ONNEA SINNA!

Nyt juhlitaan! Nimittäin yhen ihanan seitsemäntoistavuotissynttäreitä maailman toisella laidalla. Yhdessä ollaan koettu yhtä sun toista, ylä- ja alamäet tarvottu yhtä matkaa, odotettu ja autettu toinen toisiamme. Ollaan tunnettu ala-asteen ekalta, eli aika tarkalleen kymmenen vuotta. Meillä on kunnon viha-rakkaussuhde, ekat pari - kolme vuotta ei voitu sietää toisiamme. Sit opittiin pikku hiljaa sietämään toisiamme, kunnes loppujen lopuks löysin itteni tilanteesta jossa mun elämä olis huomattavasti tyhjempi ilman Sinnaa. Täydennetään toisiamme. Molempien periksiantamattomuus (joku saattaa itsepäisyydeksikin sanoa…) ja vahva tahto ajaa välillä meidät törmäyskurssille, jolloin ollaan pikkuhetken vihaisia ja sit todetaan kuinka turhaa se on. Oon kokenu melkein vaikka ja mitä ja vähän päälle Sinnan kanssa. Päällimmäisenä mieleen tulee Tukholman-risteily, ripari ja huvipuistot – kunnon hurjapäitä molemmat. Mökkeily ja mutakylvyt, monenmoiset yökylät, halloweenit ja leipomiset. Paljon on jo koettu, vielä enemmän on edessä – toivottavasti. Tää vuosi toivottavasti vaan yhdistää meitä – Suomen ja Australian välillä lentävä vihko tallentaa kuulumisia vuoden varrelta. 

Vähän tuoreimpia kuvia arkistosta - ne vanhimmat (ja noloimmat) on Sinnan onneksi turvassa ja mun ulottumattomissa kotikoneella...

Flickorna i Stockholm å shoppa lite :---)

Oli vissiin hyvää.

Kotimatkalla jostakin pysähdys apsilla

Mun kaunotar on peruskoulusta valmis!

Tälläi ekstemporee- reissu

Kauneushoitoja

Potretti - ihan näkönen!

Ei mulla muuta kun HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKAS SINNA!

Speaking in tongues

Pitkästä aikaa.

Ennen ku luette yhtään pidemmälle, mun on pakko messuta teille vähän. Tänään on 27 heinäkuuta, kakstoista päivää siitä kun viimeks postasin. Aattelin tehdä teille sen kysymyspostauksen, mut taisin ymmärtää jotain väärin. Onko mun tarkotus keksiä ne kysymykset? Pyysin kysymyksiä, mut niitä on tullu tasan eikä yhtään yli nolla. Ei sentään olla negatiivisissa luvuissa, thank God. Ei tää mee niin, et te pyydätte kysymyspostausta mut ollenkaan kysymyksiä ei oo tullu. Tää on interaktiivista, hei. Get involved. (juups, mietin pitkään et mitä get involved on suomeks, sit päätin luovuttaa.)

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan. Pitää. Kiitos. Syystä jonka varmaan kaikki jo hoksasitte deadline on pari viikkoa eteenpäin elokuun alusta, niin ku ekaks aattelin. 


Okei. Turhan pitkä aika siitä ku viimeks päivittelin, ja täällä on kai tapahtunu vähän kaikenmoista. (kaivaa päiväkirjan esiin ja lunttaa) No, lomat loppu. Isoveikan synttärit oli ihanat, tuntu et olin osa perhettä. Niinku mä oonki. Koulukuvaus oli ja meni, eka ja vika koulupuvun kanssa. Mielenkiintosta tulee olemaan :D

