sijaan kun tuun takasin... Tää on kamalan ärsyttävää. Ehkä se siitä.

Äiti tuleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Mulla on teille yks juttu. Ekaks, kiitos kivoista ideoista Roosa (joka ei tätä vähään aikaan nää, mut kuitenkin) - mietin jo tota aussislangia, päivän ruuat-postausta, teidän toiveiden kuvailua ja kysymyspostausta. Sit mietin ite, et voisin laittaa tänne jotain herkkureseptejä mitä leivotaan aina välillä, jos tulee kuvia otettua. Video olis kiva kans, mut videoiden lataaminen vie aika paljon nettiä, ni taidan tyytyä vaan kuviin :) Jos ton siskon sais vaikka mukaan, vois käydä ottaa kuvia keskustasta ja rannalta et näkisitte kuin söpöö täällä on. Taidan lainata näiden järkkäriä, kun ne on luvannu et saan lainata sitä jos tartteen. Oma kamera nyt on mitä on.

Joo, toi nyt ei ollu se juttu. Miten mä nyt tän kertoisin niin, et mun innostuneisuus välittyy sinne teille. Kuvitelkaa mut hyppimään tänne tasajalkaa, tanssimaan ja laulamaan Tonight's gonna be a good night, tonight's gonna be a good good night tahtiin, tai mikä ikinä onkaan se hyvän mielen biisi teidän tapauksessa. Nauramaan ihan syyttä, taisiis noh, just tän takia.

Äiti lentää tänne mun luokse, ja viivytään täällä hetki mun vaihtarivuoden loputtua. Teen mun kokeet loppuvuodesta, ja sen viikon sunnuntaina äiti laskeutuu Adelaideen. Ei olla mitään suunnitelmia lyöty lukkoon vielä, ainoo mikä on varmaa on, että paluulento Sydneystä lähtee pari viikkoa suunniteltua myöhemmin. Ajateltiin ensin olla täällä SA:ssa vähän aikaa, sit käydä tervehtimässä sukulaisia Melbournessa. Paluulento kun lähtee Sydneystä, ni ehkäpä ollaan siellä kans vähän aikaa.

Tyttöjen loma. Kolmisen viikkoa. Australiassa. Äiti tulee. Äiti. Isäntäperhe ja kaverit saa tutustua äitiin, voin näyttää maailman parhaan leipomon, koulun ja meidän rannan äitille. Viettää aikaa Melbournessa pikkuserkkujen ja muiden sukulaisten kanssa, ja jakaa kaikki rakkaan kanssa. Sit lentää kotiin ja päästä halaamaan isiä ja Micaelia. Mulla on maailman ihanimmat ihmiset ympärillä. Välillä mä mietin, että mitä mä oon oikein tehnyt ansaitakseni näin ihanat ihmiset.

Sit vähän kuvia viime päiviltä.

Abi, Napapiirin Sankarit ja jälkkäriks kaks litraa jätskiä. Vaihtarivuosi on parhautta <3

Harjotus tekee mestarin. Puol vuotta ja hiekkakakutkin onnistuu jo paljon paremmin!

Eiks oo talvisen näköistä? x)

Päivän hyvä työ tehty, meritähti pelastettu.

Sit mun iltaduunit - kirjeitä kirjeitä.

Mun koti!

Terkkuja täältä 'lämpösestä' !

@ Abi's

Abi's asleep on the floor, and it's only 12.30 am. Watching Carl Barron and absolutely cracking myself. Just found the world's funniest man, seriously. Aussies only tell you how they are not, you gotta guess the rest. "How ya doing? Not bad, tell ya that much!" 

Well, I had to pay Abi off, didn't I? And she was supposed to be awake at least to 2.30! And look at her!

Sorry, this was the first and only post in English, but I just could not resist. Folks, do me a favour. Google Carl Barron, you'll wet your pants, he's hilarious.

What an awesome sleepover we're having, let me tell ya. Walked to the shops, bought some groceries (and rubbish), did wraps for tea and ate a whole bucket of ice-cream for dessert. Abi is house sitting her sister's house, so we are all alone in the house in ferrol (real bad) neighbourhood. Just have to lock all doors and not go out after dark, otherwise we'll get stabbed. Oh well, aren't big brothers real comforting? No worries, just don't get stabbed. Or raped. And if you do, call me and I'll snap their faces.


