Mustaa ja Valkoista

Aurinkoisia terveisiä ihanille sinne syvien valtamerien ja suurten mantereiden taakse! Täällä kaikki alkaa asettua aloilleen.

Olin eilisen parantumassa (okei nukkumassa) kotona, ja vapaapäivä katkas tosi mukavasti tätä kouluviikkoa. Meni neljä päivää vaan muutaman tunnin yöunilla, kunnes olin nukahtaa pystyyn ja vanhemmat päätti antaa mun nukkua yhen päivän. Tulihan tarpeeseen! Kaikki tapahtuu vähän liian nopeasti, eikä mun aivot ehi rekisteröidä oikeen mitään. Eikä mulla oo nälkäkään. Mutta älkää huoliko, mulla on täällä ihmisiä jotka huolehtii mun puolesta ja kyllä mä syön. Äitillä oli vapaapäivä ja pikkuveli Tom (Lauraa!!! ;----D) oli myös toipilaana, joten kateltiin Iron Maneja ja Frendejä ja vietettiin läksytöntä iltapäivää. Oli ihan kuin oman perheen luona, kun isi ja äiti passaa ja pitää huolta, kun ne vaan on siellä sun kanssa. Täällä myös isä oli toipilaana (se sai jonkun metallinpalan silmään ja sen piti pitää silmälappua) ja se passaili Tomia ja mua siinä sivussa. Isoveikka David kokkas suklaavanukasta jälkkäriks toipilaille :----)

Huomenna Bethillä Body Shop Party, yay! Koska asun aika kaukana koulusta, ni en nää kavereita enää niin usein koulun jälkeeen. Enkä oikeestaan edes ehdi, kun toihuillaan vaikka mitä muuta, mutta siis tosi mukavaa viettää iltaa tyttöporukalla!!! Viime viikonloppuna nää päätti tutustuttaa mua leirintäkulttuuriin ja päästiin Ellyn kanssa Emilyn perheen mukaan kun ne vietti lauantaipäivää nuotiolla grillaillen. Istuttiin nuotion ympärillä, laulettiin, naurettiin, syötiin grillimakkaraa paahtoleivältä sipulin kanssa, banaania suklaapaloilla ja kuumaa kaakaota. Rakennettiin keinu ja seikkailtiin metsässä. Käveltiin tihkusateessa ja annettiin savun tuoksun tarttua vaatteisiin, unohdettiin ajan kulku.

Oon tulossa riippuvaiseks näistä ihmisistä. En oikeen edes tiedä mitä ajatella, kun kaverit muuttuu ystäviksi ja teille kertyy huimia muistoja yhdessä. Kun niistä tulee hirveen tärkeitä. Kun sulat Australialaiseen arkeen, kun sut lasketaan yhdeksi kaikkien muiden joukossa. Kun susta pidetään huolta ja susta välitetään, ihan pyyteettömästi ja paljon. Kun tuntuu, että pitkän päivän jälkeen pääset kotiin perheen luo, kun saat kääriytyä peittoon takkatulen loimussa sateen hakatessa ikkunoihin ja isä pörröttää hiuksia kävellessään ohi.

Mutta samalla sulla on ikävä aika paljolti kaikkea. Sitä kuinka häviät pikkuveljelle kun se on paljon voimakkaampi. Sitä kuinka viikkasit lakanoita isin kanssa ja nauratti niin paljon ettet pystynyt tekemään mitään. Miten kävelit käsi kädessä äitin kanssa, pysähdyit kenkäkaupan ikkunaan ja istuitte syömässä auringonpaisteessa. Sitä kuinka hyppäsit illalla äitin ja isin sänkyyn ja käperryit niiden väliin. Sitä kikatusta mummon kanssa kun mitään hauskaa ei edes tapahtunu, mutta meinaat silti tukehtua nauruun. Kuinka teitte kaikkea hullua kavereiden kanssa. Kuinka valvoitte koko yön, juoksitte auringonlaskuun ja uitte koko päivän. Kuinka löysitte maailman parhaan pirtelöpaikan ja nautitte harvinaisesta auringonpaisteesta. Matkustitte tuntemattomaan. Istuitte bussissa koko päivän, annoitte hiusten hulmuta vuoristoradan kyydissä ja kävitte piknikillä takapihalla.