Musta alko tuntuu aika ulkopuoliselta vähän ennen loman alkua, kun pari 'johtavaa' tyttöä kaveriporukasta päätti, ettei musta tykätä enää. En yhtään tiä miks, mut oon pyydelly niitä ulos ja ne on vaan tosi kiireisiä keskenään. Vähän mustamaalausta ja selkään puukottamista johon en oo halunnu lähtee mukaan voi olla syynä, en tiie. Kuitenkin, koulu on täynnä kivoja ihmisiä joiden kanssa oon jutellu ja yks random-tyttö jonka kanssa oon jutellu ihan alusta asti mut en oo ikinä mitenkään syvemmin sano kuin se ei haluu et lähen. Näillä oli saksalainen vaihtari täällä viime vuonna, josta mun kaveriporukka tykkäs ja tyyliin kaikki muut inhos. Kuulemma aika bitch ja mietin et ehkä tää mun kaveriporukka olettaa mun olevan samanlainen. Paljon ne on ainakin tuonu viime viikkoina esille kuinka ikävä niillä on tätä saksalaisvaihtaria. Nojoo. Mut onneks meidän vuodelle tuli espanjalainen tyttö, joka on täällä kolme kuukautta. Kirjottamaton sääntö, tai ennemminkin tunne, et vaihtarit pitää yhtä pätee kyllä reilusti yli järjestöjen rajojen. Miren on ihana.

Ollaan käyty leffassa ja siskon Netball-semifinaaleissa perheen kanssa, ja oon edelleenkin se lainatytär. Kuinka mulla kävi niin hyvä tuuri tän perheen kanssa? Aattelen sen vähän niinku palkintona siitä, et jaksoin perheenvaihtoprosessin ja jaksoin olla kiltti tyttö.


Pari seuraavaa viikonloppua on täyteenbuukattuja, yökylä Saskian luona, jonka kanssa en oo ikinä hengannu koulun jälkeen, vaikka ollaan tunnettu jo yli puol vuotta. Uusien oppilaiden Orientation kaupungissa, kaverin synttäribileet, yökyläilyä Abin luona ja valaidenbongauspäivä Fabianin kanssa.

Pari kömmähdystä tähän loppuun teidän päivää piristämään :)

Meillä oli mahollisuus luovuttaa (hyvä suomi - meinasin kirjottaa antaa...) verta tiistaina ja pelastaa kolme ihmishenkeä. Mähän intoa puhkuen ilmottauduin edellisellä viikolla, join puoltoista litraa vettä ja söin kunnon lounaan ennen luovuttamista. Kunnon paperityöt - ootko matkustanu Australian ulkopuolella kolmen viimeisen vuoden aikana? Kunnon lista tähän väliin, ei kuulkaas edes marginaali riittänyt... Oletko mies ja harrastanut seksiä toisen miehen kanssa? Alla oli boksi "olen nainen" joka mun piti ruksittaa, laitoin sit että YES väärään kohtaan... - ja miniterveystarkastus, mun hemoglobiini oli neljä alle verenluovuttajalta vaaditun. Normaali, mut ei tarpeeks korkee luovuttamiseen. Sovittiin sit sen tädin kanssa, et kokeillaan vielä suoraan suonesta, kun usein se nousee vähäsen. No, etittiin suonta ja desinfioitiin ja kadotettiin suoni ja etittiin uudestaan, pistettiin (hurjan paksulla)neulalla ensin oikeeseen ja sit vasempaan käsivarteen. Ja uudestaan, josko se olis puol senttiä oikeella. Entäs jos sitä hurjan paksua neulaa heilutellaan kudoksissa? Luulis nyt johonkin suoneen osuvan. Kerrankin kun pitäis vuotaa ni ei tuu mitään. Kunnon mustelmat käsivarsiin. Ajatushan se on kai kaikkein tärkein. Sainpahan limsaa ja pientä naposteltavaa jälkeenpäin, vaikka en edes pelastanu ketään. Huippua, not. Oon niin pettyny itteeni.

Sisko oli ajokorttikokeessa (joka meni läpi) viikko sit, ja meillä oli sijainen. Se sit ihmetteli et mitäs, missäs Elly on? Tomerana tyttönä sit huusin luokan perältä, et She's getting her P's! (P's on eka "kunnon" ajokortti kun saa ajaa ilman aikuista) Ainoo vaan, et sain sen kuulostamaan enemmän She's getting herpes! Hei, oon vaihtari. Täällä sattuu ja tapahtuu. Luokka (ja opettaja) sai ainakin hyvät naurut perjantain kunniaks.

Kuuden kuukauden rajapyykkikin oli ja meni, alle neljä kuukautta ni äiti tulee tänne. Ja oon ollu jo reilusti yli kuukauden poissa kotoota. Ai että kun mulla on ikävä äitin ja isin lämpimiä sylejä!

