Mustaa ja Valkoista

Aurinkoisia terveisiä ihanille sinne syvien valtamerien ja suurten mantereiden taakse! Täällä kaikki alkaa asettua aloilleen.

Olin eilisen parantumassa (okei nukkumassa) kotona, ja vapaapäivä katkas tosi mukavasti tätä kouluviikkoa. Meni neljä päivää vaan muutaman tunnin yöunilla, kunnes olin nukahtaa pystyyn ja vanhemmat päätti antaa mun nukkua yhen päivän. Tulihan tarpeeseen! Kaikki tapahtuu vähän liian nopeasti, eikä mun aivot ehi rekisteröidä oikeen mitään. Eikä mulla oo nälkäkään. Mutta älkää huoliko, mulla on täällä ihmisiä jotka huolehtii mun puolesta ja kyllä mä syön. Äitillä oli vapaapäivä ja pikkuveli Tom (Lauraa!!! ;----D) oli myös toipilaana, joten kateltiin Iron Maneja ja Frendejä ja vietettiin läksytöntä iltapäivää. Oli ihan kuin oman perheen luona, kun isi ja äiti passaa ja pitää huolta, kun ne vaan on siellä sun kanssa. Täällä myös isä oli toipilaana (se sai jonkun metallinpalan silmään ja sen piti pitää silmälappua) ja se passaili Tomia ja mua siinä sivussa. Isoveikka David kokkas suklaavanukasta jälkkäriks toipilaille :----)

Huomenna Bethillä Body Shop Party, yay! Koska asun aika kaukana koulusta, ni en nää kavereita enää niin usein koulun jälkeeen. Enkä oikeestaan edes ehdi, kun toihuillaan vaikka mitä muuta, mutta siis tosi mukavaa viettää iltaa tyttöporukalla!!! Viime viikonloppuna nää päätti tutustuttaa mua leirintäkulttuuriin ja päästiin Ellyn kanssa Emilyn perheen mukaan kun ne vietti lauantaipäivää nuotiolla grillaillen. Istuttiin nuotion ympärillä, laulettiin, naurettiin, syötiin grillimakkaraa paahtoleivältä sipulin kanssa, banaania suklaapaloilla ja kuumaa kaakaota. Rakennettiin keinu ja seikkailtiin metsässä. Käveltiin tihkusateessa ja annettiin savun tuoksun tarttua vaatteisiin, unohdettiin ajan kulku.

Oon tulossa riippuvaiseks näistä ihmisistä. En oikeen edes tiedä mitä ajatella, kun kaverit muuttuu ystäviksi ja teille kertyy huimia muistoja yhdessä. Kun niistä tulee hirveen tärkeitä. Kun sulat Australialaiseen arkeen, kun sut lasketaan yhdeksi kaikkien muiden joukossa. Kun susta pidetään huolta ja susta välitetään, ihan pyyteettömästi ja paljon. Kun tuntuu, että pitkän päivän jälkeen pääset kotiin perheen luo, kun saat kääriytyä peittoon takkatulen loimussa sateen hakatessa ikkunoihin ja isä pörröttää hiuksia kävellessään ohi.

Mutta samalla sulla on ikävä aika paljolti kaikkea. Sitä kuinka häviät pikkuveljelle kun se on paljon voimakkaampi. Sitä kuinka viikkasit lakanoita isin kanssa ja nauratti niin paljon ettet pystynyt tekemään mitään. Miten kävelit käsi kädessä äitin kanssa, pysähdyit kenkäkaupan ikkunaan ja istuitte syömässä auringonpaisteessa. Sitä kuinka hyppäsit illalla äitin ja isin sänkyyn ja käperryit niiden väliin. Sitä kikatusta mummon kanssa kun mitään hauskaa ei edes tapahtunu, mutta meinaat silti tukehtua nauruun. Kuinka teitte kaikkea hullua kavereiden kanssa. Kuinka valvoitte koko yön, juoksitte auringonlaskuun ja uitte koko päivän. Kuinka löysitte maailman parhaan pirtelöpaikan ja nautitte harvinaisesta auringonpaisteesta. Matkustitte tuntemattomaan. Istuitte bussissa koko päivän, annoitte hiusten hulmuta vuoristoradan kyydissä ja kävitte piknikillä takapihalla.

Mulla on yhtä aikaa kova ikävä ja sit tuntuu et kuulun tänne. Mulla on ikävä kotiin mut sit pääsen kuitenkin kotiin koulun jälkeen. Kavereilla alkaa kesäloma ja uudet seikkailut. Täällä tulee talviloma ja mulla on edessä elämäni seikkailua jäljellä vielä yli puol vuotta.

Ootte rakkaita ihan kaikki, mun pieni pää on ihan pyörällä mut nautin kaikesta. Tänään ettimään maailman parhaimmalle pikkuveljelle maailman toisella puolella synttärilahjaa ja äitienpäivänä skype kotiin. Täällä paistaa aurinko ihanasti siniseltä taivaalta, mutta mä oon jäässä. Lounastauko alkaa, meen nauttimaan mun salaatista ja muffinista näiden ihanien ihmisten sekaan. Take Care <3