Mulla on yhtä aikaa kova ikävä ja sit tuntuu et kuulun tänne. Mulla on ikävä kotiin mut sit pääsen kuitenkin kotiin koulun jälkeen. Kavereilla alkaa kesäloma ja uudet seikkailut. Täällä tulee talviloma ja mulla on edessä elämäni seikkailua jäljellä vielä yli puol vuotta.

Ootte rakkaita ihan kaikki, mun pieni pää on ihan pyörällä mut nautin kaikesta. Tänään ettimään maailman parhaimmalle pikkuveljelle maailman toisella puolella synttärilahjaa ja äitienpäivänä skype kotiin. Täällä paistaa aurinko ihanasti siniseltä taivaalta, mutta mä oon jäässä. Lounastauko alkaa, meen nauttimaan mun salaatista ja muffinista näiden ihanien ihmisten sekaan. Take Care <3

Uusi jakso uudet kujeet

Mäkun niin lupailin, että postaustahti paranee… Noh, on ollu hoppu tällä viikolla, ja viikonloppuna, ja nii. Kuitenkin, saatte vähän kuulumisia.

Viihdyn ihan hurjan hyvin täällä uudessa perheessä, nää on ihania! Tunnen olevani oikeesti osa perhettä enkä vaan joku joka sattuu asumaan saman katon alla. Täällä saan valmiiks tehdyn (suurensuuren) lounaan kouluun, äiti pesee mun vaatteet (!) ja vaihtaa mun lakanat (!!!) ja saan molemmilta hyvänyön halauksen ennen nukkumaanmenoa. Mua ei sanota yleensä Mariaks, vaan sweetheart, love, beautiful, gorgeous etc. on enemmän käytettyjä! Mut esitellään uutena tyttärenä, varatyttärenä tai lainatyttärenä hostien tutuille, tässä on meijän uusi tytär Suomesta joka meidän pitää palauttaa vuoden lopulla. Ja nää jopa laitto takkaan puita kun mua paleli tässä yks ilta, ja isä kyselee koko ajan että onko varmasti kaikki hyvin, koska se lupas isille, että se pitää musta huolta kuin omasta tyttärestään. Isi, älä huoli, nyt mulla on kaikki hyvin.

Koulussa menee ihanasti, tänään mua otti vatsanpohjasta kun Beth sano kuin ei ikinä pitäis ystävystyä vaihto-oppilaan kanssa, koska niistä joutuu luopumaan loppujen lopuksi. Sain luvan jättää historian kokeen ja läksyt tekemättä, kun meinaan hukkua läksyihin mut tykkään kuitenkin hissantunneista. Se opettaja oli vähän et okei, ei oo ennen oppilaat tullu kysymään, että saako ne kuitenkin olla oppitunneilla, mut se tais olla ihan mielissään kun haluun olla siellä. On ihana olla tunnilla ja kuunnella opettajaa joka oikeesti rakastaa ainettaan ja on ihan innoissaan siitä.

Syksy tulee. Meillä on talvikoulupuvut käytössä – ja oon jäässä… Hei, olen Maria Suomesta ja mua palelee täällä Australiassa :D Muttakun täällä on parina päivänä satanut ja tuullut ja ollut oikeesti tosi koleeta! Kyllä, meillä on jopa lunta ja pakkasta Suomessa, mutta meillä on päällä vähän enemmän kuin sukkikset, kiltti ja villapaita! Nauttikaa siis kesästä siellä kaukana ;)