David on alottanu uuden harrastuksen - mun kanniskelemisen ympäri taloa. Musta tuntuu et olisin viidenvanha taas, kun kaksmetrinen isoveikka nostaa hartialleen ja kääntää pää alaspäin. (Ehkä ei olis pitäny kertoo eukonkannosta) Ja se on myös tajunnu kuinka helposti kutian. Kotiinlähtöön mennessä oon kuolematon.

Ei mulla muuta, hyvät viikonloput kaikille. Eiku ainii siellä on se kesäloma. Päivittelen taas joku päivä, tällä hetkellä läksyjä tekemässä... x) Ainii, saatiin tokarit. Kaikki aineet läpi, kaks Aata ja kolme Beetä ja yks Cee. Oon tosi tyytyväinen, kun oon vähän rentoillu vaan... Hissasta tuli C vaikka en edes tehny koetta ja muutenkin lopetin hissan suurinpiirtein puolessa välissä kun muut aineet muuttu aika hektisiks kans.

Mutjoo, ootte rakkaita. Anteeks kun mulla kestää vastata kirjeisiin, mut oon melkein juossu pää kolmantena jalkana täällä ja kun on ollu mahollisuus ni oon vaan tykänny rentoilla. Vastaukset on jo melkein kaikille kirjotettuna, vaan se niiden postiin saaminen. Ehkä mä kohta. Mut teitä ei oo unohdettu!

Shopping and whale watching

Heippa taas ei niin pitkästä aikaa.

Huomenna viimenen lomapäivä ja isoveikan yheksäntoistavuotissynttärit. Tää tuntuu vähän saman toistamiselta, mut täällä on kaikki ihan normaalisti :’D Eilen käytii siskon ja äitin kanssa ostoksilla, isoveikalle piti löytää jotain kivaa lahjaks. Loppujen lopuks mukaan tarttu neule, pitkähihanen ja kengät meiltä sisaruksilta – pistettiin kaikki about 20 dollaria lahjaan – ja navigaattori ja voileipägrilli vanhemmilta. Mulla on vielä jotain Kreikasta, jonka isi ja äiti lähetti kun ne kävi siellä. Koska se on paketissa ni en tiedä tarkalleen mitä siellä on… :D

Koska siellä oli talviale, ni pitihän meidän käyttää tilaisuus hyväksi! Säästettiin vielä niin paljon rahaa kaiken lisäks, kun oltiin shoppailemassa. It’s win win! Mulla tarttu mukaan parit kollarit ja toppi, siskolla jakku ja mekko ja pari toppia. Kaiken kaikkiaan oikein mukava tyttöjen päivä!

Muuten en ookkaan paljon mitään tehny; ollaan leivottu ja käyty lenkittämässä koiria, Tomin korismatsi oli toissapäivänä ja siinä se oikeestaan onkin. Tänne tuli about viikko sit valaita tohon lahteen – ne tulee tänne joka vuos niiden poikasten kanssa tähän aikaan pariks viikoks. Ollaan kateltu niitä rannalta ja pihalta, ja loppujenlopuks tulin samaan lopputulokseen ku mitä hostitkin – valaat on loppujen lopuks aika tylsiä. Ne on vaan mustia möykkyjä jotka möllöttää pinnalla hetken aikaa, hönkäsee aina välillä höyrypilven tai nostaa evän pinnan yläpuolelle ja pläjäyttää sen sit vesiroiskeiden saattelemana alas. Onpahan nähty sit myös valaat. Kaikkein söpöintä oli kun pikkuvalas oli äitivalaan vierellä ja niillä oli molemmilla pyrstöeväät ylhäällä ja se pikkuvalas vaan pyöri siinä äitivalaan ympärillä ja leikki :---)

Muuten ei oo oikeen mitään ihmeempiä, huomenna juhlistetaan isoveikan synttäreitä illallisella kaupungissa. Joo. Ja kaverin vanhemmat eroo ja se on aika alamaissa ni meillä on tyttöjen sleepover tänään. Tein just Caramel Sliceja koska ne on sen lemppareita, jos vaikka saatais se paremmalle tuulelle. Näkyillään.

