What's up Down Under?

Sain Roosalta (maailman piristävin blogi!) kirjeen, jossa se haasto mut vastailemaan sen kymysyksiin. Tää on sitä omistautuneisuutta - käsinkirjoitettu kirje pallon toiselta puolelta seitsemän Fatzerin sinisen konvehdin kera, Roosa on ihana <3 Eli tässä nyt sit olis:

Mietitkö koskaan, mitä ihminen, jonka tulet tapaamaan ja josta tulee sinulle hyvin rakas, tekee juuri nyt?
En ole ikinä aikasemmin ajatellu tällästä, mut nyt kun kysyit ni johan lähti ajatukset juoksemaan. Ensin vaan mietin, et mitä se tekee, ihan arkisia juttuja. Ehkä se on unikeko ja se vaan nukkuu. Tai sit se syö (mitäköhän?), tai on koulussa tai töissä. Sit aloin miettimään, et missäköhän maassa se on nyt. Tai minkä maalainen se on. (mäkun olen tämmöinen maailmanmatkaaja, ni sitä ei ikinä tiedä x)) Ehkä se on ihan himosukeltaja ja sukeltaa jossain koralliriutoilla. Tai sit se on joku seikkailija joka on just tutkimusmatkalla etelänavalla tai Amazonin sademetsissä. Voihan se olla jotain supertavallista, vaikka kävelyllä koiran kanssa (millanen koira?), lukemassa sen lempikirjaa, istumassa bussissa tai vaikka vessassa. Siis ihan näin lyhyesti, en ajatellu ennen kun kysyit.

Missä laulussa on kivoimmat sanat?
Ääh, tää vaihtuu ihan melkein päivittäin. Tällä hetkellä tykkään parista biisistä erityisesti:
Michael Paynter - Are You Alive (tää oli lämppärinä SEALin keikalla)
Juha Tapio - Kaksi Puuta
Suurlähettiläät - Kuka pysäyttäisi kellot
Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen (olihan mun nyt pakko nää laittaa)


Tykkään aika monesta mitä soi radiossa, mut säästääkseni nettiä annan niiden sit vaan soida radiossa, enkä muista nimiä saatikka esittäjiä.

Mikä on paras tunne maailmassa?
Tää riippuu aika paljon fiiliksestä. Nyt paras tunne on se, että kuuluu johonkin. Että on oikeesti paikka, jota voi sanoa kodikseen ja omat vanhemmat, joita rakastaa ihan mahdottomasti. Ylipäätänsäkin, että tietää kuuluvansa johonkin ja olevansa rakastettu.

Miten selittäisit sanan 'unelma'?
Unelma on jotain, jonka eteen on valmis antamaan kaikkensa. Jotain, jonka saavuttamisesta uskoo tulevansa onnelliseksi.

Miksi se on niin kiva tunne, kun lentokone nousee? Entä kun juna kiihdyttää täyteen vauhtiin? Onko niillä tunteilla jotain yhteyttä?
Mulla lentokoneen nousukiito tarkoittaa uutta seikkailua. Jotain paikkaa, jota ei ole ikinä ennen nähnyt. Olla valmis kokemaan jotain uutta ja jännittävää. Toisaalta se voi olla myös paikka, jota rakastaa niin, että menee sinne uudestaan. Elää kaikki muistot uudestaan ja kokee uusia seikkailuja. Tai nousukiito voi myös olla askel kotiinpäin. Tieto, että kohta näkee kaikki rakkaat taas, pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja kaiken tutun ympärille.

Kun juna kiihdyttää täyteen vauhtiin, siinäkin on usein jännitystä ilmassa. Tosin ei yhtä paljon, kun musta junalla matkustaminen on paljon arkisempaa :--) Junalla pääsee helpompiin seikkailuihin, jotka on vähän lähempänä kotoota. Että jos tulee tenkkapoo, ni voi soittaa äitille hätäpuhelun ilman, että tarttee laskea aikaeroa.

On yhteys, tosiaan! Molemmat tarkoittaa vanhan ja tutun jättämistä taakse ja uskaltamista. Uutta seikkailua, jolloin mitä vaan voi käydä. Lentokoneeseen ja junaan on astuttava mieli avoinna, valmiina kokemaan uutta ja ihmeellistä ilman ennakkoluuloja.

Pienenä inhosin kotiinpaluuta. Inhosin. Se oli jotain tosi vastenmielistä, ja vanhemmat sai kyllä tuta sen nahoissaan. Miksi, oi miksi teidän pitää raahata mut väkipakolla pois täältä. Mä jään tänne. En tuu!

Nyt tiedän, mitä isi tarkoittaa, kun se sanoo, että Borta bra men hemma bäst. Tai että miks oma sänky on se paras paikka maailmassa. Musta on tulossa vanha.