Viikonloput menee ihan hurjan nopsaan, pikkuveljellä on koripalloharkkoja tai pelejä ja Ellyllä on netball-harkkoja ja –pelejä. Viime viikonloppuna olin kaupungissa neljä päivää peräkkäin; perjantaina oli köksän retki eka Adelaiden ainoaan viiden tähden Intercontinental-nimiseen hotelliin jonka jälkeen käytiin Central Marketilla, joka on suurensuuri kauppahalli. Hotellissa saatiin kunnon kierros (sviitti jossa mm. Katy Perry ja Justin Bieber on yöpynyt, japanilainen ravintola jossa pöydät on tehty paistolevyjen ympärille ja ne kokkaa siinä silmien edessä, keittiö, juhlasali, kuntosali (ja sauna!), pyykkitupa yms yms yms.) jonka jälkeen syötiin aamiaisen tähteet isoimmassa kolmesta ravintolasta. Central Market oli ihana paikka, hirmuisesti erikoisia hedelmiä ja lihaa, kalaa, makkaraa, juustoja… Käytiin ostamassa varmaan parhainta jugurttia mitä oon ikinä maistanu ja kierreltiin china townissa. Lauantaina Ellyn netball-peli, jonka ne voitti 44-42 ja sen jälkeen vähän shoppailua ja takeaway-illallinen. Sunnuntaina uudestaan netballia – tällä kertaa harkat ja me käytiin isän kanssa kylässä mun host-sedällä… Voiko noin edes sanoa? Host-isän veljen luona! Maanantaina toinen excursion koulun kanssa, tällä kertaa messuille, jossa oli eri yliopistoja ympäri Australiaa ja ammattikouluja. Tuli hirveet paineet päättää just sillä sekunnilla et mitä oikeen haluaa tehdä tulevaisuudessa. Huokaisin helpotuksesta kun muistin, että mulla on vielä yli kolme vuotta koulua jäljelllä!

Mut nyt suunnataan Thomasin korispeliin, joten nauttikaa viikonlopusta, niin mäkin aion tehdä!

Munkkitehdas!

Nää ei oo kuullukkaan vapusta, mut kun tehtiin munkkeja (jotka meni hujauksessa) nää halus oppia kuinka ne voi jatkaa tätä perinnettä! Ne jopa osaa (melkein) sanoa munkki - usein se kuitenkin muuttuu muotoon monkey :D

Thomaksen synttärit 1. Toukokuuta, paras juustokakku pitkään aikaan! Tätä mun on pakko tehdä teille siellä kotona, ette uskokaan kuinka hyvää tuo on! Saako valkosuklaajuustokakku suklaakuorrutteella veden kielelle?

Three months!

Hei rakkaat pitkästä aikaa! Ihan ensimmäiseksi haluun saada tän pois sydämeltä; anteeks kun musta ei oo kuulunut mitään ihan liian pitkään aikaan. Yli kahden viikon syysloma alkoi pääsiäisenä, ja olin melkein koko loman sukuloimassa Melbournessa. Tänään tuli kolme kuukautta täällä, ja ei oo enää paljoo koti-ikävää. Sanon näille kun ne kysyy, että I'm not homesick anymore, I just miss my family every day. You'll learn to live with it. Seitsemän kuukautta ja neljä päivää, mut vihdoinkin ootan enemmän viikonloppua kun maanantaita ja tykkään olla kotona täällä perheen parissa.

On kyllä hankala kertoo lomasta ilman, että tästä tulee kilometripostaus, mutta mä yritän. Ja jos saan kuvia laitettua, ni olis tosi kiva, eikö!

Melbourne on Victorian osavaltion pääkaupunki, 4,5 miljoonaa ihmistä. Majotuin äitin serkun ja sen vaimon luona, jotka olin nähny kerran aiemmin. Ne oli niin ihania ja anto mun olla siellä koko kaks viikkoa, kierrätti mua ympäri ja esitteli mulle muita sukulaisia. Siitä tuli loppujen lopuksi niin kuin kolmas mummola, enkä tosiaan lähteny pois kuivin silmin. Ne oli vaan ihania. Sukulaisia mulla oli siellä joku kolmisenkymmentä, joista joku kymmenen pikkuserkkuja. Ja kaikki oli vaan ihania!

