200 päivää.

Mikä voikaan ilahduttaa (ja samalla pelottaa) enemmän kuin se, että aamulla huomaa vaihtovuodesta kuluneen jo yli kolmannes (!!!!!!!!!) ja jäljellä olevan enää kaksisataa päivää. Enää kaksisataa päivää. 


Yllätin itsenikin täältä taas bloggailemasta, justhan mä vasta päivittelin. Anteeks kun ei oo kuvia, oon koulussa. Nimimerkillä enkun mainoksenanalysointiin menikin huomattavasti vähemmän aikaa kun aluksi oletin. Eli vielä on yli puolet kaksoistunnista jäljellä ja mä oon valmis... Hmph. Ehkä mä alotan vaikka köksän tutkimusta tässä kohta.

Kuulumisia viikonlopulta, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen mutta ihana. Perjantaina Bethin Body Shop party, jossa paljon rasvoja ja naamioita ja saippuoita, pitsaa, valkosipulipatonkia, pientä naposteltavaa ja ihanaa seuraa. Lauantaina tehtiin Bonfire takapihalle - järkyttävän iso kasa lehtiä ja risuja ja oksia, joista kuoriutu loppujen lopuksi kolmisen kertaa mun kokoset lieskat. Normipäivä, iltasella grillailtiin (lue - poltettiin) vaahtokarkkeja pari kertaa mun pitusella tikulla kun ei kuumuuden takia voitu mennä lähemmäks.

Äitienpäivänä herätettiin host-äiti sänkyyn kannetulla aamiaisella ja lahjakorilla (shamppanjaa, suklaata, keittokeittokirja, ripsaria, kynsilakkaa, koruja ja kukkakimppu), mentiin aamukirkkoon Grannyn seuraksi ja syötiin sit lounas ja kahviteltiin Grannyllä. Kotona istuttiin takan edessä, kateltiin elokuvaa, syötiin lämmintä keittoa ja sipsiä ja kaiken kruunas Skype kotiin. Ihana kuulla kuulumisia ja kertoilla kaikesta ja suunnitella tulevia seikkailuja. Ja vaan nähdä äitiä ja isiä ja Micaelia ja Nelliä ja Nataa. Kuulla kuinka koirat haukkuu, hamsterin häkki pitää putsata ja kakku viedä varastoon odottamaan mummon ja ukin tuloa. Nähdä Rooman ostoksia ja näyttää löytöjä Melbournesta.

Mutta nyt sen köksäntutkielman pariin, Does cooking shows on TV encourage families to eat at home. Investigate. Mulla kaks näkökulmaa, suomalainen ja australialainen.

Mut miettikää. Kaksisataa päivää.