Ainii, teen sen kysymyspostauksen ni kysymyksiä saatte (lue: on pakko, koska tää on eka kysymyspostaus ikinä ja on aika outoa :D) laittaa tulemaan heinäkuun loppuun asti – siinä luulis olevan tarpeeks aikaa? Siis kommentteihin kysymyksiä ni julkasen ne nimettöminä sit yhteen ja samaan postaukseen vastausten kera :) 

Got to love Cotton On <3 Nyt on sit kollareita vihdoin, yksillä ollaan pärjätty tähän asti. Vaihtelu virkistää!

... and Chocolate Caramel Slice! Oikeesti, herkkulakko tulee kyllä tarpeeseen tälläsen loman jälkeen!

Tää rocky road on ehkä parasta suklaata mitä Ausseista löytyy - ku oon aina ollu enemmän Milka ku Lindt-tyttöjä ja Fatzer nyt on vaan Suomalaista. Ja Belgialainen - ah.

Ainii, pitää vielä purkautua. Mä meinaan unohtaa ruotsin, se on ihan liian lähellä enkkua! Kirjottaminen vielä sujuu, mut mitäs sit kun pitäis puhua? Igen muuttuu againiksi ja men muuttuu butiksi. Suomi tuskin unohtuu kun on tää blogi ja päiväkirja suomeks. Taitaa Micael päästä opettamaan mulle ruotsia suomen sijaan kun tuun takasin... Tää on kamalan ärsyttävää. Ehkä se siitä.

Pilvilinnoja ja pitkä pudotus

Täydellisen turhauttava päätös melkein täydelliselle päivälle. Vitutuskäyrä vaan nousee, taitaa olla aika mennä nukkumaan...

Päivä oli täydellinen: Auringonpaiste, tien päällä isän ja siskon kanssa, suuntana suklaatehdas. Suussasulavaa käsintehtyä suklaata 17 dollarilla (Hei, älkääs nyt - isällä meni 68$ ja Ellylläkin yli kolmekymppiä!) , lounaaks Cheese Kransky leipomosta ja kinderjätskiä jälkkäriks. iPodista pauhaa Young, Wild and Free ja mulle tuli yheksänsivunen kirje isiltä, sen Norjanmatkalta. Melkein ku olisin itekkin ollut mukana, mulla on vaan maailman paras isi.

Syötiin suklaata ja suklaata ja vähän Canellonia ja lisää suklaata. Iltapalaks meillä oli vaihtelun vuoks suklaata, eli mä oon nauttinu täysillä.

Mut. Niinku joku joskus viisaasti sano, että It's a perfect day! Now watch some idiot to screw it up. Näin just kävi, mut tämänkertainen idiootin titteli lankeaa teknologialle. Aivan sama onko MacBook Pro omalla käyttöjärjestelmällä, MacBook koulusta Windows- käyttiksellä vaiko Asuksen läppäri Windows seiskalla. Aivan sama, teknologia on perseestä.

Viekää mut kivikaudelle.

Isin lähettämällä muistitikulla oli vaikka kuinka ihania (näin oletan - joka tapauksessa kuvia kotoota!) kuvia, joita mä en nyt sit saa näkyviin. Tikulla on tavaraa 2.29 Gigatavun verran, mut sit kun avaan tikun ni siellä onkin 0 Kohdetta, 5,72Gt Vapaana.

Miksi.

Muuten kaikki on ihanaa, päätin vaan tänään, että oon karkkilakossa vähintään ens lomaan - mun Queenslandin safariin - asti. Ihan vaan, koska Micaelkin on, ja hostien mielestä mä en pystyis olemaan ilman suklaata viikkoakaan. Perinteiseen tapaan, ai en vai? Ja varmana pystyn! :---D Perus. Eli Auttakaa mua älkääkä lähettäkö kiltit karkkeja enää :D Jos tulee pakottava tarve lähettää jotain ni kirjottakaa kilometrikirje ja laittakaa vaikka Jenkkiä mukaan.

Vähän kuvia teille, mitä on otettu perheen kameralla - plus pari kuvaa suklaatehtaan myymäläpuolelta.

Eka yö svagissa selvitty.

Siistiä tää lentäminen! Tyylikin kohillaan :----D!

Normipäivä - taino ilta.