Melbourne oli tosi nätti paikka, paljon korkeita tornitaloja, joki joka jakaa kaupungin ja jonka rannalla on paljon ihania ruokapaikkoja ja vaikka mitä muuta, raitiovaunuja ja paljon muuta liikennettä, puistoja joihin pääsee pakoon suurkaupungin hälinää ja paljon aasialaisia turisteja.

Great Ocean Road tulee kait jopa Queenslandista asti Victoriaan. Joka tapauksessa se on ihana mutkatie pitkin kallioista rannikkoa ja läpi söpöjen kylien… Just semmonen mitä nimikin antaa ymmärtää. Sinä päivänä tuli nähtyä paljon rannikkoa ja istuttua vielä enemmän!

Futispeli Geelong Cats vs. North Melbourne pikkuserkun kanssa oli suht mahtava kokemus, kun 30 000 ihmistä kannustaa omaa joukkuettaan ympäri kenttää Melbournen tokaisoimmalla stadionilla keskellä kaupunkia.

Käytiin myös kalassa äitin serkun ja yhen pikkuserkun kanssa. Sain ensimmäisen ja suurimman kalan, poijjat ei ollu oikeen tyytyväisiä :--D Vika joka saa kalat perkaa kaiken! Plus oli muuten Rapalan uistimet käytössä, ja kaloista tehtiin seuraavana päivänä hyvää kalakeittoa!

Käytiin Phillip Islandilla katselemassa pingviinien rantautumista pitkän päivän jälkeen, shoppailemassa pariin otteeseen, elokuvissa ja ulkona syömässä, sukuloimassa ja vaan relattiin kotona ja nukuin paremmin kuin pitkään aikaan!

Suomisukulaisilla tuntu ihan, että olis ollu Suomessa. Puhuttiin Suomea, syötiin suomiruokaa Hackmanin aterimilla ja juotiin Iittalan laseista Marimekon pöytäliinalla varustetulta pöydältä. Ihanaa! Kotitekoista ruisleipää (jota mäkin opin tekemään, ironisesti Australiassa…) juustolla ja maksamakkaralla, hapankorppua, korvapuusteja (ihan ite tehtyjä vieläpä!), joulupipareita, lihapullia perunamuusilla ja puolukkahillolla, Marianneja ja jääkarhukarkkeja ja Sisuja, hernekeittoa, pääsiäispäivällisellä lammasta, karjalanpiirakoita ja tiikerikakkua ja viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä mämmiä! Kyllä, täällä ollaan tutustumassa australialaiseen kulttuuriin ja oppimassa englantia, mutta täytyy sanoa, että tuoreet lämpimät korvapuustit ja kylmä maito tai ruisleipää maksamakkaran kanssa kalareissun jälkeen maistuu toooosi hyvältä!

Lensin Melbourneen ja tulin junalla takaisin, mikä oli just oikea päätös! Junamatka oli ihana, yli kymmenen tuntia pitkin Australian maaseutua mukavien ihmisten kanssa. Mun vieruskaverina oli uusseelantilainen vanhaherra Bob, ja parin penkin päässä istu yliopistoaihtari jenkeistä! Ei ollu yhtään pitkä aika, ja ravintolavaunu seuraavassa vaunussa takasi täyden vatsan… :D

Oon nyt uudessa isäntäperheessä, tulin lauantaina melkein suoraan asemalta tänne. Käytiin hakemassa vaan mun kamat (ja kolme pakettia jotka mulle oli tullu – kiitos hurjasti Ella, Sinna ja Laura, ootte ihania!) edellisiltä hosteilta. Oli aika awkward, kiitin oikein kovasti kaikesta ja otin kamat ja lähettiin. Aluekoordinaattori STS:ltä oli mun kanssa ja vei mut sit uuteen perheeseen. Täällä oli perhe avosylin vastassa, ihanaa. Olin jotenki välittömästi perheenjäsen. Annoin näiden maistaa salmiakkipastilleja joita joku ihana oli lähettänyt mulle, ja nauroin vedet silmissä seuraavat puoli tuntia. Ei vissiin ollu ihan näiden makunystyröitä hiveleviä :D Ruisleipä tosin meni hujauksessa, host-siskolle ei edes riittänyt yhtään ja host-äiti halus oppia kuinka sitä oikein tehdään. Wautsi, nyt pitää vaan yrittää saada siitä ainakin melkein yhtä hyvää kun se leipä mitä äitin serkku leipoo… Ei paineita. :D