Any reason for this to be in english? Nah. Just felt like english tonight, didn't feel like complicated finnish, you know. It's all that effort you have to put into it, changing the language for the keyboard and everything... And, after all, this is Abi's laptop. So she'd freak out if she would suddenly have three more letters! 


I'll better get going, or well, I'll better pay more attention to Mr. Barron. Have a nice night, so will we. Or I.

Sincerely, Maria and Abi

And it's now or never, I ain't gonna live forever

It's my life

It's now or never

I ain't gonna live forever

I just wanna live while I'm alive

My heart is like an open highway

Like Frankie said, "I did it my way"

I just wanna live while I'm alive

'Cause it's my life

Bon Jovi soi koulubussissa. Sade hakkaa ikkunoihin. Ollaan kaikki litimärkiä, ikkunat huurtuu sisältäpäin. Kahden viikon loma alkaa. Melkein laulan mukana. Syön isän mulle säästämän TimTamin. Koulubussi on melkein tyhjä, yli puolet oppilaista jäi vikaks päiväks kotiin. Tää fiilis on vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa. Kiitos äiti ja isi, vaihtarivuosi on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu.


Mulla olis taas paljon kerrottavaa, mut ensin mun on pakko saada tää pois sydämeltä. 

Italiassa kuoli neljä sukeltajaa. Samassa kylässä asuu mun kaveri, joka käy samalla kohteella sukeltamassa tosi usein, tyyliin viikottain. Tällä kertaa kaverille ei onneks käyny kuinkaan, mutta kaikki ei ollu niin onnekkaita. Jossain on nyt sukeltajia, joiden joukosta puuttuu yks. Taino neljä. Yht'äkkiä tajusin kuinka itsestäänselvyytenä mä pidän sitä, et kaikki menee hyvin. Ja kuinka helposti kaikki voikin mennä pieleen. Ja kuinka vähän mä tykkään siitä, kuinka isi ja kaikki muut tärkeet sukeltaa toisella puolella maailmaa. Ei sillä, että mä voisin tehdä paljon jos jotain menee pieleen. Mut on se silti eri asia olla lähempänä. Sukeltakaahan varovasti, ihan vaikka vaan mun mieliksi.

Sit vähän kivempiin asioihin.

Torstaina tuli puoliväli ylitettyä. Nyt aikaa kotiinpaluuseen on enää hälyttävät neljä kuukautta ja rapiat. Perjantaina alko vihdoin kahen viikon talviloma. Suunnitelmia ei oo kamalasti, nukun, syön ja nukun vähän lisää. Parina yönä tullu nukuttua kahentoistatunnin yöunia... Univelat pois.

Lauantaina järkättiin ylläri Emilylle, jolla oli seitsemäntoistavuotissynttärit. Tehtiin kuppikakkuja, koristeltiin sen huone ja ostettiin sille lahjoja. Ootettiin sen huoneessa kun se tuli töistä - se kaatu järkytyksestä kun paukkuserpentiinit pamahtaa ovenavauksesta. Ainaki meillä muilla oli hauskaa!

Oltiin yötä Emilyllä, sit sunnuntaina mentiin suoraan yöks Grannyn luo Ellyn kanssa. Hassua, kuinka paljon se voi tuntua ihan normaalilta mummolassa käynniltä siskon kanssa, kun ottaa huomioon et mulla on ollu sisko vasta kolmisen kuukautta ja mummo ja fammo on toisella puolella maailmaa. Siellä siis paljon Grannyn leipomia herkkuja ja maksutelkkari ja syvällisiä keskusteluja. 