Miksi tähtiä katsellessa on niin pieni olo?
Koska silloin miettii kaikkea sitä tilaa, ja kaikkia niitä muita aurinkoja ja planeettoja. Ja sitä on hieman lähempänä tajuumista, että kuinka hirveen suurta kaikki on. Tähtiin katseleminen on vaan niin hirveen pysäyttävää.

Mikä on maailman suloisinta?
Nukkuva ja unia näkeviä koiranpentu. Toisiaan rakastavat vanhukset. Pienet lapset valloittamassa maailmaa.

Mikä on avaruus?
Hirmu iso ja yhä laajeneva paikka, joka kattaa kaiken. Jotain, jota oon liian väsynyt miettimään. Onneks meillä on hirmu viisaita ihmisiä, ettei mun tarttee.

Onko siellä ketään söpöä? (Sun lisäks siis ;) )
Pakko sanoa, et mulla on varmaan maailman söpöimmät pikkuserkkujen lapset. Caitlyn, Miranda Ashton ja Huntah on söpöjä. Ne ei oo kyllä täällä vaan Melbournessa (joka on tarpeeks täällä sieltä katsottuna...). Hostien yksvuotias tanskandoggi mikälie Teddy on kans söpö - se juoksee pää kolmantena jalkana, kantaa polttopuita oven eteen takapihalta ja tekee kaikkea hassua. Juoksi päin sähkötolppaa ja liukastu mutaan kun oltiin lenkillä. Se on vaan Tyhmä. Sit yks jätkä oli kans, mut se lens jo takasin jenkkeihin. Mutsiis honestly, mun luterilaisessa yksityiskoulussa on harmittavan laiha valikoima söpöjä poikia - en sano et olisin täältä miestä tullu hakemaan (älkää peljätkö te kaikki alfaurokset siellä kotona) mut ei silmänruoka olis pahitteeks ollu :----D

Mitä haluaisit kaikkein eniten maailmassa?
Kääks. Jos olisin oikeen epäitsekäs sanoisin, et maailmanrauhaa tms. mut et oo. Haluisin, et pärjään lukiossa ja jatko-opinnoissa, et vihdoin selvittäisin et mitä oikeen haluan tehdä isona ja et mulla olis mukava tulevaisuus. Ehkä vielä enemmän haluaisin, et äiti ja isi elää piiiiitkään, koska oon täällä huomannu kuinka en pärjää ilman niitä. Itsekästä tämäkin. Sit haluaisin, et nää hostit muuttaa Suomeen, meidän naapuriin. Ja sit vielä, haluisin osata kontrolloida aikaa, koska nyt ajan lentäminen pelottaa. Haluisin selvittää mun ajatukset, koska tällä hetkellä en oikeesti tiedä mitä ajatella ja se on ihan kauheaa. Haluisin rajattoman netin, että voisin skypetellä kotiin, koska haluisin nähdä ainaki Lauran.

Mikä auttaa parhaiten, kun on surullinen?
Joku viisas sano joskus, että kun on surullinen, laske kaikki asiat ja ihmiset, joita rakastat, jotka rakastaa sua tai jotka saa sut hymyilemään. Jos sormet ei riitä, ei oo mitään syytä olla surullinen.

Mua auttaa rakkaiden ajatteleminen, jutteleminen rakkaiden (joko kotona tai täällä) kanssa, auringonpaiste. Se, että mulla on tämmönen mahollisuus. Aussilipun näkeminen tai rannalla oleminen.

Entä koti-ikävään?
Kaikkien ihanien paikallisten ajatteleminen. Kuinka paljon ihania juttuja oon jo kokenut täällä. Kotiin jutteleminen, varsinki kavereille. Vanhemmille jutteleminen välillä pahentaa ikävää, koska no en tiä. Nyt sen ajatteleminen, et on jo yli puolväli ja et äiti tulee tänne. (puolenvälin jälkeen ei oo kyllä ollu koti-ikävää) Tai sit vaan itkeminen, suomimusan kuunteleminen ja vanhojen kuvien katteleminen kaikista rakkaista. Suomiruuan kokkaaminen. Täällä perhe aistii tosi helposti, kun on vähänkin ikävää ilmassa. Silloin ne kyselee tosi paljon kaikkea Suomesta ja sit kerron niille. Kerron kaikesta mitä ikävöin ni en ikävöi enää niin paljoo.