Skypettelin äitin, isin ja Micaelin kanssa sunnuntai-iltana – ekaa kertaa yli kuukauteen. Kuinka ihanaa oikeesti! Eikä mulle edes tullu niin kova ikävä mitä aikasemmin on tullu. Se kai kanssa kertoo jotain tästä perheestä. En taida vielä sanoa mitä kaikkea me juteltiin, koska mun tuurilla se ei sit toteudukkaan jos hehkutan siitä liikaa. Mut kuitenkin, pitäkää peukkuja, jookos? Eilen eli ANZAC-daynä oli isin 50-vee synttärit - skypeteltiin kotiin ja koko host-perhe laulaa Happy Birthday To You mun kanssa 50-kynttilä palamassa keksin päällä mikä leivottiin host-sisko Ellyn kanssa :) Voihan sitä lahjojen avaamista seurata näinkin, Skypen kautta toisella puolen maailmaa... 

Tänään eka koulupäivä (Thank God nää yksityiskoulut - koulu alkaa paria päivää myöhemmin ku julkisissa kouluissa :P) meni saadessa uusia esseitä ja tutkielmia, kertoillessa lomakuulumisia ja panikoidessa enkun puhetta aiheesta Should prisons be places where the prisoners have their hope taken away? En muistanu yhtään eilen ahertaessa historian ja enkun ja ussan ja terkan esseiden parissa. Eli improvisoin englanniks australialaisten edessä ja kerroin miksi vankien pitäisi voida säilyttää toivo even behind the bars. Pitäkää peukkuja myös tälle, että pääsen läpi... Mua vähän jännittää :D

Huomenna Food Tech Excursion johonkin leipomoon ja hotelliin ja maanantaina career expo, joten ei koulua neljään päivään! Johan siitä edellisestä lomasta tulikin kuluneeksi jopa yks torstai!

Keskustaa eteläisen pallonpuoliskon korkeimman rakennuksen 88. kerroksesta!

Olin ihan overwhelmed ihmisten määrästä, minä kuusten keskellä kasvanut :D

Mun Frankie The Teddy Bear Shopista ensimmäisellä matkallaan!

Käytiin kattoo SEALia, googlatkaa! Se on muuten iso nimi täällä!

Siskon - äitin serkun - kahvilaa.

Käytiin kattoo pikkuserkku Matthewin kanssa footy game!

Great Ocean Road and the Twelve Apostles.

Melbourne yövalaistuksessa

Meijän pääsiäisillallisen jälkkäriä; korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja tiikerikakkua. Ai miten niin olin Suomisukulaisilla? :D

Se suurensuuri kala jonka nappasin - olin niin ylpeä vaikka se vaan karppi olikin :D

Sunshine, Great Ocean Road, lovely relatives and Ben&Jerry's ice cream. Simply enjoyin' life!

Löydettiin koalia Great Ocean Roadin varrelta!

Tän takia sen on Great ocean road - todellakin hienoja maisemia!

Löydettiin secret (ainakin melkein) beach!

London Bridge

Easter Easter Easter!