Maanantaina näin mun aluevalvojaa kaupungissa, käytiin lounastamassa sen, sen tyttären ja Fabianin kanssa. Oli tosi mukavaa nähä Fabiania - lähin vaihtari, lens tänne mun kanssa... Vaihtovuosi on jotain niin yhdistävää, et siinä ei voi muuta ku olla kavereita. Niinku Harry Potterissa sen peikon voittaminen, mut vaan paljon parempaa. Uudet vaihtarit tulee viikon päästä, aluevalvoja kysy josko haluaisin mennä niiden Orientationiin. Olla se oldie joka kertoo vaihtarivuoden alusta... Mihin tää aika oikeen menee?!

Vielä vähän kuvia viime päiviltä, ei mulla paljoo asiaa sit ollutkaan. Skype illalla kotiin <3

Mun maailman ihanin sisko ja Granny teki mulle kakun puolvälin kunniaks - meillä oli kunnon Feast kun isä oli ostanu vielä TimTameja lisäks :---D Ai mitennii nää tietää, että tykkään suklaasta!? 

'Koristeltiin' Emilyn huone sen synttäreiden kunniaks

17 kuppikakkua 17-vuotialle

Let the party begin! Tässä vaiheessa unohin kameran olemassaolon ja juhlittiin Emilyä koko yö.

Grannyn sliceja - vadelmaa ja kookosta, suklaata ja kookosta ja sitruunaa ja kookosta. Sitruuna on ehdoton lemppari.

Käytiin lenkittämässä koiria veljien kanssa, taisiis hakemassa maitoa kera koirien. Aurinko paistaa, rikkaruohot kukkii ja on lämmin. Ollaan rikkaruohosotaa, juostaan kilpaa, hypitään lätäköissä ja kisataan rapbattlessa. Päästään sinne kauppaankin jossain välissä ja seikkaillaan ojia pitkin kotiin.

Jet & Teddy tuuraa Nelliä ja Nataa.

Onks nää tämmöset peruspostaukset tylsiä? Ku musta tuntuu et tää on vähän samaa vanhaa - koulua, kotiin, välillä kavereita ja sit angstia kylmästä. (Perjantai-iltana sisälämpötila 14°c!) Jos teillä on jotain ideoita ni olis kiva! Ja muutenkin, kaikki risut ja ruusut saa laittaa kommentteihin, tai vaikka vaan terveisiä :---)

Easter Easter Easter!

Pääsiäinen näkyy ja maistuu, kaikilla on suklaata toisilleen...jopa mulle! Oon syöny jo nyt niin paljon suklaamunia... Mun ollessa kyseessä kaikki tietää, ettei haittaa :D

Oon vihdoin innoissani jostain, enkä oo ollu koko kahteen kuukauteen näin onnellinen monta päivää putkeen! On kuin olisin vaaleenpunaisessa pilvessä, mua vaan hymyilyttää :----) Huomenna lento Melbourneen lähtee 11.40am, ja seuraavat kaks viikkoo suomisukulaisilla :) Sit muutto sieltä aika suoraan Port Elliottiin, uusille hosteille! Kuinka ihania ihmisiä mulle onkaan siunautunut! Jännittää mennä Melbourneen ja nähä kaikki pikkuserkut ja tutustua sukulaisiin täällä, en oo ikinä ennen nähny niitä! Huomaatteko kuinka paljon huutomerkkejä viljelen täällä... Oon vaan niin onnellinen, voisin juosta vaikka maailman ympäri ja hymyilen kaikille vastaantulijoille... :D

Toisaalta taas, mulla on kova koti-ikävä. Pääsiäinen on se aika kun avataan mökkikausi, etitään pääsiäismunia Micaelin kanssa (ei oo kyllä hirveesti ettimistä, mummo piilottaa ne joka vuosi samoihin paikkoihin tyynyjen alle, hyllyyn ja takan reunukselle, pari liinavaatekaappiin ja pari ikkunalaudalle... Mutta tykkään siitä silti :D) ja juostaan jäällä, tai vaihtoehtoisesti rikotaan sitä. Syödään isin tekemää suussasulavaa lammasta ja annetaan tähteet koirille. Nautitaan auringonsäteistä ja saunotaan, vietetään aikaa mummon ja ukin kanssa, syödään kesän ensimmäistä mustikkapiirakkaa tai piimäpullaa mummon mökissä, käydään kaupassa Mäntyharjucityssä ja grillataan makkaraa kiukaan päällä iltapalaksi. Voin kuulla kuinka koirat haukkuu kun pakataan, haistaa mökin talven jäljiltä ja tuntea kuinka auringon ekat säteet lämmittää.