Mikä saa sut hymyilemään? Hymyiletkö koskaan ilman syytä?
Tällä hetkellä vaikka mikä. Hymyilen varmaan ainaki puolet päivästä, joskus illalla posket on kipeät kun oon nauranu niin paljon. Se, että oon AUSTRALIASSA. Elän just omaa, ja monen muunki unelmaa. Perhe ja varsinki sisarukset saa mut hymyilemään. Ne on vaan niin luonnollisia, ihan ku oltais aina oltu sisaruksia. Ne vie mun kännykän ku ne haluu pelata sillä, tulee koemaistamaan kulhoista kun kokkaan ja istuu päälle tai tökkää ohimennessään. Isoveli nostaa hartialle ja kantaa ympäri taloa. Oma perhe, varsinki Skypesessioiden jälkeen. Hymyilen varmaan pari päivää ihan lakkaamatta. Auringonpaiste.

En sanois, et ilman syytä, kun onhan mulla aina syytä hymyillä. Oon Ausseissa, mulla on maailman ihanin perhe ja ystävät Suomessa ja ihana perhe ja kavereita täällä.

Mikä on elämän tarkoitus?
Mä uskon, et meillä jokaisella on tarkoitus elää elämä niin, että voidaan olla onnellisia ja tyytyväisiä sit elämän ehtoolla. Elää elämä niin kuin jokainen päivä olis viimeinen. Toteuttaa unelmiaan ja olla toinen toistemme tukena. Rakastaa.

Roosalla on muuten maailman ihanimmat kirjeet. Voikun olisin itsekin yhtä hyvä. Onkohan olemassa ammattia kirjeidenkirjoittaja? Se vois lähettää kirjeitä kaikille jotka on allapäin ja piristää niitä - kirjeiden saaminen on ehkä piristävintä ikinä, ja kruunaa päivän ku päivän. Vaikka kuinka huono päivä, niin ei voi mennä surullisena nukkumaan, sainhan mä sentään kirjeen.

Välähdyksiä

Nyt on pakko kirjottaa, tuli luova hetkinen. Älkää vaivautuko... Sori, mut tästä on tullu vähän ku päiväkirja mulle, enkä voi olla purkautumatta. Ei sentää oo enkuks, vaikka olis helpompi.

Sori äiti, ja kaikki muut ketkä nyt on aikeissa antaa nuhteita. Mut kun se purkaus on tullakseen, ni sitä ei vastustella. Kello on yli puolenyön, mut onhan meillä loma. Vielä kaheksan päivää jäljellä. Mut loma ei oo se mistä mun nyt piti kirjottaa.

Tapahtuuks teillä ikinä tällästä – nyt lähinnä muut vaihtarit Melissa, Anna, Mari, Iisa. Ville tuskin tätä lukee, mut kuitenki. Ehkä Lilli jos nyt oot tänne eksyny. Ja kuka nyt ikinä onkaan vaihtari tai ollu joskus ja tätä lukee, ja te kaikki muutki. Ja jos Fabian tai joku muu tätä Googlen translatella kääntää ni teki nyt sit.

Nii, asiaan. Mulla tulee välillä ihan ufohetkinä tosi realistisia muistoja – teen jotain ja yhtäkkiä nään (siis muistan, mut se on niin realistista et pystyn näkemään kaiken, kuulemaan, maistamaan ja haistamaan) jonkun välähdyksen jostain muusta. Ihan ilman että edes ajattelin jotain tiettyä muistoa tai vaikka se juttu mitä teen ei edes liittyis mitenkään siihen muistoon.  Ja nää hetket, kutsun niitä välähdyksiks, ne on vähän ku Deja Vuta mut sit ei kuitenkaan. Ne on ihan normaaleja hetkiä, joita en oo edes tietoisesti rekisteröiny. Siis arkipäiväsiä, ei mitään koulusta valmistumista tai ekaa sukellusta etelässä tai tai nii. Ei hetkiä, joita tiesin muistavani. Tarpeeks epäselvää? Putositte kärryiltä? Hyvä, jatketaan.

Esimerkiks.

Oltiin Abin kanssa käyttämässä koiraa rannalla, nostin lahkeita kollareista ylemmäs voidakseni kahlailla aalloissa. Yhtäkkiä olin Nastolan S-Marketin hedelmäosastolla isin kanssa, vaa’alla punnitsemassa jotain banaaneja. Ja ne oli pussissa, vaikken ikinä edes laita banaaneja muovipussiin.

Pesin hampaita ja olin puol metriä lyhyempi ku isoveikka, oltiin tuijotuskisaa seinän kokosen peilin kautta. Ja yhtäkkiä olin menossa alpeilla tuolihissin porteista siihen matolle oman pikkuveikan kanssa. Saatiin ihan privaatti kuuden istuttava tuolihissi kahestaan, kaide laskeutuu alas ja nostan laudan jalkapuolalle. Ja voitan tuijotuskisan.