Hehe, minä se nuor... toiseks vanhin! Ja mun puoliväli-kakun nauttimista edeltävä sadasosasekunti.

Suklaatasuklaatasuklaata!

... Itkupotkuraivarit myöhemmin isi soitti (mut it-tuki maailman toiselta puolelta ei oikeen toiminu - varsinkaan kun isi puhu ruotsia, se suoritti manööverit suomenkielisellä koneella ja mulla kone ja aivot pyörii englanniks. Fuck kakskielisyys, kielimuuri ja koko kielikylpy. Taino ei.) ,sisko ja äiti yritti ja mä melkein heitin omat läppärit seinään ja potkin pöytäkoneen tuusannuuskaks, ja löydettiin vaan kuvia joita mä oon lähettäny tikulla menemään. Ja joitain dokumentteja myös (joita toivon ettei kotiväki oo löytäny... :D) mutten tietenkään sitä mitä ehin. Miks just teknologia on niin turhauttavaa, ja sit se kuitenkin menee rikki kun sitä yrittää ojentaa?! (Mä haluun joko täydellisen toimivaa teknologiaa tai vähintään iskun (tai mun tapauksessa pommin) kestävää kotelointia.)

Fuck this, ja hyvää yötä. Kyl vaihtarina on rankkaa. Päätettiin viedä tikku IT-guruille koulussa (meijän koulu on niin high-tech et meillä on neljä IT-teknikkoa täyspäiväsesti töissä!!!) loman jälkeen ja unohtaa koko turhake loppulomaa pilaamasta.

Mut maailma pyörii radallaan, se vähät välittää... Hyvät yöt.

What's up Down Under?

Sain Roosalta (maailman piristävin blogi!) kirjeen, jossa se haasto mut vastailemaan sen kymysyksiin. Tää on sitä omistautuneisuutta - käsinkirjoitettu kirje pallon toiselta puolelta seitsemän Fatzerin sinisen konvehdin kera, Roosa on ihana <3 Eli tässä nyt sit olis:

Mietitkö koskaan, mitä ihminen, jonka tulet tapaamaan ja josta tulee sinulle hyvin rakas, tekee juuri nyt?
En ole ikinä aikasemmin ajatellu tällästä, mut nyt kun kysyit ni johan lähti ajatukset juoksemaan. Ensin vaan mietin, et mitä se tekee, ihan arkisia juttuja. Ehkä se on unikeko ja se vaan nukkuu. Tai sit se syö (mitäköhän?), tai on koulussa tai töissä. Sit aloin miettimään, et missäköhän maassa se on nyt. Tai minkä maalainen se on. (mäkun olen tämmöinen maailmanmatkaaja, ni sitä ei ikinä tiedä x)) Ehkä se on ihan himosukeltaja ja sukeltaa jossain koralliriutoilla. Tai sit se on joku seikkailija joka on just tutkimusmatkalla etelänavalla tai Amazonin sademetsissä. Voihan se olla jotain supertavallista, vaikka kävelyllä koiran kanssa (millanen koira?), lukemassa sen lempikirjaa, istumassa bussissa tai vaikka vessassa. Siis ihan näin lyhyesti, en ajatellu ennen kun kysyit.

Missä laulussa on kivoimmat sanat?
Ääh, tää vaihtuu ihan melkein päivittäin. Tällä hetkellä tykkään parista biisistä erityisesti:
Michael Paynter - Are You Alive (tää oli lämppärinä SEALin keikalla)
Juha Tapio - Kaksi Puuta
Suurlähettiläät - Kuka pysäyttäisi kellot
Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen (olihan mun nyt pakko nää laittaa)


Tykkään aika monesta mitä soi radiossa, mut säästääkseni nettiä annan niiden sit vaan soida radiossa, enkä muista nimiä saatikka esittäjiä.

Mikä on paras tunne maailmassa?
Tää riippuu aika paljon fiiliksestä. Nyt paras tunne on se, että kuuluu johonkin. Että on oikeesti paikka, jota voi sanoa kodikseen ja omat vanhemmat, joita rakastaa ihan mahdottomasti. Ylipäätänsäkin, että tietää kuuluvansa johonkin ja olevansa rakastettu.

Miten selittäisit sanan 'unelma'?
Unelma on jotain, jonka eteen on valmis antamaan kaikkensa. Jotain, jonka saavuttamisesta uskoo tulevansa onnelliseksi.

