It's the final coundown

Hei enää neljä päivää! Viimenen koe tehty, enää maanantaina kouluu ja that's it. Kuin pelottavaa. Viikonloppu täynnä ohjelmaa, huomenna matkamessut ja ylihuomenna vimppa hallivuoro, pakkaukset ja syömää Toroo. Mitä mä teeen?!

Tänää leffajäähyväisilta tytsyjen kanssa. Kolme komediaa, pitsaa ja se paras seura kaikista. Oon vaan niin onnellinen. Ihan ku aina ennen, sillon ku ei tunnettu sellasta ku kouluhommat, sillon ku oltiin vielä niin pieniä ja tiedettiin muka kaikki, ei jaksettu välittää mitä muut aattelee. Oltiin vaan yhessä, ja oli sellanen tunne, että voitais vallottaa koko maailma. Ja niinhän me tehtiinkin. Vallotettiin maailma, ainakin melkein, tänäänkin. Kaikki turha hävis, oltiin vaan me, oltiin kaikki mitä tarvittiin. Naurettiin ihan niinku ennenkin, pienimmästäkin hassusta jutusta. Niinkun aina aikasemminkin. Löhöttiin koko ilta sohvalla, ei aateltu tulevaa vuotta.

Vasta sitten kun joutu jo sanomaan heipat, jäin oikeesti miettimään, että tässäkö tää nyt on. Eikö me kuulla toisistamme vuoteen. Niin kai sitten. Mitä tässä nyt ees pitäis sanoa? Pidä hauska vuos kuulostaa niin teennäiseltä. Samaa arkea se on ku aina ennenkin. Hyviä ja huonoja päiviä, enimmäkseen niitä hetkiä joita ei enää viikon päästä erota toisistaan. Hei, kirjotellaan. Kerro kaikki mitä tapahtuu, ihan kaikki. Kerro niin kuin mä olisin sun vierellä, koko ajan. Niinku aina ennen vanhaan. Ihan kuin olisin tunnilla istumassa sun vieressä, naurettais yhessä jollekkin ihan tyhmälle jutulle. Nyt me ollaan vaan eri kouluissa, eri paikkakunnilla, eri maissa. Mä yritän kertoo kaiken sulle, kuvailla kaiken uuden ympäriltä. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mut mä en osaa piirtää. Mä kerron sulle, kuinka ikävä mulla on. Miten paljon mä haluaisin, että sä olisit mun kanssa. Miten mä haluaisin näyttää sulle tän kaiken. Haluaisin opettaa sulle kaiken, mitä mä oon näiltä ihmisiltä oppinu. Jahei, sit kun tuun takasin, kerron kaiken. Sitten tunnetaan toisemme paremmin, tiedetään mitä toisessa ikävöi kaikkein eniten. Mä tiedän, että se on täällä paljon vaikeempaa, kun mulla, mutta mä tiedän että sä pärjäät. Sä oot pärjänny ennenkin. Kerro mulle, kuinka tylsää koulussa oli. Kuinka sä et tajua mitään, tai miten paljon ihmiset ärsyttää. Kerro kuinka paljon sä vihaat mua, kun mä jätin sut tänne ja lähin ite. Kerro kaikki ihana, kuinka aurinko alkaa lämmittää ja sulattaa lumen. Kerro vesisateista, pakkasista, ihan kaikesta. Kerro kaikki, koska se tuo mut lähemmäs sua. Jahei, mä tuun takaisin.

Ja lupaa pitää oikein hauska vuosi, mäkin lupaan.

Alkuviikko oli aikamoista pyöritystä, kolme koetta parissa päivässä, keskiviikkona meijän koulun vaihtari Cindy teki mulle koulun jälkee Taiwanilaista ruokaa, ja teen muuten varmasti samanlaista uudestaan! Oli niin yksinkertaista ja hyvää, nam. Ootteko muuten ajatellu, että ne mausteet nuudelipussien sisällä on sitä varten, että niillä maustetaan se keitinvesi missä ne nuudelit keitetään, muttei kaadeta sitä pois vaan syödään nuudelikeittoa. Siitä liemestä tuli meinaa tosi hyvää, hävettää kun oon aikasemmin tuhlannu sen ja kaatanu pois.

Sit kuvia!

Cindyn tuliaisia - sain muuten pitää tikut!

Sit ku sen osaa... Ei siinä mitään, Cindy kokkas kans tikuilla :D Ookoo puikoilla!