Lyön Land Cruiserin takaoven kiinni kotipihassa koulupäivän jälkeen. Eiku oonki kävelemässä Lahdessa Lauran kanssa, ja meillä on ihan ufojutut. En tiedä mikä kerta tai miks ollaan Lahdessa, mihin ollaan menossa tai mitä mulla on päällä. Kävelen Triossa ja nauran jollekki. Noukin repun Land Cruiserin takakontista ja kävelen sisälle.

Istun matikantunnilla ja amerikkalainen sijainen Mr. Burton selittää itseisarvoa. Kävelen kouluruokalassa tyyliin kolmantena koulupäivänä pöytään ja moikkaan mennessäni jollekin kolmoselle. Missasin itseisarvon, mut ainaki näin mitä oli ruokana. Niitä hyviä perunoita.

Istun Grannyn luona lattialla ja Elly letittää mun hiuksia. Ollaan käyttämässä koiria äitin kanssa kotona, mennään koulun ympäri yks eteenpäin, koska meillä on vähän hoppu. Mulla menikin läksyissä vähän kauemmin ja nyt pitää pitää kiirettä, et ehditään salkkareiks kotiin. Ehdittiin, ja nähtiin pari viimeistä minuuttia neljän tähden illallisestakin. Siellä oli Kanki Kaikkonen.

Kävelen koulubussiin tiistai-iltapäivänä koulun jälkeen. Harpon kaks rappua kerrallaan, etten kastuis ihan hirveesti. Aurinko paistaa ja ollaan Mäntyharjulla. Ollaan tehty ruokaostokset ja ollaan jätskikioskilla. Micael ottaa supertiikerin, mulle mango-meloni ja isille vanhan ajan vanilja. Autossa kadun mun valintaa – olis kuitenkin pitäny ottaa se supertiikeri. Pääsen koulubussiin läpimärkänä, bussi oli myöhässä ja ooteltiin kymmenisen minuuttia kaatosateessa.

Istun Tomin korispelissä perjantaina – ei olla mun lempisalissa Mount Barkerissa, vaan Port Adelaidessa. Ihan ku olis kävelly jääkaappiin, istun katsomossa talvitakissa ja pelaan pasianssia puhelimella, koska netticreditti on lopussa. Syön Kellogg’sin paratiisin hedelmät- mysliä lounaaks töissä ja inventoin maskeja ja vaikka mitä jänniä sukelluskamoja. Tom voittaa kuudellatoista pojolla.

Istun koulubussissa tulossa kotiin ja ihastelen taas sitä, kuinka kaikki on vihreetä keskellä talvea. Kattelen pelloilla laiduntavia lehmiä. Tehään Micaelin kanssa spagettia ja jauhelihakastiketta ruuaks, koska ei kumpikaan haluta maanantaikeittoa enää torstaina. Isi on jossain päin Skandinaviaa ja äiti jossain kehäkolmosen sisäpuolella – vai menikse Huittisiin? Lehmien keskellä laiduntaa pari söpöä pientä vasikkaa.

Istun kotiluokassa ja Mr. Salsbury lukee aamuhuomioita. Morning announcements. Istun kirjastossa pyjama päällä ja kattelen CSI: Miamia. Luen tekstejä ja isi syö vieressä varrasleipää kalkkunalla ja Polarilla niin ettei kuule mitään. Tai sit sillä on hapankorppua sillirööralla – rouskuu yhtä pahasti joka tapauksessa. Nata makaa jalkopäässä ja tällä kertaa mulla kävi tuuri, sain sohvalta päätypaikan just suoraan telkkarin eestä.

Yritän saada unta ja sade rummuttaa kattopelteihin. Jalat on jäässä, laitan toiset villasukat jalkaan. Ollaan isin konttorilla pakkaamassa kuivapukuja sukellusta varten. Siellä haisee vanhalle, ja käytävän kello on pysähtyny kahtakymmentä yli neljään. Fiilis on aavemainen, mut mulla on kädet täynnä töitä. Tai paremminki sukelluskamoja, yritän saada kaiken yhellä kertaa autoon. Ja onnistun. Nukahan, vaikka mun lempparivillasukat – äitin aussivärein kutomat – onki pesussa.

Istun recessillä ja tärisen kylmästä, vaikka mulla onki bleiseri päällä. Beth nauraa mun aksentille ja seuraavassa hetkessä muut tekee pilaa sen enkkuaksentista. Yritän päättää vihaanko vai rakastanko aksentteja. Pelataan mökillä Monopolia. Aurinko paistaa, vaikka kello on jo paljon. Syödään kuistilla grillimakkaraa. Mä tykkään enemmän Ukko-Pekasta ku Lidlin laihoista makkaroista. Ja Wilhelmiki on ihan hyvää. Perinteinen. Mä tykkään myös olla pankkiiri, koska Micael voittaa melkein aina. Aina, jos se saa kaikki keltaset tontit. Päätän, et päätän mun mielipiteen aksenteista myöhemmin.