Pääsiäinen näkyy ja maistuu, kaikilla on suklaata toisilleen...jopa mulle! Oon syöny jo nyt niin paljon suklaamunia... Mun ollessa kyseessä kaikki tietää, ettei haittaa :D

Oon vihdoin innoissani jostain, enkä oo ollu koko kahteen kuukauteen näin onnellinen monta päivää putkeen! On kuin olisin vaaleenpunaisessa pilvessä, mua vaan hymyilyttää :----) Huomenna lento Melbourneen lähtee 11.40am, ja seuraavat kaks viikkoo suomisukulaisilla :) Sit muutto sieltä aika suoraan Port Elliottiin, uusille hosteille! Kuinka ihania ihmisiä mulle onkaan siunautunut! Jännittää mennä Melbourneen ja nähä kaikki pikkuserkut ja tutustua sukulaisiin täällä, en oo ikinä ennen nähny niitä! Huomaatteko kuinka paljon huutomerkkejä viljelen täällä... Oon vaan niin onnellinen, voisin juosta vaikka maailman ympäri ja hymyilen kaikille vastaantulijoille... :D

Toisaalta taas, mulla on kova koti-ikävä. Pääsiäinen on se aika kun avataan mökkikausi, etitään pääsiäismunia Micaelin kanssa (ei oo kyllä hirveesti ettimistä, mummo piilottaa ne joka vuosi samoihin paikkoihin tyynyjen alle, hyllyyn ja takan reunukselle, pari liinavaatekaappiin ja pari ikkunalaudalle... Mutta tykkään siitä silti :D) ja juostaan jäällä, tai vaihtoehtoisesti rikotaan sitä. Syödään isin tekemää suussasulavaa lammasta ja annetaan tähteet koirille. Nautitaan auringonsäteistä ja saunotaan, vietetään aikaa mummon ja ukin kanssa, syödään kesän ensimmäistä mustikkapiirakkaa tai piimäpullaa mummon mökissä, käydään kaupassa Mäntyharjucityssä ja grillataan makkaraa kiukaan päällä iltapalaksi. Voin kuulla kuinka koirat haukkuu kun pakataan, haistaa mökin talven jäljiltä ja tuntea kuinka auringon ekat säteet lämmittää.

Nyt oon kyllä täällä, tänään lämpöä +32 ja sininen taivas. Suklaat sulaa. Parina vikana päivänä oon asunu mun huoneessa, pakannu kamoja ja tehny läksyjä. Tänään saatiin taas yks uus assignment lomaks, niiden edellisten neljän lisäksi... Ja sain enkun esseestä Aan!! Aan!! Siis hei kaikki, kuuletteko, Aan!! En oo varmaan ikinä aikasemmin ollu näin ylpeä! Muut luokasta sai Beetä ja Ceetä. Vaihtari korjas potin kotiin! Vaihtarista tulikin mieleeni, mut tunnetaan sinä Suomen ainoona surffarina... Eilen oli Girls Go Surfing- tapahtuma (vuosille 6-9 mut sitähän me ei kerrota kenellekkään, kannattaa olla vaihtari!) Moana Beachilla. Oppitunti aamulla, lounas ja toinen oppitunti iltapäivällä. Aurinko paisto, tyrskyt oli suht isot ja surffasin parit aallot ihan rantaan asti. You are easily the best surfer in Finland! Kovan työn tuloksena rusketusrajat short-märkkäristä reisissä ja polvet ruvilla hiekalle kaatumisista sekä Delfiinihavainto about kymmenen metrin päässä surffilaudasta, kun olin turvassa aaltojen murtumispisteen takana. Se surffaili aalloilla ihan lähellä!

STS:ltä yks lady soitti hosteille niinku tiedättekin, ja kerto että muutan. Kerroin, että vastaanotto oli suht kylmä. Noh, maanantaina ne sit halus jutella, mitä olin salaa toivonutkin. Tilaisuutta selittää ja kiittää siitä, että sain olla täällä. Kunnon kypsä keskustelu aikuisten ihmisten kanssa, joka kantais hedelmää ja kaikki voitais erota hyvillä mielin. Mutta. Ensin ne vaan kerto, kuinka loukkaantuneita ne on, ymmärrettävästi. Sit kuulin, kuinka törkee oon, kuinka en osaa käyttäytyä, kuinka mun kannattais opetella käytöstavat ihan ekaks ja lopulta kuinka oon tehny kaiken väärin siitä asti kun tulin. Oon hiljanen, en ihan vielä sisällä Small Talk-kulttuurissa. Mut oonhan mä ollu täällä jo kaks kuukautta, olishan mun jo siinä ajassa pitäny oppia ja muuttua. Istuin siellä ja olin pahoillani.

