Surffausta ja 'sukellusta'

”The best weekend” oli Fabianin kommentti viikonlopusta sunnuntai-iltana :---D Olin viikonlopun Brightonissa, aluevalvojan luona yötä kun hostit oli Middletonissa hotellissa juhlistamassa isoäidin kuuskymppisiä.

Lauantai-aamuna kokeiltiin Snubaa – Kuin Scuba, mutta laitteet oli pinnalla kelluvassa kumpparissa ja meillä oli vaan valjaiden tapaset hihnat hartioitten ympäri kainaloiden alta ja niihin liitetty regu, josta lähti kuusmetrinen ilmaletku pinnalle.

Oli pilvinen aamu, lämpötila alle 20 astetta ja vesi about kuustoista-asteista, kova tuuli suoraan mereltä ja olin pelkissä uikkareissa… Ei se tuntunu kylmältä vedessä, mutta kun sieltä pääs ylös ni hui!

Snuba oli ihan kivaa, mutta. Scubassa on se vapaus, snubassa olin kytketty kumppariin johon oli kytketty myös kouluttaja ja host-mom. (joka tykkäs mennä hurjaa vauhtia pinnalla eteenpäin muttei rauhottua ja katella pohjaa!) Snuba oli kyllä siinä mielessä parempi, että liikkeet oli sulavampia ilman isoa laitepakettia. Onhan ainakin 'sukellettu' Australiassa!

Lauantai-iltapäivä oltiin Brightonissa kahella eri rannalla, käytettiin ensin Fabianin kanssa Fabianin host-veljen hengenpelastuskerhon harjotusten aikana Fabianin host-perheen koiraa Leilaa (onnistuinko sekottamaan teidät? :---)) ulkona ja ennen päivällistä Fabian näytti biitsin niitten talon vieressä.

Päivällisen jälkeen kuultiin sisälle ensin moottorin jylinää, sit renkaitten kirskuntaa ja jarrutus, jota seuras kamala räsäys. 10m talosta joku ajo sähkötolppaan. (Sähkötolpat täällä on betonista valettuja korkeita pylväitä vahvistettuna kulmaraudoilla jokaisessa reunassa) 

Juostiin ulos, ja keskellä tietä savus punainen hieno, uus ja varmasti nopee auto. Kuljettaja käveli ulos horjuen ja piteli päätään, soitettiin sille ambulanssi kun se ei pysyny pystyssä. Pelkääjän paikalta ulos käveli toinen mies, jolla kaljatölkki toisessa ja tupakka toisessa kädessä. Takapenkiltä nous nainen ja matkustajat pelasti sieltä ison kaljakeissin. Kuski tokeni nopeesti ja rupes potkimaan ja lyömään sen autoa – ihan ku se olis ollu auton vika :---D Kellekkään ei käyny pahasti, ambulanssi kävi kääntymässä ja palomiehet varmisti auton ja poliisit kirjotti umpikännissä olevalle kuskille toivottavasti tuntuvan sakon – jos siellä olis ollu jalankulkijoita se olis tappanu ne. Ja eka juttu minkä Fabianin host-sisarukset tekee on, että ottaa kuvan kolariautosta ja päivittää facebookin.

Sunnuntai sitten! Ajettiin paikkaan nimeltä Goolwa – etelärannikon paras surffauksenopetteluranta. Meijän opettajana oli langanlaiha kaksmetrinen rastapäinen, sanotaan vaikka Mike ihan teidän iloksenne. En muista oikeeta nimee. Ensin kuivaharjoteltiin, jonka jälkeen suunnattiin tyrskyihin. Mike anto vähän vauhtia ensimmäiselle aallolle, jonka jälkeen ponnistettiin ensin polvien varaan ja siitä ylös! Ja pysyin ylhäällä! Kun pääsin taas syvempään veteen, Mike kysy, että Have you surfed before? :D Ehkä mulla on joku salainen surffausgeeni jostain esi-isien ajalta… Tai sit se on lumilautailu, saatiin meinaa Fabianin kanssa vaihtaa haastavampiin lautoihin suurin piirtein puolessa välissä kakstuntista sessiota.

Surffauksen jälkeen haettiin Fish&Chipsit ja suunnattiin vielä picnicille toiselle biitsille, joka oli pieni rauhallinen poukama lähistöllä.

Illalla ehdin vielä liittyä Gayelin, Lisan, Gayelin äidin ja Lisan poikaystävän Allenin seuraan illalliselle – taino jälkiruokaosuudelle.

Haluutteko vähän auringonpaistetta? Täällä on paljon. Tänään lämpötila yli kolmekymmentä, sininen taivas ja melkein tuuleton päivä. Purkitan sitä teille, pesen tyhjän punajuuripurkin ja laitan sen aurinkoon, kerään sinne auringonpaistetta, kaikkialla väreilevää lämpöä, etupihojen palmupuita, teitä reunustavia sypressejä, papukoiden aamuista laulua, taivaan loputonta, syvää sinistä. Pistän mukaan vähän suolaista merivettä, merensinistä vettä joka vaahtoaa valkoisina kuohuina. Lisään hyppysellisen tuulen huminaa eukalyptuspuiden lehvästössä, kukkivien kasvien tuoksua, aussiaksenttia. Laitan purkin pahvilaatikkoon, pehmustan sen huolellisesti kuplamuoviin, suljen pahvilaatikon ja teippaan särkyvää-tarran kylkeen. Pyydän, että ne on postissa varovaisia. Pyydän, että ne tuo sen nopeimmalla mahdollisella tavalla kotiin, jossa te voitte yhdessä avata sen, antaa auringon lämmittää ja lämpöisen tuulen heiluttaa hiuksia ja sotkea kampauksen.

En vieläkään tajua, että oon oikeasti Australiassa. Kun tienvarressa liehuu sinipohjainen Australian lippu britannian lipulla ja kuudella tähdellä, onni kuplii kurkussa ja on pakko hokea itselleen; mä oon Australiassa! Kun ajaa koulubussilla kotiin ja joka puolella on viinipeltoja, palmuja ja aussiaksenttia, hymy nousee huulille ja muut kattoo hassusti sitä kalpeaa suomalaistyttöä, joka hymyilee itsekseen. Paitsi en oo enää niin liidunvalkonen – nenä on punainen eiliseltä surffaustunnilta ja käsivarret punaiset lounaan aikana paistaneesta auringosta :---)

Maria kiittää ja kuittaa, jatkaa auringosta nauttimista ja kotiläksyttömästä maanantaista sekä kohta valmistettavasta illallisesta, teasta.