Miksi se on niin kiva tunne, kun lentokone nousee? Entä kun juna kiihdyttää täyteen vauhtiin? Onko niillä tunteilla jotain yhteyttä?
Mulla lentokoneen nousukiito tarkoittaa uutta seikkailua. Jotain paikkaa, jota ei ole ikinä ennen nähnyt. Olla valmis kokemaan jotain uutta ja jännittävää. Toisaalta se voi olla myös paikka, jota rakastaa niin, että menee sinne uudestaan. Elää kaikki muistot uudestaan ja kokee uusia seikkailuja. Tai nousukiito voi myös olla askel kotiinpäin. Tieto, että kohta näkee kaikki rakkaat taas, pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja kaiken tutun ympärille.

Kun juna kiihdyttää täyteen vauhtiin, siinäkin on usein jännitystä ilmassa. Tosin ei yhtä paljon, kun musta junalla matkustaminen on paljon arkisempaa :--) Junalla pääsee helpompiin seikkailuihin, jotka on vähän lähempänä kotoota. Että jos tulee tenkkapoo, ni voi soittaa äitille hätäpuhelun ilman, että tarttee laskea aikaeroa.

On yhteys, tosiaan! Molemmat tarkoittaa vanhan ja tutun jättämistä taakse ja uskaltamista. Uutta seikkailua, jolloin mitä vaan voi käydä. Lentokoneeseen ja junaan on astuttava mieli avoinna, valmiina kokemaan uutta ja ihmeellistä ilman ennakkoluuloja.

Pienenä inhosin kotiinpaluuta. Inhosin. Se oli jotain tosi vastenmielistä, ja vanhemmat sai kyllä tuta sen nahoissaan. Miksi, oi miksi teidän pitää raahata mut väkipakolla pois täältä. Mä jään tänne. En tuu!

Nyt tiedän, mitä isi tarkoittaa, kun se sanoo, että Borta bra men hemma bäst. Tai että miks oma sänky on se paras paikka maailmassa. Musta on tulossa vanha.


Miksi tähtiä katsellessa on niin pieni olo?
Koska silloin miettii kaikkea sitä tilaa, ja kaikkia niitä muita aurinkoja ja planeettoja. Ja sitä on hieman lähempänä tajuumista, että kuinka hirveen suurta kaikki on. Tähtiin katseleminen on vaan niin hirveen pysäyttävää.

Mikä on maailman suloisinta?
Nukkuva ja unia näkeviä koiranpentu. Toisiaan rakastavat vanhukset. Pienet lapset valloittamassa maailmaa.

Mikä on avaruus?
Hirmu iso ja yhä laajeneva paikka, joka kattaa kaiken. Jotain, jota oon liian väsynyt miettimään. Onneks meillä on hirmu viisaita ihmisiä, ettei mun tarttee.

Onko siellä ketään söpöä? (Sun lisäks siis ;) )
Pakko sanoa, et mulla on varmaan maailman söpöimmät pikkuserkkujen lapset. Caitlyn, Miranda Ashton ja Huntah on söpöjä. Ne ei oo kyllä täällä vaan Melbournessa (joka on tarpeeks täällä sieltä katsottuna...). Hostien yksvuotias tanskandoggi mikälie Teddy on kans söpö - se juoksee pää kolmantena jalkana, kantaa polttopuita oven eteen takapihalta ja tekee kaikkea hassua. Juoksi päin sähkötolppaa ja liukastu mutaan kun oltiin lenkillä. Se on vaan Tyhmä. Sit yks jätkä oli kans, mut se lens jo takasin jenkkeihin. Mutsiis honestly, mun luterilaisessa yksityiskoulussa on harmittavan laiha valikoima söpöjä poikia - en sano et olisin täältä miestä tullu hakemaan (älkää peljätkö te kaikki alfaurokset siellä kotona) mut ei silmänruoka olis pahitteeks ollu :----D