Istun liikennevaloissa Melbournessa pikkuserkun autossa. Rekkarinumero on TYNKS. Geelong hävis North Melbournelle, ja Matthew ei oo nyt tyytyväinen. Eikä me saatu hillomunkkejakaan pelin jälkeen, vaikka kuulemma ne kuuluu futikseen. Nauran, kuinka asenteella se osaa sanoa Voi Perkele, vaikka mitään muuta se ei suomeks osaakkaan. Syön Realia kananmunalla. Isi on paistanu kananmunan ihan täydellisesti, keltuainen on löllö ja pohja ei oo kumia. Päivä on pilvinen, ja ikkunasta näkyy lipputangon alaosa, Eliaksen autotalli ja Kanervatienpätkä. Voi Perrrrrrkele, kun taas piti pysähtyä punasiin valoihin.

Istun Study-tunnilla ja hymyilen nätisti kun ope kysyy, et eikö mulla oo läksyjä. En vaan nyt jaksa. Lasken pään takas käsivarsien väliin ja laitan silmät kiinni. Äiti ei taas ymmärrä. Leivotaan jotain ja äitin tavalla se muka onnistuu. Eiku mä teen tän näin. Äitin tavalla se olis varmaan ollu huomattavasti helpompi, mut mä en anna periks. Lupaan, et mä muistan tän sit ehkä mun lapsien kanssa. Miten äiti aina vaan jaksaa, mä oon varmaan hankalin tapaus ikinä. Onneks Micael on sit se helppo lapsi. Ainakaan se ei leivo. Paitsi kun nuolee vatkaimet.

Pitää hidastaa tietöiden takia. Ollaan mäen päällä, josta näkyy merelle. Voikun meidän pitäis pysähtyä, voikun ei ehdittäis kouluun. Isi on tullu Belgiasta aamuyöstä kotiin ja nukkuu vielä. Pengotaan tuliaiset sen trollerista, joka on auki työhuoneessa. Pari rasiaa suklaakonvehteja, miks aina pitää antaa toinen mummolle ja ukille? Ja miks yks on aina tummaa suklaata, kyllä äiti normaaliakin syö. Ehditään kouluun ihan ajoissa.

Ajan kaupassa ostoskärryä ja pelleilen Tomin kanssa. Törmätään melkein tonnikalaosastoon. Näytetään viattomilta. Katotaan telkkaria kesäaamuna mummon ja ukin mökissä. Mummo tekee täydellistä helmipuuroa ja antaa laittaa voita niin paljon ku haluaa. Micael kattoo turhaa ohjelmaa ja päädyn lukemaan Etlaria auringonpaisteeseen. Meinataan törmätä tiskiaineisiin. Hups.

Katotaan Netballia sunnuntaina. Länsi-Ausralia vastaan Queensland. Hypitään kuivapuvut päällä laiturilta hyiseen veteen. Neljänkymmenenkolmen minuutin sukellus Karisalmessa. Isi korjaa kamppeita kasaan, ei se tälläsiä lapsellisuuksia. Hyppään pommilla, koska mua ei nyt varusteet jaksa kiinnostaa. Naamaa pistelee ja sormet on tunnottomat, sukellus on maailman parasta. Queensland on voitolla kolmella korilla ekan vartin jälkeen.

Kuorin perunoita illallista varten, ja puolitan ne. Isä tekee kokonaisen kanan uunijuuresten kanssa. Sit porkkanat. Vedän toppahousut pyjamahousujen päälle ja käytän koirat aamulenkillä parinkymmenen pakkasessa. Hengitys huuruaa. Yritän tulla sisälle mahdollisimman hiljaa, ettei muut herää. Bataatit pitää pilkkoa kolmeen osaan, et ne kypsyy yhtä aikaa ku perunat.

Katotaan siskon kanssa unelmien poikamiestä, miehet esittää vastalauseita. Miks teidän pitää tykätä tästä?! Koska me ollaan siskoja. Istun takarivissä ruotsintunnilla. Ilpo taas sekoilee jotain. Saksan kartta on paljon mielenkiintosempi ku genetiivimuodot. Teen parin kappaleen tehtävät etukäteen. Unelmien poikamiehen jälkeen tulee Ellen DeGeneres.