Remarkable weekend!

Viikonloppu Kengurusaarella - mut ensin kerron viime viikosta ja synttäreistä!

Synttärit osu keskiviikolle - mikä on mun lemppariviikonpäivä heti maanantain jälkeen. Kuinka ihana onkaan herätä siihen kun oma rakas äiti laulaa Paljon Onnea Vaan maailman toiselle puolelle? Sanoinkuvaamattoman ihanaa on myös valmistautua kouluun ja kuunnella rakkaan ääntä. Kuinka paljon ootkaan kaivannu isin ääntä, ei välttämättä sitä jolla se laulaa ensimmäisen rivin Ja Må Hon Levasta... Mutta kuitenkin, sitä hurinaa taustalla ja isiä joka kertoo mitä ympärillä näkyy. Kuinka monta kilometriä on pysähdykseen ja mitä on ohjelmassa huomenna. Ainoo mitä kaipaan vielä enemmän on se, kuinka isi sanoo kuinka se on kohta kotona; kuinka me kohta nähdään. Nyt se ei sanonut.

Koulussa Margaret ja Kath mainosti STS:sää Assemblyssä ja sain jopa nousta seisomaan, että tältä tää suomalainen näyttää... Onnitteluja sateli koko päivän vastaantulijoilta, en tuntenu puoliakaan mut ei siinä mitään, nää puolitutut on ruvennu moikkailemaan... :D Kavereilta sain Jennifer Lopezin hajuveden ja suklaata, kotoota tuli kans suklaata ja pari kirjaa. Suomenkielistä kirjaa, enää ei oo ongelmaa mitä ottaa mukaan Melbourneen matkalukemiseks! Hissanluokassa nää kajautti synttärilaulun Speed Dating-tunnin jälkeen.

Surffaus koulun jälkeen auringonpaisteessa, lämpöä +28 celciusta... Ainoo mitä tiesin oli, että Beth tulee noukkimaan mut surffauksen jälkeen... Ajettiin viereiseen kylään, Willungaan, jossa Beth oli järjestäny synttäripiknikin puistoon Abin ja Emilyn kanssa. Abi ja Emily ootti ilmpallojen keskellä viltillä kiinalaisen takeawayn kera. Syötiin kiinalaista, kateltiin auringonlaskua, juostiin paljain jaloin nurmikolla, nauroin niin hirveen paljon, viimeseks syötiin kakkua seitsemällätoista kynttilällä tähtitaivaan alla. Jos olisin saanut ne synttärihalit äitiltä ja isiltä (ja Micaelilta) tää olis ollu ehkä parasta ikinä. Nyt tää oli ihan hippusen vaille paras syntymäpäivä ikinä.

Torstaina hostit juhlisti mun synttäreitä leffalla - käytiin ekaks syömässä Colonnadesin Food Courtilla ja sen jälkeen Titaanien taistelu. Kyllä, sain valita elokuvan. Kyllä, valkkasin ensimmäisen, koska muuten olisin joutunu oottamaan puoltoista tuntia ja matikan tutkielma odotti kotona. Hostit ei nauttinut kyllä leffasta, ne rupatteli koko ajan, mut ei se mitään. Mulla oli ihan hauskaa, koska sai antaa ajatusten juosta eikä mun tarttenu esittää, olla tosi sosiaalinen ja hymyillä koko aikaa. Koska kyllä, en oikeesti viihdy hostien kanssa, en kotona enkä ulkona. Mut kyllä, arvostan silti sitä, että ne yrittää. Mulla on itse asiassa aika huono omatunto, mut yritän koko ajan ajatella, että tää on mun vuosi ja tarkotus on nauttia, ei vaan selviytyä.