Mitä haluaisit kaikkein eniten maailmassa?
Kääks. Jos olisin oikeen epäitsekäs sanoisin, et maailmanrauhaa tms. mut et oo. Haluisin, et pärjään lukiossa ja jatko-opinnoissa, et vihdoin selvittäisin et mitä oikeen haluan tehdä isona ja et mulla olis mukava tulevaisuus. Ehkä vielä enemmän haluaisin, et äiti ja isi elää piiiiitkään, koska oon täällä huomannu kuinka en pärjää ilman niitä. Itsekästä tämäkin. Sit haluaisin, et nää hostit muuttaa Suomeen, meidän naapuriin. Ja sit vielä, haluisin osata kontrolloida aikaa, koska nyt ajan lentäminen pelottaa. Haluisin selvittää mun ajatukset, koska tällä hetkellä en oikeesti tiedä mitä ajatella ja se on ihan kauheaa. Haluisin rajattoman netin, että voisin skypetellä kotiin, koska haluisin nähdä ainaki Lauran.

Mikä auttaa parhaiten, kun on surullinen?
Joku viisas sano joskus, että kun on surullinen, laske kaikki asiat ja ihmiset, joita rakastat, jotka rakastaa sua tai jotka saa sut hymyilemään. Jos sormet ei riitä, ei oo mitään syytä olla surullinen.

Mua auttaa rakkaiden ajatteleminen, jutteleminen rakkaiden (joko kotona tai täällä) kanssa, auringonpaiste. Se, että mulla on tämmönen mahollisuus. Aussilipun näkeminen tai rannalla oleminen.

Entä koti-ikävään?
Kaikkien ihanien paikallisten ajatteleminen. Kuinka paljon ihania juttuja oon jo kokenut täällä. Kotiin jutteleminen, varsinki kavereille. Vanhemmille jutteleminen välillä pahentaa ikävää, koska no en tiä. Nyt sen ajatteleminen, et on jo yli puolväli ja et äiti tulee tänne. (puolenvälin jälkeen ei oo kyllä ollu koti-ikävää) Tai sit vaan itkeminen, suomimusan kuunteleminen ja vanhojen kuvien katteleminen kaikista rakkaista. Suomiruuan kokkaaminen. Täällä perhe aistii tosi helposti, kun on vähänkin ikävää ilmassa. Silloin ne kyselee tosi paljon kaikkea Suomesta ja sit kerron niille. Kerron kaikesta mitä ikävöin ni en ikävöi enää niin paljoo.

Mikä saa sut hymyilemään? Hymyiletkö koskaan ilman syytä?
Tällä hetkellä vaikka mikä. Hymyilen varmaan ainaki puolet päivästä, joskus illalla posket on kipeät kun oon nauranu niin paljon. Se, että oon AUSTRALIASSA. Elän just omaa, ja monen muunki unelmaa. Perhe ja varsinki sisarukset saa mut hymyilemään. Ne on vaan niin luonnollisia, ihan ku oltais aina oltu sisaruksia. Ne vie mun kännykän ku ne haluu pelata sillä, tulee koemaistamaan kulhoista kun kokkaan ja istuu päälle tai tökkää ohimennessään. Isoveli nostaa hartialle ja kantaa ympäri taloa. Oma perhe, varsinki Skypesessioiden jälkeen. Hymyilen varmaan pari päivää ihan lakkaamatta. Auringonpaiste.

En sanois, et ilman syytä, kun onhan mulla aina syytä hymyillä. Oon Ausseissa, mulla on maailman ihanin perhe ja ystävät Suomessa ja ihana perhe ja kavereita täällä.

Mikä on elämän tarkoitus?
Mä uskon, et meillä jokaisella on tarkoitus elää elämä niin, että voidaan olla onnellisia ja tyytyväisiä sit elämän ehtoolla. Elää elämä niin kuin jokainen päivä olis viimeinen. Toteuttaa unelmiaan ja olla toinen toistemme tukena. Rakastaa.

Roosalla on muuten maailman ihanimmat kirjeet. Voikun olisin itsekin yhtä hyvä. Onkohan olemassa ammattia kirjeidenkirjoittaja? Se vois lähettää kirjeitä kaikille jotka on allapäin ja piristää niitä - kirjeiden saaminen on ehkä piristävintä ikinä, ja kruunaa päivän ku päivän. Vaikka kuinka huono päivä, niin ei voi mennä surullisena nukkumaan, sainhan mä sentään kirjeen.