Nyt oon kyllä täällä, tänään lämpöä +32 ja sininen taivas. Suklaat sulaa. Parina vikana päivänä oon asunu mun huoneessa, pakannu kamoja ja tehny läksyjä. Tänään saatiin taas yks uus assignment lomaks, niiden edellisten neljän lisäksi... Ja sain enkun esseestä Aan!! Aan!! Siis hei kaikki, kuuletteko, Aan!! En oo varmaan ikinä aikasemmin ollu näin ylpeä! Muut luokasta sai Beetä ja Ceetä. Vaihtari korjas potin kotiin! Vaihtarista tulikin mieleeni, mut tunnetaan sinä Suomen ainoona surffarina... Eilen oli Girls Go Surfing- tapahtuma (vuosille 6-9 mut sitähän me ei kerrota kenellekkään, kannattaa olla vaihtari!) Moana Beachilla. Oppitunti aamulla, lounas ja toinen oppitunti iltapäivällä. Aurinko paisto, tyrskyt oli suht isot ja surffasin parit aallot ihan rantaan asti. You are easily the best surfer in Finland! Kovan työn tuloksena rusketusrajat short-märkkäristä reisissä ja polvet ruvilla hiekalle kaatumisista sekä Delfiinihavainto about kymmenen metrin päässä surffilaudasta, kun olin turvassa aaltojen murtumispisteen takana. Se surffaili aalloilla ihan lähellä!

STS:ltä yks lady soitti hosteille niinku tiedättekin, ja kerto että muutan. Kerroin, että vastaanotto oli suht kylmä. Noh, maanantaina ne sit halus jutella, mitä olin salaa toivonutkin. Tilaisuutta selittää ja kiittää siitä, että sain olla täällä. Kunnon kypsä keskustelu aikuisten ihmisten kanssa, joka kantais hedelmää ja kaikki voitais erota hyvillä mielin. Mutta. Ensin ne vaan kerto, kuinka loukkaantuneita ne on, ymmärrettävästi. Sit kuulin, kuinka törkee oon, kuinka en osaa käyttäytyä, kuinka mun kannattais opetella käytöstavat ihan ekaks ja lopulta kuinka oon tehny kaiken väärin siitä asti kun tulin. Oon hiljanen, en ihan vielä sisällä Small Talk-kulttuurissa. Mut oonhan mä ollu täällä jo kaks kuukautta, olishan mun jo siinä ajassa pitäny oppia ja muuttua. Istuin siellä ja olin pahoillani.

What doesn't kill you makes you stronger

Läksyjentekotunnit on niin tän blogin pelastus! :-----D Mulla on teille taas paljon kerrottavaa, oon oikeesti tosi pahoillani kun en saa laitettua tänne kuvia, koulussa on 'kuvienkatselu' estetty kokonaan :( 

En edes muista millon päivittelin viimeksi, mutta tässä nyt jotain mitä on tapahtunu...

Sain uuden isäntäperheen!!! Ellyn perhe ottaa mut seuraavaks termiks, eli kakkosjaksoks loman jälkeen. Ehkä pidemmäks aikaa, ehkä ei. Mut ainakin nyt pääsen pois nykysestä paikasta! Oon säästellyt läksyjä kotiin ja tehny oikeen h-i-t-a-a-s-t-i läksyt omassa huoneessa. Näin mä selviin, enää kolme viikkoa lomaan.

Lomalla luultavasti lennän Melbourneen, siellä on suomisukulaisia äitin puolelta ja ne pyys mut sinne lomaks. Kaheks viikoks. Ehdin tutustua mun sukulaisiin ja ne sano näyttävänsä mulle Melbournea! Tuun takasin junalla (kakstoista tuntia pitkin Australian Outbackia) tai bussilla (kymmenen tuntia läpi yön) koska noh, oon outo ja tykkään matkustaa :----D 

Kahen viikon päästä - maaliskuun vika viikonloppu - STS järjestää yhen yön retken Kangaroo Islandille! Fabian sveitsistä ja Kalle ruotsista, vaihtareita jotka lens samalla koneella Lontoosta, on kai tulossa plus muita vaihtareita jotka tuli heinäkuussa. Yay.