Nyt se viikonloppu. Perjantaina Twilight Food Affair koululla, vähän ku myyjäiset tai markkinat. Meidän köksänryhmällä oli Natcho- ja yhdistetty Cupcake, Brownie ja Almond Bread -koju. Oli ihana viettää koko ilta kavereiden kanssa koulussa! Illan kruunas ilotulitus ja tieto, että viikonloppu tulee olemaan vähintään yhtä mukava kun perjantai.

Lauantaiaamuna Gayel heitti mut huoltoasemalle, josta Kath noukki mut mukaan. Lautalla yli Kangaroo Islandille viiden muun vaihtarin kanssa. Mukana Fabian ja Kalle, joiden kanssa lennettiin Lontoosta, Lilo Alankomaasta (saatiin oppitunti että mitä eroa on Hollannilla ja Alankomaalla - Hollanti kattaa vaan kaksi Alankomaiden kahdestatoista provinssista. Että muistakaa ens kerralla, se on Alankomaa, ei Hollanti :D), Rune Tanskasta ja Benn Saksasta. Lilo ja Rune on ollu täällä heinäkuusta, niillä on kotiinpaluu kuukauden päästä. Oon ihan vaan himppasen kateellinen. Toisaalta, musta tuntuu jo nyt ihan hirveeltä ajatukselta jättää kaverit tänne.

Kierrettiin saarta urakalla, syötiin lounas lennossa ja kierrettiin vähän lisää. Nähtiin pingviinit, hylkeet, merileijonat, koalat, Kengurusaaren kengurut (Eri laji kun muualla!), wallabit, vompatit, piikkisiat, tippukiviluolat, pari rantaa jotka on äänestetty Australian parhaimmistoon, Little Saharan hiekkadyynit, Remarkable Rocksit (tästä tuli inside-vitsi ja lopulta koko retki oli ihan Remarkable...), lintuesitys täynnä aussilintuja. Siis ihan hirmuisesti kaikkea. Syötiin TimTameja, Tiny Teddyjä, Shapesejä, hedelmiä, pitsaa ja Fish&Chipsejä. Nautin ihan täysillä, juteltiin Lilon kanssa melkein koko yö ja unta tuli pari tuntia... Onneks käännettiin kelloja taaksepäin tänä viikonloppuna ja saatiin ekstratunti unta!

Olin takasin parkkipaikalla, josta Gayel haki mut joskus kymmenen aikaa ja vastaanotto oli suht viileä. Margaret oli kertonu hosteille viikonlopun aikana mun muutosta, sen kyllä huomas tunnelmasta. Tulee oikein antoisa viikko... Kath sano, että todennäköisesti se tulee hakemaan mut rautatieasemalta ja haetaan mun kamat ja muutan sit kun tuun Melbournesta.

JA MÄÄ MEEN MELBOURNEEN PERJANTAINA, NELJÄN PÄIVÄN PÄÄSTÄ. KOKO LOMAKS. SUOMISUKULAISTEN LUO. En malta odottaa!!!

Että tänne kuuluu tällä hetkellä pelkkää hyvää, oon koulussa ja aurinko paistaa ja oon onnellinen, tutustuin uskomattomiin tyyppeihin (miks vaihtarit tulee niin hyvin toimeen keskenään? :0) viikonloppuna, näin taas kavereita tänään ja enää pari päivää hosteilla. Isi lähtee Egyptiin samana päivänä kun mä lennän Melbourneen, mulla on maailman Australialaisin synttärilahjapaketti jo melkein valmiina.

Anteeks kun tästä tuli taas näin pitkä kuvaton postaus, mutta koulussa oon läksyjentekotunnilla taas postaamassa... Mulla on ikävä teitä siellä Suomessa, kiva kun jaksatte lähetellä piristyksiä ja laittaa kommenttia, piristätte mun iltapäiviä ihanasti.

Muutto lähenee - älkää laittako enää postia vanhaan osotteeseen, koska ne ei välttämättä enää ehdi tulla... Laitan uuden osotteen teille viestillä tai jotenkin että voitte jatkaa mun piristämistä :)