Pakataan siskon leipomia Brownieita hyväntekeväisyyteen myyntiä varten. Kolme yhteen pussiin, kulmapalat meille. Kävellään isin kanssa käsi kädessä Naama Bayn keskustassa takasin hotelliin. Paikalliset tulee sanoo käsipäivää ja isistä kasvaa kaks kertaa isompi ja vahvempi, kun se koittaa kävellä nopeempaa ja kääriä mut kuplamuoviin. Jutellaan syvällisiä siskon kanssa.

Avaan mun lokeron lukon ennen lounasta ja vaihdan sylillisen kirjoja täytettyyn voileipään. Joku year 12 huikkaa moikat ja heilautan kättä. Istun sohvalla äitin kanssa ja jutellaan pari päivää ennen lähtöä. Mainokset huutaa taustalla peruutustutkan helppoutta ja vessanpuhdistusaineen tehokkuutta. Kuinka korkeella kullan markkinahinta onkaan ja kuinka uus tanssii tähtien kanssa alkaa. Kymppiuutiset alkaa ja Julia Gillard halutaan ulos. Finnair on maksanu hurjat bonukset johtokunnalle ja Haavisto ja Niinistö on toisella kierroksella. Obama tähtää toiselle kaudelle. UPM Kymmene irtisanoo. Lähtöpäivänä pakkasta -15°c ja kevennyksenä jotain söpöä pandanpentuja eläintarhassa Berliinissä. Isä on tehny lounaaks kanaleivän kaikilla mausteilla.

Näitä nyt tuli vähän liikaa – ja voisin vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Ainii, liikkatunnilla yks jätkä kysy mitä lätkäjoukkuetta kannatan. Sanoin et no Suomea tietty, ku eihän se nyt mitää meijän SM-liigaa tiä enkä mä jenkkilätkää seuraa. Australiassa ei osata edes luistella. Se sano, että eiku mitä joukkuetta. Sen lempparit on Lukko ja TPS. En eka tajunnu, luulin et lukko on joku Aussisana jota en tajua. Ainoo joukkue, jonka mä muistin, oli Pelicans. Mennää paikallisella nyt sitte. Ja sit Suomella on kuulemma hyviä pelaajia muutenki, Selänteet ja Koivut ja Granlundit. Se opetti mulle enemmän ku mä sille. Avartavaa tää matkustelu!

Ja perheen miehet osaa nyt pahoitella suomeks. Tällä hetkellä Anteeksi kuulostaa enemmän I’m Sexyltä, mut eiköhän ne viidessä kuukaudessa opi. Moi jo sujuu ihan täydellisesti.

Mummo panikoi kun juon täällä sadevettä ja paikalliset järkyttyy, kuinka normaalisti me suhtaudutaan alastomuuteen. Leirinuotiolla kerroin tositarinan, kuinka oltiin siivomassa Pajulahden uimarantaa ja painijoukkue käy naku-uinnilla. Sukeltaessa näkee kaikenlaista, ja nää näki seuraavan yön varmaan painajaisia.

Yritin kirjottaa kirjettä suomeks ja mun piti kattoa sanakirjasta, mikä conclusion on. Julmaa.

Musta tuntuu ihan hassulta. Ehkä vaan oon niin väsynyt, tai sit veri alkaa pakkautua päähän. Mut tällä hetkellä tykkään teistä kaikista. Ootte ihania. Nää kaikki on ihania. Elämä on aika ihanaa, kunnon seikkailu. Nauttikaa! Mäkin nautin. Hurja matka. Törmäillään.

Huomenna – siis tänään – minigolffaamaan perheen miesten kanssa ja korvapuustien tekemistä äidin kanssa. Ei paha.

Ainii, mun 11A-identiteetti on riistetty julmasti. Mut on siirretty ryhmään 12C, ja kestohymy on vaihtunu Merjaan ryhmänohjaajana. Pahinta tässä on se, et no, en oikein tiedä. Mietin sitä sit Suomessa. Sit joulun jälkeen tiedän, et onko tää nyt sit se loppu. Mut siihen asti jatkan tätä enkkua, jonka parantumisen huomaa vanhempien englannin huonontumisella. Seeya mate.

Äiti tuleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Mulla on teille yks juttu. Ekaks, kiitos kivoista ideoista Roosa (joka ei tätä vähään aikaan nää, mut kuitenkin) - mietin jo tota aussislangia, päivän ruuat-postausta, teidän toiveiden kuvailua ja kysymyspostausta. Sit mietin ite, et voisin laittaa tänne jotain herkkureseptejä mitä leivotaan aina välillä, jos tulee kuvia otettua. Video olis kiva kans, mut videoiden lataaminen vie aika paljon nettiä, ni taidan tyytyä vaan kuviin :) Jos ton siskon sais vaikka mukaan, vois käydä ottaa kuvia keskustasta ja rannalta et näkisitte kuin söpöö täällä on. Taidan lainata näiden järkkäriä, kun ne on luvannu et saan lainata sitä jos tartteen. Oma kamera nyt on mitä on.