Oon ollu kiireinen viikon päivät; keskiviikkona surffaus, joka jouduttiin lopettamaan kesken ukkosmyrskyn takia. Ootteko ikinä melonu superkovaa takaisin rantaan kun sataa kaatamalla, joka puolella jyrisee ja salamat iskee ympärille? Olkaa onnellisia. Seisottiin oottamassa kyytiä uikkareissa ja läpimärkä pyyhe ympärillä kun ympäristö kuulostaa taistelutantereelta. Ihana ilta tosin, hosteilla on menoa joka keskiviikkoilta - mun lemppari-ilta jolloin saan olla rauhassa eikä mun tarttee yrittää koko aikaa. Ella ja Roosa - postia tulee hitaasti mutta varmasti! :D 

Torstaina kävin Adelaidessa Ellyn kauden ekassa Netball-pelissä. Netball on vähän kun korista, mutta palloa ei saa pompottaa eikä pallo kädessä saa liikkua. Näin superlyhyesti. 

Perjantaina suoraan Emilylle koulusta, käytiin keilaamassa ja Burger Kingissä isolla porukalla ja päädyin sit nukkumaan Emilyllä. Aamiaiseks tehtiin pannukakkuja from scratch (Emily ei tykkää kokkailla joten loppujen lopuks mä päädyin paistamaan ne...), joka on aika iso juttu täällä, koska kaikki tavara tuppaa tulemaan avaa-paketti-lisää-vesi-ja-kaada-pannulle -tavarana. Käytiin shoppailemassa jonka jälkeen Emilyn porukat heitti mut kotia. Suht hyvä puolikas viikonloppu siis!

Loppuviikonlopusta ainoo mainittava jutska oli Skypesessio äitin ja isin kanssa sunnuntai-iltana Bethin luota. Normi sunnuntai-ilta rakkaan perheen kanssa siis. Melkein. Tuntuuko teistä ikinä siltä että haluaisitte sulaa tietokoneen ruudun läpi rakkaiden syliin? Musta tuntuu. Tänään mulla on ollu hirveä ikävä - ei porukoita mutta Micaelia!

Kai tää tästä jos (kun) pääsen muuttamaan. Abi tuli muuten takaisin Melbournen-matkalta ja sano, että saan tulla niille asumaan jos Ellyn luona ei voi olla koko aikaa. Eli ei välttämättä enää tarttee mennä takaisin hosteille enää!!!!!!!!!

Ellalle kiitos hirmuisesti Itävallan-postikortista, tuli sopivasti piristämään päivää! Oot niin rakas - vaikka olit lomalla muistit mua!! Ja vaikka me ei edes nähdä kun ihan liian harvoin. Täällä huomaa kuka oikeesti muistaa mut :) Ostin 25 kirjekuorta ja postimerkkiä, vastailen kyllä teille, mutta posti ei oo maailman nopein sinne pohjolaan...

Plus viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kuulin porukoilta kuinka blogia seurataan Siikaniemessäkin (oon ollu täällä ihan liian suojassa suomalaisilta paikannimiltä enkä oo yhtään varma muistanko oikein...) ahkerasti :------) Terkkuja sinnekinpäin hurjasti, ja lämpöiset halit Jennille!!! :)

Mulla loppu koko kuukauden nettiaika kahessakymmenessä päivässä... Joten saatatte joutua odottelemaan suht kauan seuraavaa postausta, ellen postaa joltain kaverilta tai kirjastosta. Ehkä postausten taso paranee ja saan pistettyä kuviakin muuton jälkeen - en tosin haluu niiden koko nettiä käyttää joten ehkei tahti kuitenkaan tästä kerta-viikkoon tahdista muutu.

Tsemppiä muuten muille vaihtareille ihan tosipaljon, ihana kuulla miten teillä menee! Toivon niin että ollaan samassa koneessa kotia päin :-----)