Joo, toi nyt ei ollu se juttu. Miten mä nyt tän kertoisin niin, et mun innostuneisuus välittyy sinne teille. Kuvitelkaa mut hyppimään tänne tasajalkaa, tanssimaan ja laulamaan Tonight's gonna be a good night, tonight's gonna be a good good night tahtiin, tai mikä ikinä onkaan se hyvän mielen biisi teidän tapauksessa. Nauramaan ihan syyttä, taisiis noh, just tän takia.

Äiti lentää tänne mun luokse, ja viivytään täällä hetki mun vaihtarivuoden loputtua. Teen mun kokeet loppuvuodesta, ja sen viikon sunnuntaina äiti laskeutuu Adelaideen. Ei olla mitään suunnitelmia lyöty lukkoon vielä, ainoo mikä on varmaa on, että paluulento Sydneystä lähtee pari viikkoa suunniteltua myöhemmin. Ajateltiin ensin olla täällä SA:ssa vähän aikaa, sit käydä tervehtimässä sukulaisia Melbournessa. Paluulento kun lähtee Sydneystä, ni ehkäpä ollaan siellä kans vähän aikaa.

Tyttöjen loma. Kolmisen viikkoa. Australiassa. Äiti tulee. Äiti. Isäntäperhe ja kaverit saa tutustua äitiin, voin näyttää maailman parhaan leipomon, koulun ja meidän rannan äitille. Viettää aikaa Melbournessa pikkuserkkujen ja muiden sukulaisten kanssa, ja jakaa kaikki rakkaan kanssa. Sit lentää kotiin ja päästä halaamaan isiä ja Micaelia. Mulla on maailman ihanimmat ihmiset ympärillä. Välillä mä mietin, että mitä mä oon oikein tehnyt ansaitakseni näin ihanat ihmiset.

Sit vähän kuvia viime päiviltä.

Abi, Napapiirin Sankarit ja jälkkäriks kaks litraa jätskiä. Vaihtarivuosi on parhautta <3

Harjotus tekee mestarin. Puol vuotta ja hiekkakakutkin onnistuu jo paljon paremmin!

Eiks oo talvisen näköistä? x)

Päivän hyvä työ tehty, meritähti pelastettu.

Sit mun iltaduunit - kirjeitä kirjeitä.

Mun koti!

Terkkuja täältä 'lämpösestä' !

@ Abi's

Abi's asleep on the floor, and it's only 12.30 am. Watching Carl Barron and absolutely cracking myself. Just found the world's funniest man, seriously. Aussies only tell you how they are not, you gotta guess the rest. "How ya doing? Not bad, tell ya that much!" 

Well, I had to pay Abi off, didn't I? And she was supposed to be awake at least to 2.30! And look at her!

Sorry, this was the first and only post in English, but I just could not resist. Folks, do me a favour. Google Carl Barron, you'll wet your pants, he's hilarious.

What an awesome sleepover we're having, let me tell ya. Walked to the shops, bought some groceries (and rubbish), did wraps for tea and ate a whole bucket of ice-cream for dessert. Abi is house sitting her sister's house, so we are all alone in the house in ferrol (real bad) neighbourhood. Just have to lock all doors and not go out after dark, otherwise we'll get stabbed. Oh well, aren't big brothers real comforting? No worries, just don't get stabbed. Or raped. And if you do, call me and I'll snap their faces.


Any reason for this to be in english? Nah. Just felt like english tonight, didn't feel like complicated finnish, you know. It's all that effort you have to put into it, changing the language for the keyboard and everything... And, after all, this is Abi's laptop. So she'd freak out if she would suddenly have three more letters! 


I'll better get going, or well, I'll better pay more attention to Mr. Barron. Have a nice night, so will we. Or I.

Sincerely, Maria and Abi

And it's now or never, I ain't gonna live forever

It's my life

It's now or never

I ain't gonna live forever

I just wanna live while I'm alive

My heart is like an open highway

Like Frankie said, "I did it my way"

I just wanna live while I'm alive

'Cause it's my life

Bon Jovi soi koulubussissa. Sade hakkaa ikkunoihin. Ollaan kaikki litimärkiä, ikkunat huurtuu sisältäpäin. Kahden viikon loma alkaa. Melkein laulan mukana. Syön isän mulle säästämän TimTamin. Koulubussi on melkein tyhjä, yli puolet oppilaista jäi vikaks päiväks kotiin. Tää fiilis on vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa. Kiitos äiti ja isi, vaihtarivuosi on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu.


Mulla olis taas paljon kerrottavaa, mut ensin mun on pakko saada tää pois sydämeltä. 

Italiassa kuoli neljä sukeltajaa. Samassa kylässä asuu mun kaveri, joka käy samalla kohteella sukeltamassa tosi usein, tyyliin viikottain. Tällä kertaa kaverille ei onneks käyny kuinkaan, mutta kaikki ei ollu niin onnekkaita. Jossain on nyt sukeltajia, joiden joukosta puuttuu yks. Taino neljä. Yht'äkkiä tajusin kuinka itsestäänselvyytenä mä pidän sitä, et kaikki menee hyvin. Ja kuinka helposti kaikki voikin mennä pieleen. Ja kuinka vähän mä tykkään siitä, kuinka isi ja kaikki muut tärkeet sukeltaa toisella puolella maailmaa. Ei sillä, että mä voisin tehdä paljon jos jotain menee pieleen. Mut on se silti eri asia olla lähempänä. Sukeltakaahan varovasti, ihan vaikka vaan mun mieliksi.

Sit vähän kivempiin asioihin.

Torstaina tuli puoliväli ylitettyä. Nyt aikaa kotiinpaluuseen on enää hälyttävät neljä kuukautta ja rapiat. Perjantaina alko vihdoin kahen viikon talviloma. Suunnitelmia ei oo kamalasti, nukun, syön ja nukun vähän lisää. Parina yönä tullu nukuttua kahentoistatunnin yöunia... Univelat pois.

Lauantaina järkättiin ylläri Emilylle, jolla oli seitsemäntoistavuotissynttärit. Tehtiin kuppikakkuja, koristeltiin sen huone ja ostettiin sille lahjoja. Ootettiin sen huoneessa kun se tuli töistä - se kaatu järkytyksestä kun paukkuserpentiinit pamahtaa ovenavauksesta. Ainaki meillä muilla oli hauskaa!

Oltiin yötä Emilyllä, sit sunnuntaina mentiin suoraan yöks Grannyn luo Ellyn kanssa. Hassua, kuinka paljon se voi tuntua ihan normaalilta mummolassa käynniltä siskon kanssa, kun ottaa huomioon et mulla on ollu sisko vasta kolmisen kuukautta ja mummo ja fammo on toisella puolella maailmaa. Siellä siis paljon Grannyn leipomia herkkuja ja maksutelkkari ja syvällisiä keskusteluja. 

Maanantaina näin mun aluevalvojaa kaupungissa, käytiin lounastamassa sen, sen tyttären ja Fabianin kanssa. Oli tosi mukavaa nähä Fabiania - lähin vaihtari, lens tänne mun kanssa... Vaihtovuosi on jotain niin yhdistävää, et siinä ei voi muuta ku olla kavereita. Niinku Harry Potterissa sen peikon voittaminen, mut vaan paljon parempaa. Uudet vaihtarit tulee viikon päästä, aluevalvoja kysy josko haluaisin mennä niiden Orientationiin. Olla se oldie joka kertoo vaihtarivuoden alusta... Mihin tää aika oikeen menee?!

Vielä vähän kuvia viime päiviltä, ei mulla paljoo asiaa sit ollutkaan. Skype illalla kotiin <3

Mun maailman ihanin sisko ja Granny teki mulle kakun puolvälin kunniaks - meillä oli kunnon Feast kun isä oli ostanu vielä TimTameja lisäks :---D Ai mitennii nää tietää, että tykkään suklaasta!? 

'Koristeltiin' Emilyn huone sen synttäreiden kunniaks

17 kuppikakkua 17-vuotialle

Let the party begin! Tässä vaiheessa unohin kameran olemassaolon ja juhlittiin Emilyä koko yö.

Grannyn sliceja - vadelmaa ja kookosta, suklaata ja kookosta ja sitruunaa ja kookosta. Sitruuna on ehdoton lemppari.

Käytiin lenkittämässä koiria veljien kanssa, taisiis hakemassa maitoa kera koirien. Aurinko paistaa, rikkaruohot kukkii ja on lämmin. Ollaan rikkaruohosotaa, juostaan kilpaa, hypitään lätäköissä ja kisataan rapbattlessa. Päästään sinne kauppaankin jossain välissä ja seikkaillaan ojia pitkin kotiin.

Jet & Teddy tuuraa Nelliä ja Nataa.

Onks nää tämmöset peruspostaukset tylsiä? Ku musta tuntuu et tää on vähän samaa vanhaa - koulua, kotiin, välillä kavereita ja sit angstia kylmästä. (Perjantai-iltana sisälämpötila 14°c!) Jos teillä on jotain ideoita ni olis kiva! Ja muutenkin, kaikki risut ja ruusut saa laittaa kommentteihin, tai vaikka vaan terveisiä :---)